Kellariseinien eristys

[optimoija]

Maanvastaisen seinän sisäpuolelle tehty koolaus ja lämmöneristys sai kuntotarkastuksessa purkusuosituksen (kellarisauna ym.). Mikrobien suhteen on tultu tarkoiksi ja kukapa haluaisi riskeerata. Kai noissa on ollut pahojakin tapauksia joissa puuosat on ajan oloon lahonneet.

Jos toimii suosituksen mukaan, eristeiden purkamisen jälkeen jäljellä on eristämätön perusmuuri (betoni tai harkko). Jos kellaria kuitenkin haluaisi käyttää ja lämmittää kohtuullisin kustannuksin, onko jokin kelvollinen tapa rakentaa esim. sauna? Talo ei sijaitse kuivalla mäellä vaan ajoittain maa on märkä.

Onko laitettava ulkopuolelle bitumikermi ja lämpöeriste (EPS vai mikä, miten paksu?) sekä seinän vierusta täytettävä salaojasoralla tai jotain sen suuntaista?
Voiko tuon jälkeen sisäpuolelle tehdä koolauksen betonin päälle vai onko betonin ja puun kosketus edelleen estettävä?

Mitä voisi tehdä sokkelin maanpäälliselle osalle? Siinä kosteusrasitus ei kai ole suuri mutta lämmöneristys on heikko? Ulkonäön takia en osaa kuvitella siihen lämpöeristystä. Onko se siis jätettävä sellaisekseen. Voiko sisäpuolelle lisätä jotain?

[Matti Alander]

Olet saanut ohjeet uudisrakennukseen ja ne huonommin sopivat kapillaarisen kellarinseinän korjaamiseen. Ohjeilla kyllä pystytään estämään, ettei kosteus maaperästä siirry sivulta kellariperustukseen. Mutta samalla myös estävät perustuksen kuivumisen ulospäin tehokkaasti, sekä lisäävät perusmuuri huokoisalipainetta eli kapillaarisuutta. Anturan alta puuttuu kapillaarikatko ja tassu on märässä maaperässä, josta kosteus imeytyy perusmuuriin. Silloin ainoaksi kuivamissuunnaksi jää haihtuminen sisäänpäin, kuten nytkin on tilanne ollut ja rakenteet tuhoutuneet. Puu on vielä ollut hyvää ruokaa mikrobeille ja tätä yritetään välttää korjatessa.
Lämmöneristyksen oikea paikka on ulkopuolella jolloin saadaan perusmuurin lämpötilaa nostettua ja kosteus pyrkii siirtymään viileämpään ympäröivään maaperään. Höyrytiiviit pinnat päinvastoin tulisi poistaa ulkopuolelta ja lämmöneristyksen tulisi olla vesihöyryä läpäisevää, jotta kosteus pääsee poistumaan seinärakenteesta. Lisää aiheesta voit lukea osoitteesta fuktisol.fi
Parasta olisi jos kaikki lämmöneristys olisi ulkopuolella ja mahdollisimman hyvä, sekä kylmäsillaton. Tällöin eteen tulee mainitsemasi mittasuhdeongelmat, jolloin yläpuolisen eristeen yläosaan tarvitaan tippapeltiä. Kombromissina on käytetty sisäpuolen eristystä 300 mm ristikkäin ulkopuolisen maanalaisen eristyksen kanssa. Silloin pääsääntöisesti käytetty rivinteerausta esim. kevytsoraharkoilla. Takavuosina ehdotin yläosaan kivivilla eristystä, mutta tänä päivänä, kun tiili villa tiili rakenteen kondenssia on tullut vastaan olen pitänyt parempana ratkaisuna uretaania , Sauna Satu tai vastaavia. Eristyspaksuuttakin voi pienentää ja tilaakin säästyy.
Salaojittavat lämmöneristeet toimivat myös pystysalaojina ja erillisiä sora- tao sepelikerroksia ei tarvita. Tiivis vettä läpäisemätön pinta C 2 ohjeen mukaisesti ulospäin luiskattuna seinien viereen. Kumitiivisteellinen putkitus samaan kaivantoon rännivesille ja toimii isältä pojalle.

[optimoija]

Olet saanut ohjeet uudisrakennukseen ja ne huonommin sopivat kapillaarisen kellarinseinän korjaamiseen.

Joo, kysyin rak. inssiltä miten nykyään maanvastaiset seinät eristetään .

rakenteet tuhoutuneet. Puu on vielä ollut hyvää ruokaa mikrobeille ja tätä yritetään välttää korjatessa.

Noin paha tilanne ei ole. Raportin mukaan "Askarteluhuoneen ja sisäportaan alapuolisen tilan kohdilta mitattiin koolausrakenteen sisältä suhteellinen kosteus. Mittastulokset eivät viittaa poikkevaan kosteuteen rakenteen sisällä. Mittaustulokset ovat hetkellinen mittauksen tuloksia ja kosteustilanne voi vaihdella vuodenaikojen ja säätilanteen mukaan. Rakenteiden kunto voidaan varmuudella selvittää vain avaamalla rakenteita laajasti. Suositeltavinta olisi poistaa puukoolausrakenteet ja eristeet ja korvata rakenne hyvin kosteutta kestävillä materiaaleilla ja eristeillä."
Mitattu RH oli 40% tienoilla mikä ei kuulosta aivan pahalta.

Vastaava suositus oli lattian osalta: "Alimmaisen kerroksen lattiapintana kantavan betonilaatan päällä on lautalattia. Rakenne on luokiteltu riskirakenteeksi kuntotarkastuksen suoritusohjeessa (KH 90-00394) ja riskinä on rakenteen alta (ryömintätilasta) tulevan kosteuden siirtyminen tai sisäilmassa olevan kosteuden tiivistyminen rakenteisiin. Suositellaan puulattian korotusosan avaamista ja mineraalivillaeristeiden poistamista ja rakenteen tarkastamista."

Talo on myynnissä ja harkitsen tekisinkö tarjouksen. Aluksi voisi asua ja seurata tilannetta koska tuo ei minusta vaikuta kovin pahalta.

Kombromissina on käytetty sisäpuolen eristystä 300 mm ristikkäin ulkopuolisen maanalaisen eristyksen kanssa. Silloin pääsääntöisesti käytetty rivinteerausta esim. kevytsoraharkoilla. Takavuosina ehdotin yläosaan kivivilla eristystä, mutta tänä päivänä, kun tiili villa tiili rakenteen kondenssia on tullut vastaan olen pitänyt parempana ratkaisuna uretaania , Sauna Satu tai vastaavia. Eristyspaksuuttakin voi pienentää ja tilaakin säästyy.

Onko rivinteeraus sama asia kuin sandwitch rakenne jossa eriste harkkojen välissä? Jos sen tekee, niin eikö saman tien laittaisi eristeen alhaalta ylös?

[Matti Alander]

Sisäpuolinen eristäminen on riskirakenne tunnetusti, kuten tarkastaja on raportoinnutkin. Riski ei välttämättä tarkoita, että tuhoutunut, mutta vikasietoisuus rakenteessa heikko. Samoin on puurakenteiden kanssa kellarissa.
Puurakenteiden takana saattaa kondenssia ilmaantua, kesällä maanalaisella osuudella ja talvella maan yläpuolisella . Yleinen ongelma on , että heikosti näkyy ja hitaasti havaitaan ongelmia eristeiden ja verhoilun takana.
On erittäin hyvä, että ongelmat ratkotaan jo ostotilanteessa ja päästään hinnassa sopuun. Jälkeenpäin ratkominen ei ole kovin mukavaa kummallekkaan osapuolelle.
Mikäli talon ulkopuoliset rakenteet ovat peruskorjaamatta on lämmöneristyksen asentaminen ulkopuolelle salaojitusremontin yhteydessä järkevin tapa. Korjaamiseen ei aivan suoraan voi uudisrakentamisen ohjeita käyttää ja vielä vähemmän vanhassa kellarissa, joka ei ole asuinkäyttöön tarkoitettu. Hyvin helposti ajatellaan että käytetään vain kosteutta paremmin kestäviä materiaaleja, mutta huomioon tulee ottaa kokonaisuus, kaikki vaikuttaa kaikkeen. On myös ajateltava miten kuivuu, jos jostain syystä kuitenkin kastuu. Tämä jää liian usein huomiotta uudisrakentamisessakin ja näkyy lehtiartikkeleissa joka ikinen päivä.
Kosteuslukemat vaikuttavat yllättävän alhaisilta, maanvastaisilla ulkopuolelta eristämättömillä betonirakenteilla, mutta jos näin on niin hyvä. Korjaamiselle ei pitäisi olla kiire ja voit miettiä rauhassa jos kauppoihin pääset.
Kysymykseen tiivis eristys kokonaan sisäpuolelle, korostan että ehdotukseni oli kombromissi ulkopuolisen hengittävän eristeen kanssa. Alaosan betonirakenteen lämpötilaa esteettä korottamalla saadaan työnnettyä kapillaarisesti ylöspäin kiipeävä kosteus vesihöyryn paineen avulla ulos kohti maaperää ja alaosa kuivuu. Mikäli käytetään sisäpuolista eristettä höyrytiiviinä nousee betonin huokoisalipaine ja kapillaarisuus kasvaa. Eli kosteusrasitus sisäpuolelta vähenee, mutta ulkopuolella kasvaa.
Sisäpuolinen eristys myös jäähdyttää seinää ja maanpinnan yläpuolinen sokkeliosuus joutuu talvella lujempaan pakkasen käsittelyyn.

[optimoija]

Hyvin helposti ajatellaan että käytetään vain kosteutta paremmin kestäviä materiaaleja, mutta huomioon tulee ottaa kokonaisuus, kaikki vaikuttaa kaikkeen. On myös ajateltava miten kuivuu, jos jostain syystä kuitenkin kastuu. Tämä jää liian usein huomiotta uudisrakentamisessakin ja näkyy lehtiartikkeleissa joka ikinen päivä.
Kosteuslukemat vaikuttavat yllättävän alhaisilta, maanvastaisilla ulkopuolelta eristämättömillä betonirakenteilla, mutta jos näin on niin hyvä. Korjaamiselle ei pitäisi olla kiire ja voit miettiä rauhassa jos kauppoihin pääset.

Vaikuttaakohan kapillaariseen kosteuden nousuun jotain pohjan rakenne joka poikkeaa tavallisesta antura + harkko ratkaisusta? Tässä on betonipaalut, sokkelielementit, ontelolaatat ja harkkoseinä. Talo on loivassa rinteessä joka laskeutuu n. 1 m talon sivun matkalla ja pihan puolella lattia on maanpinnan tasossa.

Hyvinpä perinteisen RMT (1957) sokkeli näyttää kestävän: meidän nykyisen talon kellarin betoniseinät on paljaat ja kellari lämmittämätön. Vaurioita ei ole havaittavissa. Salaojista ei tietoa ja kosteus varmaan nousee helposti ylöspäin. Sadekausina tunkee vettäkin kallion pintaa pitkin sisään yhdessä varastossa.

Mutta siis kuntotarkastaja ehdotti, että kun saunan remontoi, laittaa villan tilalle uretaania. Kestää hänen mukaansa paremmin kuin villa. Tämä tosin ei taida ratkaista varsinaista ongelmaa jos sellainen on. Purkamalla näkee vasta mahdolliset vauriot ja voi päättää mihin suuntaan hommaa vie. Ilmeisesti tuo salaojittava eriste ulkopuolelle on koettu ja hyväksi havaittu vaikkakin työläs ratkaisu.

[Matti Alander]

Saattaa se paalutuskin vaikuttaa, yleisesti paalulaatan alla maa painunut irti lattiasta. Kapillaarisuutta aiheuttaa hienorakenteiset alustäytöt ja kapillaarikatkon puute rakenteessa.
Paljaspintainen betoniseinä taas kuivuu sisäänpäin melko tehokkaasti ja ilmanvaihto kuivaa sisäilmaa. Lämmittäminenkin on eduksi ja alkuperäisen rintamamiestalon yläkerran lattiankin läpi sitä tulee jonkin verran.
Oikeastaan kivivilla ei sinänsä ole niin vaarallista ja kerää kosteuttakin huonosti. Puurunko ja höyrynsulku sen päällä on yksi osa ongelmaa sisäpuolisella eristeellä.
Kuivankin näköiseen kellarinseinään kun ilmastointiteipillä liimaa tiiviisti neliön muovikalvon, voi testata tuleeko vesihelmiä alle. Näin huomaa, kannattaako uretaani levyä sittenkään siihen seinään sisäpuolelle liimata.
On totta että on työlästä viedä lämmöneristys ulkopuolelle, mutta on se työlästä sisäpuolikin rempata moneen kertaan.
Talven tullen sitten vaan lattioita ja sisäpuolta remppaamaan, kelit ulkona nyt melkoisia.

[Mattibck]

Kannattaa kuitenki ehkä muistaa, että vanhassa talossa ko ongelmaan ei täydellistä ratkaisua ole, uutta siitä ei tule millään ja ongelmaa ei voi poistaa kokonaan. Siitä on sitten hyvä lähteä miettimään paljonko haluaa satsata rahaa. Kuitenkin varmasti suurimmat ongelmat poistuu, kun orgaaniset aineet poistaa.

[optimoija]

On hyvä myös muistaa että tässä talossa nykyiset asukkaat ovat asuneet liki 20 v. kai ilman ongelmia ja haittoja. Ryömintätila näytti kuivalta ja sen ilma tuntui raikkaalta. Mutta kuntotarkastusraportit tehdään vakiokaavan mukaan joka sanoo että kyseessä on riskirakenne. Kosteus mitataan pinnalta (tässä tapauksessa pieniä lukemia) mutta vasta purkaminen (joka ei kuulu normaaliin tarkastukseen) kertoo onko seinän takana mätää. Purkaminen (remontointi) on vielä edessäpäin mutta tarjouksen tekemistä vasten muita tietoja ei ole ja ne siis suosittelevat eristyksen poistamista sisäpuolelta. Ajattelen että nyt on käytettävä vähäistä järkeä ja pienellä riskillä mentävä.

Mutta noviisi kun olen tässä asiassa niin saan kai ihmetellä rakennetaanko uudet OK-talot niin että maankosteus pyritään estämään pääsemästä ulkoa seinään, siis toisin kuin foorumilla yleensä suositellaan. Ulkopuolella bitumikermi ja uretaani. Tämähän kuulostaa järkevältä periaatteelta. Maaperä on lähellä tai jopa 100% kosteudessa. Sehän muutoin kastelee seinän.
Oletetaanko seinän tällä tavoin aina pysyvän kuivana ja että kapillaarista vedennousua ei tapahdu? Sisäpuolellakin on kai höyrysulku. Entä jos seinä kuitenkin pääsee kastumaan? Miten silloin seinä kuivuu vai kuivuuko ollenkaan?

[Mattibck]

On hyvä myös muistaa että tässä talossa nykyiset asukkaat ovat asuneet liki 20 v. kai ilman ongelmia ja haittoja. Ryömintätila näytti kuivalta ja sen ilma tuntui raikkaalta. Mutta kuntotarkastusraportit tehdään vakiokaavan mukaan joka sanoo että kyseessä on riskirakenne. Kosteus mitataan pinnalta (tässä tapauksessa pieniä lukemia) mutta vasta purkaminen (joka ei kuulu normaaliin tarkastukseen) kertoo onko seinän takana mätää. Purkaminen (remontointi) on vielä edessäpäin mutta tarjouksen tekemistä vasten muita tietoja ei ole ja ne siis suosittelevat eristyksen poistamista sisäpuolelta. Ajattelen että nyt on käytettävä vähäistä järkeä ja pienellä riskillä mentävä.

Mutta noviisi kun olen tässä asiassa niin saan kai ihmetellä rakennetaanko uudet OK-talot niin että maankosteus pyritään estämään pääsemästä ulkoa seinään, siis toisin kuin foorumilla yleensä suositellaan. Ulkopuolella bitumikermi ja uretaani. Tämähän kuulostaa järkevältä periaatteelta. Maaperä on lähellä tai jopa 100% kosteudessa. Sehän muutoin kastelee seinän.
Oletetaanko seinän tällä tavoin aina pysyvän kuivana ja että kapillaarista vedennousua ei tapahdu? Sisäpuolellakin on kai höyrysulku. Entä jos seinä kuitenkin pääsee kastumaan? Miten silloin seinä kuivuu vai kuivuuko ollenkaan?

Kyllä uudet talot rakennetaan niin että maakosteus estetään pääsemästä ulkoa seinään. Oletus on se että seinä pysyy kuivana. Jos seinä pääsee kastumaan jostain syystä niin kuivuminen on todella hidasta. Olen ollut rakentamassa passiivitaloja/matalaenergiataloja, eristyksen määrä on massiivinen.

[Matti Alander]

Maaperän suhteellinen kosteus on aina lähes 100 % ja kosteuden pääsy perustukseen pyritään estämään, monin eri tavoin.
Varsin usein tosiaankin sitten aukkopaikaksi jää se, että miten kuivuu jos jostain syystä kastuu.
Rakenteiden toimivuutta miettiessä on sitten erotettava maan alapuoliset rakenteet yläpuolisista ja tätähän ei näissä rintamamiestalojen kellareita asuinkäyttöön otettaessa ei ole huomioitu takavuosina. Höyrynsulusta sisäpuolella kellarin maanvastaisessa seinässä saattaakin syntyä ongelmia.
Passiivitaloissa jotka eivät sinänsä tähän kuulu on taas eroja puu- tai kivirakenteisissa ja siksi paksujen eristekerrosten viilentävää vaikutusta epäillään. Maanvastaissa rakenteissa, joissa eristys oikeaoppisesti ulkopuolella on hyvästä eristyksestä pääsääntöisesti etua kosteusteknisen toimivuudenkin kannalta. Maaperän lämpiäminen talon alla ja reunoilla on vähemmän tiedossa oleva kosteustekninen ongelma. Maaperän lämmittäminen tietysti kuluttaa paljon energiaa, mutta maaperän lämpiessä liikaa voi 100 % kosteuden omaavasta maaperästä syntyä vesihöyryn painetta kohti huonetilaa. Siksi olen suositellut ulkopuolelle paksumpia eristekerroksia salaojittavaa lämmöneristettä. Lattialämmityksen alle 200 mm, passiivitaloihin 300 mm, kellarin seiniin 200 mm, miniminä 100 mm.
Valitettavasti aina uudisrakentamisessakaan tätä ei oteta huomioon, säästää pitää, mutta säästetäänkö väärässä paikassa on hyvä kysymys.
Hyvä paksu eristyskerros toimii myös kuivaajana rakenteessa paremmin, koska vesihöyryn osapaine-erot kasvavat, pascalit kohoavat. Kosteus siirtyy tehokkaammin pois päin perustuksista vesihöyrynä. On selvää ettei käytettäessä diffuusioavoimia hengittäviä eristeitä pidä välissä olla höyrynsulkuja, bitumia tai huopaa. Lämpimällä puolella sisällä näistä ei ole haittaa, sisäilmaa sitten kuivaillaan ilmanvaihdolla. Positiivista vaikutusta kellarin kosteuteen syntyy koska kellarin betoniseinät kuivuvat, eikä niistä haihdu kosteutta sisäilmaan.
Oikeastaan ajatellessa perustusten kosteusteknistä toimivuutta ja kuivumista on ajatus lämmöneristämisestä käännettävä päälaelleen. Eristämmekin lämpöä vastaan, eikä kylmää. Lattian ja kellarinseinän toimintaperiaatteella käytettäessä salaojittavia hengittäviä lämmöneristeitä ei ole muuta eroa, kuin toinen pystysuorassa ja toinen vaakasuorassa.
Salaojittava lämmöneriste on hieman poikkeava tuote ja sen toiminnan oivaltaminen voi viedä aikaa.
On aivan järkevää selvitellä talon kuntoa ja toimivuutta jo ostovaiheessa, harkita mitä summia tulevaisuudessa kunnostamiseen kuluu ja sopia talon arvosta kaupanteon yhteydessä. Tulee molemmille osapuolille halvemmaksi ja mielipahaakin saadaan vältettyä. Palstalla on sitten joskus annettu ohje, asu vuosi kaksi ja seuraa talon käyttäytymistä ja päätä vasta sitten remontin laajuudesta, sekä mitä tarvitsee tehdä.

[optimoija]

Jäin vähän arvailujen varaan sen osalta miksi uuden ja vanhan talon sokkelin tavoiteltu eristämistapa tässä eroaa. Oletetaan että uuden talon sokkelin umpiointi muovilla on OK (onko. näin niitä kai rakennetaan?), mutta RMT sokkeli pitää kuivua ulospäin. Sana "kuivua" kuulostaa vähän oudolta kun maaperän RH on 100%, mutta ehkä vesihöyryn absoluuttisen määrän ero lämpimämmässä sokkelissa ja viileämmässä maaperässä siirtää vesihöyryä salaojittavaan eristeeseen. Johtuuko eristämistavan ero siitä että RMT antura lepää tavallisesti kostean maakerroksen päällä ja kapillaarinen kosteus nousee sokkeliin mutta uuden talon sokkeliin ei nouse (ainakaan oletuksen mukaan) kapillaarista kosteutta jonkin paremman rakennustavan ansiosta? Tämä on vaikeaa kun yrittää päästä kärryille asiasta.

[Matti Alander]

Hyvää keskustelua, mikä varmasti auttaa satoja palstan lukijoita oivaltamaan näitä vaikeitakin asioita. Tämän tyyppinen asiallinen perusteltu ja perusteellinen keskustelu on juuri palstan suola.
Uusikin talo olisi erittäin hyvä toteuttaa itse itsensä kuivaavana, tällä palstalla vaan etupäässä korjataan ja siksikin keskustelu keskittyy korjaamiseen. Meillä on yhteiskunnassa valtavasti ongelmia myös uusien talojen kanssa ja juuri etupäässä betonin kuivumisen ja kuivumisen hitaudenkin kanssa.
Höyrynsulku ulkopinnassa kylmällä puolella ei perustu mihinkään suositukseen, bitumilla ja kermeillä yritetään ainoastaan estää maakosteuden siirtymistä perustuksiin tai vedenpaineen kastelevaa vaikutusta. Lämpimässä perustuksessa, joita pääosa on varsinkin kellarilliset on höyrynpaine pääsääntöisesti ulospäin lämpimämmästä viileämpään ja kosteus pyrkii ulospäin ympäri vuoden. Tähän samaan asiaan liittyy myös patolevyn kuivaavaksi suunniteltu vaikutus, vesihöyrynä ulos rakenteesta, pisaroituminen viileämmän patolevyn selkään ja vetenä alas salaojituskerrokseen. Patolevyjä on käytetty myös sallimassa lattioiden sisäänpäin kuivumista, mutta ongelmia aiheutti pölyn pääseminen rakenteeseen.
Uusien rakennusten ongelma on etupäässä rakennuskosteus, joka ei koskaan ole päässyt pois rakenteesta. Kapillaarikatko niissä suunniteltu toimivaksi anturan alla olevalla kapillaarikatko sepelikerroksella, joka suunnitelmissa usein vaadittu vielä pestynä. Rintamamiestaloissa asia on toisin ja antura usein suoraan kiinni kapillaarisessa savessa, jonka kapillaarisuus voi olla 300 m. Ei paljon auta salaojitus aiheessa.
Umpiointi muovilla ulkopuollelta ei ole hyvä ratkaisu kuivumisen kannalta, ei yhtään parempi kuin Yki sokkelimaalikaan, josta varmasti monella kokemuksia.
Olet varsin hyvin jo kärryillä miten homma toimii tai ei toimi. Nyt tarvitaan vikasietoisia rakenteita, jotka helposti kuivuvat, niin monta kosteusvauriokorjausta välttyy.

[Matti Alander]

Fuktisol.fi sivuilla hyvä animaatio sokkelin kuivumisesta itsestään.

[leka]

Miten tulisi hoitaa maan yläpuolinen eristys? Meillä kellari on osittain 2 metriä maan yläpuolella ja vain noin 40 cm maanpinnan alapuolella. Jos pistän funktisolin tuohon maapinnan alapuoliselle osalle, niin mitä pitäisi pistää sen yläpuolelle?

[Matti Alander]

Yläosan eristäminen Rappaus eps-eristeellä, jossa mukana palonestoaine on hyväksi todettu rakenne. Eristevahvuuden tulisi olla vähintään 100 mm ja ulottua pari kolme senttiä kallistetun maaperän alle. Tällöin ei välttämättä tarvita Fuktisol tuotteen suojalistaa, vaan eristeet voidaan laittaa puskusaumaan.
Eristeen voi asentaa talvellakin, mutta eristerappaus vasta kun yöpakkaset ovat ohitse. Silikaattilaastit jotka on tarkoitettu kuivan eristeen päälle rappaamiseen kuivuvat varsin hitaasti ja jäätyminen voi pilata rappauksen. Muuten solupolystyreeni on erinomainen rappausalusta, jossa rappaus tukiverkon avulla pysyy lujasti.
Eristeen kiinnittäminen seinään tapahtuu paisumattomalla uretaani liimalla esim. Soudal Easy ja tappilukittavin mekaanisin kiinnikkein.