Kongo

[Oto Hascak]

Milloin tuo rakennus on alunperin rakennettu ja milloin siirretty ekan kerran?

Nyt täytyy myöntää, että toistaiseksi ei ole olemassa tietoa... En oo vielä ehtinyt/innostunut selvittelemään asiaa tarkemmin. Kehikon myyneellä pariskunnalla ei ollut tarkempaa tietoa, tiesivät vaan kertoa kehikon veistäneen henkilön nimen sekä sen, että se on siirretty aikoinaan eräältä emäntäkoululta nykyiselle sijainnilleen tehtaan työntekijöiden asunnoksi. Olisivatko aikoinaan olleet oppilaitoksen opiskelijoiden/opettajien asuntoja, koska niitä on kuitenkin 3 samanlaista (näistä kolmesta yksi on rankorakenteinen).

Purkutöiden yhteydessä löytyi rakenteiden kätköistä vanhoja sanomalehtiä, joita oli käytetty seinissä & alapohjassa paperointeina. Nuo sanomalehdet olivat vuosien 1930-40 väliltä. Ei noista oikein voi varmaksi mitään päätellä, mutta tuo veikkauksesi 30/40 luvusta sopisi noihin lehtiin.

Täytyy tutkiskella sekä selvitellä asiaa. Periaatteessa voisi jotain palovakuutusasiakirjoja ja muita vastaavia löytyä, koska kyseessä on kuitenkin ollut tehdas- ja opiskelija-asunto. Selvitellään, kunhan keretään.

[Oto Hascak]

Jep. Lällärit ja rahamiehet hakee puunsa puutavaraliikkeestä, kun taas köyhät odottaa helmikuun kovia pakkasia (lue: räntäsadetta ja loskap*skaa) ja kaataa rakennuspuunsa itse.

Oltiin appiukon kanssa päivä metsässä puita kaatamassa. Ei voi muuta kuin todeta, että jumalauta metsurit on kovia äijiä! Noh, nyt on varmaan puolet puutavarasta kaadettuna. Vielä pitää toinen puolikas kaataa, ajaa puut mettästä, sahauttaa ja taapeloida. Tulee siinäkin halvalle puulle työtä, mutta mikäs siinä on omiansa tehdessä.

Taloon tarvitaan muutama pölli vähän järeämpää puutavaraa, siis sellaista, mitä ei sahalta löydy ilman tilaamista ja suolaista hintaa. Nyt kun on päivän katsellut, että miten niitä pöllejä metsässä jahdataan, niin en enään ikinä pätki ainottakaan pitkää komeaa hirttä poltinpuuksi. Ei sellaisia puita enään metsästä saa eli ei kannata tuhlata jo olemassa olevaa puutavaraa.



Opein tänää paljon uutta, olinhan ensimmäistä kertaa metsässä hakemassa rakennuspuuta. Polttopuusta on kokemusta... Rautaisen ammattilaisen työskentelyn seuraaminen on jotenkin hypnoottisen terapeuttista. Onko kukaan katsellut, kun muurari läiskii tiiliä paikoilleen? Metsurin seuraamisessa oli paljon samaa. Oli ilo katsella, kun työ kävi. On myöskin hauska nähdä, että hädän tullessa eteen ei ammattilaisen sormi mene suuhun. Piti savotan isoin puu kaataa ja kesken kaadon alkoi puhaltaa vastatuuli. Se iso pölli on kuin purje, kun tuuli siihen ottaa kiinni. Ei kaatunut onneksi väärään suuntaan, mutta ei kaatunut oikeankaan! Pölli jäi pystyyn ja väliin jäi kaksi vänkäriä sekä moottorisaha. Ei auttanut mikään, puu seisoi paikoillaan kuin taiottuna. Noh, autosta toinen moottorisaha ja valittiin puu noin kymmenen metrin päästä siitä pystyyn jääneestä. Tarkka sihti ja metsuri kaataa puun suoraan päin sitä pystyyn jäänyttä. Osuma oli täydellinen, mutta ei se puu mihinkään vieläkään kaatunut. Sen verran se puu auttoi asiaa, että nyt vänkäreistä vääntämällä saatiin pystyyn jäänyt puu sekä sen kylkeen kaadettu kaatumaan juurikin haluttuun suuntaan. Metsuri totesi kylmän rauhallisesti, että ei se aina helposti käy, mutta aina on puut nurin saatu.

[whiski]

Ei ollut metsurilla sitten kaatotunkkia ei olis tarvinnut leikkiä.

http://www.puunkaato.net/tyokuvia.html

Olen tuollaisen kanssa jo useammankin puun kaatanut, eikä pahemmin ole tarvinnut kaataa apupuita sen jälkeen, kun tuon hommasin. Ainoa ikävä puoli on sen hinta, ei kukaan täysjärkinen sitä harrastuksen vuoksi osta, eli kyllä sillä pitää myös ansaita, jotta siitä tulee järkiostos ( n. 650 €.a)

[Oto Hascak]

Ei ollut metsurilla sitten kaatotunkkia ei olis tarvinnut leikkiä.

Ei ollut kaatotunkkia, mutta oli aimo annos pilkettä silmäkulmassa ja luovaa hulluutta. Oli kyllä kätevän oloinen peli tuo tunkki. Varmaan ihan ehdoton peli, jos työmaa on autotien läheisyydessä, että ei tarvitse syvälle metsään kantaa mukanaan. Tosin, autotien lähellä mekin oltiin...

[Oto Hascak]

Purkua, purkua ja purkua... Se ei taida loppua koskaan. Noh, ratkiriemukkaaseen purkamiseen tuo mukavaa vaihtelua, kun huomenna mennään metsurin kanssa tontti raivaamaan. Mukavaa vaihtelua olisi myös luvassa rakennuslupakuvien sekä ikkunoiden parissa, kunhan vaan kerkeäisi ja viitsisi. Purkumiehitykseen tuli yhden miehen (lue: naisen) vajaus, koska rouvan pirulainen joutui (eli pääsi) palkallisiin töihin. Noh, jääpä enemmän itselleni hajoitettavaa. Joskus pikkupoikana olisi voinut maksaa rahaa, että pääsi jotain hajoittamaan, mutta ei se enään tässä iässä ole niin mukavaa puuhaa. Totuuden nimissä mainittakoon, että toistaiseksi on tullut mentyä hymyssä suin työmaalla, vaikka veemäistä ja raskasta hommaa onkin ollut ohjelmassa. On se jännä juttu, että miten työmotivaatio muuttuu, kun tekee "omaansa".

Tilanne on suurin piirtein sellainen, että rakennuspuut on kaadettu, mutta ei sahattu. Huomenna raivataan tontti ja sieltä tulee lisää puuta sahaukseen. Kehikosta on purettu sisäpinnat melkein kokonaan. Jäljellä on yläkerran rankorakenteen puruja kannatteleva laudoitus ja joitakin yläkerran sisäkattoja, joita säästän "kulkusilloiksi" katon purkutöitä varten. Ala- väli- ja yläpohjan lämmöneristeet on purettu pois. Yläpohjan lämmöneristettä eli kutterinpurua on vielä yhden huoneen osalta jäljellä, koska ajattelin sen säkittää. Toistaiseksi siis kaikki purkujäte eli purut ja sisäverhouslevyt on tiputeltu kellaritiloihin. Kehikko on periaatteessa siinä kunnossa, että se odottaa merkitsemistä ja erinäisten purkukarttojen piirtoa. Toki purettavaa löytyy vielä paljon, mutta isoimmat ja veemäisimmät hommat on tehty.

Seuraavaksi hyökkään purua kannattelevien sisäpuolisten laudoitusten kimppuun. Muita lähiaikojen töitä ovat

-puiden sahautus
-purkukarttojen piirto
-rakennuslupakuvien piirto
-ikkunakarmien teko & ikkunoiden kunnostus
-Kehikon merkkaus

Muutaman kuukauden kuluttua pitäisi aloittaa perustustyöt tontilla ja sen sellaista. Sitten pitäisi savupiippu purkaa ainakin puoleenväliin saakka, sitten vesikatto ja sitten itse kehikko. Kaikenlaista pientä olisi ohjelmassa...

Pari kuvaa työmaasta:


Lämmöneristeet on pudoteltu vinokaton osilta ja sitä kannatellut paneelaus purettu. Tällä lappeella aluslaudoitus oli hyvässä kunnossa, mutta toinen lape olikin heikommassa hapessa. Jonkinlainen tuuletusrako olisi hyvä olla peltikaton alla, vaikka eristeenä olisikin purua... Toinen lape on osittain pehmennyt ja varsin tumma väriltään.


Välipohjan lämmöneristeet on pudoteltu alas. Välipohjan rakenne alhaalta ylös oli

-kattopaneeli
-ilmarako
-niskojen välissä oleva laudoitus (sahattu vanhoista hirsistä)
-lämmöneriste eli puru
-ristiinkoolaus kakkosnelosella (&puru)
-lattialauta

Välipohjan ja yläpohjan lämmöneriste oli varsin mukavaa lapioitavaa. Se ei ollut sulloutunut ollenkaan niin kovaksi kuin alapohjan painohiekalla/-savella varustettu puru.


Alapohjan niskat rajautuvat makuuhuoneen ja keittiön osilta kellarin kattoon. Tuohon kohtaan tulee pystytyksen yhteydessä haltijaniska, jonka kohdalta niskat jatketaan. Nyt tilanne oli se, että varsinaiset niskat päättyivät kellarin kattoon ja kellarin päällä kulki noin kakkosnelosen vahvuinen koolausniska, joka oli kellarin katosta tuettu.


Painunutta purua yläkerran seinässä... En tiedä, että onko yläkerran eteisen seinä vain huolimattomasti aikoinaan sullottu purulla vai onko se puru tosiaan painunut kahden metrin korkuisessa seinässä noin jumalattoman paljon?

Juu, kevättä ja lottovoittoa odotellessa.

[Oto Hascak]

Ei voi muuta sanoa kuin että olipa kova souvi! Ja oikeastaan homma on vasta puolessa välissä, sillä nuo aarteet pitää vielä taapeloida (tai tapuloida, kumpaa termiä sitten missäkin käytetään).

Eli nyt on puut sahattu. Hommaan meni omien puiden osalta aika tarkalleen kaksi kymmenen tunnin päivää. Jouduin tosin seisomaan koneen vieressä neljä päivää, sillä siinä oli muidenkin puita sahattavana ja kaikilla muilla taitaa olla päivätyöt eli hyväksyttävä syy pysyä poissa tästä lystistä!

Oon ollut pari kertaa aiemminkin sahuulla, siitä on tosin aikaa viitisentoista vuotta eli olin tuolloin 10 ja 15 ikävuoden väliltä. Muistin kyllä, että kyseessä on fyysisesti raskas homma, mutta tuo homman henkinen rasittavuus oli unohtunut... On sitten tylsää hommaa katsella sirkelin pöydän edestakaisin liikkumista lautojen ja pintojen kanniskelun lomassa. Ensimmäisen pari tuntia homma oli jopa hypnoottista, mutta sen jälkeen se oli lähinnä tylsää. Olisin varmaan tappanut itseni ilman radiokuulosuojaimia...

Osa sahattavasta puutavarasta oli hieman suurempaa eli sahattiin mm

-10 kpl 5 x 8 seinähirttä
-10 kpl 6 x 8 alapohjan niskaa
-3 kpl 7 x 7 haltijaa/vuoliaista
-4 kpl 3 x 8 välipohjan niskaa

Noiden osalta piti jatkuvasti olla selvittelemässä kylän- ja suvunmiehille, että mihkä h*lvettiin moinen tavara tulee ja meinataanko pirttiin ajaa traktorilla... Isoa tavaraahan tuo on ja puolta pienempikin värkki olisi riittänyt/kestänyt, mutta kun alkuperäiset on noita kokoja, niin en niitä halunnut lähteä pienentämään.

Maanantaina jatketaan harjoituksia sen taapeloinnin merkeissä. Luvassa on kaksi pitkää ja puuduttavaa päivää, sillä tavaraa riittää. Pirtin rakentamiseen uskomaton määrä tavaraa, etenkin otetaan huomioon, että se hirsirunko on jo olemassa! Mutta kyllä sitä vaan kertyy, kun sahattiin kuitenkin ulkoverhous, huopakaton aluslaudoitus, lattialankut, sisäkatot, listoitukset, koolingit ja kaikki muu tarvittava rakennusmateriaali. Vähän niin kuin loputon urakka, koska iso osa tuosta tavarasta on myös höylättävä. Noh, onneksi ovat siinä vaiheessa äärimmäisen paljon kevyempiä kanniskeltavia.

[whiski]

Joo toi on tuttua hommaa, naapurissa on meinaan varmasti satavuotias sirkkeli ja siinä sitä on käyty sitten aina sahauttamassa tarvittavaa ainesta, kun on kaadettu kotona puita, tai sitten kun olen ollut kaatamassa jollekin asiakkaalle puita ja eivät ole päässeet yksimielisyyteen kuka asukkaista ne puut saa ja mihin hintaa, niin sitten ollaan valmiit jopa maksamaan että vien puut pois ! Tuo saha o niin vanha, että mitatkin on siellä kaikki tuumissa ja mitään nostopelejä ei ole,vaan ainoastaan aluspuut ja rinteessä yläpuolella ja siitä sitten apupuiden avulla kieritetään tukit pöydälle ja aletaan sovitella niitä oikeaan asentoon, on siinä joskus tullut hiki, mutta kuten Oto Hascak sanoo, niin apumiehille se on tylsää puuhaa

[Oto Hascak]

ja mitään nostopelejä ei ole,vaan ainoastaan aluspuut ja rinteessä yläpuolella ja siitä sitten apupuiden avulla kieritetään tukit pöydälle ja aletaan sovitella niitä oikeaan asentoon

Tuo tekee kovasta hommasta vieläkin kovemman! Nyt käytössä oli "miehiä säästävä" saha, joka oli varustettu hyvällä hydrauliikalla. Tukkeja ei tarvinnut muuta kuin kierittää aluspuiden päältä maahan eli nostolaitteiden päälle ja sirkeli nosti koneellisesti puut pöydälle. Häntämiehellekkään ei ollut käyttöä, sillä sahuri sai hydrauliikalla puun pyöriteltyä haluamaansa asentoon. Oli kyllä kiva katsella sahuria työn teossa, sen verran komeasti kävi ammattimieheltä koneen käsittely.

apumiehille se on tylsää puuhaa

Sepä se. Suvusta löytyy yksi maatila ja sitten rouvan puolelta toinen eli erilaiset maanviljelyyn liittyvät talkoohommat ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi. Yleensä näille talkoohommille on yhteistä se, että niitä tekee yhden päivän varsin mielellään, mutta ne p*rkeleet jatkuvatkin aina useamman päivän ja alkavat käydä fysiikan sekä mielenterveyden päälle! Itsekseni naureskelin, että omat niskani ja hartiani olivat luvalla sanoen neljäntenä päivän aika puuduksissa, niin kuinka puuduksissa ne oli viisikymppisillä talkoolaisilla? Itse siis olen alle kolmekymppinen ja suhteellisen tottunut kovaan työntekoon, mutta tasoitusta on sen verran annettava, että nuo viisikymppiset vanhat maaseudun mestarit ovat tehneet koko ikänsä noita hommia lähes päivittäin. Kai niillekkin silti väsy tuli? Rautaisia äijiä ne silti on, kun viitsivät elämäntyöksensä tehdä tuollaisia hommia, iso kunnioitus siihen suuntaan.

[whiski]

Joo kyllä siinä on pikkuisen puurtamista, kun välillä ole apumiehenä ja sitten häntämieheksi ja alas vielä purkamaan sahakuilua, ettei mene ihan tukkoon. Sahuri on jo tuossa kuuden kympin korvilla ja meikäläinen muutaman vuoden nuorempi. No onneksi nyt on pari melkein aikuis ikäistä pojan jolppia jo apuna Ei ole aikuisia vielä 19 v kaksos pojat

[Tomppa]

Kunnioitettavaa hommaa kaiken kaikkiaan!
Oon itsekin ollut pari kertaa hanttina sahaushommissa joskin runkojen määrä on ollut murto-osa tuosta kuvien määrästä...Yks tuttu tuota sahaushommaa täällä meilläpäin tekee joten tarvittaessa olis mahdollisuus sahauttaa omat puutavaransa,ei vaan ole mettää mistä ottaa...

Joko muuten on kehikko uudessa osoitteessa,perustukset tehty ja pystytys hyvässä vauhdissa?

[Oto Hascak]

joskin runkojen määrä on ollut murto-osa tuosta kuvien määrästä...

Eikä siinä ollut edes kaikki... Tuohon läjään ei mahtunut kuin puolet puista (eli omat puuni ja hiukan lankomiehen puita). Loput puut ajettiin tuohon samaan läjään vasta myöhemmin. Omia puita oli siis aika tarkalleen 200 runkoa (eli pylkkiä, kuten metsuri asian ilmaisi) ja toinen mokoma muiden puita.

Joko muuten on kehikko uudessa osoitteessa,perustukset tehty ja pystytys hyvässä vauhdissa?

Ei kai sitä keskellä kylmintä sydäntalvea rakenneta..? Ei oo runkoa siirretty saatikaan merkattu tai edes perustuksia muurattu. Ei oo edes rakennuslupaa, mutta kuvat on piirretty ja valvojalla hyväksytetty. Keskiviikkona meen kaupungintalolle kuvien kanssa pistämään lupa-asiat menemään eteen päin. Järjestän nuo lupakuvien julkkarit tänne nähtäville, kunhan niistä vaan kopiot saan otatettua. Pistän myös muutaman purkukartan seinistä numerointineen, jos se sattuu jotakin kiinnostamaan.

Kehikolla ei ole käyty pariin viikkoon ollenkaan eli oon paininut puutavaran kanssa ja piirtänyt rakennuslupakuvia. Lisäksi ikkunoita on tullut raaputeltua... Noin puolet ikkunoista on putsattu kiteistä ja maaleista eli jossakin vaiheessa pitäisi aloittaa maalailu sekä kittailu. Luvalla sanoen olen onnistunut välttämään nuo ikkunahommat aika tehokkaasti eli kokemusta kittailusta on ainoastaan kahden pokan verran... Luvassa on siis uuden opettelua ja melkoinen määrä kiroilua!

Jossakin vaiheessa pitäisi vielä jatkaa kehikon purkutöitä... Yläkerrassa on väliseiniä, jotka saa purkaa pois. Lisäksi ajattelin purkaa purutäytteisestä yläkerrasta "kantavien" seinien jomman kumman laudoituksen pois. Kaikkea en uskalla purkaa, jotta mökki pysyy pystyssä. Savupiippukin pitäisi uskaltaa kiivetä hajottamaan ja yksi pönttis vielä purkaa. Kaikki isot asiat ja kokonaisuudet on tavallaan tehty, mutta paljon kaikkea pientä on tuon purun osalta jäljellä.

[Oto Hascak]

Siinä sitä on taaplattuna, tikkuista kultaa! Kolme henkeä ja kahdeksan tuntia, niin kaikki iso puutavara on saatu taapeloitua. Homma olisi käynyt puolta nopeammin, jos kuoriminen olisi jätetty pois. Nyt siis kaikki kuorenrippeet kuorittiin pois ennen taaplausta. Tehtiinpä vielä päivän päätteeksi seuraavalle taapelille pohjat valmiiksi ja ladottiin pari ensimmäistä kerrosta. Tähän jälkimmäiseen taapeliin tulee kaikki lautatavara ja kaikki tätä isompi on siis jo taaplattu siihen ensimmäiseen.

[?keskellä kämmentä]

Tuliko siinä pinotessa miälees paljonko noi maksais, jos lähtis kaupasta ostaan?

[Tomppa]

Oikein nuuka mies keräis vielä sahauspurut talteen ja kuivamaan...
Varmasti säästyy pitkä penni itse sahaamalla rakennuspuut ja ompahan nekin sitten ihan ite tehty.Pääsee paukuttelemaan henkseleitä naapureille ja muille ynnelöille jotka hakevat puutavaransa amatöörimäisesti kaupasta...

[Oto Hascak]

Tuliko siinä pinotessa miälees paljonko noi maksais, jos lähtis kaupasta ostaan?

Ei tullut tuossa vaiheessa, mutta taaplatessa tuli! Nyt tuo puutavara on aika helppo laskea, kun vähän samankaltainen värkki on aina samassa paikassa ja kerrosten mukaan on aika simppeli määrittää metrimäärä eli tuon tavaran arvo on nyt helppo laskea.

Oikein nuuka mies keräis vielä sahauspurut talteen ja kuivamaan...

Niinpä. Tosin, harmikseni sahanpurut (useampi kuutio) oli ehditty luvata paikalliselle hevosmiehelle kuivikkeille ja tilan omistajalle rehusiilojen päälle. Siitä olisi tullut pirusti tavaraa ylä- ja alapohjaan.

ompahan nekin sitten ihan ite tehty.

Tuo ajatus jaksaa minua hymyilyttää. On aika fiilis, kun on itse päässyt metsään puut kaatamaan (olemaan apumiehenä ), sahaamaan, taaplaamaan ja myöhemmin höyläämään. Kaikki on ihan oikeasti itsetehtyä.