Urhoollisesti aloitin elämäni tyttäreni kanssa talossa. Ikkunat vaihdettiin heti kättelyssä, ja saatiinkin verhojen heiluminen aisoihin. Puulla lämmitettiin, ruoka tehtiin puuhellalla, sillä talossa ei ollut sähköliettä.Astuipa mukaan kuvioon elämäni mies.
Talovanhus joutui pariksi vuodeksi "tuuliajolle", kun tyttären kanssa reissattiin kahta kotia. Mutta koitti se kaunis päivä, kun pieni uusioperheemme sai muutettua virallisesti saman katon alle, ja Annalan taloon tuli elämää.Hyvin pärjäsin tyttären kanssa kaksin talossa, jossa vesi juoksi sisään ja ulos samaa tahtia kuin minä. Mutta kun uusioperheemme kasvatti kulutusta 2 hengestä 6 henkeen, huomasin pian ettei kapasitetti juoksevalla vedellä ole riittävä. Näin sai alkunsa pitkäkestoinen remontti talossamme
Syksyllä 2007 saapui juoksevat vedet ihan putkea pitkin sisään ja ulos. Piha jäi kammottavaksi. Kiviä lienee viljelty täällä aikaisemmin, valtavia kiviröykkiöitä kun paljastui kaivannoista. Saatiinpa samaan syssyyn sähköjen pääjohdot vaihdettua, ja normaali liesikin saapui taloon. Ah tätä autuutta... Kun ei tarvinut tiskejä kantaa karjakeittiölle, ajattelin etten tarvitse koskaan edes tiskikonetta, mut niin se nälkä vaan on taas kasvanut, että sellaisen haluaisin nyt...
Nyt olemmekin sitten tasoitelleet pihaa ja tehneet kukkapenkkejä, ja koitetaan saada osittain edes viihtyisäksi tontti. Iso haave minulla olisi saada yläkertaan lisää tilaa. Se on tällä hetkellä aivan ullakkona. Haaveissa sinne on saada meille makkari ja olohuone. Silloin lapsille jäisi alakerran kammarit omiksi huoneiksi. Keittiönkin tahtoisin kuntoon, ja eteisen ja portaikon ylös, ja samaan syssyyn sitten myös suihkun ja virallisen vessan, ja saunan. Tällä hetkellä väliaikainen vessa on vaatekomerossa uunin kupeessa. Ja tiskiallas eteisessä.. Mut ei haittaa.
Tää tästä vielä kehittyy tämä meidän Annala. Milloin, sitä tiedä en. Vähällä rahalla kun rakentaa, niin saa odottaa sitä valmista
