Ongelmallinen rossipermanto

[Matti Alander]

Alunperin rossipermanto oli kohtuullisen toimiva ratkaisu, mutta korjataan usein heikommin toimivaksi.
Isoisän aikaan talot tehtiin hyville rakennuspaikoille mäen nyppylöille, vesi virtasi hyvin rakennuksista poispäin. Perustukset olivat graniitti järkäleistä, joissa ei ollut kapillaarisuutta. Lattiat olivat paksua tiheäsyistä lautaa, joissa vähän lämmöneristystä. Rossitilasta vielä löytyi massiivinen piipun perustus, jota pitkin rossitilaan kertyi vielä lisälämpöä.
Lattiat kuurattiin vedellä ja kuivuminen tapahtui pääasiassa lämmön avulla, jota siirtyi rakenteen läpi. Lämpötilaero sitten työnsi kosteutta vesihöyryn osapaine-erojen ansiosta ulospäin kivenjärkäleiden välistä.
Betonin tullessa perustuskäyttöön, bitumi ja tiiviit sokkelimaalit ovat olleet höyrynsulkuna ulkopinnassa hidastamassa kuivumista lämmön avulla. Lattian eristystä on parannettu moninkertaisesti ja rossitilan tuuletusta kasvatettu, jolloin tila viilenee ja syntyy helposti ongelmia kondenssin kanssa alapohjassa. Tulisijojen käytöstä luopuminen ja sähkölämmitykseen siirtyminen pahentanut monasti myös tilannetta.
Nykyisin aivan uusissakin puulattioilla varustetuissa taloissa alapohjan homepilkut eivät mitenkään harvinaisia, vaikka tuuletustakin voi olla reippaasti. Betonirakenteet merkittävästi turvallisempia emäksesyytensäkin vuoksi.
Joskus näkee alapohjia korjatun painekyllästetyllä puulla, mutta kyllä korjauksen on lähdettävä ongelman aiheuttajan kosteuden eliminoinnista ! Kiinteät sorbtio kuivaajat on todettu rossipermannoissa toimiviksi ja näitähän käytetään jo monasti uusien rakennustenkinalapohjissa ja suuremmissakin rakennuksissa, kouluissa, päiväkodeissa jne...
Perusasiat tietysti vedenjohtamisessa ja kosteudenkin estossa tulee olla kunnossa: Salaojitukset, rännivesijärjestelmät, maakallistukset ym. Kone ei tietenkään ihmeisiin pysty, vaikka tehokas onkin.
Lämpimästi suosittelen sorbtio kuivaajia ongelmallisten rossipermantojen kuivaamiseen ja näitä on käytetty vinteissäkin hyvin tuloksin.
Muutamilla artikkeleilla olen nyt pyrkinyt käynnistämään palstan välillä hyytyvää opettavaista keskustelua, joka jo yli vuosikymmenen on ollut erinomaista ja asiallista moniin muihinkin palstoihin verrattuna.

[warixenjalka]

Kumpi sitten tulee edullisemmaksi vuosikymmenten saatossa? Hommata rossipohjaan absorptiokuivaimet ja lisätä eristettä alapohjaan, vai jättää eristekerros entisen vahvuiseksi ja "kärsiä" pienestä ilmavuodosta alapohjaan ja maksaa vähän enemmän lämmityskuluista?
Itse olen edelleen sitä mieltä, että rossipohja on paras alapohjaratkaisu. Tietenkään sitä ei saa "korjata" piloille, niinkuin jo Mattikin totesi.

[nupa]

No se vähän riippuu, asuuko itse tyytyväisenä rossipohjatalossa, vai myykö ilmakuivaimia

Näissä Matin jutuissa tuppaa olemaan usein paljon järkeä ja hyviä vinkkejä. Mutta mies on samalla armoitettu myyntimies ja sekin kannattaa pitää mielessä.

[Matti Alander]

Myyntimiehiä ja asiantuntijoitakin aina tarvitaan, mutta tässä avauksessa oli tarkoitus varoittaa rossipermantojen lattioiden liiallisesta eristämisestä. Lattian läpi pääsevä lämpö kuivaa rakennetta ja lämpimämpi rossipohja kondensoi vähemmän herkästi.
Jos kuitenkin on eristetty liiankin hyvin lattiaa ja syntyy alapohjan kondenssia, on ilmankuivaaja oiva ratkaisu eliminoida tämä haitta.
Lämpö on myös hyvä kuivaaja rossipermannon perusmuurillekin ja höyrynpaineet ovat ulospäin kunhan rossitilan lämpötila on ulkolämpötilaa korkeampi. Rossipermannon maapohjan eristäminen myös nostaa alapohjan lämpötilaa ja estää kosteuden nousua maaperästä.
Talon tulisijoja on myös hyvä käyttää ja niidenkin usein massiivisten perustusten kautta alapohjan lämpötila kohoaa.

[Reiska22]

Mitäs Matti tai muut ovat mieltä siitä, kannattaako rossipohjaan kajota sen suuremmin, mikäli se on toiminut jo lähes 90 vuotta? Esim. meillä on alapohjassa ihan vain maapohja, mutta kaikenlaista hirrenveistosta jäänyttä jätettä ym. puusuikaletta on runsaasti. Muutama tuuletusaukko löytyy, ja selvä ilmavirtaus tuntuu säällä kuin säällä talon alla. Ei ole tunkkaista tuoksua tai hometta missään puupinnoilla. Alapohja on paikoin vain 50cm korkea ja tulisijojen perustus talon keskellä rintamamiestalo-tyyppisesti.

Varmaankin 60-/70-lukujen vaihteessa vedetty vesiputki ja viemäri taloon, joiden ympärille rakennettu puulaatikko oli eristetty kutterinlastulla ja tilkitty lasivillalla. Lasivillakin oli aivan kuivaa, eikä juuri mustumia näkynyt. Talon alla on aina ollut kuivaa kun siellä on käynyt, myös näillä kosteilla syyskeleillä. Ainoastaan yhdellä seinustalla on nyt alkanut olemaan kosteampaa, kun maata ja muuta materiaalia on kauhonut parin sentin syvyydeltä. Maa viettää hieman tälle pohjoisen puoleiselle seinustalle, ja siellä sijaitsee myös sisäänkäynti. Maan muotoilu olisikin hieman hankalaa ilman isompia muutoksia esim. rappusiin.

Tulisijoja poltellaan talvella aamuin illoin, muulloin kerran päivässä jos on lämmityksellisesti tarvetta. Talvethan ovat (näköjään) käymässä märemmiksi ja lämpimämmiksi, joten pitäisikö tuolle pohjoisen puoleiselle seinustalle miettiä jotakin ratkaisua? Edellinen omistaja varoitteli tekemästä salaojitusta, koska maaperä on savea ja talo saattaisi kallistua.. Haaveissa on rakentaa joskus kuisti sisäänkäynnin puolelle, joten kannattaisiko tällaisen projektin yhteydessä miettiä sitä maan muotoilua/vaihtoa kyseiselle seinustalle?

[Matti Alander]

Juuri näin, jos ei ole tarvetta niin ei pidä korjatakaan. Talosi on tällainen tyypillinen etupäässä lämmittämällä kuivana pysyvä.
Kasvillisuuden ja maakallistusten kanssa hyvä olla tarkkana, että pintavedet virtaavat talosta poispäin. Salaojathan ovatkin sitten pohjavettä varten, eikä pintavesiä kuulukaan niihin johtaa.
Mikäli kiinnostusta on, voisi olla järkevää keräillä alapohjasta maata vasten olevia puujätteitä pois.
Salaojituksen vuoksi painuneet rakennukset ovat hyvin harvinaisia, etupäässä suuret lehtipuut talon lähellä paljon suurempi ongelma, kun juuret voivat vettä imeä jopa 5 metriä syvältä.

[Reiska22]

Onko siinä väitteessä mitään perää, että rossipohjassa oleva puulastu sitoo itseensä kosteutta tasoittaen kosteusvaihteluita? Tiedän kyllä, ettei eloperäistä materiaalia saisi rossipohjassa säilyttää. Nämä 90-vuotiaat hirsilastut vaan pistävät miettimään, kun eivät ole yhtään lahonneet eikä niissä muutenkaan näy mitään ylimääräistä...

[Matti Alander]

Kyseessä on toimiminen hygroskooppisella alueella ja puu sitoo pintaansa kosteutta n. sentin sisäänsä. Jota se sitten taas luovuttaa vesihöyryn osapaine-erojen ansiosta kuivempaan suuntaan tasaantuen. Puusta lävitse kosteus menee hyvin hitaasti, jos ollenkaan, sen tiiveyden vuoksi.
Nykyaikaisissa omakotitaloissa, joissa käytetään kipsilevyä ja höyrynsulkua hygroskooppisuutta ei pahemmin ole ja siksi sisäilmakin melkoisen kuivaa, jopa liiaksikin. Puukuitulevy olisi parempi tuote, höyrynsulku kuitenkin villaeristeiden kanssa on asiaa.
Itsellä talo tehty eps-harkoilla, joka erittäin kuiva materiaali, eikä sido kosteutta lainkaan. Kivilattia tuli silloin valittua, eikä sekään sido kosteutta. Onneksi sentään on puupaneeli kattoa ja parkettiakin makuuhuoneissa. Nykyisillä tiedoilla olisin käyttänyt puisia verhoilumateriaaleja enemmän.
Lipsahti taas aiheesta, mutta puu homehtuakseen vaatii myös kosteutta ja jos on riittävän kuivaa, ei ole ongelmaakaan.

[jape3]

Herätellään tätä kun itsellä ajankohtainen.
Mistä tietää oikean rossilattian paksuuden? Siis jos suunnitellaan uuden tekemistä kokonaan niskoja myöten. Ja mikä sopiva eriste? Selluvilla puhallettuna?
Jos oletetaan ettei ole tulisijaa joka lämmittäisi. Nyt on jo tehokas alipaineistuspuhallin jota voisi hyödyntää uuden lattian jälkeen tilan tuuletukseen. Riittääkö hyvä koneellinen ilmanvaihto vai olisiko syytä harkita kuivainta?

Nykyinen tarina tuolla yllätyksiä osiossa. Lyhykäisyydessään kuitenkin kuiva maapohja, huono tuuletus ja pilalle mennyt rossilattia.

[Matti Alander]

Puu lattiaisissa rossipermannoissa on varsin laajasti ongelmia aivan lähivuosinakin valmistuneissa taloissa. Ongelmaa aiheuttaa etupäässä kondenssi puun pinnalla ja korkea suhteellinen kosteus. Nykyisin ulkoilmakin runsaiden sateiden vuoksi on ollut melko kosteaa ja kuivuminen rossipermannoissa tuulettamallakin heikompaa.
Vanhoissa taloissa lämpö joka tullut lattian läpi ollut hyvä kuivausapu rakenteille, samalla rossitilan ilma on lämpimämpänä ollut suhteelliselta kosteudeltaan kuivempaa.
Kunnollinen sorbtiokuivaaja on lähes idioottivarma ja kustannus lattiaremonttiin verrattuna pieni. Myöskään sähkönkulutus ei ole suurta, kuten usein luullaan. Ilmankuivaajista voi lueskella esim. sivuilta kryotherm.fi tai vaikka ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen matti@malander.fi tai jussi@malander.fi. Velipoika Jussi tehnyt LVI-insinöörin lopputyönsä juuri ilmankuivaajista, sekä myös asentanut ja suunnitellut niitä.
Käytettäessä ilmankuivaajaa ei eristeen määrässä tai laadussa ole merkitystä, omasta mielestäni Finfoamin rossipermanto eriste on nerokas.