Villa Marian ulkosivuremontti

[vesahy]

Tästä se sitten alkaa, se ulkosivun vuorauksen uusiminen, josta jo muissa keskusteluissa olen pohjustanut. Uudet panelit tilasin jo pari viikkoa sitten ja viime viikolla sitten rohkaisin mieleni, laitoin purkuraudan alimman panelin alle ja väänsin. Pelko oli mielssä, että mitähän sieltä paljastuu. Talo on jo yli satavuotias, hyvin rakennettu suuren maatalon pihapiiriin syytinkitaloksi perinteisin menetelmin. Esimerkiksi kattotuolit on tehty oman metsän puista ilman nauloja ja naulauslevyjä, ihan vaan tapittamalla. Joskus 50- ja 60-lukujen taitteessa tehty lisäsiipi ja sen myötä tehty ulkosivun ehostus ovat sitten selvästi sen ajankohdan parhaiden käytäntöjen mukaisia ja kaikki on sitten peitetty muotiin tulleella muovimaalilla.

Yhdestä päädystä olen ehtinyt aloittaa purkutöitä. Yllättävää on ollut se, että yhtään paikkaa lahoa ei ole vielä löytynyt, ei edes ikkunan alta, jotka ovat kaikkein herkimmät saamaan vaurioita. Kaikki puu on kovaa ja soi kauniisti kun sitä koputtelee. Tässä yleiskuva ensimmäisen illan jälkeen, paljon ei tosin vielä ole purettu.



Kuvassa näkyy hyvin ulkovuorauslaudan alla oleva muovipintainen tuulensuojapaperi, juuri se, joka minua eniten pelotti. Se on ihan teollinen valmiste, johon on koneella ajettu reikiä noin kahden sentin etäisyydelle toisistaan. Entinen pomoni ja nykyinen kaverini ehti jossain välissä 50-luvulla lukea itsensä muun muassa rakennusinsinööriksi ja hän muistaa, että tuollaista tavaraa silloin oli käytössä. Mitään tehtään merkintöjä en paperista löytänyt, joko ne alunperin puuttuvat tai sitten painomuste on ajan mittaan haalistunut pois.

[vesahy]

Ikkunan alareunan alapuoltakaan ei löytynyt mitään hälyttävää. (Siis tämän ikkunan). Kun taloa joskus tehtiin, niin silloin käytettiin materiaali todella tarkkaan, jos joku laudanpätkä oli muutaman sentin lyhyt toisesta päästä, niin ei se haitannut.



Ikkunan karmien alla on tuohieristys, oivallinen ja lahoamaton materiaali, mutta ajan mittaan se oli kuivunut sen verran, että oli haurastunut. Kun sitä uteliaana tökin sormellani niin reikähän siihen tuli. Huomatkaa miten kauniisti öljymaalin päälle sivelty lateksimaali hilseilee. On ainakin helppo skrabattava.

[vesahy]

Yksi vaakapaneli lisää pois ja niin pilkottaa talon runkorakenne, hirsikehikko. Tässäkin on materiaalia säästetty, pystypaneloinnin ja ikkunan välissä muutaman sentin väli. Huomatkaa upea kymmenen tuuman ponttilauta, sitä ei enää sahalta vakiotavarana taida saada.

Hiukan ihmetyttää tuo hirsikehikon kylkeen naulattu pystylaudoitus. Vanha hokemahan sanoo, että hirsitalo painuu niin kauan, kunnes kurkihirsi on maassa asti. En tiedä milloin laudat on siihen naulattu, mutta talo lienee painunut silloin riittävästi.



Vanha irtirevitty UYL-ameriikanpaneli on todella kuivaa ja kevyttä. Puuaine olisi muuten aivan virheetöstä ja siitä voisi vaikka höylätä sisustuspanelia mutta kun siinä on nuo naulanreiät puolen metrin välein. Mitä näille teen? Kelpaavatko ne polttopuuksi vaikka niissä yhdellä kantilla tuo lateksi onkin?

[?keskellä kämmentä]

Muovipintainen, rei'itetty, tuulensuoja paperi
Onpahan keksintö... Hyvä, kun on "toiminut"
ts. ettei ole aiheuttanut vahinkoa...
Maali suorastaan kutsuu rapsimaan

Tuohon polttamis-kysymykseen odottelen itsekin vastausta,
en ole maalattua juurikaan suostunut polttamaan missään,
mutta tiedän kyllä, ettei toisia häiritse...

[A-MM-V]

Hieno talo teillä! Näistä kuvista päätellen.

[vesahy]

Talo on siis rakennettu oletettavasti 1905, joten eihän se mikään rintsikka sen puoleen ole. Sattuu vaan sopimaan siihen konseptiin, jota kutsutaan rintamamiestaloksi. Taloon on tehty myöhemmin sauna- ja verantalisäke, jonka tarkkaa ikää ei kukaan ole osannut sanoa. Nyt minä osaa ainakin vuoden tarkkuudella. Paneleita purkaessani löysin vinolaudoituksesta vuosiluvu 1965, jopa kahdesta paikasta. Ilmeisesti koko talo on ladoitettu silloin ja mmalattau vaalealla öljymaalilla. Kuka onneton siihen on mennyt vetelemään sen oksennuksenvihreän muovimaalin, sitä ei tiedetä.

Sen verran harvaa ovat rakenteet olleet muovipaperista huolimatta, että yhtään lahoa paikkaa ei ole vielä tullut vastaan. En tosin ole vielä kovin paljoa panelia repinyt, mutta mielläni ajattelen, että tämä alku ennusta yhtä hyvää loppuun saakka. Itse eristin yhden huoneen rosipohjan altapäin (kuu, luit oikein), kun ryömintätilaa rinteeseen tehdyssä talossa oli hiukan toista metriä. Lasivilal sinne tuli, mutat mietin, että vaihtaisiko sen vielä joskus orgaaniseen tavaraan.

[vesahy]

Purkutyöt ovat jatkuneet jo lähes koko talon ympäri. Lahoa ei juurikaan ole löytynyt, koillisen puoleinen hirsisalvoksen nurkka pahin. Alin hirsi oli pieneltä matkalta ihan pientä pölyä ilmeisesti jonkin muinon sitä nakertaneen itkikan jäljiltä, valitettavasti en ehdi nyt laittamaan kuvaa. Onneksi vaurio on pieni ja paikallinen ja uskon, että osaava ammattimies korjaa sen helposti. Nurkka ei ole havaittavasti painunut. Salvoksesta eri seinille lähtevät alimmat hirret on uusittava noin metrin, puolentoista matkalta ja nurkkaa voisi samalla nostaa pari senttiä. Jos itse tekisin, niin laittaisin teräspalkin kulman alta vinottain, nostaisin nurkkaa tunkeilla hiukan ja panisin salvoksen kohdalle puupalkin syyt pystysuuntaan. Hirret korvaisin jonkinlaisella lankkukorjauksella.

Ja viime viikolla sitten pyhät periaatteet saivat mennä taivaan tuuliin, vihelsivät mennessään. Olin vannonut, että muovia ei sitten meidän taloon laiteta mihinkään, ei kämmenen syrjän vertaa. Mutta kun purkutöissä pääsimme kylmän verannan kohdalle, niin selvisi, että siinä on kakkosnelosesta lyöty pystyrunko, johon on naulattu paneelit kummallekin puolelle, vanhanmallinen hyväkuntoinen sisarpaneli sisälle ja se viistopaneli ulkopuolelle. Ei mitään muuta, ei edes mitään rakennuspapereita. Jääkylmähän tuollainen kotelo on talvella.

Istuskelin pihatuolissa aika pitkään ja katselin tuota ulkopuolelta avattua koteloseinää, mietin ja painin omatuntoni kanssa. Sitten tein päätöksen ja hain peräkärryllisen 100mm FinnFoamin eristettä ja sitä olen nyt sitten vaahdottanut kiinni pystytolppien väliin. Verannasta tulee ainakin lämmin (tai lämpimämpi) enkä oikein pysty siinä näkemään mitään kovin vaarallista kosteusteknistä ongelmaakaan. Jos panelit kastuvat ja kostuvat, niin myös kuivuvat sitten yhtä helposti.

[vesahy]

Pari seinää on levytetty siihen malliin, että olen päässyt linjalangan kanssa ottamaan linjoja. Yleisesti ottaen seinät ovat melko suoria, mutta sentin parin heittoja näkyy olevan, välillä seinä on kuopalla sisään päin, välillä pullistelee ulospäin. Nyt sitten mietin, että miten suuret poikkeamat korjaan ja oikaisen, mitkä jätän. Tarkoitus kun on tehdä jämptiä, mutta en kyllä usko itsekään, että ihan suoraa suoraa seinää mistään päin maailmaa löytyykään.

Jos seinän pituus (vai leveys?) on 10 metriä ja siihen tulee leveähkö paneli, joka maalataan kiiltäväksi pellavöljymaalilla, niin miten suuren mutkan silmä osaa korjata, kun sillä seinää pitkin oikein tarkasti katsoo? Osaan kyllä laputtamalla korjata naulausrimojen korkeuden, mutta en halua koko kesää niitten kanssa pelaamiseen käyttää. Pitäisi saada valmistakin aikaiseksi.

[Tomppa]

Vanha on vanha ja pienet heitot ja vinoudet kuuluvat asiaan joten älä oikaise mitään jos ei rakenteellista haittaa vinoudesta ole.

[vesahy]

Työmaa on ollut aika hiljainen, on ollut muuta menoa ja sitten on ollut joko liian kuumaa tai liian märkää. Vaimokulta päätti tänään lomansa ja rapaumerratkin on pantu aittaan seuraavaa sesonkia odottamaan joten nyt varmaan alkaa tapahtua hiukan vahdikkaammin.

[pvalila]

Sen verran harvaa ovat rakenteet olleet muovipaperista huolimatta, että yhtään lahoa paikkaa ei ole vielä tullut vastaan. En tosin ole vielä kovin paljoa panelia repinyt, mutta mielläni ajattelen, että tämä alku ennusta yhtä hyvää loppuun saakka. Itse eristin yhden huoneen rosipohjan altapäin (kuu, luit oikein), kun ryömintätilaa rinteeseen tehdyssä talossa oli hiukan toista metriä. Lasivilal sinne tuli, mutat mietin, että vaihtaisiko sen vielä joskus orgaaniseen tavaraan.

Tuli itsekin tehtyä kesämökin alapohjan eristys keltaisella villalla, ja nyt jälkikäteen on tullut mieleen epäily, että Parocin villa olisi ollut fiksumpi. Hintaero oli marginaalinen, tuolloin en ollut vielä kuullut mitään TM:n testeistä tms. ja Parocin oma propaganda minulta menee automaattisesti yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos - enkä tuota testiäkään ihan sokeasti usko mutta saattaa siinä olla totuuden siemenkin.

Perhana, se minkä kerran lattiaan laittaa, sinne myös jää. Ellei sitten ihan oikeasti tule viitteitä ongelmista.

[vesahy]

Työmaa on ollut aika hiljainen, on ollut muuta menoa ja sitten on ollut joko liian kuumaa tai liian märkää. Vaimokulta päätti tänään lomansa ja rapaumerratkin on pantu aittaan seuraavaa sesonkia odottamaan joten nyt varmaan alkaa tapahtua hiukan vahdikkaammin.

Tunnen olevani kuin nurkkaan ahdistettu, joka päivä sataa enemmän tai vähemmän. Maalaushommista ei kannata unekisakaan eikä koolaustenkaan teko houkuta kun kaikki vesi katolta sataa suoraan niskaan. Tuulileijonaa ei voi naputella seinään, sillä se on kosteana kuin paperia, murtuu heti kun yrittää reunasta nostaa.

Voi tätä elämää. Jos ei sada, niin kosteusmittarin viisari sojottaa kuitenkin ihan kaakkoon, viivaa tai paria vailla täyttä sataa prosenttia. Mette lupaa telkkarissa lisää sadetta ja hymyilee kauniisti. Sääkarttojen mukaan sadematalapaineet kulkevat juuri tästä meidän yli, heti Laatokan takana on helteistä ja kuivaa. Miksi tämmöinen kesä alkoi heti maanataina kun sunnuntaina saimme revittyä valtaosan vanhoista paneleista pois? Viimeksi oli näin sateista sinä syksynä kun vesikattoa uusittiin.

Potuttaa niin, ettei välitä edes ryypätäkään.

[vesahy]

Vanhan maalin tai edes maalityypin selvittäminen on joskus täyttä alkemiaa. Nyt meillä kävi niin mukavasti, että kun siivosimme liiterin perimmäisiä nurkkia, niin sieltä jostain hämäristä löytyi vanha tyhjä kympin maalipytty, sisältä täysin ruosteessa mutta ulkokuoressa edelleen tehtaan paperietiketit sekä maalivalumia. Kermanvalkea värikin täsmäsi, joten talo on aikoinaan sivelty Lassen talomaalilla, joka purkin mukaan näyttää olevan vinyylilateksia. Olin itse tutkinut ja tutkaillut vanhoja lautoja ja epäillyt, että pohjimmaisena olisi jonkin sortin öljyväri mutta huomaan erehtyneeni. Myöhemmin talo on maalattu kammottavalla vaaleanvihreällä lateksilla, joka nyt lähtee isoina liuskoina pois. Uusiin paneleihin on tulossa aito pellavaöljymaali.

Googletin tuota Lassen talomaalia, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Osaako joku kertoa siitä enemmän?