Se ajan henki-keksustelu on nostanut melkoisesti ihmisiä keskustelemaan puolesta ja vastaan, ja siitä tulikin mieleen tehdä äänestys, miten ihmiset sitten oikeasti tekevät.
Eli äänestys koskee nyt vain ja ainoastaan korjaus ja rakennusmateriaaleja, ei sisustuksellisia juttuja. Tietenkin sisustukseen kuuluvat tapetit, ja tätä kauttaa onko muovitapetti vai ei, itse tehty liisteri/muoviton valmisliisteri vai ei, kuten myös lattioiden osalta laminaatti muoveineen vai lautalattia, maalit itsetehden jne.
Eli Vanhalla malilla tarkoittaa että kaikki korjataan, mitä voi, vanhalla hengittävällä mallilla ja hyväksi koetulla tavalla.
Nykyaikaisesti taas olisi enemmän kaikkia nykyajan materiaaleja hyväksi käyttäen jne.
Jos on tapahtunut materiaali valinta joskus, jota nyt katuu, niin äänestetään sen mukaan miten jatkaa tästä eteenpäin.
Perinteisesti vai ei?
En tiedä, mutta kun nykyiset materiaalit ei ole samoja, kuin aikaan kun isä rtm- talon rakensi, niin uusilla ja vanhoilla materiaaleilla perinteisen tyyliin olisi ehkä minun kantani.
Wanha wirttynyt Whiski
Jollet tiedä, ymmärrä tai osaa ole edes hauska tekemällä itsesi naurettavaksi, joten
tervetuloa Suomen pelkokertoimeen, tänään vuorossa Kotikokin erikoinen!
Jollet tiedä, ymmärrä tai osaa ole edes hauska tekemällä itsesi naurettavaksi, joten
tervetuloa Suomen pelkokertoimeen, tänään vuorossa Kotikokin erikoinen!
Niinpä niin, se ajan henki kuitenkin kattaa rakennustarvikkeiden kehityksessä jonkusen vuoden ja siihen mahtuu monenlaista perinteistä materiaalia toisaalla mainitsemastani pärekatosta lähtien. No, on se äärimmäinen esimerkki mutta karjalaissiirtolaiselle joka sodan jälkeen raahasi pesueensa ja tuulenhuuhtoman persiensä kylmätilan laitaan oli kattohuovan tai -tiilien lisäksi tähdellisempiäkin rahareikiä, varsinkin jos lähistöllä oli pärehöylä.
Kai jokainen rintamamies on talonsa tehnyt parhaiksi näkemistään satavilla olevista materiaaleista. Ne materiaalit nyt yleensä sattuu olemaan ekologisesti kestävämpiä ja sekä ihmisen- että talon kannalta terveellisempiä kuin monet tuoreemmat keksinnöt, tasakatot ja plastiikit.
Että perinteisyys tai ajan henki ei ole mikään itsetarkoitus minulla/meillä, vaan asumismukavuus suhteutettuna lompakon ja kalenterin sisältöön.
Minulle asumismukavuutta on mm. ulkosauna, muuripata riittää mainiosti -vielä-, vessa ja suihkukaappi on sisällä mukava olla, olisi vaan edellinen omistaja (eli sen perikunta) toteuttanut wc:n muuten kuin lastulevyllä ja vinyylitapetilla.
Eli sekä että, en vieroksu uusiakaan tapoja ja materiaaleja, jos hyväksi koen. Maalaisjärkeä kuvittelen -tai ainakin toivon- omaavani niin, etten mitään peruuttamatonta tuhoa tekisi.
Kai jokainen rintamamies on talonsa tehnyt parhaiksi näkemistään satavilla olevista materiaaleista. Ne materiaalit nyt yleensä sattuu olemaan ekologisesti kestävämpiä ja sekä ihmisen- että talon kannalta terveellisempiä kuin monet tuoreemmat keksinnöt, tasakatot ja plastiikit.
Että perinteisyys tai ajan henki ei ole mikään itsetarkoitus minulla/meillä, vaan asumismukavuus suhteutettuna lompakon ja kalenterin sisältöön.
Minulle asumismukavuutta on mm. ulkosauna, muuripata riittää mainiosti -vielä-, vessa ja suihkukaappi on sisällä mukava olla, olisi vaan edellinen omistaja (eli sen perikunta) toteuttanut wc:n muuten kuin lastulevyllä ja vinyylitapetilla.
Eli sekä että, en vieroksu uusiakaan tapoja ja materiaaleja, jos hyväksi koen. Maalaisjärkeä kuvittelen -tai ainakin toivon- omaavani niin, etten mitään peruuttamatonta tuhoa tekisi.
Isä, me ei saada unta kun huoneessa sataa.
-
Tuulenhovi
- Jäsen
- Viestit: 401
- Liittynyt: To Helmi 01, 2007 12:29
- Paikkakunta: Pori
Sekäettä myös täällä... Vastattua tuli että nykyaikaisesti, kun ei pörssi aina kestä niitä perinteisiä materiaaleja ja kun edellisessä remontissa vuonna -77 on pitkälti jo vaihdettu materiaaleja uudempiin... 
Jos et ole vielä myöhässä, ei ole vielä mikään kiire. Jos olet jo myöhässä, ei ole enää mikään kiire...
-
Ketsuppitahra
- Jäsen
- Viestit: 331
- Liittynyt: La Joulu 09, 2006 18:29
- Paikkakunta: Turku
Sekäettä vaihtoehto kävi mielessäni, mutta jätin sen tarkoituksella pois. Koska eikös se ole tavallaan kuitenkin nykyaikaista kun sekoitetaan ne uudet materiaalit vanhojen kanssa? Jotenkin miellän itse että asia on vain joko tai.
Onhan nykyajan materiaali esim vaikka ekovilla, eli korjausta perinteisellä ajatuksella ajoin takaa, en sitä että konkreettisesti pitää olla vm-28 purua jos lisätä pitää
Nykyakainen vaihtoehto olisi ollut tuossa esmerkissä se muovi+lasivilla tms.
Onhan nykyajan materiaali esim vaikka ekovilla, eli korjausta perinteisellä ajatuksella ajoin takaa, en sitä että konkreettisesti pitää olla vm-28 purua jos lisätä pitää
Nykyakainen vaihtoehto olisi ollut tuossa esmerkissä se muovi+lasivilla tms.-
Jokapaikanhöylä
- Jäsen
- Viestit: 791
- Liittynyt: Pe Heinä 06, 2007 3:22
- Paikkakunta: Oulainen
- Paikkakunta: Oulainen
Pikkasen sitä sun tätä
Eli suomeksi: Materiaalit pääsääntöisesti wanhaksi hyviksi koetttuja (riippuen kohteesta), tekniikka nykypäivää, kalusteet sitä sun tätä, tyyli (ilme) uuswanhaa... Eli wanhaa patinaa uusilla höystöillä
"Köyhän pitää osata kaikkea.."
"Älä koskaan tee tänään sitä, minkä voit jättää huomennakin tekemättä.."
"Ole säästäväinen, säästä itseäsi.."
"Älä koskaan tee tänään sitä, minkä voit jättää huomennakin tekemättä.."
"Ole säästäväinen, säästä itseäsi.."
-
Ketsuppitahra
- Jäsen
- Viestit: 331
- Liittynyt: La Joulu 09, 2006 18:29
- Paikkakunta: Turku
Ööö. Ei kumpaakaan?
Tai siis kumpaakin.
Ei siis pelkästään teknisissä ratkaisuissa missä tuli tehtyä vanhan mukaan ne mitä oli järkevä tehdä vanhan mukaan.
Mutta jos kylpyhuonetta rakentaa sisätiloihin niin ala siinä sitten tekemään jotakin vedeneristystä valaanrasvalla..
Sisustuksessa siinä sitten vielä enemmän on kysymysmerkkejä.
Tehdäkkö mestasta museo,käytännöllinen koti,moderni koti vai ruma koti?
Toisen "perinteisesti" sisustettu on toisen silmähaava.
Niin.
Vastataan sekäettä.
Tai siis kumpaakin.
Ei siis pelkästään teknisissä ratkaisuissa missä tuli tehtyä vanhan mukaan ne mitä oli järkevä tehdä vanhan mukaan.
Mutta jos kylpyhuonetta rakentaa sisätiloihin niin ala siinä sitten tekemään jotakin vedeneristystä valaanrasvalla..
Sisustuksessa siinä sitten vielä enemmän on kysymysmerkkejä.
Tehdäkkö mestasta museo,käytännöllinen koti,moderni koti vai ruma koti?
Toisen "perinteisesti" sisustettu on toisen silmähaava.
Niin.
Vastataan sekäettä.
Äänestin nykyaikaisesti. Jos olisi ollut sekä että vaihtoehto, niin olisin sen valinnut.
Sodan jälkeen rintamamiestaloja rakennettiin yli 100'000 kpl. Oma arvioni on, että tällä hetkellä rintamamiestaloja tuhoutuu vähintäänkin 1 päivässä. Suurin osa lähtee kaivinkoneella. Sen verran hataria nämä talot ovat, että kaivinkoneella ei purkuun mene kuin yksi päivä ja sopii toivoa, että on tuuleton päivä, jotta purut eivät leviä liikaa. Olen tätä muutamaan kertaan joutunut seuraamaan. Aika paljon taloja myös tuhoutuu, kun hylätyistä taloista jätetään katot korjaamatta. Lehtiä lukemalla saa sen kuvan, että noin kerran viikossa palaa yksi rintamamiestalo ja surullisinta on, että noin kerran kuukaudessa näissä paloissa kuoleekin joku. Purutalot eivät ole kovin paloturvallisia. Kaikki tämä tuo rintamamiestaloille huonon maineen.
Hyvä puoli tuosta huonosta maineesta on, että näitä saa halvalla. Rintamamiestalo on kuitenkin korjattavissa ihan nykyaikaiseen kuntoon. Rakennusliikkeet eivät sitä tee, koska siitä ei ole saatavissa voittoa. Remontointi vaatii yhtä paljon työtä kuin uuden rakentaminen. Tässä jää sitten kotirintamamiehille markkinarako, jossa omalle työlleen on saatavissa rahallista arvoa. Itse tehdyssä on jälleenrakennuskauden henkeä kunhan ainakin ulos päin pysyy tyylikauden rajoissa. Ulkoseiniä joutuvat katselemaan naapurit.
Vierastan perinteistä korjaustyyliä, ainakin sen liian innokasta toitottamista, kun siihen näyttää sisältyvän viherpipertämistä ja idealistista ajattelua. Mutta kukin saa ainakin sisältä korjata kuten haluaa.
Sodan jälkeen rintamamiestaloja rakennettiin yli 100'000 kpl. Oma arvioni on, että tällä hetkellä rintamamiestaloja tuhoutuu vähintäänkin 1 päivässä. Suurin osa lähtee kaivinkoneella. Sen verran hataria nämä talot ovat, että kaivinkoneella ei purkuun mene kuin yksi päivä ja sopii toivoa, että on tuuleton päivä, jotta purut eivät leviä liikaa. Olen tätä muutamaan kertaan joutunut seuraamaan. Aika paljon taloja myös tuhoutuu, kun hylätyistä taloista jätetään katot korjaamatta. Lehtiä lukemalla saa sen kuvan, että noin kerran viikossa palaa yksi rintamamiestalo ja surullisinta on, että noin kerran kuukaudessa näissä paloissa kuoleekin joku. Purutalot eivät ole kovin paloturvallisia. Kaikki tämä tuo rintamamiestaloille huonon maineen.
Hyvä puoli tuosta huonosta maineesta on, että näitä saa halvalla. Rintamamiestalo on kuitenkin korjattavissa ihan nykyaikaiseen kuntoon. Rakennusliikkeet eivät sitä tee, koska siitä ei ole saatavissa voittoa. Remontointi vaatii yhtä paljon työtä kuin uuden rakentaminen. Tässä jää sitten kotirintamamiehille markkinarako, jossa omalle työlleen on saatavissa rahallista arvoa. Itse tehdyssä on jälleenrakennuskauden henkeä kunhan ainakin ulos päin pysyy tyylikauden rajoissa. Ulkoseiniä joutuvat katselemaan naapurit.
Vierastan perinteistä korjaustyyliä, ainakin sen liian innokasta toitottamista, kun siihen näyttää sisältyvän viherpipertämistä ja idealistista ajattelua. Mutta kukin saa ainakin sisältä korjata kuten haluaa.
Noh, vaihtoehtojen puutteessa vastasin notta vanhanaikaisesti. Paskahuussista -johon tulee nämä nykyajan hömpötykset- tosin tulee nykytyylin mukainen kipsilevyineen ja vesieristyksineen, mutta muu hökkeli saa jäädä sellaiseksi kuin se nyt on.
Tarkoittaapi sitä, että mikäli nyt tulisi ydinsota, ja pirttini jäisi mätänemään yksinäisyyteen, ei siitä olisi kahdensadan vuoden jälkeen jäljellä kun kasa tiiliä, perustuskivien muoto ja 36m sähköjohtoa.
Minun "remppani" jäljiltä sähköjohtojen määrä hieman lisääntyy, ja kylppärin kohdalta saattaa löytyä jokunen riekale hämäräperäistä, muovipohjaista vesieristettä, mutta muutoin... (unohdetaan siis ne kalusteet ja vaatteet) Käytän purua, sen puutteessa selluvillaa. Maalia menee niin vähän, että budjettini kestää perinnemaalit, ja aikatauluni niiden kuivumisen. Olen aina lämmittänyt puilla, joten sama peli jatkukoon. Olen laiska, köyhä ja vähään tyytyväinen. (Ja jos se valtakunnallinen sähkölakko tuleekin, niin minä tyhjään vain vesijohdot, ja elo jatkuu ennallaan. Keittelen kahvini puuhellalla, siemailen viskiä uunin lämmössä, ja hihittelen niille kaupunkilaisille niissä kerrostaloissaan... )
Työssäni olen osana ketjua, joka valmistaa uusia, näyttäviä ja moderneja kerros/rivitaloasuntoja kaupunkiin. Tilailen betonielementtejä, lasivillaa, muovia, peltiä, styroksia, lasia etc. päivät pitkät, ja ihmettelen että miten toi höyrynsulku nyt tiivistetään tuossa huoneistokohtaisen ilmanvaihtokoneen juuressa. Ja minua ahdistaa ne perssilmän kokoiset tontit, tasaiset kipsilevypinnat, rosterikodinkoneet ja naapureiden läheisyys, maalainen kun olen. Joten tasapainotan tilannetta ähräilemällä ammoin perustettua tilaa keskellä metsää. Ei näy naapurin valot, ei kuulu liikennevalojen piipitys.
Minun valintojani edesauttaa se, että elän yksin omassa ylhäisyydessäni. Minulle ei kukaan nalkuta, että tarvis olla kuraeteinen, ei jaksais kantaa puita pesään, ei jaksais "pitää puhtaana" lankkulattiaa, ei jaksais pestä kuusruutuikkunoita, ja tarvis olla laajakuvatelkkari, pleisteissoni ja dvd. Villasukat ovat minulle itsestäänselvyys, ja polttopuiden raahaaminen työmaalta ja niiden pilkkominen osa elämää, aivan kuten meidän firman keskivertoduunarin rutiineihin kuuluu keskiviikkoisin sählyä, perjantasin biljardia, ja sunnuntaina akan kans elokuviin.
Ymmärrän täysin sen, että nykyihminen kaipaa nykyjuttuja ympärilleen. Mutta se, että ostetaan vanha talo, ja tahdotaan siitä kuitenkin samanlainen kuin meidänkotilehden keskiaukeaman siporeksiunelma kipsilevyyn upotettuine ledivaloineen ja huoneenkorkuisine ikkunoineen tuntuu vähän... raiskaukselta?
Mutta kyllä näitä hökkeleitä tuntuu piisaavan, joten siitä vaan jokainen omia unelmiaan toteuttamaan. Purkutaloja nää on kaikki....
Ja jälleen iloisesti ohi otsikon. Anteeksi. Mutta tällainen ajatusvirta tuli tälläkertaa... Hyvää joulua vaan itte kullekin!
Tarkoittaapi sitä, että mikäli nyt tulisi ydinsota, ja pirttini jäisi mätänemään yksinäisyyteen, ei siitä olisi kahdensadan vuoden jälkeen jäljellä kun kasa tiiliä, perustuskivien muoto ja 36m sähköjohtoa.
Minun "remppani" jäljiltä sähköjohtojen määrä hieman lisääntyy, ja kylppärin kohdalta saattaa löytyä jokunen riekale hämäräperäistä, muovipohjaista vesieristettä, mutta muutoin... (unohdetaan siis ne kalusteet ja vaatteet) Käytän purua, sen puutteessa selluvillaa. Maalia menee niin vähän, että budjettini kestää perinnemaalit, ja aikatauluni niiden kuivumisen. Olen aina lämmittänyt puilla, joten sama peli jatkukoon. Olen laiska, köyhä ja vähään tyytyväinen. (Ja jos se valtakunnallinen sähkölakko tuleekin, niin minä tyhjään vain vesijohdot, ja elo jatkuu ennallaan. Keittelen kahvini puuhellalla, siemailen viskiä uunin lämmössä, ja hihittelen niille kaupunkilaisille niissä kerrostaloissaan...
) Työssäni olen osana ketjua, joka valmistaa uusia, näyttäviä ja moderneja kerros/rivitaloasuntoja kaupunkiin. Tilailen betonielementtejä, lasivillaa, muovia, peltiä, styroksia, lasia etc. päivät pitkät, ja ihmettelen että miten toi höyrynsulku nyt tiivistetään tuossa huoneistokohtaisen ilmanvaihtokoneen juuressa. Ja minua ahdistaa ne perssilmän kokoiset tontit, tasaiset kipsilevypinnat, rosterikodinkoneet ja naapureiden läheisyys, maalainen kun olen. Joten tasapainotan tilannetta ähräilemällä ammoin perustettua tilaa keskellä metsää. Ei näy naapurin valot, ei kuulu liikennevalojen piipitys.
Minun valintojani edesauttaa se, että elän yksin omassa ylhäisyydessäni. Minulle ei kukaan nalkuta, että tarvis olla kuraeteinen, ei jaksais kantaa puita pesään, ei jaksais "pitää puhtaana" lankkulattiaa, ei jaksais pestä kuusruutuikkunoita, ja tarvis olla laajakuvatelkkari, pleisteissoni ja dvd. Villasukat ovat minulle itsestäänselvyys, ja polttopuiden raahaaminen työmaalta ja niiden pilkkominen osa elämää, aivan kuten meidän firman keskivertoduunarin rutiineihin kuuluu keskiviikkoisin sählyä, perjantasin biljardia, ja sunnuntaina akan kans elokuviin.
Ymmärrän täysin sen, että nykyihminen kaipaa nykyjuttuja ympärilleen. Mutta se, että ostetaan vanha talo, ja tahdotaan siitä kuitenkin samanlainen kuin meidänkotilehden keskiaukeaman siporeksiunelma kipsilevyyn upotettuine ledivaloineen ja huoneenkorkuisine ikkunoineen tuntuu vähän... raiskaukselta?
Mutta kyllä näitä hökkeleitä tuntuu piisaavan, joten siitä vaan jokainen omia unelmiaan toteuttamaan. Purkutaloja nää on kaikki....
Ja jälleen iloisesti ohi otsikon. Anteeksi. Mutta tällainen ajatusvirta tuli tälläkertaa... Hyvää joulua vaan itte kullekin!
Kivirakenteisissa taloissa sisällä syttyvä tulipalo on sisällä olevalle asukkaalle ihan yhtä vaarallinen kuin puurakenteisessa talossa. Irtaimiston palaessa tulee palokaasuja sen verran runsaasti että pihalle on syytä mennä rivakasti. Kivitalosta jää sitten savunhajuinen runko, puutalosta kasa tuhkaa.Rautu kirjoitti:Lehtiä lukemalla saa sen kuvan, että noin kerran viikossa palaa yksi rintamamiestalo ja surullisinta on, että noin kerran kuukaudessa näissä paloissa kuoleekin joku. Purutalot eivät ole kovin paloturvallisia.