Laituripaalut

[vesahy]

Rakensin rantaamme melko kookkaan paalulaiturin viitisentoista vuotta sitten. Homma oli osin helppo mutta suurelta osin hankala, sillä pohja on lähes pohajtonta mutaa ja savea. Kova karikko tulee vastaan vasta neljässä metrissä ja sen vuoksi paalut olivat aika pitkiä ja siksi hankalia miesvoimin käsitellä, nostaa pystyyn ja juntata pohjaan. Siien kun sen sai paikoilleen, niin loppujunttaus kävi helposti - sidoin pitkän parrun kettingillä tolpna kylkeen ja sitten lankomiesten kanssa (elopainoa yhteensä nelisensataa kiloa) siihen parrun päälle seisomaan kuin kanat orrella. Siinä sitten hyppäsimme synkronissa ja paalu painui helposti kovaan pohjaan saakka.

Ongelman on nyt se, että paalut sain appiukolta ja juuri ne järeimmät siellä laiturin syvemmässä päässä olivat metsässä hetken aikaa maanneita, ei kuitenkaan ylivuotisia. Nyt tämän talven poikkeukseslliset jääolot katkaisivat pari tolppaa vesirajasta. Tolpat olivat ihan lahoa siitä kohtaa mutta veden alla ne ovat säilyneet virheettöminä. Yritän tehdä niihin väliaikaisen korjauksen jonka on tarkoitus kestää pari vuotta kunnes saan uudet kunnolliset tolpat. Valmistelen ne Panu Kailan Talotohtorin oppien mukaan kaulaamalla nyt ja jatkamalla kiusaamista vielä ensi vuonna. Prosessi vie siis pari kolme vuotta. Mutta kumpi on parempi valinta puumateriaaliksi, kuusi vai mänty?

[havirtaja]

kyllähän siinä talotohtorissa oli jutta eri puulajien ominaisuuksista ja käytökohteistakin...muistelisin että mäntyä pidettiin kovinkin kestävänä, lähinnä sen pihkaisuuden vuoksi sanoisin että mänty,ellet lehtikuusia jostain löydä.

[tarmasti]

Mä olen itse henk.koht. ponttoonilaiturin kannalla. Meillä on alkuperäinen omistaja aikanaan juntannu kymmeniä paaluja/tolppia/keppejä savipohjaan, jotka ovat sitten aikojen saatossa katkeilleet ja lahonneet yläpäistään, ihan niin kuin sullakin. Niitä veden alla olevia tumppeja on nyt pirun paha sieltä irrotella kun ei oikein saa mistään kunnolla kiinni. Muutama kesä sitten kun vesi oli todella matalalla sain muutaman lähimpänä rantaa olevan sahattua pois pohjaa myöten mutta suurin osa on siellä veden alla törröttämässä edelleen.

[lapanen]

Kannattaa myös harkita arkkulaituria, jos kiviä löytyy läheltä.

[hellman]

Kuinkas olisi paaluksi teräs? Pienempi ainevahvuus ja varmasti kestää.
Ja junttaamisen jos haluaa suorittaa helpolla niin talvella reijät kohdalleen ja konevoimin(tai mies).

[Pekka Huhta]

Mänty pihkoittuu parhaiten, siitä kannattaa tehdä. Mun serkulla on juuri pari portinpylvästä pihkottumassa, kun petkeleellä nostelee "nahat irti" puusta niin ei edes tarvitse sen kummemmin kiipeillä puuhun.

Jätä aina se elämänlanka (kuorensuikale) jäljelle että puu ei suorastaan kuole. Ja parhaan tuloksen saa kun kaulaa puut useampana vuonna, aina semmoisen metrin puolitoista kerrallaan. Jos nylkee koko puun neljään metriin samantien, niin se joko kuolee samoin tein tai ainakin pihkottuu huonommin.

Toki noi muutkin on vaihtoehtoja, mutta haluunpa vaan nähdä sen vesselin joka neljään metriin asti salvaa hirsiarkkua. Neljä metriä on kyllä pitkä siivu, mutta kyllä sen hyvä tolppa kestää ihan hyvin. Ei vaan pidä mennä työntämään sinne mitään keppiä, on surkia kattoa minkälaisten risujen nokkiin on laitureita laitettu. Ei järvelläkään tee alta 12-senttisellä tikulla mitään. Enintään ihan latvassa voi olla tota kymmenen sentin luokkaa, ja loput sitten siitä paksumpaa, sen mukaan miten puu on kasvanu. Tuo kymmenkunta senttiä on siitäkin hyvä latvaläpimitan nyrkkisääntö, että mitä pidempi tolppa niin sen paksummaksi tyvi muotoutuu

Pekka

[lapanen]

Toki noi muutkin on vaihtoehtoja, mutta haluunpa vaan nähdä sen vesselin joka neljään metriin asti salvaa hirsiarkkua.

Sain kyllä kysyjän kirjoituksesta käsityksen, että mutaa olisi se neljä metriä, eikä suinkaan vettä. Tuollainen laituriarkku rakennetaan kuivalla maalla, jonka jälkeen se lasketaan pohjaan. Painoksi sen verran kiviä, että uppoaa (ja jaksaa siirtää). Talvella laskee sahatusta avannosta isommankin arkun.

[Pekka Huhta]

Toki noi muutkin on vaihtoehtoja, mutta haluunpa vaan nähdä sen vesselin joka neljään metriin asti salvaa hirsiarkkua.

Sain kyllä kysyjän kirjoituksesta käsityksen, että mutaa olisi se neljä metriä, eikä suinkaan vettä. Tuollainen laituriarkku rakennetaan kuivalla maalla, jonka jälkeen se lasketaan pohjaan. Painoksi sen verran kiviä, että uppoaa (ja jaksaa siirtää). Talvella laskee sahatusta avannosta isommankin arkun.

Juu toki. Mulla vaan mielessä on semmoinen humuspohjainen järvimuta josta ei oikeen edes uidessa tiedä että uiko mudassa vaiko vedessä kun sukeltaa pohjaa kohti. Kyllä se arkku aika ruman syvälle uppoaa sen sortin mutaan, eikä edes uppoa kerralla vaan vajuu sinne pikkuhiljaa. Pahimmillaan siihen pääsee sitten salvomaan lisää kerroksia kun sitä jäät pariin kertaan hieroo mutapenkassa syvemmälle. Eli siitä tuli se ajatus neljästä metristä, kyllä se muta sieltä arkun alta pikkuhiljaa pois siilautuu niin että kerroksia saa vintata arkun päälle siihen neljään metriin asti.

Savi- ja hiekkapohjalla arkku on ihan ykkönen, mutta löysässä mudassa... en rupeis rakentamaan.

Pekka

[vesahy]

Mä olen itse henk.koht. ponttoonilaiturin kannalla.

En itse oikein tykkää. Lankomiehellä on naapurissa sellainen ja sitä saa korjata myös joka kevät.

Kannattaa myös harkita arkkulaituria, jos kiviä löytyy läheltä.

Meidän laituri on melko iso, ensinnäkin rannalta lähtee siltaosa, jolla on pituutta 22 metriä, leveys on 1,2 metriä. Aerkkuja saisi siis rakentaa aika monta ja sitäpaitsi sama puuaineksen kestävyysongelma koskee myös niitä. Siis kuusta vai mäntyä? laiturin päässä on 2,5x4 metrin taso, jonka kohdalla on puolitoista metriä vettä ja sen alla sitten neljä metriä löllöä liejua.

Kuinkas olisi paaluksi teräs? Pienempi ainevahvuus ja varmasti kestää

Arvoisa nimimerkki kirjoitti kertalaakilla itsensä suosikkieni joukkoon, sillä kuten tuolla toisessa keskustelussa olen kertonut, niin olen alkuperäiseltä koulutukseltani laivanrakennusinsinööri, siis koulutettu teräsrakenteiden suunnitteluun. Ehkä maailman merenkulun onneksi en koskaan päässäyt toteuttamaan noita taitojani vaan tein elämäntyöni aivan eri alueella, mutta tässäpä olisi oiva tilaisuus näyttää osaamistaan vielä viime tipassa. Se taitaa kuitenkin tulla sen verran kalliiksi, että taidan tyytyä anopin metsästä saatavaiin ilmaisiin paaluihin.

Pekalle tiedoksi, että juuri noinhan minäkin olien asiat ajatellut. Siis männystä ja joskus tulevana vuonna. Siihen saakka pitää sinnitellä vanhaa korjaamalla ja tukemalla.