Myyjältä kauppahinnan alennusta ?

[MattiV]

Jos mä ton meidän talon joskus myyn niin pidän tarkan huolen siitä että myyn sen semmoiselle ihmiselle joka ymmärtää tällaisten talojen päälle, vaikkei se siitä korkeinta hintaa maksaiskaan. Tulee kuitenkin halvemmaksi niin.
Pekka

Mutta jos olet talon tehnyt noinkin pieteetillä ja tunnet sen läpikotaisin, niin sittenhän tämäntapaisia källejä tuskin löytyy, tai olisit ainakin osannut epäillä ja tutkia niitä asuttuasi talossa pitemmän aikaa, eikös... ? Ja voisit kertoa niistä ja hyvällä omallatunnolla pyytää kunnon hinnan.

Eli miksi kauheasti puolustaa kosher-kääreissä myytyjä ikäviä yllätyksiä ? Vähän niinkuin itsekin totesit, purkutalo on lähtökohtaisesti ihan eri kauppatavara kuin hyvin remontoitu talo.

Eri asia on tietysti jos "ymmärtäminen tällaisten talojen päälle" tarkoittaa, että mitä vaan piilovaurioita pitää hyväksyä ostettaessa vanha talo.

Sorvi on muuten hieno, pitäísi varmaan itsekin väsätä tuollainen lastenhuoneen 50-luvun tuolin pinnojen sorvaamiseksi ...

[Pekka Huhta]

Jos mä ton meidän talon joskus myyn niin pidän tarkan huolen siitä että myyn sen semmoiselle ihmiselle joka ymmärtää tällaisten talojen päälle, vaikkei se siitä korkeinta hintaa maksaiskaan. Tulee kuitenkin halvemmaksi niin.
Pekka

Mutta jos olet talon tehnyt noinkin pieteetillä ja tunnet sen läpikotaisin, niin sittenhän tämäntapaisia källejä tuskin löytyy, tai olisit ainakin osannut epäillä ja tutkia niitä asuttuasi talossa pitemmän aikaa, eikös... ? Ja voisit kertoa niistä ja hyvällä omallatunnolla pyytää kunnon hinnan.

Sanoin tuossa aiemmassa jutussani, että vaikka mä oon tehnyt tätä niin pieteetillä niin mä en tosiaan niitä 60-luvulla pengottuja lattioita ole avannut. Enkä jokaista seinää penkonut auki sillä silmällä että mitähän täällä on.

Eli miksi kauheasti puolustaa kosher-kääreissä myytyjä ikäviä yllätyksiä ? Vähän niinkuin itsekin totesit, purkutalo on lähtökohtaisesti ihan eri kauppatavara kuin hyvin remontoitu talo.

Jos ne edelliset asukkaat on asuneet siellä 70-luvulla ja tehneet sen remontin niin sitten niitä voisikin syyttää. Mutta jos ne on eläneet talossa ja tehneet remonttia muualla hengittävin ratkaisuin, niin ne ei ole välttämättä edes tienneet että siellä tuollainen paikka on. On mullakin yläkerran Haltexien alle pantu alumiinipaperi. Jos en ois yhtä ovea sahannut vintille, niin mulla ei olis mitään mahdollisuutta tietää että onko siellä seinän sisällä purua, villaaa, turvetta vai tyhjää. Vai kerrassa pöpö.

70-luvulla se on tehty noin. Totta kai toi on väärin tehty rakenne, mutta mun mielestä on vähän irrelevanttia puhua "saumaamattomista höyrynsuluista" ja villakerrosten paksuuksien määräystenvastaisuudesta kun kumpaakaan juttua ei oltu edes keksitty 70-luvulla. Valitettavasti näin, taloihin on tehty myös vääriä korjauksia ja vielä valtiovallan neuvoilla.

Sanotaan yksinkertaisemmin: jos ne edelliset on sen itse tehneet ja silti puhuvat hengittävästä remontista niin se on vedätystä ja väärin ja ne on vastuussa. Mutta jos ne ei ole sitä rakentaneet eivätkä seiniä aukoneet niin ne on toimineet hyvässä uskossa ja ensimmäisen lähestymistavan ei pitäis olla se että nyt pitää aloittaa sillä että haetaan niiltä korvauksia.


Mun suhteellisuudentajuni sanoo että jos 60-luvulla on tehty rakennusvirhe ennen mun syntymää niin mä en aio ottaa siitä minkäänlaista vastuuta, ja sen takia aion katsoa talolleni semmoisen ostajan jolla on niin paljon suhteellisuudentajua että se ymmärtää mitä ostaa kun se ostaa vanhan talon. Totta kai mä korjaan kaikki paikat joissa löydän jotain vikaa tai vanhoja rakennusvirheitä, mutta en mä nyt rupee koko taloa repimään varmuuden vuoksi että "tuolla vois teoriassa olla jotain mätää".

Pekka

[MattiV]

No, kiitos mielipiteestä joka tapauksessa, vaikka oma suhteellisuuden- ja oikeudentajuni mainituilla perusteilla sanookin vähän toisin. Pitää seurata perheen terveystilannetta ja tehdä vähän lisätutkimuksia.

[sportboy]

No, kiitos mielipiteestä joka tapauksessa, vaikka oma suhteellisuuden- ja oikeudentajuni mainituilla perusteilla sanookin vähän toisin. Pitää seurata perheen terveystilannetta ja tehdä vähän lisätutkimuksia.

Kaikkein suurin ongelma näissä vakavissa vauriotilanteissa on se, että kun vika paljastuu, uusi omistaja pelästyy lähes kuoliaaksi. Liian usein myyjä saa kuulla asiasta varsin agressiiviseen tyyliin ja pelästyy hänkin pahanpäiväisesti. Ostajan puolelta sävyyn tulee syyttävä nuotti ja myyjä taas alkaa puolustelemaan.

Seuraavassa vaiheessa kummatkin alkavat perätä oikeuksiaan ja varautua pahimpaan mahdolliseen. Tutkitaan vikaa, etsitään syyllisiä ja aletaan kaivautua "poteroihin". Vika on siis olemassa, siitä ei päästä mihinkään ja vastuut ovat samat riippumatta syyttelyn tai puolustelun määrästä.

Antaisinkin pari vinkkiä niille, joita kohtaa tällainen ikävä tilanne joko myyjänä tai ostajana:
- kun vika paljastuu ja on ilmeinen, kerro siitä heti myyjälle (mielellään myös kirjallisesti)
- jos vika saadaan "visualisesti" esiin, pyydä myyjä tutustumaan tilanteeseen
- tutki/tutkituta viat ja selvitä niiden aiheutumissyy mahdollisimman tarkkaan, selvitä kustannukset
- tähän mennessä EI YHTÄÄN SYYTÖSTÄ, RAHALLISTA VAATIMUSTA TAI VARSINKAAN PELOTTELUA LAKIMIEHELLÄ TMS.!!!
- esitä myyjälle lyhyt, perusteellinen yhteenveto tilanteesta: vika, korjaustarve, karkea kustannusarvio sekä vaatimuksesi häntä kohtaan JA perustelut vaatimuksille
- pyri puhumaan VAIN tästä asiasta, ei syyllisistä tai mahdollisista muista pikkuvioista talossa

yhteenvetona: pidä hermot kurissa, toimi avoimesti ja asialinjalla

Kauhuskenaario: ensimmäinen yhteenotto lakimiehen lähettämällä kirjeellä, jossa luetellaan lakipykäliä ja summittaisia korjausarviohintoja. Ei vastata myyjän soittoihin, ei anneta tutustua vaurioihin ja uhkaillaan kaikella mahdollisella. Lisäksi kaivetaan esiin kaikki mahdolliset pikkuviat koko talosta ja uhkaillaan niilläkin.

[sofi]

mä en aio ottaa siitä minkäänlaista vastuuta, ja sen takia aion katsoa talolleni semmoisen ostajan jolla on niin paljon suhteellisuudentajua että se ymmärtää mitä ostaa kun se ostaa vanhan talon.

Pekka

Minä olen asunut koko lapsuus- ja nuoruusvuoteni vanhassa rintamamiestalossa ja kylässä, jossa ei muunlaisia tönöjä juuri ollutkaan. Aina oli jokin remppa menossa jossain koulukaverien kodeista, aina tulvi jonkun kellari jne. Vaikka minulla kokemusta rintsikoista onkin ja olen sisäistänyt että vanha talo on vanha kun semmoista hankitaan, en silti katso että ostajan ominaisuudessa täytyisi hyväksyä piilovikoja tai muita ilmeneviä vikoja, sellaisia jotka johtuvat myyjän laiminlyönneistä tai hänen tekemistään tai teetättämistään "remonteista" jne. Usein kuulee vedottavan siihen että vanhan talon ostajalla täytyy olla juuri tuota "suhteellisuudentajua" ja "mitäs olivat niin sinisilmäisiä että luulivat saavansa uutta kun vanhaa ostivat". Ja höh, rajansa kaikella. Myyjän vastuu on myyjän vastuu. Meidänkin tilanteessamme onneksi näin.
Iäkäs sukulaiseni on myymässä rintsikkaansa lähiaikoina. Talo vaikuttaa olevan aivan kunnossa, mutta hän lähtee myymään sitä "purkukuntoisena" tai "täydellistä peruskorjausta vaativana kohteena" (jollaisen tarpeessa talo ei nykytiedoilla ole). Näin itsekin tekisin - ikinä kun ei voi tietää .

[pvalila]

Olemassaolevalle lainsäädännölle ei voi mitään, vastuu on työnnetty todella raskaasti myyjälle. Lainsäätäjä ei ole ymmärtänyt, ettei yhdelle voi jotain antaa ottamatta jotain toiselta pois.

Itse ostin vanhan talon, ja jos olisin ollut kylmäsydäminen juristi niin olisin pystynyt lykkäämään aivan valtavan laskun talon myyneelle leskelle ja perikunnalle. Jätin vaateet nostamatta, koska teen tähän taloon joka tapauksessa valtavan remontin ja pienet putkien tihkuttelut puruihin jne. tuli korjattua oikeastaan siinä sivussa (kaikki lattiat avattu, juoksut uusittu, purut möyhitty jne.).

Pekka Huhta: sinun taloasi ei pysty myymään "purkukuntoisena" tai jollain muulla yleisluontoisella vastuunvapautusmaininnalla varusttuna - talosi on siihen liian hyvässä kunnossa. Voit vapautua vastuusta ainostaan kauppakirjaan listatuilla, yksityiskohtaisilla (ei yleisluontoisilla) lauseilla tyyliin "myyjä ei takaa seuraavien tilojen alapohjan kuntoa".

[Koivu]

Olemassaolevalle lainsäädännölle ei voi mitään, vastuu on työnnetty todella raskaasti myyjälle. Lainsäätäjä ei ole ymmärtänyt, ettei yhdelle voi jotain antaa ottamatta jotain toiselta pois.

Itse ostin vanhan talon, ja jos olisin ollut kylmäsydäminen juristi niin olisin pystynyt lykkäämään aivan valtavan laskun talon myyneelle leskelle ja perikunnalle. Jätin vaateet nostamatta, koska teen tähän taloon joka tapauksessa valtavan remontin ja pienet putkien tihkuttelut puruihin jne. tuli korjattua oikeastaan siinä sivussa (kaikki lattiat avattu, juoksut uusittu, purut möyhitty jne.).

Pekka Huhta: sinun taloasi ei pysty myymään "purkukuntoisena" tai jollain muulla yleisluontoisella vastuunvapautusmaininnalla varusttuna - talosi on siihen liian hyvässä kunnossa. Voit vapautua vastuusta ainostaan kauppakirjaan listatuilla, yksityiskohtaisilla (ei yleisluontoisilla) lauseilla tyyliin "myyjä ei takaa seuraavien tilojen alapohjan kuntoa".

Olemassa olevalle lainsäädännölle ei tosiaankaan voi mitään. Tämän lainsäädännön aikana on aivan oikein käyttää maakaaren suomia mahdollisuuksia, mikäli perusteet sille täyttyy. Se että mikä ihmisten mielestä on perusteltua tai ei kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa vaan keskittyä siihen että itsellä on hommasta mahdollisimman realistinen kuva niin että tämän saa tarvittaessa raastuvassa läpi. Kukaan tässä ketjussa ei halua fiiliksissään maksaa mistään yhtään enempää kuin on tarvis. Kukaan ei myöskään käy duunissa antaakseen rahaa leskille ja perikunnille sen vuoksi että talo joka tapauksessa tulisi vähän remontoitua yms.. Sama pätee raha-asioissa yleensäkin. Monet asiat on lakien säätelemiä ja vaikka eivät aina korreloi etiikan kanssa on näillä eväillä pelattava. Kun itse myyn taloni tiedostan että 200ke:n - 300ke:n saaminen talosta sitouttaa minutkin tekemään vähän duunia asian eteen jos haluan tuoda ostajalle kaikki esille ja pienentää todennäköisyyttä mahdollisille yllätyksille. Jos joku kämmi sattuu on ostajalla toki oikeus viimeistään käräjillä saada hinnanalennus jos siellä katsotaan että hommalle on perusteet. Jos tuntuu väärältä maksaa elämisestään liian vähän, voi toki vapaaehtoisesti maksaa enemmän jos talous sen sallii.

[lassi]

Nämä kait eivät ole koskaan kovin yksinkertaisia juttuja. Kävin tossa taannoin kuluttajavalituslautakunnan sivuilla kurkkimassa. Laitan sieltä suoraan lainatun tekstin tuohon mukaan. Huomioitavaa lähinnä merkittävä virhe sekä prosenttiosuudet kiinteistön kauppahinnasta.

Lainaus:
Kohteen viemäriputken tukkeutumisen syyksi paljastui rakennusmestarin tutkimuksessa se, että viemäriputki oli virheellisesti rakennettu taloon päin kaltevaksi. Korjaustoimena tuli putken kaivu esiin ulkopuolelta ja kaadon korjaaminen. Korjauskustannusten enimmäismäärä jäi 2 944 – 4 473 euroon, mikä ei ylitä salaiselta laatuvirheeltä edellytettävää merkittävyyttä. Oikeuskäytännössä merkittävyyskynnys on ylittynyt yleensä, kun korjauskustannukset ovat olleet 4 – 10 prosenttia kauppahinnasta. Tässä tapauksessa kulut ovat 0,37 prosenttia kauppahinnasta. Tämä ilmoitettiin ostajille, minkä jälkeen he teettivät korjauksen itse. Ensimmäisen korjauksen epäonnistuttua korjausyritys on tiettävästi uusinut suorituksensa maksutta. Virheilmoituksen jälkeinen korjauskustannus on ollut 1 217,80 euroa. EH ei ole vastuussa näistä kustannuksista.