Kummitteleeko?
Kummitteleeko?
Meillä on seuraavanlainen juttu: Illalla, kun talo on hiljennyt, yläkerrasta rupee kuulumaan sellaista ääntä, niinkuin kumipalloa pudotettais lattialle. Eli pomp, popompomp. Monta kertaa on käyty katsomassa, että onko kakrut ruvenneet leikkimään, mutta molemmat nukkuu kiltisti sängyissään. Tätä ääntä ei kuulu ylhäällä ollessamme. Ääni kuuluu muutaman kerran ilta-aikaan.
On kumma juttu, ei siis kuulosta miltään rakenteen elämiseltä, eikä esim. hiirien tai lepakoiden aiheuttamalta, eikä ole kyllä löytynyt elukoita/ jätöksiäkään vinteiltä.
Joskus kuuluu myös selviä askeleiden narahteluja keittiön yläpuolenmakkarista. Tällöin on kans käyty katsomassa monta kertaa, onko kakrut hereillä ja tepastelevat, mutta ei.
Elvi ja Kauko siellä vissiin duunailevat kesken jääneitä projekteja.
On kumma juttu, ei siis kuulosta miltään rakenteen elämiseltä, eikä esim. hiirien tai lepakoiden aiheuttamalta, eikä ole kyllä löytynyt elukoita/ jätöksiäkään vinteiltä.
Joskus kuuluu myös selviä askeleiden narahteluja keittiön yläpuolenmakkarista. Tällöin on kans käyty katsomassa monta kertaa, onko kakrut hereillä ja tepastelevat, mutta ei.
Elvi ja Kauko siellä vissiin duunailevat kesken jääneitä projekteja.
Kyllä meilläkin kummitteli pari kuukautta, ennenkuin kotiuduttiin kunnolla. Sitä kun tulee vanhaan, elämää nähneeseen taloon, niin sitähän tulee vähän varpaillaan. Ainakin minä olin jokusen viikon kotona kuin vieraana. Kuulostelin ja lähestyin paikkoja, joita jo monet muut ovat pitäneet kotinaan. Se on minusta yksi vanhan talon viehätyksestä. Silloin alussa meilläkin kuului iltaisin yläkerrasta tuota pomp-pomp-ääntä ja käytiin katsomassa - ei mitään syytä. Ja askelten äänethän olivat aivan selviä... Ja minä näin untakin kummituksista (unessakin tulin niiden kanssa juttuun). Ja kaiken kukkuraksi mies (joka ei todellakaan usko mihinkään rautakankea epätodellisempaan) jopa näki kummituksen - sille epäilemme tosin syyksi kaksois-ikkunaheijastusta, vaikka emme sitä saaneetkaan toistettua.
Ja ei meitä tämä kummitus-asia kyllä edes hermostuttanut ihmeemmin. Mitä nyt vähän iltaisin luin pidempään, kun mies oli työmatkoilla ja olin yksin kotona. Vitsiä tietysti aihesta väänsimme. Mutta kun talo sai enemmän uutta pintaa ja kalustusta ja siitä tuli enemmän omamme niin kummitukset kaikkosivat. Muistan sen hetken, kun olin yksin kotona ja juuri nukahtamassa. Askelia alkoi kuulua portaista, mutta minä suljin silmäni tiukemmin ja sanoin "haamuille", että nyt hiiteen, tämä on MINUN kotini. Ja nukahdin samoin tein.
Talosta kuuluu edelleen ääniä, mutta nyt ne ovat kotoisia. Ilman niitä ääniä jotain puuttuisi. Pomp-pomp on osoittautunut peltikaton lämpölaajenemisesta johtuvaksi. Kun yö viilenee, niin nyt tietää jo mitkä kohdat katosta milloinkin päästävät sen pomp äänen. Ja männynoksa koskettaa tietyillä tuulilla kattoon - siinä vasta ääni. Ja puu elää aina - kosteudesta ja lämmöstä. Ne askeläänet ovat nykyisin niitä. Portaista ne kuuluvat, tasaisen nousuna iltaisin, kun yläkerta viilenee ja alakerrasta nousee lämpöä.
Niin että onhan näitä kummituksia, mutta onpahan seuraa ;) Nytkin kun täällä yksin möllötän ja mies on matkoilla.
Alli
Ja ei meitä tämä kummitus-asia kyllä edes hermostuttanut ihmeemmin. Mitä nyt vähän iltaisin luin pidempään, kun mies oli työmatkoilla ja olin yksin kotona. Vitsiä tietysti aihesta väänsimme. Mutta kun talo sai enemmän uutta pintaa ja kalustusta ja siitä tuli enemmän omamme niin kummitukset kaikkosivat. Muistan sen hetken, kun olin yksin kotona ja juuri nukahtamassa. Askelia alkoi kuulua portaista, mutta minä suljin silmäni tiukemmin ja sanoin "haamuille", että nyt hiiteen, tämä on MINUN kotini. Ja nukahdin samoin tein.
Talosta kuuluu edelleen ääniä, mutta nyt ne ovat kotoisia. Ilman niitä ääniä jotain puuttuisi. Pomp-pomp on osoittautunut peltikaton lämpölaajenemisesta johtuvaksi. Kun yö viilenee, niin nyt tietää jo mitkä kohdat katosta milloinkin päästävät sen pomp äänen. Ja männynoksa koskettaa tietyillä tuulilla kattoon - siinä vasta ääni. Ja puu elää aina - kosteudesta ja lämmöstä. Ne askeläänet ovat nykyisin niitä. Portaista ne kuuluvat, tasaisen nousuna iltaisin, kun yläkerta viilenee ja alakerrasta nousee lämpöä.
Niin että onhan näitä kummituksia, mutta onpahan seuraa ;) Nytkin kun täällä yksin möllötän ja mies on matkoilla.
Alli
Tämä on yleinen harhaluulo ja salaliitto kummitusten kieltämiseksi. Oikeasti ne ovat kummituksia. Onko joku muka nähnyt omin silmin miten se lämpölaajeneminen tapahtuu? Aivan. "Ne" ovat keksineet koko jutun, ettei taviksia pelottaisi henkimaailma. Katsokaa mitä "ne" myös väittävät: http://www.saunalahti.fi/~myllma/joulu.htmAlli kirjoitti:Pomp-pomp on osoittautunut peltikaton lämpölaajenemisesta johtuvaksi. Kun yö viilenee, niin nyt tietää jo mitkä kohdat katosta milloinkin päästävät sen pomp äänen. Ja männynoksa koskettaa tietyillä tuulilla kattoon - siinä vasta ääni. Ja puu elää aina - kosteudesta ja lämmöstä. Ne askeläänet ovat nykyisin niitä. Portaista ne kuuluvat, tasaisen nousuna iltaisin, kun yläkerta viilenee ja alakerrasta nousee lämpöä.

Niin, mut kun me on asuttu vuos, ja nyt näitä kuuluu. Ja noi askeläänet, siis ihan selkeä askeleen ääni, kantapää laskee lattiaan ensin ja sitten loppujalka..
Eipä mekään olla otettu noista stressiä, aateltiin vaan että jos Elvi ja Kauko täällä vielä on, niin sitten on. Kunhan eivät ala leipää pyytämään. Kaukon talohan tää loppujen lopuksi on..sehän tän on tehnyt. Kunhan nyt ei suuttuis tehdyistä muutoksista.
Tänään viimeks vaimo kävi tarkistamassa, että kuka kävelee ylhäällä.. Ja se kävelyääni ei tosiaan ole mitään epämääräistä hipsuttelua vaan kunnon kävelyä. Ei siellä taas muka ketään ollut.
En mä noita ääniä pahana pidä, tietääpähän että täällä on joku joka pitää talosta huolta, ja mahdutaanhan me tänne.
Eipä mekään olla otettu noista stressiä, aateltiin vaan että jos Elvi ja Kauko täällä vielä on, niin sitten on. Kunhan eivät ala leipää pyytämään. Kaukon talohan tää loppujen lopuksi on..sehän tän on tehnyt. Kunhan nyt ei suuttuis tehdyistä muutoksista.
Tänään viimeks vaimo kävi tarkistamassa, että kuka kävelee ylhäällä.. Ja se kävelyääni ei tosiaan ole mitään epämääräistä hipsuttelua vaan kunnon kävelyä. Ei siellä taas muka ketään ollut.
En mä noita ääniä pahana pidä, tietääpähän että täällä on joku joka pitää talosta huolta, ja mahdutaanhan me tänne.
Joo kyllä ne askeläänet ihan oikean kuuloisia ovat edelleen (vaikka kohta pari vuotta ollaan mekin asuttu). Ja alakertaan kuulee ylhäältä jopa sen mistä mihin ne askelet kulkevat. Mutta jotenkin niihin puutalon ääniin on aina löytyvinään selitys. Näin kosteaan aikaan, kun ulkona on kosteaa ja viileää, mutta talon sisäosat kuitenkin pyritään pitämään kuivana ja lämpimänä, niin onhan siinä lämpö- ja kosteusliikettä jos jonkilaista. Mutta oishan se tosiaan jotenkin turvallista, jos ois tosiaan vähän edellisiäkin asukkaita taloa vahtimassa. Kun ei tule näitä oviakaan juuri koskaan lukittua. Sanottaisko, että ihan mielelläni olen agnostikko näiden kummitustenkin suhteen - kuten muunkin uskon suhteen. Samaa tyyliin siis kuin tekin: "olkoon jos on", kunhan eivät ala leipää pyytämään - ainakaan kovin paljon ja joka päivä tuoretta.kaukomäki kirjoitti:Niin, mut kun me on asuttu vuos, ja nyt näitä kuuluu. Ja noi askeläänet, siis ihan selkeä askeleen ääni, kantapää laskee lattiaan ensin ja sitten loppujalka..
Eipä mekään olla otettu noista stressiä, aateltiin vaan että jos Elvi ja Kauko täällä vielä on, niin sitten on. Kunhan eivät ala leipää pyytämään. Kaukon talohan tää loppujen lopuksi on..sehän tän on tehnyt. Kunhan nyt ei suuttuis tehdyistä muutoksista.
Tänään viimeks vaimo kävi tarkistamassa, että kuka kävelee ylhäällä.. Ja se kävelyääni ei tosiaan ole mitään epämääräistä hipsuttelua vaan kunnon kävelyä. Ei siellä taas muka ketään ollut.
En mä noita ääniä pahana pidä, tietääpähän että täällä on joku joka pitää talosta huolta, ja mahdutaanhan me tänne.
Lapsuuteni olen elänyt pohjoisessa ja tuonne kymmenen vuoden korville asti erilaiset kummitukset, etiäiset ja maahiset olivat minulle täysin tosia. Kylällä asui vielä aika monia vanhuksia, joiden seurassa vietin paljon aikaa, koska heillä oli hyvät jutut. Henkimaailma tuli heidän kauttaan hyvinkin tutuksi. Ei minään kummallisena tai pelottavana, vaan aivan arkipäiväisenä. Esimerkiksi tietyillä ihmisillä oli etiäisensä, ne ihmiset olivat aina jotenkin merkittävämpiä. Sanottiin esimerkiksi, ettei se ja se kovin kummoinen ihminen voi olla, eihän sillä ole etiäistäkään. Ja mieheni teki minuun aikanaan opiskeluaikana vaikutuksen siksikin, että hänellä oli etiäinen (mistä hän oli suunnattoman huvittunut).
No joops, nyt eletään niin hengetöntä aikaa, että on se sentään hyvä, että edes näissä rintsikoissa on omat kummituksensa :)
Alli
Viimeksi muokannut Alli, Ma Joulu 11, 2006 19:28. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Heh
Kyllähän näitä kummituksia ja etiäisiä on. Entisen asukkaat käyvät katsomassa mitä uutta heidän rakentamissaan taloissa tehdään ja ovatko hyväksi vaiko ei.
Edesmennyt Veikko, joka rakensi Villa Haga:n on selkeästi ohjannut minun vintin proggista ja kun näitä sisäisiä "ääniä" tai oikeammin ajatuksia on tullut niin olen totellut kiltisti. Maailmassa kun on paljon asioita, joita tietoinen mieli ei pysty ymmärtämään, ainakaan vielä.
Olkaa onnellisia kummituksistanne, he katsovat talonne perään kun ette ole kotona ja he huolehtivat teistä :). Ja mikäli uudistukset, jotka olette tehneet eivät olisi heidän mieleen tietäisitte ;).
Olen joskus sellaistakin miettinyt, että senkö takia monet meistä on mieltynyt vanhoihin taloihin, ei niinkään sen vanhuuden takia vaan sen vuoksi, että me aistitaan myös näiden ei-maallisten henkien läsnäolo ja se aistitaan rakenteita myöten? Sellaista olen joskus miettinyt nujutessa vintillä.. Eli talot valitsevat meidät eikä toisinpäin...
Edesmennyt Veikko, joka rakensi Villa Haga:n on selkeästi ohjannut minun vintin proggista ja kun näitä sisäisiä "ääniä" tai oikeammin ajatuksia on tullut niin olen totellut kiltisti. Maailmassa kun on paljon asioita, joita tietoinen mieli ei pysty ymmärtämään, ainakaan vielä.
Olkaa onnellisia kummituksistanne, he katsovat talonne perään kun ette ole kotona ja he huolehtivat teistä :). Ja mikäli uudistukset, jotka olette tehneet eivät olisi heidän mieleen tietäisitte ;).
Olen joskus sellaistakin miettinyt, että senkö takia monet meistä on mieltynyt vanhoihin taloihin, ei niinkään sen vanhuuden takia vaan sen vuoksi, että me aistitaan myös näiden ei-maallisten henkien läsnäolo ja se aistitaan rakenteita myöten? Sellaista olen joskus miettinyt nujutessa vintillä.. Eli talot valitsevat meidät eikä toisinpäin...
-Madde-
viisas oppii omista virheistään, älykäs oppii muiden tekemistä virheistä, tyhmä ei opi mistään, koska hän tietää jo kaiken
viisas oppii omista virheistään, älykäs oppii muiden tekemistä virheistä, tyhmä ei opi mistään, koska hän tietää jo kaiken
Ostimme satavuotiaan talon josta vanhaemäntä nukkui pois. Ensimmäiset kaksi vuotta asuimme kevyin muutoksin, pähkäilimme ja suunnittelimme, hommasimme lopuksi arkkitehdinkin mutta oli siinä stressinsä kun isoja päätöksiä. Sitten lopulta unessa vanha nainen lähestyi minua ja sanoi: "Tiedät mitä teet. Rupea emännäksi omaan taloosi! "
vielä näistä kummituksista tms.
Miun Villa Haga:ssahan on tapahtunut oikeasti kauhea asia eli kun Veikko ensin kuoli ja sen jälkeen hänen vaimonsa niin naapurini osti heiltä tämän talon ja laittoi vuokralle. No, eräs pariskunta asui tässä yli viisi vuotta ja ulospäin näytti kaikki olevan ok. No, eräänä pv:nä napsahti isännän päässä ja hän veti avovaimoltaan kurkun auki miun ulkoeteisessä, raahasi naisen mun olohuoneeseen ja jätti siihen. Nainen raahautui olohuoneen sänkyyn ja jaksoi vertavaluvana valvoa koko yö, koska tiesi, että jos nyt nukahtaa niin kuolema korjaa. Isäntä oli rauhassa istunut miun olohuoneessa ja täyttänyt ristikoita ja viritellyt hirttoköyttä itselleen miun hormiin
ja hehkuttanut, että hän lähtee yhtäaikaa vaimon kanssa tuonpuoleiseen.
Aamulla oli sitten avovaimo viimeisillä voimillaan kirjoittanut ukolleen lapun, jossa luki "XXX, et ole vielä murhaaja, soita minulle ambulanssi" ja mies soitti ja kohta amulanssi ja kaksi poliisiautoa Villa Haga:n pihassa
.
Mies linnaan ja naiselle lopuniän vammat, jotka eivät parane. Tuskin tarvitsee sanoa, että hän ei ole pystynyt käymään Villa Haga:ssa tapahtuman jälkeen, vaikka olen pyytänyt. Tämä isäntä oli muuten Lapinlahden kunnan valtuutettu ja IS ja IL revittely lööpeissä tätä tapausta pari pv. Mie en tuolloin tiennyt Villa Haga:n olemassaolosta..
No, mie sain tietää tämän surullisen tapahtuman toisen käyntikerran jälkeen ja tässä talossa oli kuitenkin hyvät henget asialla, joten viis välitin muiden sanomisista ja ostin tämän.
Olen tasan varma, että Veikko (talon rakentaja) totesi sieltä jostain rajan takaa, että tämä täti saa tämän mökin. Samaa ovat mun naapuritkin sanoneet
. Sähkäri tosin katteli arkana ympärilleen kun tuli ensimmäistä krt ja kysyi, että "kummitteleeko täällä" ja mie nauroin, että ei, ei tänne se XX kuollut
Ois pitänyt sanoa, että täällä on vain onnellisia kummituksia
Aamulla oli sitten avovaimo viimeisillä voimillaan kirjoittanut ukolleen lapun, jossa luki "XXX, et ole vielä murhaaja, soita minulle ambulanssi" ja mies soitti ja kohta amulanssi ja kaksi poliisiautoa Villa Haga:n pihassa
Mies linnaan ja naiselle lopuniän vammat, jotka eivät parane. Tuskin tarvitsee sanoa, että hän ei ole pystynyt käymään Villa Haga:ssa tapahtuman jälkeen, vaikka olen pyytänyt. Tämä isäntä oli muuten Lapinlahden kunnan valtuutettu ja IS ja IL revittely lööpeissä tätä tapausta pari pv. Mie en tuolloin tiennyt Villa Haga:n olemassaolosta..
No, mie sain tietää tämän surullisen tapahtuman toisen käyntikerran jälkeen ja tässä talossa oli kuitenkin hyvät henget asialla, joten viis välitin muiden sanomisista ja ostin tämän.
Olen tasan varma, että Veikko (talon rakentaja) totesi sieltä jostain rajan takaa, että tämä täti saa tämän mökin. Samaa ovat mun naapuritkin sanoneet
Ois pitänyt sanoa, että täällä on vain onnellisia kummituksia
-Madde-
viisas oppii omista virheistään, älykäs oppii muiden tekemistä virheistä, tyhmä ei opi mistään, koska hän tietää jo kaiken
viisas oppii omista virheistään, älykäs oppii muiden tekemistä virheistä, tyhmä ei opi mistään, koska hän tietää jo kaiken
Re: Kummitteleeko?
Meidän talon etsintä on ollut hyvin hienosti jaettua työtä. Mies on katsellut enempi rakenteellisia asioita ja minä olen ensin fiilistellyt ympäri taloa. En mikään meedio ole, mutta monissa asioissa hyvin herkkä. Yhdessä talossa mulle tuli niin paha ja ahdistava olo, että sieltä oli pakko päästä nopeesti ulos. Monet asiat siellä sisällä huokuivat sellaista pahaa oloa, että sekin kohde jätettiin ihan suosiolla.
Tässä talossa mikä ostettiin, tunne oli "oma" heti alusta pitäen. Niin se talo ottaa omansa.
Tässä talossa mikä ostettiin, tunne oli "oma" heti alusta pitäen. Niin se talo ottaa omansa.
Re: Kummitteleeko?
Olen kerran asunut talossa, jossa tuntui olevan muitakin kuin minä. Minusta se ei ollut ollenkaan mukavaa. Ikäänkuin joku olisi kävellyt talossa - keittiöstä olohuoneeseen ja taas keittiöön. Joku käveli kehää. Nämä äänet kuuluivat yöllä ja en tiedä oliko se vain mun mielikuvitusta. Myöhemmin eräs henkilö kysyi minulta kun tiesi minun asuneen talossa, että kummitteliko siellä? Tuli vähän outo olo, kun joku toinenkin oli huomannut saman kuin minä...
Nämä ajatukset tulivat myös mieleeni kun muutin kuukausi sitten tähän taloon et jos täälläkin on muitakin kuin koirani - mutta onneksi ei ole ollut
Nämä ajatukset tulivat myös mieleeni kun muutin kuukausi sitten tähän taloon et jos täälläkin on muitakin kuin koirani - mutta onneksi ei ole ollut
Terveisiä Etelä-Savosta, Ursula.





