Samaa olen kuullut sanottavan hämähäkeistä, etteivät hometaloissa viihtyisi. En tiedä, onko siinä mitään perää. Suosittu lause ainakin vanhoja taloja myyvien välittäjien suusta.
Hämähäkit syövät muita öttiäisiä, eli siinäkin mielessä ovat hyödyllisiä otuksia. Kaikki öttiäiset taas eivät välttämättä viihdy sellaisessa talossa, jossa on homeongelma/paljon kosteutta ja ummehtunutta. Hmm...
Rakennuspaikalla on suuri merkitys, kun salaojia ei ole. Eipä ole meilläkään, mutta silti alapohja on suhteellisen hyvässä kunnossa. Yhdelle seinustalle tuntuu hieman kertyvän kosteutta, mutta silti alapohjassa on kuivaa maan pinnasta kokeiltuna. Sitten kun maata hieman kaivelee, huomaa minkä seinustan maa kerää kosteutta sadekausina. Alapohjassa on kaikenlaista orgaanista materiaalia hirsien veistosta syntyneistä lastuista lähtien, mutta kaikki ovat hyvässä kunnossa. Olen kuullut, ettei pelkkä kosteus ja lämpötila välttämättä riitä homeen viihtymiseen, pitää myös olla vedoton paikka. Sikäli tämä lienee totta, että alapohjassa käy selvä huiku tuuletuksen ansiosta.
Suurin ongelma on osata suodattaa kaikista nykyohjeista ne olennaisimmat, ettei lähde liikaa sotkemaan vanhan talon tasapainoa

Esim. kaiken puulastun voisi ottaa alapohjasta pois ja laittaa soraa tilalle. Toisaalta, miksi ryhtyä moiseen työlääseen hommaan jos nykyinen systeemi näyttää toimivan?
Tuskin se yhtäkkiä homehtuu ja romahtaa kasaan, jos on 100 vuotta jo siinä pysynyt. Alapohjaa on silti hyvä seurata säännöllisesti, vaikkei mikään mukava paikka olekaan. Itse olen henkisesti varautunut siihen, että jossain vaiheessa alin hirsikerta pitänee vaihtaa. Se on ennenkin kuulunut "tavalliseen" rakennuksen huoltoon, eikä pitäisi olla ammattilaisille mikään amerikan temppu. Hurjalta kuulostava toimepide maallikon korvaan, tosin.
1929 rakennettu hirsitalo, jossa on aikas paljon työnsarkaa.