Minulla ei ole mitään sitä välittäjää vastaan, joka välitti meille tämän torpan. Olihan niissä jutuissa vähän sellaista "ai kattokaa kun tästä saa ihanan pienellä laitolla" -meininkiä, mutta ei se haitannut, koska talon puutteet (?) olivat tiedossa. Sen sijaan perikunta, joka taloa kauppasi oli kaikesta aivan totaalisen pihalla. He halusivat vain nopeasti rahat talosta. Kun yritimme jotain kysyä, alkoi heti hillitön puolustelu "me ei olla velvollisia korvaamaan mitään.." Tosi hankalaa oli asioida ja kysellä ihan asiallisia kysymyksiä, kuten onko vanhassa pihakaivossa vettä, ketäs kaikkia tässä on asunut, milloin liiteri rakennettu... ei nyt varsinaisesti oltu ketään haastamassa oikeuteen vaan talon historia kiinnosti ja kyselyt tehtiin hyvässä hengessä.
Perikunta oli ajoittain aivan hysteerinen ihmislauma. Muutamissa asioissa valehtelivat hätäpäissään ja muissa jutuissa olivat vain aivan pihalla. Esimerkiksi yksi perikunnan edustajista sanoi, että kun on talon nähnyt kolme kertaa, ei siitä voi enää jälkikäteen mitään korvauksia vaatia. "Laki sanoo näin." Aijaa. Mikä laki? " Asuntojen myyntiä koskeva laki." Ahaa...
