Kummitteleeko?

[Minttu]

Askelten ääni meillä on hiljentynyt, muutettaessa oli kaikkea möykkää siihen asti, että eräänä iltana sanoin ääneen, että me aiotaan pitää talosta tosi hyvä huoli ja että kaikenlainen kummittelu saa nyt riittää. Siihen loppui kolistelu ja öinen astelu.

Mutta yksi asia on, joka ei ole saanut selitystä. Kellarissa on palo-ovi, joka muutettaessa oli ihan paljas. Yhtenä päivänä mennessäni kellariin huomasin, että siihen oli kirjoitettu vanhanaikaisella kaunokirjoituksella valkoisella liidulla "Obs! Tröskel" eli varo kynnystä (palo-ovessa korkea metallikynnys). Kiinnostavaa on se, että mieheni ei osaa ruotsia eikä hänen isänsä, joka oli meillä timpurina. Asunnon edellinen omistajakin oli suomenkielinen, vain alkuperäinen rakentaja 50-luvulla oli ruotsinkielinen. Kukaan ei ole voinut käydä tekstiä salaa kirjoittamassa ja miksi ruotsiksi? Itse olen enemmän tai vähemmän kaksikielinen, mutta tiedän kyllä etten ole tekstiä kirjoittanut...Tapahtuneesta on kulunut pari vuotta ja teksti on melkein kulunut pois. On aivan mahdoton ajatus, että se olisi ollut 50-luvulta asti kulumatta. Olen myös täysin varma, ettei teksti ollut ovessa muuttaessamme. Lisäksi kaunokirjoitustyyli on sama kuin mitä isovanhempani käyttävät: koristeellisen kiemurainen. Tämä on todellinen kummitusmysteeri, johon en keksi ratkaisua. Tuosta ovesta on jo tullut pienoinen nähtävyys, kaverit haluaa kyläillessä nähdä "Oven"

Ja kyllä, olen ihan täysjärkinen, työssäkäyvä ihminen. En avohoidossa.

[omatalo]

Onhan tää semmonen aihe, ettei ihan jokaselle kannata mennä kertoilemaan kummituksista Me kun heinäkuussa muutettiin -49 taloomme oli vasta ns, keskikerros laitettu. Nukuttiin kaikki tossa makkarissa m ja 2 muksua siskonpetillä lattialla. Kuopusta odotin syntyväks syyskuussa, unet tuppas olemaan aika pinnallista mulla ja usein havahduinkin askelien ääniin ylhäällä. Liekkö Elli siellä kattellu kolttuaan vaatehuoneesta
Askeleet on kyllä loppuneet tai en ainakaan enää ole heränny niihin. Eikä nykysin yläkerrassa asuvat 2 muksua ole kyllä sanonu mitään. Kuopus kastettiin täällä kotona, mies vitsaili että häädön sai "pummitukset"

Hittolainen että meni kylmät väreet pitkin kroppaa kun luin tosta palo-ovesta

[tuuma]

Hei! Tässä kirjoittelee Tuuman parempi puolisko.. Meilläkin askelten ääniä kuului n. pari vuotta yläkerrasta kun muutettiin tähän. Ollaan tämän talon neljännet omistajat, meitä edellinen omistaja kuoli tänne olohuoneeseen. Joitakin selittämättömiä juttuja on sattunut, tässä joitakin. Tuo edellinen omistaja oli väsännyt keittiön ja autotallin välille eräänlaisen summerin; keittiössä oli nappi(on vieläkin) ja autotallissa summeri, joka siis soi kun keittiöstä painoi nappia. No, olin kerran kellaritiloissa pesemässä pyykkiä ja kuulin, että isäntä ajoi pihaan. Samalla hetkellä se pahuksen summeri alkoi soida. Ja kukaan ei ollut sitä nappia painamassa. Piuha ja summeri lähti sen jälkeen hyvin äkkiä seinästä. Sitten hiukan hassu juttu.. Isännän partakone katosi pariksi päiväksi saunalta. Se kun oli aina siinä samassa paikassa ja yhtäkkiä ei löytynyt mistään etsinnöistä huolimatta. Parin päivän päästä se oli taas siinä, samalla paikalla kuin aina ennenkin. Kolmas omituinen juttu tapahtui ennenkuin yläkerran remonttia oli tehty. Isännän tytär oli herännyt yöllä siihen, että nukkumatti seisoi sängyn vieressä. Pitkään meni, ennenkuin tyttö uskalsi tulla taas meille. Eikä oo kiva kun on asettunu just nukkumaan ja kuuluu ääni et olis kaljapullon korkki kilahtanu lattiaan. Sitä en kyl tienny, et kummituksetkin juo olutta. Pakko vielä kertoa tämä.. Muutama vuosi sitten minun murrosikäiset pojat oli tulossa sisälle peräkkäin ja meillä on eteisestä ikkuna kuistille. Näin siis poikien tulevan, mutta heidän perässään käveli kolmas, tummahiuksinen henkilö lippalakki päässään, takin värinkin muistan, se oli tummansininen. Kysyin pojilta, että kuka teidän kanssa tuli. Katselivat vähän ihmeissään.. Kahdestaan olivat tulleet..

[MikaR]

Moni näistä kirjoituksista sai aiheutettua kylmiä väreitä. Meidän talon edellisten omistajien kohtalo on vähän kuten edellisellä kirjoittajalla, eli edellinen isäntä menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen talossa. Siltikään en ole kuullut mitään epämääräistä koko asumisaikana (hiukan vajaa 2 vuotta), mikä oikeastaan jo vähän harmittaa. Toisaalta ihan hyvä mielenrauhan kannalta, koska muu väki taloudessa ovat mua hermoheikompia, ja itselläkin aina väärissä paikoissa mielikuvitus laukkaa. Voi kyllä olla, että tulisin ihan *elvetin hulluksi, jos kuulisin/näkisin edellisillä kirjoittajilla olevia asioita.

Yksittäisiä kumahduksia ja kopahduksia kuuluu silloin tällöin jos on täysin hiljaista, päivälläkin, mutta menee normaaliin puutalon elämisen piikkiin. Lisäksi oon pannut merkille, että jos naapureissa kuuluu ääniä tai ~100 metrin päässä yleisellä parkkipaikalla paiskataan auton ovi kiinni, niin se kaikuu tänne vaimeana kumahduksena ja vaikuttaa talon sisäiseltä ääneltä.

Olohuoneessa kuuluu vaimeata kolinaa, minkä aika nopeasti aikoinaan oivalsin johtuvan tuulen heiluttamasta televisioantennista, joka on kiinni piipussa. Piipun kautta ääni resonoi muualle taloon. Täytynee kiristää pultit.

[Minttu]

Palatakseni vielä tuohon meidän palo-oveen niin kellari on talon ainoa paikka, jossa mulla usein on olo, etten ole yksin. Koskaan aikaisemmin mitään "viboja" ei ole tullut missään. Paitsi nyt tuli mieleen, että mummoni (joka asui just samanlaisessa talossa aikanaan) uskoi erilaisiin selittämättömiin asioihin. Kerran heräsin mummilla ja sängystäni löytyi kultainen kaulakoru. Kiinnostavaa on, että koru ei ollut minun vaan 10 vuotta aiemmin itsemurhan tehneen serkkuni koru. Petivaatteet oli vaihdettu aika monesti sen 10 vuoden aikana, mutta jostain se koru tupsahti. Mummille se oli aika kova paikka, traagisesti kuolleen lapsenlapsen terveiset tuonpuoleisesta...Toisella kertaa ollessani siellä yötä nukuin poikkeuksellisesti olohuoneessa, mutten saanut yöllä nukuttua, kun keittiöstä kuului niin kova ruokailuvälineiden kilkatus. Eli jos kummitukset juo kaljaa niin täytyy niiden kai syödäkin!

Etiäisistä sen verran, että tänä keväänä olen kaksi kertaa herännyt yöllä pelottavan kovaan sydämentykytykseen, joka ei ole johtunut mistään painajaisesta tms. Molemmilla kerroilla syke on ollut niin kova, että olen joutunut ottamaan rauhoittavan lääkkeen. Ja molempien kertojen jälkeen on selvinnyt, että 150 kilometrin päässä asuva isoisäni on viety saman yönä sydäninfarktin takia sairaalaan. Pelkkä ajatus seuraavasta samanlaisesta yöstä pelottaa...

[omatalo]

Eiköhän laiteta rmt-n oma TAPS pystyyn ;) kelles ensin tullaan tiiraileen kummituksia

[rmt-60]

Isännän tytär oli herännyt yöllä siihen, että nukkumatti seisoi sängyn vieressä.

Nyt minut varmaan leimataan tylsäksi pragmaatikoksi tai jotain, mutta tuolle nukkumatille on olemassa tieteellinen selitys: unihalvaus. Tuttu juttu itsellenikin, eikä tunnut edes pelottavalta, kun tietää mistä on kyse. Esim. tässä juttua unihalvauksesta:
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Ik% ... SI1TL02ei8

[Zener]

Eilen illalla sattui mielenkiintoinen homma nukkumaan mennessä...

Serkkupoika oli kylässä ja olohuoneessa katsomassa telkkaria. Me olimme emännän kanssa jo viereisessä makuuhuoneessa. Yläkertaan vievistä portaista kuului askelten ääniä niin, että joku tömisteli mennä yläkertaan ja vierashuoneeseen. Emäntä sitten kysyi, että "kuulitko sinäkin". Sanoin, että kuulin ja ajattelin, että serkupoika varmaan meni vierashuoneeseen nukkumaan, kuten oli tarkoitus. Samalla hetkellä serkku kuitenkin yskäisi olohuoneessa. Menin olohuoneeseen katsomaan, ja siellähän se katsoi telkkari. Ei ollut kuulemma puoleen tuntiin liikahtanutkaan sohvalta mihinkään. No sitten tarkastin serkun kanssa, että ulko-ovi oli lukossa ja yläkerrassakaan ei ollut ketään.

Tuli kyllä vähän spooky olo...

On tähän kyllä pari vaihtoehtoa luonnolliseksi selitykseksi.
1) Äänet kuuluivat telkkarista. Serkku ei kyllä vahvistanut, kun kysyin.
2) Talossa oikeasti oli joku kutsumaton vieras. Ulko-ovi oli koko päivän auki, kun oli vieraita. Ehkä joku oli yläkerrasssa piilossa ja päätti poistua vaivihkaa talosta, kun porukka meni nukkumaan. Tosin koira olisi luultavasti huomannut, jos joku olisi piileskellyt talossa. Tapahtumahetkellä koira nukkui meidän sängyn alla.

[Tuomo]

Kyllähän kunnon rintsikasta aina joku(nen) kummitus löytyy!

Meidän kummitus on Hilma.

Päiväthän Hilma on tietysti ihan hiljaa mutta loppuillasta... Ja tietenkin kellarissa. Yleensä juuri kun itse on menossa nukkumaan Hilma lähtee liikkeelle. Kellarin puuportaat oikein paukahtelevat kun Hilma kulkee hitaasti portaita pitkin.

Saunassa asuu tietysti Saunatonttu.

[Markku&Rintsikka]

Saunatonttuun olen minäkin "törmännyt". Hiljaa kun yksin saunoo pihasaunassa , niin kuulee saunatontun liikkuvan eteisessä, kesähuoneessa ja puuliiterin puolella siirtelemässä puita

[omatalo]

Tulipa tämä ketju mieleeni kun sub tv:llä mainostivatten jotain uutta ohjelmaa, etsivät taloja joissa on tapahtunut jotakin selittämätöntä

saas nähdä millasia juttuja saavat kasaan

[M&J]

Mielenkiintoisia juttuja, etenkin Mintulla! Me muutamme viikon päästä omaan rintsikkaamme Hämeenlinnaan, joten saas nähdä sitten... Joskin edelliset omistajat (30 vuotta talossa asuneet) ovat edelleen voimissaan ; ) Hieman olen kyllä jo etukäteen miettinyt, että mitäs sitten, kun jään yksi kotiin ekoja kertoja, nyt kun asutaan ydessä tasossa ja kohta niitä on kolme, ja mulla vilkas mielikuvitus Sen olen kyllä havainnut useamman kerran elämäni aikana eri taloissa käydessäni, että talolla voi olla joko hyvä tai huono henki. Muistan esimerkiksi ollessani parikymppinen, kun siskoni miehensä kanssa osti osakehuoneiston vanhasta Jugendtalosta, niin mulla oli siellä aina jotenkin outo olo silloin, kun muita aikuisia ei ollut paikalla, ts. ei ollut hälinää ympärillä. Oli sellainen painostava ja ikävä tunnelma, tuntui kuin joukossa olisi ollut yksi liikaa, kun olin heillä yksin heidän pienen pojan kanssa. Puistattaa ne fiilikset vieläkin! Kerran seistessäni vessan luona, tuli hetkeksi tosi voimakas tunne, kuin joku olisi seissyt ihan takanani, eikä se tuntunut sellaiselta "hvvältä hengeltä". Hui, ihokarvat nousee vieläkin pystyyn, kun ajattelen.. Onneksi he myivät sen aika pian pois.

[ankka]

Me ei vielä kummituksista tiedetä mutta yksi outo sattuma on jo tapahtunu..

Äitini on saanut edesmenneeltä mummiltani kukan 30 vuotta sitten. Mummini omisti papan kanssa talon josta me siis tehtiin äskettäin kaupat.
Kun ilmoitimme kiinnostuneemme talosta ja halumme ostaa sen (ja sen 2kk aikana kun kauppa-asioita väännettiin ees taas) niin kukka alkoi tekeen kukkia. Kukka joka ei kertaakaan tuona 30 vuotena ole kukkinut.
Sen jälkeen on ollut hyvä fiilis kauppojen suhteen, ehkä se oli merkki haudan takaa että kaupat on hyväksytty mummin&papan osalta.

Toivottavasti vastassamme, jos on kummituksia niin positiivisia semmoisia.

[M&J]

Aikamoinen sattuma, että kukka kukki juuri nyt! Tai sitten se ei tosiaan ole sattumaa.. Maailmassa monta on ihmellistä asiaa..

[Pelikeijo]

Aika ajoin minunkin mielikuvitus hiukan laukkaa, mutta luettuani tämän ketjun nurkassa sijaitsevalta näytöltäni, oli pakko kääntyä salaman nopeasti katsomaan selkänsä taakse .