Elvis has left the building!
Eilen noin kello 22 kehikko saapui uuteen osoitteeseensa.

Itsessään kehikon purku kesti kolmelta (luvalla sanoen hyvältä mieheltä) 20 tuntia ja täytyy sanoa, että oli hirret tiukassa...

Oon ennenkin törmännyt tiukasti tapitettuihin hirsiin, mutta nämä laittoivat ihan tosissaan hanttiin. Ei olisi kahdelta mieheltä onnistunut hirsien irroittelu, kolme oli aivan minimi. Kome miestä ja kaiklla valtavan kokoiset kanget (eipäs saivarrella

) ja vääntää sai ihan tosissaan. Enkä lähtisi vääntäjien tekniikkaakaan välttämättä moittimaan, sillä kaikilla oli kokemusta kehikoiden purusta. Olin yllättynyt, että kuinka pieneen tilaan hirret saatiin mahtumaan, sillä yhdeksäntöista hirsikertaa ja yhdeksän eri seinää mahtuivat yhteen isoon viljakärryyn ja viiteen reissuun henkilöauton kolmemetrisellä peräkärryllä (ei telikärry). Henkilöauton kärryssä kulki alle nelimetrinen tavara ja pidemmät siis traktorin kyydissä. Nyt on hirret läjällä tontilla peitettyinä ja oikeastaan aika kivasti eroteltunakin omiin nippuihinsa. Ainoastaan yli kuusi metriset hirret ovat sekaisin, mutta kyseinen taapeli on melko leveä (lue: paljon hirsiä rinnakkain ja ainoastaan kolme kerrosta) eli sieltä on helpohko haluttu tavara löytää. Kaikki alle kuuden metrin hirret ovat omissa läjissään valmiina odottamassa kasaamista.
Itsessään purussa ei käytetty konevoimaa eli traktorin kuormaajaa tai tukkiautoa ei tontilla näkynyt. Purku toteutettiin hyväksi ja turvalliseksi todetulla tavalla eli tikapuilla seisten (suosittelen käyttämään telineitä

). Ensin hirsi kangotettiin kolmistaan irti ja kallistettiin kehikon sisäpuolelle, jonka jälkeen sen ympärille viritettiin köydet molempiin päihin. Kolmas mies hivutti/pyöräytti hirren hallitusti kehikon ulkopuolelle ja kaksi muuta laskivat sen köysillä alas. Tämän jälkeen hirsi kuljetettiin omaan läjäänsä tien viereen odottamaan kuormausta. Tappeja ei sahattu irroituksen yhteydessä poikki. Tappien sahaamisella säästettäisiin oleellisesti aikaa ja vaivaa purussa, mutta euron säästö tuo kahden tappion sitten kasaamisen yhteydessä, sillä vanhaan hirteen uuden reiän poraaminen ei ole ihan simppeli juttu.
Merkitsin hirret laminoiduilla paperilapuilla, jotka kiinnitettiin nitomalla. Lappuja on ainoastaan yksi/hirsi ja lappu on pääsääntöisesti hirren päässä. Täytyy sanoa, että se värikoodin käyttö noissa lapuissa oli helkkarin hyvä juttu ja helpottaa hirren tunnistamista!

Olin yllättynyt siitä, että kuinka työläs homma tuo laputus oli. Mulla meni yhdeksän tuntia lappujen kiinnitykseen ja kyseessä on loppupeleissä aika pieni kehikko.

Kaiken lisäksi mulla oli laput valmiiksi järjestettynä omiin nippuihinsa ja numerojärjestykseen, mutta hidasta se vaan oli. Tuona laputuspäivänä satoi vettä koko päivän kaatamalla ja se ei ainakaan tässä vaiheessa teettänyt ongelmia lapuille, pieni pelko on silti selkäytimessä ja täytyy noita vahtia jatkuvasti eli vielä en ainakaan kyseistä merkitsemistapaa kenellekkään suosittele. Itsessään niiden kiinnityksestä en ole huolissani, sillä yksikään lappu ei ole irronnut tai ollut edes irtoamassa. Ainoastaan parin lapun kulmista oli niitti revennyt kuljetuksen yhteydessä.
Eiköhän ensi viikolla ala rytöläjä nousta taivasta kohden uudella pelipaikalla.