Tomppa kirjoitti:
Kyllähän yksilöllisiä eroja tarkastajissa on varmasti paljonkin joten kaikkia ei voi leimata muutaman tapauksen takia.
Juuri näin. Kuntotarkastus on tasan niin hyvä kuin sen tekijä.
Se on asia, joka ei riipu tippaakaan yrityksen nimestä tai sen koosta.
Kunhan asialla on Kuntotarkastaja isolla Koolla, niin homma toimii.
Raksystemssillä mättää kuntotarkastajien laaja kirjo. Kaverit on kukin omalla asenteellaan töissä ("Mä oon vaan töissä täällä" tai "olen kuntotarkastaja ja teen työni niin hyvin kuin mahdollista")
Kuntotarkastajat ymmärtävät erilaisten rakenteiden kosteus- ja lämpöteknisen toiminnan päälle toinen enempi - toinen vähempi.
Kaikkea ei tarvitse porata puhki, mutta jos ymmärtää rakennusfysiikan ja riskirakenteiden päälle, niin kuntotarkastaja ymmärtää mihin rakenteeseen kannattaa porata reikiä ja työntää sitä kosteusmittaria.
Järjestelmää voi aina kusettaa. Tarkoitan siis sitä että vaikka sähköasennuksia saa tehdä vain valtuutettu asentaja ja urakointioikeudet omaava firma niin silti työn jälki voi olla mitä vaan. Olisi kuitenkin hyvä jos noissa kuntotarkastushommissa olisi hieman tarkempi standardointi kuin nykyään. Sähköasennuksissa sentään tiedetään tarkasti mitä pitää tehdä ja miten ja miten asiat mitataan. Kuntotarkastuksissa voidaan tehdä mitä vain ja miten vain eikä ole mitään vastuuta.
On hienoa jos tekijä olisi ammattilainen isolla ammattiylpeydellä mutta siihen ei voi aina luottaa vaan taustalla pitää olla tarkat määrittelyt miten asiat tehdään ja tietenkin porkkanana voisi olla kuntotarkastajan taloudellinen riski antamistaan lausunnoista.
Pitkä kirjoitti:Jokaisella on oikeus tilata sertifioitu kuntotarkastaja.
Toi ei sitten takaa yhtään mitään.
Perhetuttu kävi just ton kurssin (jonka kesto oli n. 40 tuntia),
kertoi, että ei viisastunut yhtään siitä mikä oli jo tiedossa.
Oppi kyllä tekemään YTM:n mukaisen raportin ja tietää miten pintapuolisesti talo pitää tutkia.
Ei mennyt sikahinnoiteltuun tenttiin, jotta saisi virallisen Asuntokaupan kuntotarkastajan nimikkeen - vaan sanoi jatkavansa edelleen vanhalla sapluunalla - perusteellisempien tarkastusten tekoa.
Sanoi että AKK / YTM - malliin oppineet ovat oppineet pääsemään liian helpolla.
Ei siis ole kaikkien mielestä tästäkään "sertifioinnista" mitään iloa.
Perhepiirissä on aivan tuoreet kokemukset Raksystemsin tarkastuksen tasosta. Valitettavasti meidän kokemukset vastaavat täysin MOT:n ohjelmaa.
Oli myyjän tilaama tarkastus, joka sovittiin kaupan ehdoksi. Kiinteistövälittäjä tietenkin valitsi firman, kun myyjä ja ostaja ei oikein tuntenut ketään.
Raportti on pääosin yleistä jaarittelua eri rakenteiden kestävyydestä. Tärkeiden asioiden osalta (yläpohja, seinät, alapohja) todettiin, ettei ole voitu tarkistaa luukkujen puuttumisen tms. johdosta ja että "vaatii lisätutkimuksia". Rossipohja aivan erikseen todettiin riskirakenteeksi. No, alapohjasta tarkastaja otti pienen kehotuksen jälkeen kuvia, joista suullisesti totesi, ettei mitään erikoista ole havaittavissa. Yhtään mittaus reikää tarkastaja ei tehnyt esim. seiniin. Lopullisessa kirjallisessa kertomuksessa sitten todetaan ohimennen, että alapohjassa on vähäinen lahovaurio, joka suositellaan korjattavaksi.
Tarkastuksen hyödyllisyydestä voi mainita, että vähän vinossa olevasta syöksytorvesta on selvä maininta ja oikein valokuvan kanssa. Todella riskirakenne!!
Sitten kiinteistövälittäjä piti huolen kauppakirjan laadinnassa siitä, että kaikki tutkimatta jääneet riskirakenteet jää ensisijaisesti ostajan vastuulle. Myyjän vastuun joutuu ilman muuta hakemaan oikeusteitse ja todistelu tulee olemaan vaikeaa kauppakirjaan valittujen sananmuotojen takia ("ostajat ottavat vastattavakseen kuntotarkastuksessa mainitut puutteet, korjaussuositukset ja lisätarkistustarpeet).
Tietenkin viisaat sanovat, että miksi helvetissä menitte ostamaan, kun tuollaisia viitteitä oli jo näkyvissä. No, minä joudun seuraamaan asiaa vähän sivusta.
Tässä tapauksessa nuoret ostajat tekivät "tunnepäätöksen" rintsikkatalosta tarkastajan suullisten kommenttien perusteella. Luottivat vielä oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen.
No, lopputulos on, että sekä ostaja että myyjä ovat harmissaan siitä, että tarkastukseen luotettiin ja nyt ollaan vähän varpaillaan molemmin puolin.
Nyt voidaan vain toivoa, että viat rajoittuvat vain alapohjaan (uusittava kokonaan) eikä mahdollinen laho ja homekasvustot ole siirtyneet seinien alajuoksulle ja siitä ylöspäin???
Taloa myytiin myynti-ilmoituksen mukaan hyväkuntoisena ja lopullinen kauppahintakin on kyllä sen mukainen. Pinta-alaksikin ilmoitettiin 127 m2 ja tietenkin huomautuksin ettei perustu standardien mukaiseen mittaustapaan eikä ole mitattu välittäjän toimesta. Oikea asunto-pinta-ala lienee noin 95 m2.
Itse en tämän jälkeen luota pätkääkään tuollaisiin kuntotarkastuksiin. Sen lisäksi myös luottamus kiinteistövälittäjän tasapuolisuuteen koki kovan kolauksen.
Joo ja tarkastajalla oli kaikki mahdolliset "tiploomit".
rikase1 kirjoitti:Sitten kiinteistövälittäjä piti huolen kauppakirjan laadinnassa siitä, että kaikki tutkimatta jääneet riskirakenteet jää ensisijaisesti ostajan vastuulle. Myyjän vastuun joutuu ilman muuta hakemaan oikeusteitse ja todistelu tulee olemaan vaikeaa kauppakirjaan valittujen sananmuotojen takia ("ostajat ottavat vastattavakseen kuntotarkastuksessa mainitut puutteet, korjaussuositukset ja lisätarkistustarpeet).
Meilläkin teki moisen paperin mutta pyysin kauppakirjan luettavakseni kotiin ennen kaupantekotilaisuutta. Sanoin etten hyväksy mitään vastuuvapauslauseita vaan voidaan korkeintaan sanoa että "ostajat ostavat kiinteistön tietoisena kuntotarkastuksen osoittamista epäkohdista". Alunperin paperissa luki että ostajat ostavat talon kaikkine virheineen jotka on mainittu kuntotarkastuksessa tai myöhemmin paljastuu. Välittäjä kovasti selitteli ettei noilla lausunnoilla oikeasti ole merkitystä oikeudessa mutta sanoin että turha sitten niitä on siihen paperiin rustata jos kerran niillä ei ole mitään merkitystä.
