Itse suhtaudun vähän skeptisesti niihin suoriin liimalevyoviin, niitä on hiton vaikea rakentaa rungon sisään. Umpipuu elää niin paljon että kahvapuolelle pitää jättää yli puolen sentin käyntiväli ettei se panttaa kiinni syyskuun kosteilla keleillä, ja sama ovi näyttää sitten tosi hullulta talvipakkasella kun siellä on holjakka rako oven ja rungon välissä. Eli ei piisaa että se ovi pysyy suorana, kyllä sen pitää myös pitää mittansa. En siis tekis liimalevystä ovea, erityisesti en rungon sisään.
Vaihtoehtoja ois oikeastaan kaksi, joko tehdä peiliovi (jossa raami pitää mittansa) tai sitten tehdä ovet vanerista. MDF on toki paljon käytetty keittiönkaappimateriaali, mutta rehellisesti sanottuna pahvi on pahvia, ja jos vanhan mallista tekee niin siihen ei kannata kajota. Toisekseen MDF ei kestä noissa rungon sisään rakennetuissa, koska jos ovi panttaa niin maali lähtee pois ja pahvi on taas esillä. Eikä sen syrjään ole herkkua yrittää ruuvata lehtiruuveja. Eli sori
jope, MDF ei mun mielestä kuulu tähän hommaan.
Kävin nyt piruuttani ottamassa pari kuvaa verstaalla, se kun on helpompi selittää kuvan kanssa kuin ilman. Tarvikkeet on vähän improvisoidut, mutta eiköhän tuo tuosta selkiä.
Jos mahdollista, kiilaa ovi paikalleen niin että käyntivälit ovat joka puolella samat. "Kuivasovitusta" varten keittiön kaapinoven voi esim. painaa paikalleen aaltopahvisuikaleiden kanssa. Saranoita ei ole pakko saada sopimaan väliin, riittää että saat viivat tasan samaan kohtaan ovessa ja karmissa. Merkkaa myös että kumpaan suuntaan merkistä sarana on, muuten talttaat saranantilan oveen viivan yläpuolelle ja kaappiin viivan alapuolelle. Se on noloa. Ja kävi mullekin tätä demoa tehdessä
Merkkaa siis saranan paikka sen viivan mukaisesti sekä oveen että runkoon. Yleensä sarana upotetaan vain noin lehden paksuuden verran tai vähän yli, varsinkin näissä keittiönkaapeissa. Voi ajatella niinkin että käyntiväli on "rakennettu saranaan". Yleensä saranan lehtien väli silloin kun lehdet ovat yhdensuuntaiset on aika hyvä käyntiväli näihin karkeampiin puusepäntöihin. Siis keittiöön OK, piironkiin ehkä ei. Itse en huomannut tuohon demoon paksuutta merkata, kun en sitä yleensäkään tee vaan teen pohjan silmällä.
Sahaa ja talttaa saranan paikka oveen. Ovessa upotus on helppo kun se menee koko oven läpi.
Ja toista sama kaapin runkoon. Tee ensin leveällä taltalla ääriviivat ja veistä sitten pohja. Pohjan talttaamisessa auttaa kun talttaa viistosti, silloin taltta veistää eikä revi.
Sitten enää tuikataan nelisärmäisellä ohuella purasimella alkureikä ja painetaan suorauraiset ruuvit paikalleen. Pumppumeisseli on erittäin hyvä peli suorauraisille ruuveille: mitä kovempaa pitää kiertää, sen kovemmin painat ja sen paremmin terä pysyy urassa. Käsiruuvarilla noita ei viitsi tehdä, ja akkukoneella tuommoiset koiranpennun hampaan kokoiset ruuvit nylppää ihan pilalle. Kone on liian raskas liikaa tähän hommaan, herkkyys häviää.
Vanhoille ruuveille pitää joka tapauksessa tehdä alkureikä, eli hanki sopiva pikkupora jos purasinta ei ole ja hommaa tarkasti kantaan sopiva meisseli, vedät ne sitten käsin tai koneella paikalleen.
Alla vielä pari kuvaa valmiista saranoista keittiön kaapissa.
Toinen tapa jota on käytetty on tehdä tuplasti syvempi upotus oveen ja jättää kaapin sivun upotus kokonaan tekemättä. Kun nyt kävin kolaamassa meidän vanhat piirongit ja vaatekaapit, niin niissä tuota jälkimmäistä tapaa on harrastettu useammassakin ovessa. Se on helpompi, mutta kokeile ensin tykkäätkö siitä että sarana on käyntivälissä symmetrisesti, vai siitä että kehys jatkuu suorana linjana saranan "ohi". Ekassa kuvassa karmi vasemmalla, ovi oikealla ja toisessa just toisinpäin.
Vielä noista saranan paikoista. Minusta se 1/10 on liian reunassa. Isoissa peiliovissa saranat on kuudennesten kohdalla, minusta keittiönkaappiin tulee tasapainoinen ehkä siinä 1/8 kohdalla. Kuitenkin niin että jos esim. yläkaapeissa on matalia peiliovia, niin saranoita ei koskaan laiteta siihen vaakapuun kohdalle asti, vaan aina peilin alueelle. Siinä nurkassa on liitos, johon ei voi mitään ruuvata ja se nyt jo näyttäskin hölmöltä jos sarana olis paria senttiä vaille nurkassa.
Piisasko noin alkuun?
Pekka
