Keskustelunavaus vanhan korjaamisesta

[maalari]

Tuota olenkin monet kerrat ihmetellyt, että miksi huhta jaksaa rautalangasta vääntää ja vääntää samoja asioita, ja nytkin mistä hel**ti se repii aikaa noin monelle kirjaimelle

--- niin mikä estää osallistumasta keskusteluun ja tarjoamasta niitä omia ratkaisujaan - perustelun kera eikä heittämällä?

Allekirjoittanut vastaa tuohon, =

kerran jo sanottu ja sitten joku älypää kertoo vastaan mielipiteenä vailla tietoa tai sitten kokemusta...
Tai kenellä on aikaa alkaa perustelemaan, toisaalta jos asia on oikeasti tärkeä ja kysyjä perustelee miksi tarvitsee tarkempaa tietoa niin asia on ok tai jotain.. mutta kuka vakavissaan tarvii tietää jonkun aineen koostumus (siis itseäni en laske tietenkään tuohon ) mutta jos sanotaan että punamulta maali on hyvä niin se on hyvä, mutta jos alat hermoilla vaikka pigmentin alkuperästä ja valmistuksesta suun muusta, niin ei siitä seuraa kun loputon suo = et uskalla ostaa mitään ennen kun olet tehnyt väitös kirjan siitä. Nimimerkillä kokemusta on ja nimimerkillä kokemusta on myös että vaimo ei aina ole ihan mielissään kun litkut jää hyllylle kun totean että en tunne just sen valmistus menetelmää, vaikka se olisi vernissaa, kyllä, niitäkin tehdään eri tavoin... Siis tuo on loputon suo jos tulee joku "uusi" asia. No se on mun juttu, mutta en sitä kaikille kyllä suosittele ( kompastuu vaikka omaan nokkeluuteen )

Niin tai näin Huhta, hengitä välillä ja vastaile vain muutamalla sanalla, omaksi huviksesi, elä muiden. Näin jää aikaa muuhunkin TÄRKEÄÄN!

Ja se tärkeä ei ole se puupalikka kotona, vaan sohvalla illalla vieressäs

[Pekka Huhta]

Kun taas haluat kirjoittaa opaskirjan, niin mielestäni siinä voisi olla eräänlainen runko juuri näistä vaihtoehtoisista materiaaleista ja miten niihin pitää suhtautua, niin että ne on toimivia ratkaisuja. Eli jos on esm laminaatin kannalla, niin selkeät ohjeet siitä ja sen asentamisesta, verrattuna samalla esm muovimattoon ja sen asentamiseen (pohjaratkaisut ja tarvikkeet, sekä ohjeet asentamiseen) Samoin voi samassa luvussa olla myös puulattioita vertaava ratkaisu samoin kriteerein.

Lämmitysratkaisut, lämmöneristeiden vertailu ja asentamisen, sekä verhousmateriaalien suhtautuminen toisiinsa (uretaani - kipsilevy jne).

Rakennuksen sokkelin ja runkorakenteiden korjaus/ uudisrakentaminen, mitä pitää huomioida, ettei tule sutta ja sekundaa!

Eli näitä miten jotain korjataan/ uudisrakennettaan, viimeistellään kodinkoneita myöten, ilman että heti on linkki jonkun rautakaupan sivuille, niin mielestäni jotain tuollaista jokainen kaipaa, vai mitä hyvät kanssalukijat?

Tällaista mä olin haaveillut, mutta täytyy kyllä myöntää, että olin aatellut pitäytyä niissä materiaaleissa joista jotain tiedän. Lopultakin noista moderneista matskuista on niin paljon tietoa saatavilla, että tuntuisi turhalta ottaa niitä samaan kirjaan ainakaan kovin laajasti, vaikka se tietysti tasapuolisuuden nimissä oliskin perusteltua. Muuten menee aika isoksi yhdelle miehelle kirjoittaa.

No, jos nyt ei kirjaa saakaan aikaan, niin tuleehan vaikka sitten yksittäisiä juttuja. Vaikka sitten yksi perinteisistä eristeistä, toinen lattiamateriaaleista, kolmas ulkoverhouksesta ja neljäs maaleista.

Pekka

[Oranssi]

Sellaisen tilan tavoittelu, jossa vallalla olisi vain yksi ainoa oikea ajattelutapa, absoluuttinen totuus, on aina epätoivottavaa. Miksi siihen siis tulisi vanhan talon korjauksesta keskustellessa pyrkiä. Sen sijaan arvokkaita tiedonlähteitä ovat perustellut näkökulmat, joita tietoa ja kokemusta omaavat henkilöt voivat tarjota.

Asiantuntijan tunnistaa kun sellaisen kohtaa, vaikka sitten nettipalstalla. Pekka on yksi niistä täällä kirjoittavista tietopankeista joiden takia palaan palstalle päivä toisensa jälkeen, kun suunnittelen oman kotini remonttia. Purematta en kuitenkaan joka tiedonmurusta niele vaan yritän täällä esitettyjen näkemysten ja muualta hankkimani tiedon valossa löytää niitä juuri meille sopivia tapoja toimia talomme kanssa.

Kotihan on ihmiselle eräänlainen maailmannapa, oma nurkka maailmassa. Parhaimmillaan se on asukkiensa arvomaailman ja elämäntavan ilmentymä. Ei kai siis ihme, että sen kunnostamisesta puhutaan paitsi järjellä myös suurella sydämmellä. Tällä en tarkoita, että kaikenlainen v.mäinen nakkelu olisi suotavaa, vaikka kyllä aiheen henkilökohtaisuus sitäkin ilmiötä selittää.

Minä toivon että keskustelu saisi rönsytä moniäänisenä ja että Pekan kaltaiset vahvan näkemyksen omaavat konkarit jaksaisivat jatkossakin jakaa näkemyksiään hyvästä korjaustavasta. Eikä ainakaan minua haittaa vaikka joskus informaation mukana onkin hitunen fanaattisuutta ja messiaanista sävyä

[Tomppa]

Mun mielestä on tärkeetä että perinteiset menetelmät ja-tavat säilyvät tuleville sukupolville ja juuri siihen tällä foorumilla voidaan vaikuttaa.Se että täältä saadulla tiedolla pelastetaan taloja jälkipolville alkuperäisen kaltaisessa asussaan on jo taistelemisen arvoinen juttu.Tähän pystyy jokainen omilla valinnoillaan vaikuttamaan.Suomessa on niin vähän vanhaa rakennuskantaa ja yhtenäisiä asuinalueita jotka on säilynyt "pilaamattomana" että niiden harvojen puolesta kannattaa esittää vähän jyrkempääkin tekstiä.
Mun näkemyksen mukaan se ei todellakaan ole jokaisen oma asia mitä talollaan tekee jos sattuu asumaan vaikkapa 1800-luvun lopun pitsihuvilassa tai vaikkapa vanhassa Porvoossa.Rakennussuojelua tulisi tiukentaa jotta edes jotain olisi jäljellä 100 vuoden päästä.
Tämä käsitykseni vain vahvistui kun kävin tuolla Loviisan Wanhassa wara parempi-päivillä jossa ihan kaikki ei näyttänyt siltä miltä vanhassa Loviisassa mun mielestä pitäisi näyttää.
Huono maku, tietämättömyys ja haluttomuus ottaa asioista selvää on pilannut tässä maassa lukemattoman määrän taloja.Ok,myönnetään,rintamamiestalo ei ole harvinainen mutta sellainen jossa se alkuperäinen asu ja henki on oikeasti säilytetty alkaa jo olemaan.
Yhtenäistä alkuperäisistä asuinalueista puhumattakaan.

Juuri Pekan kaltaisten ihmisten ansiosta tietoisuus,ymmärrys ja arvostus vanhaa kohtaan kasvaa.Itse arvostan Pekan viitseliäisyyden ja kokemuksen mukanaan tuoman tiedon ja taidon todella korkealle ja todella toivon että saadaan jatkossakin lukea yhtä erinomaisia kirjoituksia kuin tähänkin asti.

[maalari]

voisinpa tuosta provosta viele sen verran,, ja tosiaan en tarkoita pahalla, mutta vaikka oletkin hyvä kirjoittamaan ja tietoa on...

Mutta sinullakin on tullut joskus tietona ja opastuksena jotain mikä on vaatinut provosointia, Toisaalta aina ja ikuisesti on ja tulee olemaan =

Joku on varmana tietona ja kokemuksena oikea juttu, ja 50 vuoden kuluttua tulee ilmi että ei se ehkä olekkaan ja parempi on sitten jo tarjolla..

oikeassa olet monessa asiassa, ja mitä sinua yleensäkään kiinnostaa miten muut tekee? mulle on ihan paskan hailee jos joku laittaa laminaattia ja lateksia- se on sen mielestä hyvä juttu.

Itse arvostan vanhaa- en antiikkia--muu mailma on muitten juttu vaikkakin se on mulle tuttu runollista vai mitä

[sikamassa]

Matti Alanderin teksteistä haluan sanoa, että semmoista asiantuntevaa kirjoitusta jokainen keskustelupalsta maailmassa kaipaa. Suvereenia täsmätietoa kera oikean asenteen eikä piikittelystä ja besserwisser-asenteesta ole tietoakaan.

[madde]

Mä olen pohdinnoissani päätynyt siihen tulokseen, että tietyn asian tai tiettyjen asioiden oppiminen on vain sisäinen pakko, jota ei voi vastustaa. esim kirjoittaminen ja tässä tapauksessa vanhan säilyttäminen, restaurointi sekä kunnostaminen. Oli se sitten talo tai mikä muu asia tahansa. Olen sitä mieltä, että ON vain olemassa ihmisiä, joilla on pakottava sisäinen tarve tutkia ja korjailla asioita ja sen lisäksi tekevät sen mielellään. Vielä enemmän mielellään kertovat muillekin havainnoistaan ja tekemisistään töistä ja kaikesta siitä mitä ovat oppineet. Ja turpiin tulee, niin siinä aina käy.

Katsokaa kun ette te voi antaa kenellekään uutta tietoa ellei vastapuoli ymmärrä mistä oikein on kysymys. Ja jos se uusi tieto, oli se sitten miten luotettavaa tahansa vähänkin järkyttää sitä stabiliutta mihin kyseinen lukija on tuudittautunut tulee väkiselläkin vastahyökkäys. Vastahyökkäys siksi, että lukijan kokee uuden tiedon (oli se sitten miten vanhaa tahansa) hyökkäyksenä omaa ideologiaa ja mielipidettä vastaan. Ja alkaa kinastelu.

Mitään tietoa ei tietenkään pidä ottaa vastaan tuosta noin vain mutta se, mikä siinä tiedossa oikein on, että sitä vastaan pitää hyökätä ihan kirjaimellisesti? EIkö se kerro enemmän siitä kitisijästä kun siitä, joka sen informaation ensimmäistä kertaa kirjoitti? Ihminen paljastaa aina itsestään jotain kun hän aukaisee suunsa tai provosoituu vastaamiseen asti. Joskus tulee aika rumia asioita mieleen kun täälläkin lukee joitain rumia vastauksia ihan asialliseen alkutekstiin mutta kertonee todella enemmän siitä hermostuneesta vastailijasta kun alkuperäisen tekstin kirjoittajasta.

Uuden tiedon levittäminen ja omien kokemuksien jakaminen on aina tuskallista tietyllä tapaa, koska vastahankaajia riittää. Suurin virhe minkä esim Pekka ja moni muu vakikirjoittaja, joilla on ammattitaito hallussa on väistyä näiltä sivuilta ja pahoittaa mielensä. Meitä on niin monta näillä sivuilla, jotka tarvitsevat neuvojia mutta me ei välttämättä muisteta tsempata vaan sitten saadaan lukea näiden mun mielestä tietämättömien kommentteja.

Edelläkävijällä ei ikinä ole helppoa jakaessa itseään muille, oli se tapa mikä hyvänsä.

[Harry]

Ehkä kysymys on enemmän siitä tuossa ahdasmielisyydessä kun joku kysyy "mä just ostin talon, mitä mä sille teen" ja joku siihen vastaa tehneensä tai tekevänsä uskonnon tai toisen mukaan, niin sen kimppuun käydään kynsin ja hampain? Vähän samaa kun kysys jumalasta ja tulee yhden uskontokunnan vastaus ja sitten toinen sen kimppuun ja sitte mennään ja lopuksi kuolemantuomio ja sota.

Eli eri mallin kannattajan vastauksen arvioinnista oman mallin kimppuun ja kommentit muista kohteliaisuuden rajoissa.

Tämä oli kyllä hyvin pitkälle juuri sitä mitä tarkoitin.

[Harry]

Tämänlaiset rakentavat lausahdukset ovat itse asiassa olleet yksi aika iso syy motivaation häviämiseen.....

Pekka

No vähän samaa voisin sanoa tämänkaltaisista tilityksistä. Asiaakin näistä toki löytyy ja kaikkia osapuolia ollaan ymmärtävinään...jne, mutta silti jää vähän sellainen tunne, että tämä on herne nenässä kirjoitettu.

[Ketsuppitahra]

Mä katson tietty asiaa ihan omasta katsantokulmastani, mutta silmään täällä pistää eniten se, että "uudistusmielisten" jutut tuntuvat saavan "vanhoillisissa" melkoisen aggression päälle. Enpä muista että kertaakaan olisi ollut toisinpäin...? Voin toki muistaa väärin, johtuen juurikin omasta uudistusmielisyydestäni

Mutta elämä on, ja se oma koti on tietty itselle tärkeä ja sitä kautta varmaan aika arkakin paikka.

Vaatii oikein todella paljon ihmiseltä osata olla arvostelematta ja arvottamatta toisten valintoja (tai elämäntapoja, autoa, mielipiteitä, you name it). Harva siihen pystyy, sellaiseen avarakatseisuuteen, enkä nyt puhu tästä palstasta vaan ihan ylipäätään ihan jokapäiväisestä elämästä.

[mize]

Itse ilmoittaudun innokkaaksi Pekka faniksi ja joka kerta, kun tälle palstalle tulen, niin odotan, josko Pekka olisi meitä taas sivistänyt.

Kaiken sen keinotekoisuuden keskellä, joita kaiken maailman sisustusohjelmat, remonttireiskat, sisustuslehdet ja rautakaupat meille tyrkyttävät on mielestäni tärkeää, että joku jaksaa tuoda kaiken kansan tietoisuuteen näitä huomattavasti ekologisempia, kokemusperäisesti kestäviksi todettuja sekä usein pidemmän päälle edullisempia vaihtoehtoja. On nimittäin suuri joukko ihmisiä, joille rautakaupan totuus on se ainoa, koska sieltä ei näitä Pekan jakamia neuvoja todennäköisesti irtoa.

Itseäni ainakin ottaisi päähän mikäli olisin tekemässä remonttia ja joutuisin tiedon puutteen takia tyytymään johonkin sellaiseen, mitä en olisi halunnut.

Toivonkin siis, että Pekka jaksaa meitä neuvoa jatkossakin.

[Jami]

Aamen.

[pienitalo45]

Enpä itse ole järin aktiivinen kirjoittelija foorumilla mutta sitäkin kovempi lukija. Pekan kirjoitukset ovat myös minulle yksi niistä syistä, miksi tätä palstaa jaksaa seurata, vaikkei itsellä olisi mitään akuuttia kysyttävää. Toivottavasti Pekka jatkaa. Samaa voin muuten sanoa Matti Alanderista sokkeliosastolla.

Sen kyllä ymmärrän, että samojen asioiden perusteleminen uudelleen ja uudelleen voi käydä tympeäksi. Minusta näissä perusteluasioissa kannattaisi aktiiviesti käyttää vanhoihin keskusteluihin linkittämistä. Vielä parempi tietysti olisi, jos portaalissa olisi artikkeli, jossa uusien ja etenkin vanhojen rakenteiden ja menetelmien keskeiset erot löytyisivät kootussa ja viestiketjua yhtenäisemmässä sekä jäsennellymmässä muodossa. Enkä nyt tarkoita vain teknisiä ja käytännöllisiä eroja, vaan myös tätä esteettis-kulttuurista puolta, johon Peka avauksessaan laajasti viittasi.

Sodat ovat sitten oma lukunsa. Niillä on tietysti oma viihdearvonsa mutta pidemmän päälle niitä jaksaa lukea vain silloin, kun perustelut ovat asiallisia ja vastaukset sellaisia, että ne oikeasti kohtaavat vastapuolen argumentit. Kypsää on lukea sellaista juupas-eipäs-jankkaamista, jossa osapuolet puhuvat aivan toistensa ohi omaa lauluaan, eivätkä yritäkään tarttua toistensa argumentteihin kumotakseen tai hyväksyäkseen ne.

[Pekka Huhta]

Tuo Tompan viesti soitti kelloja ja jotenkin sai ajatuksen takaisin niille raiteille joita se kulki kun tuota avausta kirjoitin.

Tiedän että on olemassa paljon ihmisiä joiden mielestä omalla tontilla saa tehdä mitä vaan ja sihen on ihan turha kenenkään muun tulla sanomaan. Tätä sopii kunnioittaa, mutta tiettyyn rajaan asti.

Niistäkin ihmisistä jotka jyrkimmin puolustavat omaa päätäntävaltaa moni aivan varmasti vastustaa parveketupakointia, jätteenpolttovoimalan rakentamista omaan pitäjään tai autoromuttamon muuttoa naapuriin. Moni niistä samoista ihmisistä myös päivittelee Hesarin "Kadonneet korttelit"-sarjassa hävinneitä arvokortteleita tai mana rumaa Enson päärakennusta Kauppatorilla. Ymmärtämättä että se on osa aivan samaa ilmiötä: oman maan kansallisvarallisuuden, kulttuurihistorian ja lähiympäristön siirtämistä eteenpäin yhteisössä. Kollektiivista käsitystä kauniista ja rumasta, hyväksyttävästä ja vältettävästä, hyvästä ja pahasta.

Jokaisen talo on oma, mutta yhdessä ne muodostavat osan tämän maan niin henkistä kuin ihan rahallista kansalisvarallisuutta, sitä omaisuutta jota kutsutaan suomalaisuudeksi. Sanon ihan suoraan, että minusta on vähän jokaisen asia miten sitä yhteistä omaisuutta hoidetaan.

Aika raju väite, mutta perustelen sen muutamalla kohdalla:

Yhteinen rakennusympäristö ja estetiikka

Käy kävelyllä pientaloalueella, jossa on kaikenlaisia taloja. Huomaat, että jotkut taloista ovat kauniita, toiset yhdentekeviä ja kolmannet aika rumia. Oikein kaunis talo on asuinalueen koru, jota jää katsomaan pidemmäksi aikaa. Vielä upeampaa on kulkea alueella jonka kaikki talot ovat kauniita. Vanhat puukaupungit ovat paikkoja, joissa on sielulle ruokaa, joissa tulee turvallinen olo.

Tiesittehän että koko Tallinnan vanha kaupunki piti jyrätä maan tasalle ja tilalle rakentaa funktionaalinen itäblokin asuinlähiö? Neuvostoliitolla vain loppui raha kesken, ja työ jäi tekemättä. Minkälaisena menetyksenä se koettaisiin tänä päivänä?

Taloja, ympäristöjä ja yksittäisiä rakennusosia on syyytä säilyttää. Pelkkä uusi pientaloalue on pilkottu, pirstaleinen tila, jossa ei ole sen paremmin kokonaisuuksia kuin paljolti näitä asuinalueen korujakaan. Silmä ei tartu mihinkään. Tämän vuoksi olisi tärkeää että kerroksellisuus, eri aikakaudet ja monipuolisuus säilyvät. Se on sielulle ruokaa. Vanhojen talojen vuoraukset pakettitalon näköisiksi köyhdyttävät tätä rikkautta. Eivät toki niin paljon kuin vanhan purkaminen kokonaan, mutta silti riittävästi viemään kiinnekohdat ympäristöstä.

Rakennustekniikka

Uuden ja vanhan sekoittamisessa on paljon ongelmia. Tämän osoittavat sadat virheet lateksimaalien, muovipussikorjausten, flättäkatto-elintasosiipien ja lastulevytysten saralla. Virheitä on tehty vuosikymmeniä ja minusta 60-70-80-lukujen kokeilut uusilla materiaaleilla kannattaa pitää kirkkaina mielessä kun aletaan korjaamaan vanhaa uusin menetelmin. Se mikä toimii kokonaisuutena kokonaan uudessa talossa ei ole lainkaan niin yksinkertaista monistaa pala kerrallaan vanhaan taloon.

Näitä rakennusvirheitä on toisteltu riittämiin tälläkin palstalla eikä ole tavetta luetella nitä kaikkia, mutta on hyvin, hyvin tärkeää oppia vanhasta.

Olen kunnostanut puuveneitä kymmenkunta vuotta ja kunnostaessa näkee aina sen miten vanha korjaus on toiminut tai ollut toimimatta. Jokaisen veistäjän pitäisi korjata ensin tusina veneitä jotta pystyisi näkemään miten ei ainakaan pidä tehdä. Sama koskee taloja: mummolan lasivillat, kavereiden levytykset, prakannut talotekniikka, oman talon virheet, kaikki luetut esimerkit ja nähdyt virheet kertovat paljon siitä miten ei pidä tehdä. Siitä on syytä ottaa opiksi. Ja samalla kannattaa suhtautua ihan yhtäläisellä epäilyksellä kaikkiin uusiin ihmeaineisiin tai maailmanuutuuksiin, koska niitä ei kerta kaikkiaan ole testattu.

Vanhat rakennusosat ovat erilaisia kuin uudet. Vaikka ikkunoiden pokajako säilytettäisiin, niin ulkonäkö on silti eri. Vanhat rakenteet näyttävät kauniilta vanhoissa taloissa ja ne toimivat yhdessä vanhojen rakenteiden kanssa. Niillä on myös hyvin vaikeaa tehdä peruuttamattomia virheitä.

Muodin muuttuminen

Nykymuoti muuttuu aivan liian nopeasti, ainakin talomittakaavassa. Olisihan se tietysti hienoa rakentaa uusi moderni keittiö kolmen uoden välein, mutta se ei ole järkevää. Mitä uudenaikaisemman ja erilaisemman näköinen jokin muotijuttu on, sen vähemmän se kestää aikaa. Tästä ovat esimerkkeinä vaikkapa ne lättäkatto-elintasosiivet, mineriittilevyt, Karaattilevyt tai jopa seinien pinnoittaminen pellillä. Samaan tyyliin voi laittaa mustat puunsuojaikkunat tai sisätilojen levyttämiset yltä päältä.

Ekologia

Tämä kuuluu sekä muodin muuttumiseen että kaikkiin muihinkin kohtiin. Mitä parempia, laadukkaampia ja matalammin jalostettuja rakennustarvikkeet ovat, sitä parempi on niiden ekolginen tase. Mitä useammin materiaalit vaihdetaan joko muodin muuttumisen tai osien loppuun kulumisen takia, sen enemmän luonto kärsii - ja me kärsimme. Ilmastonmuutos on liian muodikas puheenaihe että siihen kannattaisi mennä sen syvemmälle tässä, mutta kukaan tuskin kiistää etteikö ilmastonmuutos olisi yhteinen asia eikä vain jokaisen yksityisasia.

Ekologiaan kuuluu myös ihmisen hyvinvointi talossa. Vanhoissa rakennusosissa on varsin vähän myrkyllisiä, ympäristölle tai ihmiselle vaarallisia materiaaleja tai ongelmajätteitä. Uusissa tällaisia varmuudella turvallisia materiaaleja on varsin vähän.

Mitä tulee jätteen määrään, niin hyvin moni meistä on vienyt kaatopaikalle peräkärryn tai vaihtolavan toisesa jälkeen ajattelematta että se on enemmän jätettä kuin mitä normaali perhe tuottaa vuodessa. Rakentaminen on suurimpia kotitalousjätteen lähteitä ja suurimpia kotitalouksien luonnonvarasyöppöjä.

Jatkumo

60-luvun Suuren Hävityksen jäänteitä katsellessa monelle tulee mieleen että kunpa jollain olisi ollut järkeä silloin. 2030-luvulla moni ajattelee samaa meidän ajastamme. Ne alkuperäiskuntoiset "pilaamattomat" talot joita nyt metsästetään ovat muutaman kymmenen vuoden päästä aikalaisten mielestä meidän nykypäivämme pilaamia. Perintöä jota on jo valmiiksi vähän jätettävänä on syytä vaalia erityisen tarkasti.


Tämän lisäksi on olemassa vielä yksi hyvä syy, henkilökohtaisempi. Se on työ, käsityö ja taito. Taito ei näy vain mahonkiviilutetussa jugend-piirongissa, se näkyy yksinkertaisissa rakenteissa, vaikka vain siinä miten hirsiseinä pysyy kasassa tai miten nerokkaasti vanhat ikkunat kestävät talon vääntymisen särkymättä. Sitä on syytä kunnioittaa ja siitä on hyvä ottaa mallia.

Sen lisäksi ei ole lainkaan yhdentekevää kuka sen käsityön tekee. Teollisia tuotteita tulee tehtaasta kuin sudelta paskaa, eikä niillä ole nykyihmiselle arvoa. Yksi ihminen tekee useamman kymmenen lastulevypöydän sarjan päivässä parissa jossain kiinan tehtaassa. Samassa ajassa yksi ihminen tekee käsityänä vain yhden esineen.

Täällä kotosalla käsityönä tehdyt esineet varmistavat sen että taito säilyy ja työ säilyy täällä. Halpatuontitavaraa ostaen varmistaa vain sen, että kolmenkymmenen vuoden päästä täkäläinen pääelinkeino lienee pyykin varasteleminen naapurin naruilta; muuta ei ole jäljellä.


Syitä tulisi varmaan mieleen paljon lisääkin, tässä päällimmäiset

Tämänlaiset rakentavat lausahdukset ovat itse asiassa olleet yksi aika iso syy motivaation häviämiseen.....

Pekka

No vähän samaa voisin sanoa tämänkaltaisista tilityksistä. Asiaakin näistä toki löytyy ja kaikkia osapuolia ollaan ymmärtävinään...jne, mutta silti jää vähän sellainen tunne, että tämä on herne nenässä kirjoitettu.

Tämä tietyllä tavalla herätti. Ja antoi ymmärrystä.

Tällä kertaa voin sanoa, että olen vilpittömän pahoillani. En ehkä niistä syistä joista toivoisit, mutta silti.

Otetaan vauhtia vähän kauempaa: Panu Kaila on tehnyt valtavan palveluksen suomalaiselle rakennusperinnölle. Samalla hän on tehnyt tahtomattaan valtavan karhunpalveluksen samalle asialle jyrkkyydellä, jota pitäisi aina muistaa pehmentää. Tietyllä tavalla se jyrkkyys on kaivanut leveän ojan uskovien ja uskottomien väliin ja monet niistä jotka voisivat olla taivutettavissa rakennusperintöä kunnioittavaan korjaamiseen ovat vetäneet kävyn nenään juuri jyrkkyyden takia. Jyrkkyys ja asioiden toistaminen on kaiketi aika yleismaailmallinen ilmiö niiden keskuudessa jotka aivan aidosti uskovat siihen mitä julistavat.

Huomaan syyllistyväni samaan. Moni saattaa hypätä varpailleen sen takia mitä sanon jyrkästi sen sijaan että voisi olla taivutettavissa siihen vanhaan tapaan sovittelevammalla tekstillä.

Kengurun oivallus siitä että sodat syttyy kun päästään teoriatasolle oli hyvä. Hyvään, yksilöityyn kysymykseen on helppo antaa hyvä, perusteltu vastaus, mutta parin lauseen heitot on helppo vääntää uskonsodiksi.

Olen pahoillani siitä että oma jyrkkyyteni voi tehdä samaa kuin Kailan, kääntää ihmisiä vastahankaan sen sijaan että saisin perusteltua että miksi todella olen sitä mieltä kuin olen. Se mihin uskon ei muutu, mutta se miten se esitetään voi muuttua.


Tietyllä tapaa olisi huojentavaa, jos saisi kirjoitettua kaikki perusteet samaan paikkaan. Huojentavaa oli jo vedellä nämä peruseet ranskalaisilla viivoilla yhten, se selvitti omaakin motivaatiota kummasti. Mutta kaiken kirjoittaminen edellyttäisi aika rajusti aikaa. Eikä se haitaksi olisi vaikka niitä saisi julkaistuksi jossain muuallakin kuin jossain palstan nurkassa joka unohtuu aika nopeasti.

Pekka

[jonin]

Tuo jyrkkyyden määrä ja pehmentelyn tarve on niin kovin yksilöllistä. Jollekin on hyvä esittää asia jyrkästi, jopa rajulla ylilyönnillä jotta viesti menee perille. Toinen taas loukkaantuu ellei esitä tasapuolisesti myös vastakkaista näkemystä. Ja kun meitä on niin moneen lähtöön että kaikki vaan ei käy kaikille.

Voi myös ajatella niin että vastuu on kuulijalla ja lukijalla. Jos ei miellytä niin suodattaa ja pehmentää itse. Talon hankinnan yhteydessä tuli Kailan teos luettua ja pahimpia virheitä osasi jo välttää - ainakin sen että laittaisi kerralla kaiken uusiksi.

Tämä sivusto on sitten tarjonnut tukea, ajatuksia ja näkemyksiä erilaisista yksityiskohtaisemmista asioista. Käsillä tekeminen on uskomattoman tärkeätä ainakin minulle. Niin hullua homma kuin ikkunoiden kunnostaminen on niin maalaaminen rentouttaa - tietää että kohta tämän voi asentaa paikoilleen.