Kongo

[pvalila]

Oma näkemykseni, joka ei perustu mihinkään faktaan vaan on tosiaankin vain oma käsitykseni asiasta, on se että kehikoiden siirtelyssä on meneillään buumi. Tosin tämä kyseinen buumi on jatkunut jo useamman vuoden.

Tuntemuksesi voi olla tosiperäinen, mutta vaikka kasvuprosentit olisivat vanhaan verrattuna millaisia niin silti kyseessä on pientalorakentamisen koko voluumiin verrattuna marginaali-ilmiö. Toivottavaa myös on, ettei mitään suurta buumia tulekaan, koska sen mukana tulisivat väistämättä myös kaikkinaiset lieveilmiöt.

[Oto Hascak]

niin silti kyseessä on pientalorakentamisen koko voluumiin verrattuna marginaali-ilmiö.

Jep, juurikin näin.

[Pekka Huhta]

Tuo kattotuolisavotta oli taas niitä hommia, joihin ei ole suotavaa päästää hellähermoisia paikalle kauhistelemaan

Taiteellinen perspektiivikuva. Korkealla siellä kuitenkin ollaan. Appiukko on koko projektin ajan vastustanut noiden vanhojen välipohjaniskojen uudelleen asentamista, koska itsekantavien kattotuolien takia ei niille suoranaisesti olisi käyttöä ollut... Noh, oli niiden päällä kuitenkin pirun kiva seisoskella ja kulkea. Ilman noita välipohjaniskoja olisi jouduttu telineitä tekemään useampi metri.

Minkäs varaan sulle sitten olis välipohja tullut ellei noiden? Noihan on sen verta komeeta parrua että äkkiä vois tulla houkutus jättää ne alakerrassa näkyviinkin ja latoa vaan kattopanelointi yläkerran puolelta paikalleen. Jos siis vaan huonekorkeus piisaa.

Pekka

[Oto Hascak]

Minkäs varaan sulle sitten olis välipohja tullut ellei noiden?

Ne kattotuolit olisivat kyllä kantaneet välipohjankin. Tai siis kantaisivat koko välipohjan, jos k900 jaolla oleviin tuoleihin olisi lisännyt jotkut palkit ja saanut näin ollen välipohjan jaon k450. Mulla menee sillain aika kivasti hirsiset väliseinät, että tuolit tukeutuvat niihin ja näin ollen painuminenkin on tasaista. Joka tapauksessa mun on yläkerran lattiaa varten niskoitusta tihennettävä, mutta se hoituu pirun kivasti noista vanhoista niskoista jollakin vähän pienemmälläkin tavaralla.

Pikku avautuminen... Noin yleisesti ottaen mua v*tuttaa touhuta tuollaisten vanhan koulukunnan timpureiden kanssa. Voin vain kuvitella, että kuinka vaikeaa on jollakin naisihmisellä, joka koittaa timpurille hienovaraisesti selittää, että ei halua huokoisen puukuitulevynsä alle koolausta ja muovia ei hirsitalossa tarvita tmv... Ei mene mikään perille ja vaikka asia sovitaan ja käydään yhdessä lävitse, niin silti kuiteskin hommat tehdään niin, kuin ne on aina ennenkin tehty!!! Siis voi perkele sentään!!! Tänäänkin oon yhden miljoonan kertaa kuullut sanoilla jos tämä olisi mun talo, niin minä kyllä -alkavan lauseen. Sitten tuota lausetta voi täydentää haluamallaan tavalla esimerkiksi seuraavilla asioilla:

-olisin valinnut loivemman kattokulman
-pistäisin alushuovan
-hylkäisin hintavat ekovillat
-jättäisin vanhat välipohjan niskat pois
-löisin ulkovuorauksen pyssyllä
-koolaisin seinät
-hylkäisin kaiken vapaa-ajan
-jne.

Ja vanhan koulukunnan timpuri on luonnollisesti oikeassa eli hänen tapansa on ainoa oikea. Mistään ei voi joustaa. Joka s*atanan asiasta on h*lvetinmoinen vääntäminen ja sitten saa niistä omista päätöksistään kuulla jatkuvasti. Ei henkilökemiat toimi kyllä yhtään tuon appiukkoni kanssa, mutta ei voi oikein pahastikkaan sanoa, koska avusta olen kaikesta huolimatta erittäin kiitollinen ja kaikkea en vielä osaa itse tehdä. Mutta aina kun on joku homma, jossa en apua tarvitse laudan kannattelemisessa tai uudisrakentamisen teoriapuolessa, niin sitten en ole kyllä appiukkoa työmaalle huolinutkaan. Esimerkiksi kehikon kasaamiseen en häntä ottanut päiväksikään, vaikka hirret välillä vähän painoivatkin. Täytyy sanoa, että päivät työparin kanssa, jonka kanssa vain ei yksinkertaisesti synkkaa, ovat todella pitkiä. Pahoittelen avautumista, mutta krapulainen appiukko sai tänään pienen mieleni kiehahtamaan pahemman kerran... Kiitos avusta, mutta pidä turpasi välillä kiinni.

Noihan on sen verta komeeta parrua että äkkiä vois tulla houkutus jättää ne alakerrassa näkyviinkin ja latoa vaan kattopanelointi yläkerran puolelta paikalleen. Jos siis vaan huonekorkeus piisaa.

Kyllä, jotakin tämän suuntaista olen itsekkin hiljalleen mielessäni kypsytellyt... Eiköhän sitä johonkin jää näkyviin, mutta se on vielä vähän vaiheessa, että mihin ja millä tavalla. Tai mistä sitä tietää, mä en ole oikein sisustamista miettinyt sen kummemmin tässä vaiheessa, aina välillä vaan putkahtelee kaikenlaisia ideoita mieleen. Aika näyttää.

Juu. Työt seisoivat viikonlopun ajan eli nautittiin kesästä sekä oluesta. Eilen lyötiin toisen päätykolmion seinärunko valmiiksi ja tänään tehtiin ensimmäinen räystäs kuntoon sekä aloitettiin raakapontin lyöminen kattoon. Toivottavasti huomenna saadaan toinen lape kokonaan valmiiksi. Ei passaisi kovin montaa poutapäivää enään tässä vaiheessa kesää tuhlata kännäilyyn, krapulaan ja pienimuotoiseen hampaiden kiristelyyn työmaalla. Se katto olisi hyvä saada valmiiksi ja äkkiä.

[cahtty]

mutta ei voi oikein pahastikkaan sanoa, koska avusta olen kaikesta huolimatta erittäin kiitollinen ja kaikkea en vielä osaa itse tehdä.

Kuulostaapa todella tutulta. Oma isäukko, vaikkei timpuri olekaan, kädentaidoiltaan lukuisissa projekteissa kuitenkin hyvin koulittu, kuuluu vähän samaan kastiin. Onneksi sentään täältä, korjauskortistosta ja Panulta saadun ymmärryksen avulla saapi pään kääntymään kun perustelut ovat riittävän vakuuttavat. Toki itse kuulun sikäli sukuuni, etten noita edellemainittuja lähteitä itsekään purematta niele, vaan kyllä pitää itse oikeasti ymmärtää miksi jokin asia tehdään tietyllä tavalla.

Toinen heimo on sitten satunnaiset projektilla vierailijat, joilla kaikilla tietysti omat näkemyksensä, mutta onneksi heistä ei tarvitse niin välittää kun eivät sentään osallistu toteuttamiseen...

-cahtty-

[pelkka]

mutta ei voi oikein pahastikkaan sanoa, koska avusta olen kaikesta huolimatta erittäin kiitollinen ja kaikkea en vielä osaa itse tehdä.

Siinä on muuten "vielä"-sana on oikealla paikallaan! Se kuvastaa minunkin ajatusmaailmaani, jossa lähes kaikki (kehitys) on ihmiselle mahdollista niin kauan kuin aistit, järki ja tunne ovat tallella. On kyllä hienoa, että on vielä ihmisiä (ja "vielä"-ihmisiä), jotka eivät usko aina mitä sanotaan, vaan ajattelevat, kokeilevat, ja löytävät itse. (Ultra Bra lauloi taannoin jotta "aion erehtyä itse", siinä oli jotakin tuttua.)

pelkka

[Pekka Huhta]

Pikku avautuminen... Noin yleisesti ottaen mua v*tuttaa touhuta tuollaisten vanhan koulukunnan timpureiden kanssa. Voin vain kuvitella, että kuinka vaikeaa on jollakin naisihmisellä, joka koittaa timpurille hienovaraisesti selittää, että ei halua huokoisen puukuitulevynsä alle koolausta ja muovia ei hirsitalossa tarvita tmv... Ei mene mikään perille ja vaikka asia sovitaan ja käydään yhdessä lävitse, niin silti kuiteskin hommat tehdään niin, kuin ne on aina ennenkin tehty!!! Siis voi perkele sentään!!! Tänäänkin oon yhden miljoonan kertaa kuullut sanoilla jos tämä olisi mun talo, niin minä kyllä -alkavan lauseen. Sitten tuota lausetta voi täydentää haluamallaan tavalla esimerkiksi seuraavilla asioilla:

Tää on tosiaan ankeaa. Varsinkin vähän vähemmän perehtyneen ihmisen tällaiset saa puhuttua ympäri samantien ja sitten "tehhään sillä oikialla tavalla". Mä ymmärrän kyllä että jos on muutaman kymmenen vuotta tehnyt tietyllä tavalla ja tietää miten se on helpointa, niin muut tavat tuntuu huonoilta. Ja kun kipsilevyllä saa suoraa ja akryylimassalla voi peittää fuskut, niin miksi edes tehdä oikein.

Toisenkin suunnan ammattilaisia on. Meille on tulossa syksyllä pari kaveria jotka on ennen olleet museovirastossakin hommissa. Juteltiin että millä rakenteella rakennetaan eteisen alapohja uusiksi. Mä olin tietty haaveillut umpilaudoituksesta siellä alla ja aatellut että ei kukaan nykypäivänä semmoista suostu tekemään. Esitin sitten että jos sinne nyt laittaisi tiuhan harvalaudoituksen niin ettei lautojen välissä ois kun enintään laudan tai parin rakoa, niin äijä täräytti että jos sitä ei saa laudoittaa umpeen, niin sitten sitä ei kannata tehdä

Samat jätkät teki yksien kavereiden vintistä lämmintä tilaa (joku 50+ neliöö). Kaikki seinät ja jopa väliseinät vedetty vaan nätisti laudoittamalla umpeen ja pinnat tulee vasta sitten siihen päälle. Ei oltu tinkastu yhtään.

Pekka

[pvalila]

Oto, sinun sopii sitten toivoa ettei appiukkosi korviin nämä jutut yllä. Fakta on, että hän on parhaan kykynsä mukaan auttanut sinua projektissasi ja saanut palkaksi julkisimmat mahdolliset haukut (=internetissä). Jos kyseessä olisi palkattu apulainen niin silloinkin hänen hölmöilyjänsä pitäisi kommentoimatta nimeä (tai nimeen verrattavaa tunnistetta) mainitsematta, appiukkosi ei ole edes palkkalainen. Hän on vaimosi isä ja vaikka vaimosi varmasti tietää oman isänsä epätäydellisyyden niin se ei tarkoita sitä, etteikö omaan isään kohdistuva negatiivinen huomio sattuisi myös vaimoosi.

Älä luule, ettenkö minä sinun väsyneen hetken purkaustasi ymmärrä. Minun onnekseni ei nettiä aikoinaan ollut, kun appiukkoni vielä eli ja oli minulla remonttiapuna.

Jonain päivänä sinä voit olla se asioista pihalla oleva ukko, joka velvollisuudentuntonsa pakottamana joutuu tyttärenmiehensä työmaalle apupojaksi; tuolloin voi sinunkin maljasi hiljalleen täyttyä kun katsot kuinka besserwisser nuorimies tekee hommat sinun oman kokemuksesi ja tietämyksesi perusteella päin h-tiä.

Tämä on pitkä ketju, pyydä vaikka että ylläpito siivoaa siitä tämän ikävän loppuhännän pois. Jossain vaiheessa talo valmistuu ja jos sinussa on hiemankaan poliitikkoa niin appiukkosi on tuolloin kunniavieraana; parempi ettei tuolloin enää jossain netinnurkassa kummittele ikäviä tekstejä.

Tsemppiä taloprojektin ja appiukon kestämisen kanssa. Talo valmistuu aikanaan, mutta appiukko elää osana parisuhdettanne vielä kuoltuaankin.

[Oto Hascak]

Tämä on pitkä ketju, pyydä vaikka että ylläpito siivoaa siitä tämän ikävän loppuhännän pois.

Tälle ei ole tarvetta. Mulla meni eilen totaalisesti hermot ja se sitten purkautui näppäimistön välityksellä tänne. Tapanani ei kuitenkaan ole onneksi usein raivostua ja noin yleisesti ottaen pystyn pitämään mölyt mahassani vaikka kuinka esimerkiksi appiukkoni mieltäni työmaalla kaivertaisi. Jaksoin myös kiihdyksissäni nauraa koko asialle ja senpä takia viestissäni muutama hymiökin oli. Vaikka purkaukseni kohdistui appiukkooni, niin puhuin samalla (tai ainakin yritin) kohdistaa purkaukseni kaikkiin rakennusalan ihmisiin, joilla on vaikeaa hyväksyä muiden työtavat tai päätökset.

Jossain vaiheessa talo valmistuu ja jos sinussa on hiemankaan poliitikkoa niin appiukkosi on tuolloin kunniavieraana.

Totta kai on. Rakentamiseen liittyvistä erimielisyyksistämme huolimatta tulemme todella hyvin toimeen keskenämme ja olen hänen avustaan enemmän kuin kiitollinen. Kaikesta tästä huolimatta mulla tulee jatkossakin palamaan käämit yhden miljoona kertaa, mutta mitäs näistä, en ole pitkävihainen. Fakta on kuitenkin se, että appiukkoni on todella hyvä kirvesmies ja kaikin puolin rautainen ammattilainen, joka päivä opin uutta hänen parissaan.

Pieni selvennös siviilisäätyyni... Appiukkoni on oikeasti appikokelas eli rouvani kanssa emme ole naimisissa, kihloissa tai muuta vastaavaa. Me vaan styylataan vakkariin! Rouvani vaan sattuu kulkemaan puheissani termillä rouva.

Jep. Toisen lappeen raakapontit on lyöty. Vielä pitäisi käsisirkelillä ajaa räystäät lävitse, että tulee siisti sekä suora linja. Myöskin yhteistyö tämän ihmistyrannin ja itse paholaisen eli appiukon kanssa toimi taas ihan hyvin.

[pvalila]

Tiedätkö, Oto, mikä on lakisääteinen minimirangaistus kaksinnaimisesta? Kaksi anoppia.

Yritä nyt siinä rakentamisen ohessa saada edes se ensimmäinen virallistettua, talo ilman aitanpolulla jne.

[Oto Hascak]

Yritä nyt siinä rakentamisen ohessa saada edes se ensimmäinen virallistettua

Avioliitosta ei seuraa kuin avioero. Naimisiin en mene piste fi

Nyt tää lähtee Nokialle hakemaan kattohuopaa.

[pvalila]

Oliko huopakatto sinulle itsestäänselvä valinta vai päädyitkö siihen jonkinmoisen pohdiskelun jälkeen vasta nyt? Itselläni on peltikatto, joka esteettisistä syistä on vaihtolistalla noin viiden vuoden sisällä. Vaatimaton mieshän minä itse olen, mutta mitä taloihin tulee, niin vanha mainoslause ("katto tekee talon") pitää kyllä paikkaansa.

[Oto Hascak]

Oliko huopakatto sinulle itsestäänselvä valinta vai päädyitkö siihen jonkinmoisen pohdiskelun jälkeen vasta nyt?

Kyllä se oikeastaan oli itsestäänselvä ratkaisu. Tiilestä en ole ikinä oikein välittänyt ja profiilipeltiä en välttämättä laittaisi vaikka ilmaiseksi joku antaisi! Vaihtoehdoiksi jäi konesauma ja huopa. Huovan puolesta puhuu edukkaampi hinta (kai se edukkaampi on, en tiedä konesaumojen hinnoista) ja se tosiasia, että se on helppo tehdä itse. Se on tosiaankin helppo tehdä itse ja parinkymmenen vuoden päästä on helppoa suorittaa vaadittavat huoltotoimenpiteet eli levittää uudet huovat katolle. Kaiken lisäksi kolmiorimahuopa on ulkonäöltään aivan älyttömän nätti.

Pikkuvinkkinä kaikille. Se tarjousten soittelu kannattaa. Soiteltiin muutama rautakauppa lävitse 30 kilometrin säteellä. Oman kylän (kaupungin) huovat olivat 300 euroa kalliimmat kuin nuo Nokian huovat...

Nyt on kaikki raakapontit lyöty katolle, vielä pitäsi päätyräystäat siistiä ja lyödä hiukan räystäslistoja. Hyvällä tuurilla huomenna nousee ensimmäiset huovat katolle.

[Pekka Huhta]

Mulla on harrastuksena keksiä niin monta kävelyreittiä kotoa töihin ja takas kun vaan suorinta tietä neljään kilometriin ja pisintä kahdeksaan mahtuu. Yritän kattella mettäpolkua, pellonlaitaa ja vanhoja asuinalueita niin paljon kun vaan tolle hehtaarille mahtuu. Aika monelle hehtaarille ite asiassa.

Tolla alueella jolla aamuisin kävelen mahtuu kymmeniä, jos ei joku sata rintamamiestaloa ja siellä on kaksi huopakattoa, toinen höpö-paanukatto ja toinen oikea kolmiorimakatto. Siinä Vermon huopakatossa en osaa sanoa kumpi lepää paremmin, sieluko vai silmä, mutta sen ohi kävellessä on aina hyvä olla. Talo on kauniisti pidetty ja vaikka sen ympäristö on vähän räävitty uudemmilla taloilla, niin se katto pyhittää kaiken.

Noin visuaalisesti mulle kolmiorima ja kauniisti tehty saumapeltikatto on kauneimmat, kolmiorima hellii sielua ihan jostain henkilökohtaisista syistä, joista pienimmät ei oo niitä että olen itse tehnyt semmoisia useamman jo ihan penskana isän kanssa. Tiilijäljitelmäkattoja kattelen suuunnilleen yhtä mielelläni kuin - no tästä piti kumittaa joitakin makaabereja ykstyiskohtia jotka ei tee kenenkään mieltä hyväksi. Paskamakin alusta ja kuukautta vanha karhunhaaska oli siitä julkaisukelpoisimmasta päästä

Jaa minäkö yksisilmäinen sittiäinen. No olkoon sitte Mutta kyllä se huopakatto tommoseen ihmisen kokoiseen projektiin on niin kauniisti sopiva ettei sen parempaa oo.

Pekka

[Oto Hascak]

Noin visuaalisesti mulle kolmiorima ja kauniisti tehty saumapeltikatto on kauneimmat

Niinpä, samaa mieltä. Makuja on monia, senhän kaikki jo tietääkin. Kun appiukko kuuli, että pirttiin tulee huopakatto, niin hän oli erittäin tyytyväinen. Kun sitten paljastuikin, että kyseessä ei ole palahuopa vaan kolmiorima, niin järkytys oli suuri. Suora kommentti appiukolta:

-Siis sehän on ladon katto!!!