Tästä keskusteltiin jo kuivurikeskustelussa mutta koska aihe on hieman eri, aloitan kokonaan uuden keskustelun.
Suunnittelen ryömintätilan maapohjan eristämistä. Käytännössä toteutan tämän sijoittamalla tilassa maata vasten nyt olevan muovin alle lämpöeristettä. M. Alanderin maahantuoma Fuktisol tuntuisi järkevältä vaihtoehdolta. Remontti jatkuu keväällä Fuktisol-salaojituksella.
Vielä ennen lopullisia päätöksiä olisin mielelläni kuullut lisäkokemuksia maapohjan eristämisen vaikutuksista ryömintätilan lämpötilaan. Erityisesti olisin kiinnostunut kuulemaan, kuinka paljon lämpötila nousi hyvin ohuella (esim. 50mm) eristekerroksella (EPS, Fuktisol tai joku muu)?
Vai olisiko jollakin tutkimustuloksia / laskentakaavoja sille, kuinka paljon lämpötilan pitäisi nousta eri paksuisilla eristekerroksilla? Olisiko esim. M. Alander alan ihmisenä kykenevä antamaan jotakin arvioita eristepaksuuden vaikutuksista ryömintätilassa saavutettaviin lämpötiloihin? Onko 50mm auttamattoman liian vähän, jolloin pitäisi lähteä kertaluokkaa hankalampaan työhön ahtaassa tilassa ja pyrkiä 100mm eristeeseen?
Maapohjan eristäminen
-
Matti Alander
- Jäsen
- Viestit: 2256
- Liittynyt: To Tammi 13, 2005 20:36
Maan pinnan eristäminen
Ryömintätilan maanpinnan eristäminen on hieman eri asia, kuin lattialämmitetyn betonilaatan eristäminen, jossa lämmitetty betonilaatta toimii maakosketuksessa olevan ison lämpöpatterin tavoin ja pyrkimys lämmittää maata on suurempi.
Tällöin ohuemmatkin kerrokset lämmöneristettä ovat riittäviä. Fuktisolin kohdalla 5 cm:n kerrosta on vaikea saada pysymään kasassa, varsinkin jos sen päällä ryömitään. 100 mm paksuinen eriste on monta kertaa vahvempaa. Mutta taitaa tilasi olla niin matala, ettei siellä eristyksen jälkeen pysty enää ryömimään, kuin hyvin ohuet ihmiset.
Tällaisessa eristämisessä on etuna Fuktisolin kapillaarikatko-ominaisuus, joka takaa sen että maaperästä ei nouse kapillaarisesti kosteutta ryömintätilaan.
Levy on myös hyvin huokoinen eikä se kerää yhtäpaljon kosteutta alleen, kuin tiiviit lämmöneristeet.
Ryömintätilan lämpötilaan vaikuttavat myös monet muut tekijät, kuin maata vasten oleva lämmöneristys: Sokkelipalkkien eristys ja kylmäsillattomuus, varsinaisen lattian eristyspaksuus ja tiiveys, sijaitseeko tilassa piipun perustus ja käytetäänkö sitä, perustamissyvyys, vuoden keskilämpötila, joka pohjoisessa on alhaisempi jne...
On hyvin vaikea löytää juuri samanlaisia rakennuksia, jotta niitä voitaisiin vertailla. Mutta on aivan varmaa, että maaperää eristämällä tilan lämpötila nousee ja suhteellinen kosteus laskee, koska lämpimämpi ilma pystyy sitomaan itseensä suuremman määrän kosteutta.
Sokkelipalkin eristäminen ulkopuolelta on äärimmäisen tärkeää ja sen avulla pystytään kosteutta siirtämään merkittävästi sokkelipalkin läpi kohti maaperää. Koska maaperän päällä on muovikalvo, ei kosteutta ryömintätilasta pystytä siirtämään vesihöyrynä kohti talon alla sijaitsevaa maaperää.
Muovikalvon tarkoitus on toimia haihtumissuojana maaperän päällä.
Jotta asia ei olisi liian helppo tulisi meidän pystyä ratkaisemaan myös mahdollinen Radon ongelma. Se on mahdollista asentamalla katolle imuri, joka imee Fuktisol kerroksesta ilmaa ulos hyvinkin hitaasti.
Alueen Radon tilanteesta saat varmasti tietoa helpoiten kunnan viranomaisilta, esim. terveystarkastajalta.
Mikä todelliseksi lämpötilaksi muodostuisi on käytännössä mahdoton laskea, koska siihen vaikuttavat niin monet tekijät, kuten edellä mainitsin.
Myös tilan kosteuskuormitukseen vaikuttavat miltei yhtä monta tekijää, joten asian saa selvitettyä parhaiten kokeilemalla ja raportoimalla vaikka tälle palstalle muutokset, niin moni muukin saa tietoa samalla.
Jos ryhdyt puuhaan ottaisin tietoa myös mielellään itse, koska et ole laisinkaan ainoa, joka painii samanlaisten ongelmien kanssa.
Tällöin ohuemmatkin kerrokset lämmöneristettä ovat riittäviä. Fuktisolin kohdalla 5 cm:n kerrosta on vaikea saada pysymään kasassa, varsinkin jos sen päällä ryömitään. 100 mm paksuinen eriste on monta kertaa vahvempaa. Mutta taitaa tilasi olla niin matala, ettei siellä eristyksen jälkeen pysty enää ryömimään, kuin hyvin ohuet ihmiset.
Tällaisessa eristämisessä on etuna Fuktisolin kapillaarikatko-ominaisuus, joka takaa sen että maaperästä ei nouse kapillaarisesti kosteutta ryömintätilaan.
Levy on myös hyvin huokoinen eikä se kerää yhtäpaljon kosteutta alleen, kuin tiiviit lämmöneristeet.
Ryömintätilan lämpötilaan vaikuttavat myös monet muut tekijät, kuin maata vasten oleva lämmöneristys: Sokkelipalkkien eristys ja kylmäsillattomuus, varsinaisen lattian eristyspaksuus ja tiiveys, sijaitseeko tilassa piipun perustus ja käytetäänkö sitä, perustamissyvyys, vuoden keskilämpötila, joka pohjoisessa on alhaisempi jne...
On hyvin vaikea löytää juuri samanlaisia rakennuksia, jotta niitä voitaisiin vertailla. Mutta on aivan varmaa, että maaperää eristämällä tilan lämpötila nousee ja suhteellinen kosteus laskee, koska lämpimämpi ilma pystyy sitomaan itseensä suuremman määrän kosteutta.
Sokkelipalkin eristäminen ulkopuolelta on äärimmäisen tärkeää ja sen avulla pystytään kosteutta siirtämään merkittävästi sokkelipalkin läpi kohti maaperää. Koska maaperän päällä on muovikalvo, ei kosteutta ryömintätilasta pystytä siirtämään vesihöyrynä kohti talon alla sijaitsevaa maaperää.
Muovikalvon tarkoitus on toimia haihtumissuojana maaperän päällä.
Jotta asia ei olisi liian helppo tulisi meidän pystyä ratkaisemaan myös mahdollinen Radon ongelma. Se on mahdollista asentamalla katolle imuri, joka imee Fuktisol kerroksesta ilmaa ulos hyvinkin hitaasti.
Alueen Radon tilanteesta saat varmasti tietoa helpoiten kunnan viranomaisilta, esim. terveystarkastajalta.
Mikä todelliseksi lämpötilaksi muodostuisi on käytännössä mahdoton laskea, koska siihen vaikuttavat niin monet tekijät, kuten edellä mainitsin.
Myös tilan kosteuskuormitukseen vaikuttavat miltei yhtä monta tekijää, joten asian saa selvitettyä parhaiten kokeilemalla ja raportoimalla vaikka tälle palstalle muutokset, niin moni muukin saa tietoa samalla.
Jos ryhdyt puuhaan ottaisin tietoa myös mielellään itse, koska et ole laisinkaan ainoa, joka painii samanlaisten ongelmien kanssa.
Kiitos taas vastauksesta, joka oli sellainen kuin pelkäsinkin;-). Tällä hetkellä aloituspäätöstä viivästää oikeastaan enää se, että en ole varma miten käy tilan lämpötilalle talvella - voisiko käydä jopa niin, että talvella maaperä itse asiassa luovuttaa lämpöä tilaan, jolloin Fuktisol-eristys jopa laskisi tilan lämpötilaa. Tähän viittaisi se, että tilan lämpötila seurailee ulkoilman lämpötilaa kuitenkin menemättä alle +5 asteen (toistaiseksi ei mittausten aikana tosin ole nähty kovimpia pakkasia).
Luulisitko, että on riski ryömintätilan lämpötilan laskemisesta talvella on todellinen?
Kesällähän ryömintätilan lämpötila tietysti nousisi, siitä ei ole epäilystäkään.
Tämä miettiminen koskee lähinnä tuota ryömintätilan maapohja eristystä. Sokkelipalkin eristys ulkopuolelta on joka tapauksessa järkevä.
Tätäkään talvilämpötilan ongelmaa ei olisi, jos ottaisi alapohjasta (ryömintätilan ja huonetilan välistä) eristeet pois tai vähemmäksi, mutta siihen taas en haluaisi sen suuritöisyyden vuoksi lähteä. Välipohja on myöskin rakenteeltaan sellainen, ettei eristeiden poisto korottaisi tilaa ollenkaan, jolloin maapohjan eristystä ei saisi riittäväksi ilman suhteettoman suurta työtä.
Luulisitko, että on riski ryömintätilan lämpötilan laskemisesta talvella on todellinen?
Kesällähän ryömintätilan lämpötila tietysti nousisi, siitä ei ole epäilystäkään.
Tämä miettiminen koskee lähinnä tuota ryömintätilan maapohja eristystä. Sokkelipalkin eristys ulkopuolelta on joka tapauksessa järkevä.
Tätäkään talvilämpötilan ongelmaa ei olisi, jos ottaisi alapohjasta (ryömintätilan ja huonetilan välistä) eristeet pois tai vähemmäksi, mutta siihen taas en haluaisi sen suuritöisyyden vuoksi lähteä. Välipohja on myöskin rakenteeltaan sellainen, ettei eristeiden poisto korottaisi tilaa ollenkaan, jolloin maapohjan eristystä ei saisi riittäväksi ilman suhteettoman suurta työtä.
Ymmärsinkö oikein jotta siellä ryömintätilassa on jo nyt muovikalvo? Jos näin niin eikö silloin ole se ja sama käyttääkö siellä maaperässä lämmöneristeenä muovin alla fuktisolia vai jotakin muuta?
Kaila muistaakseni jossakin teoksessa kritisoi näitä alapohjaan laitettavia muoveja,sanoen niiden kehittävän alleen yhtä jos toistakin kasvustoa,jos maaperässä on kosteutta.
Vai tuleeko sinne muovin alle joku koneellinemn tuuletussysteemi?
Äkkiseltään ajatellen jättäisin muovin pois ja laittaisin sitä fuktisolia tai sitten rytoksia jos kalvo jää.
Mikä tuon ryömintätilan lämpötilan nostotavoitteen perimmäinen tarkoitus? Yleensä tän tyyppiset ideat on lämmitysenergian säästöjen vuoksi mutta onko niitä saavutettavissa talon alla merkittävissä määrin?
Onko hukkalämpö niin kallista jotta kannattaa kaikki systeemit?
Kaila muistaakseni jossakin teoksessa kritisoi näitä alapohjaan laitettavia muoveja,sanoen niiden kehittävän alleen yhtä jos toistakin kasvustoa,jos maaperässä on kosteutta.
Vai tuleeko sinne muovin alle joku koneellinemn tuuletussysteemi?
Äkkiseltään ajatellen jättäisin muovin pois ja laittaisin sitä fuktisolia tai sitten rytoksia jos kalvo jää.
Mikä tuon ryömintätilan lämpötilan nostotavoitteen perimmäinen tarkoitus? Yleensä tän tyyppiset ideat on lämmitysenergian säästöjen vuoksi mutta onko niitä saavutettavissa talon alla merkittävissä määrin?
Onko hukkalämpö niin kallista jotta kannattaa kaikki systeemit?
shit happens
Ilmeisesti koko tarinaa ei tullut selvitettyä tässä keskustelussa.
Perimmäinen ongelma on se, että maanpohjalta eristämätön suuri ja matala ryömintätila pysyy kesäisinkin viileänä. Näin ollen ulkoilmasta tuleva kosteus kondensoituu puupinnoille ja aiheuttaa kasvustoja. Samoin vanhojen oppien mukaan ilman kapillaarikatkoa tehty maapohja nostaa syvemmältä kosteutta joka haihtuu ryömintätilan ilmaan. Ilman mitään toimenpiteitä suhteellinen kosteus oli selkeästi liian korkealla (aina >80%).
Toistaiseksi kokeiltua:
- kalliin asiantuntijan ohjeiden mukaan lisättiin tuuletusta asteittain, viimeisenä mm. asennettiin koneellinen ilmanvaihto tilaan. Lopputuloksena oli olosuhteiden huonontuminen, kun ulkoilman mukanaan tuoma kosteus edelleen kondensoitui pinnoille ja sitä oli nyt entistä enemmän. Toista sataa neliömetriä eristämätöntä maanpintaa on sellainen "kylmäpatteri", ettei mikään määrä ilmavirtausta nosta ryömintätilan lämpöä kondensoitumisolosuhteiden yläpuolelle.
- asennettiin muovi, muuten kuten yllä.
- asennettiin sorptiokuivaaja, kokeiltiin ilman muovia ja muovin kanssa. Muovin kanssa kuivaaja jaksaa pitää suhteellisen kosteuden halutussa luvussa.
Tilanne on siis hallinnassa, mutta seuraavissa asioissa on vielä ongelmaa:
- sorptiokuivaaja käy useita tunteja päivässä heti kun ulkolämpötila on nollan yläpuolella, ja käydessään se kuluttaa lähes 1kW sähkötehoa. Kaiken huipuksi prosessin hukkalämpö puhalletaan putkea pitkin pihalle.
Perustermodynamiikkaa on, että pitäisi nyt saada ryömintätilan lämpötila nousemaan edes muutamilla asteilla, jolloin ei tarvittaisi ainakaan niin paljon konevoimaa kuivanapitämiseen.
Seuraavat operaatiot ovat nyt ohjelmassa:
- maanpinnan lämpöeristäminen /tässä on vielä miettimistä, muovilla vai ilman. "Perusmateriaalina" Fuktisol ja sen sukulaiset houkuttavat, koska siinä tulisi käsittääkseni samalla rakennettua puuttuva "salaojasorakerros" eikä tunnu järkevältä säästellä joitakin satalappusia enää tässä kohti
- sokkelin ulkopuolinen lämmöneristäminen, maan alta Fuktisolilla tms. ja kunnollinen salaojitus
- kuivurin vaihtaminen kondensiomalliseen. ylläolevan salaojituksen yhteydessä on helppo rakentaa sille viemäröinti. Kondensiokuivaimen etuna on lämmöntuotto itse tilaan. Kokeiltavaksi jää, kuinka yksi kuivuri jaksaa puhaltaa isoon ja matalaan, hieman sokkeloiseenkin tilaan. Tilauksessa on Woodsin järein "ruotsalaismallinen" kuivaaja, jolla ajattelin kokeilla aluksi ja ellei se täysin riitä, voi aina hankkia toisen. Mielenkiintoista on sekin, kuinka laite toimii alimman luvatun toimintalämpötilan (+5) tuntumassa. Täytyy nyt toivoa samanlaisia nollakelejä ja kovia vesisateita ensi viikolle, kun pääsen kondenssikuivuria kokeilemaan, että saisi tämänhetken tilanteelle vertailukohdan;-). (Tosin vielä ilman lämpöeristeitä maata vasten).
Lopullisena tavoitteena on saada aikaan rakenne, jossa tarvitaan korkeintaan vähän sähköenergiaa kosteudenpoistoon, ja jossa sekin sähköenergia käytetään edes osittain hyödyksi (lämmittämällä ryömintätilaa).
Parhaiten systeemi alkaisi toimia, jos samalla vähentäisi eristeitä alapohjasta (siis ryömintätilan ja asuintilan välistä), mutta se on suhteettoman suuri työ.
Alkujaan hommaa ei siis ole lähdetty tekemään huvin tai edes energiansäästön vuoksi, vaan kyllä siellä ihan todellinen kosteus oli kyseessä!
Perimmäinen ongelma on se, että maanpohjalta eristämätön suuri ja matala ryömintätila pysyy kesäisinkin viileänä. Näin ollen ulkoilmasta tuleva kosteus kondensoituu puupinnoille ja aiheuttaa kasvustoja. Samoin vanhojen oppien mukaan ilman kapillaarikatkoa tehty maapohja nostaa syvemmältä kosteutta joka haihtuu ryömintätilan ilmaan. Ilman mitään toimenpiteitä suhteellinen kosteus oli selkeästi liian korkealla (aina >80%).
Toistaiseksi kokeiltua:
- kalliin asiantuntijan ohjeiden mukaan lisättiin tuuletusta asteittain, viimeisenä mm. asennettiin koneellinen ilmanvaihto tilaan. Lopputuloksena oli olosuhteiden huonontuminen, kun ulkoilman mukanaan tuoma kosteus edelleen kondensoitui pinnoille ja sitä oli nyt entistä enemmän. Toista sataa neliömetriä eristämätöntä maanpintaa on sellainen "kylmäpatteri", ettei mikään määrä ilmavirtausta nosta ryömintätilan lämpöä kondensoitumisolosuhteiden yläpuolelle.
- asennettiin muovi, muuten kuten yllä.
- asennettiin sorptiokuivaaja, kokeiltiin ilman muovia ja muovin kanssa. Muovin kanssa kuivaaja jaksaa pitää suhteellisen kosteuden halutussa luvussa.
Tilanne on siis hallinnassa, mutta seuraavissa asioissa on vielä ongelmaa:
- sorptiokuivaaja käy useita tunteja päivässä heti kun ulkolämpötila on nollan yläpuolella, ja käydessään se kuluttaa lähes 1kW sähkötehoa. Kaiken huipuksi prosessin hukkalämpö puhalletaan putkea pitkin pihalle.
Perustermodynamiikkaa on, että pitäisi nyt saada ryömintätilan lämpötila nousemaan edes muutamilla asteilla, jolloin ei tarvittaisi ainakaan niin paljon konevoimaa kuivanapitämiseen.
Seuraavat operaatiot ovat nyt ohjelmassa:
- maanpinnan lämpöeristäminen /tässä on vielä miettimistä, muovilla vai ilman. "Perusmateriaalina" Fuktisol ja sen sukulaiset houkuttavat, koska siinä tulisi käsittääkseni samalla rakennettua puuttuva "salaojasorakerros" eikä tunnu järkevältä säästellä joitakin satalappusia enää tässä kohti
- sokkelin ulkopuolinen lämmöneristäminen, maan alta Fuktisolilla tms. ja kunnollinen salaojitus
- kuivurin vaihtaminen kondensiomalliseen. ylläolevan salaojituksen yhteydessä on helppo rakentaa sille viemäröinti. Kondensiokuivaimen etuna on lämmöntuotto itse tilaan. Kokeiltavaksi jää, kuinka yksi kuivuri jaksaa puhaltaa isoon ja matalaan, hieman sokkeloiseenkin tilaan. Tilauksessa on Woodsin järein "ruotsalaismallinen" kuivaaja, jolla ajattelin kokeilla aluksi ja ellei se täysin riitä, voi aina hankkia toisen. Mielenkiintoista on sekin, kuinka laite toimii alimman luvatun toimintalämpötilan (+5) tuntumassa. Täytyy nyt toivoa samanlaisia nollakelejä ja kovia vesisateita ensi viikolle, kun pääsen kondenssikuivuria kokeilemaan, että saisi tämänhetken tilanteelle vertailukohdan;-). (Tosin vielä ilman lämpöeristeitä maata vasten).
Lopullisena tavoitteena on saada aikaan rakenne, jossa tarvitaan korkeintaan vähän sähköenergiaa kosteudenpoistoon, ja jossa sekin sähköenergia käytetään edes osittain hyödyksi (lämmittämällä ryömintätilaa).
Parhaiten systeemi alkaisi toimia, jos samalla vähentäisi eristeitä alapohjasta (siis ryömintätilan ja asuintilan välistä), mutta se on suhteettoman suuri työ.
Alkujaan hommaa ei siis ole lähdetty tekemään huvin tai edes energiansäästön vuoksi, vaan kyllä siellä ihan todellinen kosteus oli kyseessä!
Hirveän mielenkiintoinen kysymys ja samalla vaikea. Varmaan vähän ulkona omasta liigasta. 
Oikeastaan tuntuu kummalliselta,että esittämäsi kuvio voi olla mahdollista. Siis liika kosteus alapohjassa joka ei lähde tuulettamalla. Samalla kaavalla eli pohjatäyttöjä mitenkään kapillaarikatkomalla maaaineksella tehtynä on toimivana paljon. Esim. vanha kotitaloni on ja vielä ilman pystytuuletusta ja varsinaisia kissaluukkujakin on vähän. Ja sen lisäksi tahtoo alakerta olla muorin romuvarastona vaikka siitä on jonkunlaisella menestyksellä varoitettu. Ongelmia ei kuitenkaaan kosteuksien kanssa ole ilmennyt.
Näin ollen siis tulee mieleen jotta onko tuo kosteusuhka todellakin varmasti todettu vai epäilty?
No oletetaan jotta on ja pitäisi jotakin tehdä niin onko lattia lämpöeristetty tai lisäeristetty jälkeenpäin? Ainakin talvelle hukkalämpö pienentänee kosteusongelmia.
Siis lähtökohtaisesti sanoisin jotta perusongelma ilmeisesti on liika vesi maaperässä. Eli salaojat olisi hyvä olla kunnossa ja tietenkin sadevesiohjaus. Toinen vaihtoehto eli onko talo rakennettu luonnostaan vetiseen paikkaan? alarinteeseen,notkoon tms.
Siis äkkiseltään kuvailemasi tekniikan tarpeellisuus kuulostaa ylimitoitetulta. Ei ole järkevää korvata rakenteellista kosteus hallintaa konevoimalla. Tosiaan kuten sanoit käyttökulut on kovat. Pitäisi keksiä keinoja ilman tekniikkaa ja vasta viimeisenä lääkkeenä niitä.
Mun lääkkeeni olisi tärkeysjärjestyksessä Valuvien pintavesien ohjaus pois talosta (jos tulee)sadevesiohjaus,salaojitus ulkopuolelle,kissaluukut,tuuletushormi. Jos näillä eväillä ei pärjätä niin jatketaan muilla toiminpiteillä. Eli voiko alapohjaan rakentaa jonkun erillisen salaojituksen jos kosteutta on vaan tullakseen? Pelkkä fuktisol ei sinänsä auta mitään koska se ei haihduta eikä vie kosteutta mihinkään se vain pitää sitä vähän alempana. Eli joku putkisto tai muu virtausreitti vedeltä pois talon alta.
Mielestäni nuo maapohjan lämmöneristykset,kosteudenpoistajat muovikalvot ja koneelliset tuulettimet jne.pitäisi olla vain hienosäätöä ja oireiden hoitoa. Maapohjan kuivaaminen pitkällä aikavälillä järkevämpää jos kosteus haittoja aiheuttaa.
Oikeastaan tuntuu kummalliselta,että esittämäsi kuvio voi olla mahdollista. Siis liika kosteus alapohjassa joka ei lähde tuulettamalla. Samalla kaavalla eli pohjatäyttöjä mitenkään kapillaarikatkomalla maaaineksella tehtynä on toimivana paljon. Esim. vanha kotitaloni on ja vielä ilman pystytuuletusta ja varsinaisia kissaluukkujakin on vähän. Ja sen lisäksi tahtoo alakerta olla muorin romuvarastona vaikka siitä on jonkunlaisella menestyksellä varoitettu. Ongelmia ei kuitenkaaan kosteuksien kanssa ole ilmennyt.
Näin ollen siis tulee mieleen jotta onko tuo kosteusuhka todellakin varmasti todettu vai epäilty?
No oletetaan jotta on ja pitäisi jotakin tehdä niin onko lattia lämpöeristetty tai lisäeristetty jälkeenpäin? Ainakin talvelle hukkalämpö pienentänee kosteusongelmia.
Siis lähtökohtaisesti sanoisin jotta perusongelma ilmeisesti on liika vesi maaperässä. Eli salaojat olisi hyvä olla kunnossa ja tietenkin sadevesiohjaus. Toinen vaihtoehto eli onko talo rakennettu luonnostaan vetiseen paikkaan? alarinteeseen,notkoon tms.
Siis äkkiseltään kuvailemasi tekniikan tarpeellisuus kuulostaa ylimitoitetulta. Ei ole järkevää korvata rakenteellista kosteus hallintaa konevoimalla. Tosiaan kuten sanoit käyttökulut on kovat. Pitäisi keksiä keinoja ilman tekniikkaa ja vasta viimeisenä lääkkeenä niitä.
Mun lääkkeeni olisi tärkeysjärjestyksessä Valuvien pintavesien ohjaus pois talosta (jos tulee)sadevesiohjaus,salaojitus ulkopuolelle,kissaluukut,tuuletushormi. Jos näillä eväillä ei pärjätä niin jatketaan muilla toiminpiteillä. Eli voiko alapohjaan rakentaa jonkun erillisen salaojituksen jos kosteutta on vaan tullakseen? Pelkkä fuktisol ei sinänsä auta mitään koska se ei haihduta eikä vie kosteutta mihinkään se vain pitää sitä vähän alempana. Eli joku putkisto tai muu virtausreitti vedeltä pois talon alta.
Mielestäni nuo maapohjan lämmöneristykset,kosteudenpoistajat muovikalvot ja koneelliset tuulettimet jne.pitäisi olla vain hienosäätöä ja oireiden hoitoa. Maapohjan kuivaaminen pitkällä aikavälillä järkevämpää jos kosteus haittoja aiheuttaa.
shit happens
Mielenkiintoista keskustelua ja mielelläni "puin" tätä enemmänkin, kokemus on osoittanut että asian miettiminen eri puolilta on aina hyväksi.
Kosteusongelma on todettu. Löytyi sekä mustaa että valkoista homekasvustoa ryömintätilan katosta. Kuitenkin kysymys on pintakasvustosta ja puut itsessään ovat "kirkkaita". Villat ja kantavat rakenteet ovat puhtaat ja ilman kasvustoa. Tulin myös investoineeksi kohtuullisen laadukkaisiin kosteusmittareihin ja tilassa oli mitatusti liian kosteata (suhteellinen kosteus "aina" yli 80%, välillä paljon enemmän). Kosteutta tuli mitattua kuukausia minuutin välein eri puolilta ryömintätilaa EL-USB-dataloggerilla, lisäksi alapohjassa on nytkin muutamia Honeywellin kosteusantureita. Pysyvämpää asennusta odottaa laadukas "asuintilaan hälyyttävä" ryömintätilaan tarkoitettu suhteellisen kosteuden mittari (Omega Engineering), jonka anturin kuitenkin laitan lopulliselle paikalleen vasta kun olen tehnyt viimeisetkin pölyävät työvaiheet.
Olet oikeassa siinä, että lämpöeristettä alaspäin on alapohjassa "liikaa". Tilanne alapohjassa ei ollut myöskään täysin katastrofaalinen. Mielelläni kuitenkin ratkaisen ongelman kerralla, vaikka menisi vähän överiksikin. Kuivuri maksoi toki rahaa mutta kanavistoineenkin sen asentaminen oli vain muutamien iltojen työ. Jos se käy tarpeettomaksi, löytyy sille varmasti ostaja. Valintaperusteet korjauksille sanelee minun tapauksessani tilan mataluus eli suoraan se, että jotkin muuten järkevät toimenpiteet eivät tule kysymykseen. (Esimerkkejä: lekasoran laitto alimmaksi, sisäpuolinen salaojitus, lämpöeristeen vähentäminen). Joko työn hankaluuden vuoksi tai siksi, että tilassa täytyy korjauksen jälkeenkin päästä tarvittaessa liikkumaan.
Ryömintätilan käyttäytyminen tuntuu olevan aihe, jossa osa väestä elää vieläkin sotien jälkeisessä ajassa. Näin eli tässäkin käytetty kuntotarkastaja, jota minäkin uskoin kunnes omin silmin ja mittarilla mitattuna näin, että tuuletuksen lisääminen todellakin lisää kosteutta. Halutessaan löytää yliopistotasoisia tutkimuksia ryömintätilaisten alapohjien käyttäytymisestä. On mm. todettu, että vaikka palkisto rakennettaisiin ruostumattomasta teräksestä ja suurin osa "sokkelin" pinta-alasta jäisi auki, alkaa kasvustoa syntyä. Samoin on muistaakseni Tampereen Tekun tutkimuksia erilaisten pohjarakenteiden käyttäytymisestä ja kylläpä niissä aika lailla yksimielisesti todetaan, että vähintäänkin haihtumista estävä muovikalvo on välttämätön, jos kosteongelmia esiintyy. (En anna kenellekään neuvoa sellaista asentaa, vaan kysymys on aina kokonaistilanteesta. Voi varmaan olla tapauksia, joissa se on tarpeeton tai jopa haitallinen).
Toistan siis vielä kerran ongelmien perusmekanismin: maanpinta toimii valtavana kylmäpatterina ja pitää ylöspäin hyvin lämpöeristetyn tilan huomattavasti kesäistä ulkoilmaa viileämpänä vaikka kuinka vaihdetaan ilmaa useita kertoja tunnissa.
Rännikaivot on, itse asennettuina ja toimivina. Salaojat on, edellisen omistajan mukaan kuitenkin vastoin nykykäytäntöjä hiekkaan asennettuina, ilman tarkistuskaivoja ja ohuella putkella. Suunnitelma ensi kesäksi näiden uusimisesta on.
Tuo mitä sanot Fuktisolista on varmasti sinänsä totta - että se pitää veden vain vähän kauempana. Eikö kuitenkin sama asia ole kyseessä missä tahansa kapillaarikatkon tekevässä eristekerroksessa, myös salaojasepelissä? Olennaista onkin, ettei vettä ole haihtumassa ryömintätilaan, ja että lämmön vaikutuksesta kosteus painuu maahan päin. Maahan mielestäni kosteutta mahtuu.
Kosteusongelma on todettu. Löytyi sekä mustaa että valkoista homekasvustoa ryömintätilan katosta. Kuitenkin kysymys on pintakasvustosta ja puut itsessään ovat "kirkkaita". Villat ja kantavat rakenteet ovat puhtaat ja ilman kasvustoa. Tulin myös investoineeksi kohtuullisen laadukkaisiin kosteusmittareihin ja tilassa oli mitatusti liian kosteata (suhteellinen kosteus "aina" yli 80%, välillä paljon enemmän). Kosteutta tuli mitattua kuukausia minuutin välein eri puolilta ryömintätilaa EL-USB-dataloggerilla, lisäksi alapohjassa on nytkin muutamia Honeywellin kosteusantureita. Pysyvämpää asennusta odottaa laadukas "asuintilaan hälyyttävä" ryömintätilaan tarkoitettu suhteellisen kosteuden mittari (Omega Engineering), jonka anturin kuitenkin laitan lopulliselle paikalleen vasta kun olen tehnyt viimeisetkin pölyävät työvaiheet.
Olet oikeassa siinä, että lämpöeristettä alaspäin on alapohjassa "liikaa". Tilanne alapohjassa ei ollut myöskään täysin katastrofaalinen. Mielelläni kuitenkin ratkaisen ongelman kerralla, vaikka menisi vähän överiksikin. Kuivuri maksoi toki rahaa mutta kanavistoineenkin sen asentaminen oli vain muutamien iltojen työ. Jos se käy tarpeettomaksi, löytyy sille varmasti ostaja. Valintaperusteet korjauksille sanelee minun tapauksessani tilan mataluus eli suoraan se, että jotkin muuten järkevät toimenpiteet eivät tule kysymykseen. (Esimerkkejä: lekasoran laitto alimmaksi, sisäpuolinen salaojitus, lämpöeristeen vähentäminen). Joko työn hankaluuden vuoksi tai siksi, että tilassa täytyy korjauksen jälkeenkin päästä tarvittaessa liikkumaan.
Ryömintätilan käyttäytyminen tuntuu olevan aihe, jossa osa väestä elää vieläkin sotien jälkeisessä ajassa. Näin eli tässäkin käytetty kuntotarkastaja, jota minäkin uskoin kunnes omin silmin ja mittarilla mitattuna näin, että tuuletuksen lisääminen todellakin lisää kosteutta. Halutessaan löytää yliopistotasoisia tutkimuksia ryömintätilaisten alapohjien käyttäytymisestä. On mm. todettu, että vaikka palkisto rakennettaisiin ruostumattomasta teräksestä ja suurin osa "sokkelin" pinta-alasta jäisi auki, alkaa kasvustoa syntyä. Samoin on muistaakseni Tampereen Tekun tutkimuksia erilaisten pohjarakenteiden käyttäytymisestä ja kylläpä niissä aika lailla yksimielisesti todetaan, että vähintäänkin haihtumista estävä muovikalvo on välttämätön, jos kosteongelmia esiintyy. (En anna kenellekään neuvoa sellaista asentaa, vaan kysymys on aina kokonaistilanteesta. Voi varmaan olla tapauksia, joissa se on tarpeeton tai jopa haitallinen).
Toistan siis vielä kerran ongelmien perusmekanismin: maanpinta toimii valtavana kylmäpatterina ja pitää ylöspäin hyvin lämpöeristetyn tilan huomattavasti kesäistä ulkoilmaa viileämpänä vaikka kuinka vaihdetaan ilmaa useita kertoja tunnissa.
Rännikaivot on, itse asennettuina ja toimivina. Salaojat on, edellisen omistajan mukaan kuitenkin vastoin nykykäytäntöjä hiekkaan asennettuina, ilman tarkistuskaivoja ja ohuella putkella. Suunnitelma ensi kesäksi näiden uusimisesta on.
Tuo mitä sanot Fuktisolista on varmasti sinänsä totta - että se pitää veden vain vähän kauempana. Eikö kuitenkin sama asia ole kyseessä missä tahansa kapillaarikatkon tekevässä eristekerroksessa, myös salaojasepelissä? Olennaista onkin, ettei vettä ole haihtumassa ryömintätilaan, ja että lämmön vaikutuksesta kosteus painuu maahan päin. Maahan mielestäni kosteutta mahtuu.
Ahaa olin siis oikeassa. En todellakaan ole omassa liigassa. Haaste on liian kova ei pysty vastaamaan.
No sen verran on vielä pakko sanoa jotta käytännön ihmiselle nuo kosteusanturit,kuivaimet ja esitetyt teoriat vaikuttaa hivenen mielikuvituksellisilta vaikka sinänsä en epäile niiden antia tai logiikkaa.
Tulee lähinnä mieleen että jostakin syystä on lähdetty etsimään monimutkaisia selityksiä tai menty merta edemmäs kalaan. No tosiaan en asiasta sen enempää tiedä joten pitää vaan toivoa ettei uuden tiedon valossa tuulettuvat alapohjat vaivu vallan unohdukseen tai peräti pannaan kun juuri on pikkuhiljaa sallittu muitakin kuin maanvaraista laattaa.
No tosiaan mielenkiintoisia kysymyksiä joten jos ja kun asiasta asiasta lisää selviää niin raportoi ihmeessä.
No sen verran on vielä pakko sanoa jotta käytännön ihmiselle nuo kosteusanturit,kuivaimet ja esitetyt teoriat vaikuttaa hivenen mielikuvituksellisilta vaikka sinänsä en epäile niiden antia tai logiikkaa.
Tulee lähinnä mieleen että jostakin syystä on lähdetty etsimään monimutkaisia selityksiä tai menty merta edemmäs kalaan. No tosiaan en asiasta sen enempää tiedä joten pitää vaan toivoa ettei uuden tiedon valossa tuulettuvat alapohjat vaivu vallan unohdukseen tai peräti pannaan kun juuri on pikkuhiljaa sallittu muitakin kuin maanvaraista laattaa.
No tosiaan mielenkiintoisia kysymyksiä joten jos ja kun asiasta asiasta lisää selviää niin raportoi ihmeessä.
shit happens
-
Matti Alander
- Jäsen
- Viestit: 2256
- Liittynyt: To Tammi 13, 2005 20:36
Fuktisolista hyötyä
Keskustelu alkaa käymään tieteelliseksi ja kaikki keitä aihe kiinnostaa kannattaa lukea. Ulkoilmalla tuuletetetut ja vanhemmat rossipohjat, joita ei tuuletettu toimivat eri periaatteilla.
Vanhemmat ratkaisut perustuivat toiminnaltaan enemmän lämmön kuivaavaan vaikutukseen, jolloin kosteutta siirrettiin pois vesihöyryn muodossa Diffuusiota avuksi käyttäen. Eli kosteutta siirrettiin lämpimästä kylmään. Piipunperustuksien ja lattian läpi siirtyi johtumalla lämpöä rossitilaan ja rossitilasta lämpöä siirtyi sokkelin läpi vieden kosteutta mukanaan.
Uudemmissa versioissa on vannottu tuuletuksen nimeen, jolloin tuuletusmäärän hallinta on vaikeutunut. Kosteutta joka liikkuu ilman mukana sanotaa Konvektioksi ja Konvektio on suurempi kosteuden kuljettaja, kuin Diffuusio. Ulkoilman mukana tuuletustilaan tulee myös jonkin verran kosteutta, mutta pahempi ongelma on tilan jäähtyminen ja lopuksi vielä kylmän sitoutuminen maaperään.
Tuulettamalla saadaan tuotua myös lämmintä ilmaa alapohjaan, joka lämmittää rossitilan ilmaa ja Kondenssi lakkaa vähitellen. Toimenpide taas on ulkoilman lämpötilojen armoilla ja yöllä onkin taas pakkasta tai kylmempää, jäähdytetään taas maaperää ja lämpötila laskee helposti kastepisteen alapuolelle.
Niin sanotuissa ulkoilmalla tuuletetuissa rossipohjissa on ollut runsaasti kosteusongelmia, johtuen pääasiassa vesihöyryn kondensoitumisesta alapohjaan. Kotisivuiltamme löytyy artikkeleita ja tutkimuksia aiheesta ( http://www.malander.fi ) Ruotsissa aihetta on tutkittu ehkä enemmänkin, kuin Suomessa, eräässä tutkimuksissa on päätelty pelkästään Ruotsissa olevan homeongelmaisia rossipohjia 175 000 ja useasti hyvin uusissa taloissa. Alapohjien homehtuminen johtuu juuri liian alhaisista lämpötiloista ja siksi useissa Ruotsalaisissa talopaketeissa jo uutena toimitetaan paketin yhteydessä rossitilaan asennettava ilmankuivain.
Lämmöneristämällä maaperää saadaan nostettua alapohjan lämpötilaa ja estämään kylmän sitoutuminen maaperään.
Lämmöneriste myös lämmittää maan pintaa, jolloin maaperän kosteus painuu syvemmälle, eikä pahin kosteus ole heti lämmöneristeen alla, kuten pelkästään muovikalvoa käytettäessä. Pelkällä muovikalvolla kerääntyy kalvon alle runsaasti kosteutta, joka saattaa myös aiheuttaa mikrobikasvua heti muovikalvon alla ja itiöt saattavat päästä karkaamaan rossitilaan.
Fuktisolista on hyötyä, koska se pystyy kuljettamaan lävitseen kosteutta vesihöyrynä kohti maaperää, eikä itse eristeeseen imeydy sisään kosteutta. Fuktisol levy on myös huokoisuutensa ansiosta täysin huokoisalipaineeton, eikä nosta kosteutta kapillaarisesti maaperästä.
Pelkällä maaperän eristämisellä ei lämpötilaa yleensä saada nousemaan alapohjassa riittävästi, vaan sokkelipalkit on myös eristettävä ja mielellään ylös asti.
Ulkopuolen Fuktisol eristyksellä saadaan sokkelipalkkiin kapillaarisesti nouseva kosteus työnnettyä ulos maaperään, jolloin kosteus ei enää siirry rossitilaan nostamaan alapohjan suhteellista kosteutta.
Kapillaarinen kosteudennousu on monien perustusten kosteustekninen ongelma, jota ei saada kuriin ulkopuolen tiiviillä pinnoitteilla, Bitumilla tai huovilla, eikä patolevyillä.
Salaojilla ei näissä matalissa perustuksissa saada maaperään yleensä kummoistakaan vaikutusta, koska ne sijaitsevat yleisesti pohjavedenpinnan yläpuolella ja kaikki maaperä niiden ympärillä on kapillaarista. Esimerkiksi savi voi johtaa kapillaarisesti kosteutta jopa 300 m ja sitoa sitä itseensä runsaasti.
Salaojitusta tehokkaampaa olisi istuttaa talon viereen suuria puita, ne voivat kuivattaa maaperää useita metrejä, mutta ongelmaksi muodostuisi taas maaperän painuminen kuivumisen vaikutuksesta.
Siis käytännössä maaperässä vallitsee aina likemmäs 100 % suhteellinen kosteus ja mikäli se pääsee rakenteisiin on se saatava poistumaan siitä tehokkaasti ja tällöin tiiviit ulkopinnat eivät ole eduksi aiheessa.
Kosteusongelmia on vaikeaa ratkaista tiivistämällä, koska kosteus vaihtaa silloin vain paikkaansa ja ongelma saattaa jopa lisääntyä.
Oikeaoppisesti kosteusongelmat ratkaistaan muodostamalla niille helpoin tie pois rakennuksesta.
Vanhemmat ratkaisut perustuivat toiminnaltaan enemmän lämmön kuivaavaan vaikutukseen, jolloin kosteutta siirrettiin pois vesihöyryn muodossa Diffuusiota avuksi käyttäen. Eli kosteutta siirrettiin lämpimästä kylmään. Piipunperustuksien ja lattian läpi siirtyi johtumalla lämpöä rossitilaan ja rossitilasta lämpöä siirtyi sokkelin läpi vieden kosteutta mukanaan.
Uudemmissa versioissa on vannottu tuuletuksen nimeen, jolloin tuuletusmäärän hallinta on vaikeutunut. Kosteutta joka liikkuu ilman mukana sanotaa Konvektioksi ja Konvektio on suurempi kosteuden kuljettaja, kuin Diffuusio. Ulkoilman mukana tuuletustilaan tulee myös jonkin verran kosteutta, mutta pahempi ongelma on tilan jäähtyminen ja lopuksi vielä kylmän sitoutuminen maaperään.
Tuulettamalla saadaan tuotua myös lämmintä ilmaa alapohjaan, joka lämmittää rossitilan ilmaa ja Kondenssi lakkaa vähitellen. Toimenpide taas on ulkoilman lämpötilojen armoilla ja yöllä onkin taas pakkasta tai kylmempää, jäähdytetään taas maaperää ja lämpötila laskee helposti kastepisteen alapuolelle.
Niin sanotuissa ulkoilmalla tuuletetuissa rossipohjissa on ollut runsaasti kosteusongelmia, johtuen pääasiassa vesihöyryn kondensoitumisesta alapohjaan. Kotisivuiltamme löytyy artikkeleita ja tutkimuksia aiheesta ( http://www.malander.fi ) Ruotsissa aihetta on tutkittu ehkä enemmänkin, kuin Suomessa, eräässä tutkimuksissa on päätelty pelkästään Ruotsissa olevan homeongelmaisia rossipohjia 175 000 ja useasti hyvin uusissa taloissa. Alapohjien homehtuminen johtuu juuri liian alhaisista lämpötiloista ja siksi useissa Ruotsalaisissa talopaketeissa jo uutena toimitetaan paketin yhteydessä rossitilaan asennettava ilmankuivain.
Lämmöneristämällä maaperää saadaan nostettua alapohjan lämpötilaa ja estämään kylmän sitoutuminen maaperään.
Lämmöneriste myös lämmittää maan pintaa, jolloin maaperän kosteus painuu syvemmälle, eikä pahin kosteus ole heti lämmöneristeen alla, kuten pelkästään muovikalvoa käytettäessä. Pelkällä muovikalvolla kerääntyy kalvon alle runsaasti kosteutta, joka saattaa myös aiheuttaa mikrobikasvua heti muovikalvon alla ja itiöt saattavat päästä karkaamaan rossitilaan.
Fuktisolista on hyötyä, koska se pystyy kuljettamaan lävitseen kosteutta vesihöyrynä kohti maaperää, eikä itse eristeeseen imeydy sisään kosteutta. Fuktisol levy on myös huokoisuutensa ansiosta täysin huokoisalipaineeton, eikä nosta kosteutta kapillaarisesti maaperästä.
Pelkällä maaperän eristämisellä ei lämpötilaa yleensä saada nousemaan alapohjassa riittävästi, vaan sokkelipalkit on myös eristettävä ja mielellään ylös asti.
Ulkopuolen Fuktisol eristyksellä saadaan sokkelipalkkiin kapillaarisesti nouseva kosteus työnnettyä ulos maaperään, jolloin kosteus ei enää siirry rossitilaan nostamaan alapohjan suhteellista kosteutta.
Kapillaarinen kosteudennousu on monien perustusten kosteustekninen ongelma, jota ei saada kuriin ulkopuolen tiiviillä pinnoitteilla, Bitumilla tai huovilla, eikä patolevyillä.
Salaojilla ei näissä matalissa perustuksissa saada maaperään yleensä kummoistakaan vaikutusta, koska ne sijaitsevat yleisesti pohjavedenpinnan yläpuolella ja kaikki maaperä niiden ympärillä on kapillaarista. Esimerkiksi savi voi johtaa kapillaarisesti kosteutta jopa 300 m ja sitoa sitä itseensä runsaasti.
Salaojitusta tehokkaampaa olisi istuttaa talon viereen suuria puita, ne voivat kuivattaa maaperää useita metrejä, mutta ongelmaksi muodostuisi taas maaperän painuminen kuivumisen vaikutuksesta.
Siis käytännössä maaperässä vallitsee aina likemmäs 100 % suhteellinen kosteus ja mikäli se pääsee rakenteisiin on se saatava poistumaan siitä tehokkaasti ja tällöin tiiviit ulkopinnat eivät ole eduksi aiheessa.
Kosteusongelmia on vaikeaa ratkaista tiivistämällä, koska kosteus vaihtaa silloin vain paikkaansa ja ongelma saattaa jopa lisääntyä.
Oikeaoppisesti kosteusongelmat ratkaistaan muodostamalla niille helpoin tie pois rakennuksesta.
-
maanma
- Moderaattori
- Viestit: 2371
- Liittynyt: Ma Tammi 10, 2005 22:21
- Paikkakunta: Turku
- Paikkakunta: 80m2, talo -48/50, pelletti, aurinko, sähkö, öljy
Suhteellinen kosteus voi olla ulkoilmassa suurempi kuin em. ryömintätilassa. Pitää kuitenkin tiedostaa että absoluuttinen kosteus (grammoissa) on pakkasilmassa paljon pienempi (kts. wiki Dew point), jolloin lämpimän ilman poistuessa talon alta se vie mukanaan paljon kosteutta. Samalla myös lattiasienet saavat kuolonsa, mutta eristeen alle edennyt sieni on kuitenkin (paljon paremmassa) turvassa. Siksi luukkujen avaaminen nimenomaan vesistön ollessa jäässä on järkevää. Tuulta olisi kuitenkin oltava jotta kuivumista voisi tapahtua.artistic kirjoitti:Mielenkiintoista keskustelua ja mielelläni "puin" tätä enemmänkin, kokemus on osoittanut että asian miettiminen eri puolilta on aina hyväksi.
Tulin myös investoineeksi kohtuullisen laadukkaisiin kosteusmittareihin ja tilassa oli mitatusti liian kosteata (suhteellinen kosteus "aina" yli 80%, välillä paljon enemmän). Kosteutta tuli mitattua kuukausia minuutin välein eri puolilta ryömintätilaa EL-USB-dataloggerilla, lisäksi alapohjassa on nytkin muutamia Honeywellin kosteusantureita.
Olet oikeassa siinä, että lämpöeristettä alaspäin on alapohjassa "liikaa". Tilanne alapohjassa ei ollut myöskään täysin katastrofaalinen. Mielelläni kuitenkin ratkaisen ongelman kerralla, vaikka menisi vähän överiksikin. Kuivuri maksoi toki rahaa mutta kanavistoineenkin sen asentaminen oli vain muutamien iltojen työ. Jos se käy tarpeettomaksi, löytyy sille varmasti ostaja.
Ryömintätilan käyttäytyminen tuntuu olevan aihe, jossa osa väestä elää vieläkin sotien jälkeisessä ajassa. Näin eli tässäkin käytetty kuntotarkastaja, jota minäkin uskoin kunnes omin silmin ja mittarilla mitattuna näin, että tuuletuksen lisääminen todellakin lisää kosteutta.
Toistan siis vielä kerran ongelmien perusmekanismin: maanpinta toimii valtavana kylmäpatterina ja pitää ylöspäin hyvin lämpöeristetyn tilan huomattavasti kesäistä ulkoilmaa viileämpänä vaikka kuinka vaihdetaan ilmaa useita kertoja tunnissa.
Eikö kuitenkin sama asia ole kyseessä missä tahansa kapillaarikatkon tekevässä eristekerroksessa, myös salaojasepelissä? Olennaista onkin, ettei vettä ole haihtumassa ryömintätilaan, ja että lämmön vaikutuksesta kosteus painuu maahan päin.
Kuten jo todettiinkin aikaisemmin tuota alapohjan ilmaa lämmitti sisälämpö joka eristämisen myötä merkittävästi vähenee. Jäljellä on kuitenkin alusmaan lämmittävä vaikutus. Tällaisessa ratkaisussa kosteuden tunnistavasta ja takavedon estimellä varustetusta PAX puhaltimesta voisi olla hyötyä samoinkuin kondenssikuivaimesta.
Myös maakylmäpatterin vaikutus on käänteinen jos luukut on auki kesällä. Tämän voi ehkäistä eristämälä, mutta lämmittävä vaikutus jää pois talvella jos näin tekee.
Jos valitsee vedenpitävän eristeen maan pinnalle niin mihin se alle (tai päälle) jäävä kosteus menee? No vastaus lienee sama kuin maanalaisessa kellarissa eli nousee seinille betonin kautta jos ei muuten pääse pois. Siispä siinä lienee jo syy käyttää Fuktisolia tai leca soraa.
Vaikuttaa siltä että koko ongelman aiheuttaa huono salaojitus, joten sen korjaamisen avulla saavutettaisiin pienin kustannus pienimmällä riskillä.
Nythän meitä käsittääkseni kiinnostaa lähinnä ryömintätilan suhteellinen kosteus. Mitä tarkoitat sillä, että "lämmin ilma poistuessaan vie mukanaan paljon kosteutta"? Tietysti tuo pitää paikkansa sikäli, että lämmin ilma kykenee sitomaan enemmän kosteutta. Tärkeämpää lienee tässä, että sen lämpiman tilalle tulee jostakin kylmää ilmaa ja suhteellinen kosteus tilassa kasvaa. Pitääkin siis pyrkiä siihen, että talon alla pysyy mahdollisimman korkea lämpötila!maanma kirjoitti: Suhteellinen kosteus voi olla ulkoilmassa suurempi kuin em. ryömintätilassa. Pitää kuitenkin tiedostaa että absoluuttinen kosteus (grammoissa) on pakkasilmassa paljon pienempi (kts. wiki Dew point), jolloin lämpimän ilman poistuessa talon alta se vie mukanaan paljon kosteutta.
Ehkäpä tosiaankin silloin, jos maanpinnasta haihtuva kosteus on se suurin ongelma? Kuitenkin näppituntuma minulla olisi, että pakkasilmoilla ainakin oma rossipohjani on riittävän kuiva myös luukut kiinni, jolloin luukkujen kiinni pitämisestä seuraava lämpötilan nousu kannattaa ottaa hyödyksi. (Ja itse asiassa luukkujen auki pitäminen viilentäisi tilaa - siis nostaisi kosteusprosenttia).maanma kirjoitti: Samalla myös lattiasienet saavat kuolonsa, mutta eristeen alle edennyt sieni on kuitenkin (paljon paremmassa) turvassa. Siksi luukkujen avaaminen nimenomaan vesistön ollessa jäässä on järkevää. Tuulta olisi kuitenkin oltava jotta kuivumista voisi tapahtua.
Nyt menee kiinnostavaksi! Onko sinulla kokeiltua tai teoreettista faktatietoa siitä, että maanpinnan eristäminen laskee lämpötilaa talvella?maanma kirjoitti: Kuten jo todettiinkin aikaisemmin tuota alapohjan ilmaa lämmitti sisälämpö joka eristämisen myötä merkittävästi vähenee. Jäljellä on kuitenkin alusmaan lämmittävä vaikutus. Tällaisessa ratkaisussa kosteuden tunnistavasta ja takavedon estimellä varustetusta PAX puhaltimesta voisi olla hyötyä samoinkuin kondenssikuivaimesta.
Myös maakylmäpatterin vaikutus on käänteinen jos luukut on auki kesällä. Tämän voi ehkäistä eristämälä, mutta lämmittävä vaikutus jää pois talvella jos näin tekee.
maanma kirjoitti: Jos valitsee vedenpitävän eristeen maan pinnalle niin mihin se alle (tai päälle) jäävä kosteus menee? No vastaus lienee sama kuin maanalaisessa kellarissa eli nousee seinille betonin kautta jos ei muuten pääse pois. Siispä siinä lienee jo syy käyttää Fuktisolia tai leca soraa.
Vaikuttaa siltä että koko ongelman aiheuttaa huono salaojitus, joten sen korjaamisen avulla saavutettaisiin pienin kustannus pienimmällä riskillä.
Raportoi ihmeessä.Tästä ketjusta voi olla apua vielä monelle muullekkin tuulettuvalla alapohjalla varustetun talon omistajalle.Sellainen on meilläkin joskin ainakin toistaiseksi toiminut kohta 70 vuotta ilman suurempia ongelmia.
Teksti alkaa olemaan sen verran insinööritasoa että täytyy jo ihan tosissaan keskittyä että ymmärtää mitä on lukenut...
Teksti alkaa olemaan sen verran insinööritasoa että täytyy jo ihan tosissaan keskittyä että ymmärtää mitä on lukenut...
Jos se olis helppoo,olisin tehnyt sen jo.
-
maanma
- Moderaattori
- Viestit: 2371
- Liittynyt: Ma Tammi 10, 2005 22:21
- Paikkakunta: Turku
- Paikkakunta: 80m2, talo -48/50, pelletti, aurinko, sähkö, öljy
Käänteistä faktaa on omasta kellarista. Puoliksi maan alla oleva kellari säilyy aina plussan puolella ilman lämmitystä. Jos laittaisin ulkopuolelle talon seinustoille myös vaaka eristeen olisi kellari vielä lämpimänpi kun pakkanen ei pääsisi syvemmälle. Maan lämpö on jokseenkin tasaisesti +7 astetta.artistic kirjoitti:Nyt menee kiinnostavaksi! Onko sinulla kokeiltua tai teoreettista faktatietoa siitä, että maanpinnan eristäminen laskee lämpötilaa talvella?
Pakkanen kun puree niin +7 pakenee syvemmälle. Sanoisin suorassa ulkoilmassa savimaassa karkeasti yhtä monta senttiä viikossa kun on viikon keskilämpö jaettuna kahdella.
Käänteisesti tätä voidaan tarkastella maan pinnalta, joka pysyy sitä pidempään sulana mitä suurempi suoralta ulkoilmalta suojattu ala on. Jos laitat eristeen niin maan pinta pysyy lämpimänä eristeen alla paljon pidempään, mutta ei kuivu eikä lämmitä yhtään ylöspäin.
Se taitaa jäädä kokeiltavaksi, onko eristämättömällä maalla lämmittävä vai jäähdyttävä vaikutus ryömintätilan lämpötilaan. Lämpöähän tilaan tulee asuintiloista eristeiden läpi, ja poistuu perustusten läpi ulkoilmaan, ja asian laskemiseksi pitäisi tietää näiden lämmönjohtavuudet. Vastauksen saa myös mittaamalla lämpötilaa riittävän kauan ensin ilman eristeitä ja sitten eristeiden kanssa - ensimmäinen osa on jo tehtynä!