Tekniikan kanssa joutuu aina tekemään kompromisseja. Mistäpä hommaat 50-luvun astianpesukoneen, kysyn vaan
Vanhan jäljittelyssä hyvän maun ja kitchin raja on äärimmäisen ohut. Tätä pahentaa vielä se, että valitettavan usein retrovekottimet on hyvin heppoista tavaraa. 50-luvun streamline-jääkaappi olis hieno, jos siinä nyt ei vaan sattuis olemaan kahvoina ohuella kromauksella päälystettyjä muovinrimpuloita, jotka saa koko vekottimen näyttämään halpahallista ostetulta 12 v tupakansytytinliitäntäiseltä retkikaapilta. Kylpyhuoneen hana voisi olla hieno jos sitä ei olisi pilattu ohuenohuella biltema-kromilla ja säälittävillä muovikahvoilla. Jne jne, ad infinitum.
Yleensä olen päätynyt siihen että kun ostaa uutta, niin ei yritä ostaa tekovanhaa. Kylppärissä se oli jo lähellä: englannista olis saanut hienon termostaattisuihkun joka näytti siltä että kun kääntää kolmesta kammesta ja pyöräyttää käsipyörää viisi kierrosta vasempaan niin viemäristä pintautuu sukellusvene

. Mutta kumminkin, väärennetty on väärennettyä. Laadukkaiden vanhannäköisten hanojen hommaaminen olisi onnistunut, mutta pitkän väännön jälkeen totesin että ostan sellaiset uudet, joiden muotoilu on mahdollisimman ajatonta ja laatu hyvää. En yritä väkisin tehdä liian vanhaa, vaikka kylppärin tyyliin olisi ihan varmasti sopinut myös retrot.
Sama juttu keittiössä. Hanaksi olisi varmaan voinut ostaa jonkun kauniin pronssisen retrohökötyksen, mutta Oraksen peruskeittiöhana on jo parin vuosikymmenen klassikko ja kestää aikaa. Koneet olisi voinut piilottaa kalustelevyjen taakse, mutta se on sitten taas ilmiönä liian uusi eikä olisi sopinut vanhoilla tekniikoilla tehtyjen kalusteiden rinnalle. Siispä vaan kodinkoneiksi vaan laadukasta eleetöntä perustavaraa.
Mutta nää on makuasioita, ja pitää varmasti miettiä joka paikassa erikseen.
Pekka