Perustukset, kellariluiska ja routa?

[M-J-B]

Tervehdys!

Muutaman vuoden olen asuttanut rintsikkaa ja ammentanut arvokasta tietoa näiltä foorumeilta, joten kiitos siitä kaikille aktiiveille, mutta nyt törmäsin tilanteeseen johon en haulla enkä viikon selailuilla vinkkiä löytänyt. Kellariluiskat tunnistetaan ongelmarakenteiksi ja ne ovat aika yleisiä, mutta keskusteluja niistä on aika harvassa. Siispä avaan nyt aiheesta uuden säikeen, ja avauspostauksestani tulee nyt pitkä.

Taustaa:

Talo on 50-luvun alkuvuosilta, sisäänkäynti on rakennettu uusiksi 60-luvun puolivälissä. Alle kymmenen vuotta sitten on edellinen omistaja mm. laajentanut taloa sisäänkäynnin vastakkaiselta puolelta ja samalla lisäeristänyt vanhan puolen ja tehnyt julkisivurappauksen. Tontti talon alla on n. 7 - 12 metriä savea, pohjavesi on noin 1,5 metrin syvyydessä. Uusi osa on paalutetun laatan päällä ja vanhaan osaan on jätetty liikuntasauma joka ei ole liikkunut. Uusi osa on myös salaojitettu. Koska vanhan osan ympäriltä ei ole (piirustuksista poiketen) salaojia löytynyt ei niitä ole jälkikäteenkään uskallettu lisätä mutta patolevy on kellariluiskan ja pääsisäänkäynnin aluetta lukuunottamatta asennettu. Perustuksien alla (ja osittain ympärillä) on käsipallon kokoista louhittua kiveä ja hiekkaa. Kellarissa on purkua odottava lähes alkuperäisessä kuosissa oleva sauna ja kylpyhuone, rivinteeraukset löytyy kaikilta ulkoseiniltä mutta koko kellari on käytännössä lämmittämätöntä tilaa. (Öljykattila uusittiin pari vuotta sitten ja hukkalämpöä on nyt huomattavasti aikaisempaa vähemmän.)

Ongelma:

Routa on liikutellut kellarin luiskaa (ehkä sisäänkäynnin perustuksiakin) ja halkaissut perustuksen. Ohessa ongelmasta pari pientä kuvaa.

Kuva1.jpg (37.9 KiB) Katsottu 2323 kertaa

Kuva1b.jpg (47.58 KiB) Katsottu 2297 kertaa

Kuva3.jpg (34.45 KiB) Katsottu 2293 kertaa

Kuvista poiketen ei kellariin ole ilmeisesti koskaan tehty portaita vaan portaita loivempi luiska. (Rappauksessa näkyvän nousukulman jälkeen luiska jatkui loivempana pari metriä talon kulmasta.) Rappauksen lohkeaman johdosta aloin kaapimaan rakennetta, totesin että luiskaa on vuosien saatossa ainakin pariin otteeseen korjailtu ja päädyin piikkaamaan pois lähes koko luiskan joka oli aika rapeassa kunnossa ja paikoitellen tyhjän päällä. (80cm pätkä lattiaa kellarin oven edustalla vielä piikkaamatta.) Luiska oli valettu (5-8 cm paksuna) suoraan savisen perusmaan päälle ja raudoitettu molemmin puolin kiinni rakenteisiin, tosin pääsisäänkäynnin portaikon muuriin raudat oli porattu ainoastaan muutaman sentin verran muuriin ja rälläköidessä pätkät tipahtelivat muurista ulos. Luiskan alta paljastui haljennut sokkeli. Kuvista poiketen ei portaikkoa kannattelevassa muurissa ole anturaa ollenkaan, ja antura (jos sellaista edes on koskaan ollutkaan) on vaurioalueella hyvin epämääräinen. Luiskan keräämät sade- ja sulamisvedet on johdettu kellarin oven edustan "kaivosta" suoraan perustuksien alle kivipetiin. Sokkelipinnoituksessa on käytetty jotain kuituvahvisteista laastia. Sisäpuolelta purin varastohyllyt pois ja niiden takaa paljastui ohut EPS-levy hieman laastisaumoista halkeilleen tiilirivinteerauksen päällä. Myös lattiassa ja katossa on pieni halkeama nurkassa ulkoseinästä ulkoseinään mutta en pidä niitä kovinkaan pahoina. Nähdäkseni sokkelivaurion sisältä nakuttelin rivinteerauksen alarivistä tiilet pois jättäen joka kolmannen tiilen paikoilleen. Rivinteerauksen takaa löytyi lattiasta kattoon kivivillaa joka oli ongelmakulmassa ulkopinnaltaan alareunasta voimakkaasti mustunutta. Ylempänä villa näytti terveeltä joten jätin niiltä osin villat paikoilleen. Ulkopuolelta en (vielä) ole kaivanut koko seinustaa auki, mutta sisäpuolelta on nähtävissä että halkeama jatkuu ohuena hieman seuraavankin nurkan ohi. Suurin vaurioalue on kuitenkin lähinnä luiskan kiinnityskohtaa. 50-luvulta oleva perustus on ulkonurkasta ehjä (tarkistettu sisäportaikon allaolevasta komerosta) mutta kellarin oven kohdalla on väliseinissä ja rivinteerauksissa melkein lyijykynän mentäviä halkeamia. Kaikki näyttää kuitenkin olevan paikoillaan ja suorassa eikä suurempaa liikehdintää ole tässä parin kolmen talven aikana havaittu vaikka kellarin lattia ajoittain on reilusti pakkasen puolella.

Miten edetä?

Suunnitelmissa on että kaivan vaurioalueen kokonaan auki pihan puolelta ja puhdistan halkeaman rälläkällä. Ajattelin porata vauriokulmaan muutaman raudoituksen niin pystyyn kuin mahdollista ja sitten ajattelin kaataa puhdistettuun rivinteerausväliin tekemistäni aukoista hieman juotosbetonia jotta saan pohjalle suoran tasaisen pinnan. Rivinteerausväliin ajattelin ujuttaa yhtenäisiksi teipattuja finnfoamsuikaleita valumuotiksi, ja ulkopuolelle kaavailen myös valumuottia finnfoamista epämääräisen anturalipareen päälle. Paljon ei ole tarkoitus muurin paksuutta lisätä, rivinteerausvälin alareuna kapenisi ehkä sentin ja ulkopuolella jättäisin kerrospaksuuden minimiin kunhan juotosbetonia saa kaadettua ja halkeamat täyttyvät. Riittääkö tuo sokkelin korjaukseksi? Miten toteuttaa uudet kellarin portaat? Ajattelin tehdä kohtuullisen jyrkät portaat lecaharkkorunkoisena kelluvan raudoitetun betonilaatan päälle, mutta mutta... lieneeköhän tuolloin vaarana että pilarien alla oleva muurinpätkä lähtee liikkumaan, eli pitäisiköhän se kuitenkin sitoa muihin rakenteisiin kiinni? Kovin syvälle alle sokkelin alareunan kaivamisessa pelkona että rakenteet saven päällä lähtevät liikkeelle, ja syvälle saa mennä jos aikoo tehdä kellarinoven edustasta taatusti routimattoman. Oikeaoppisesti "varman päälle" tehtynä pitäisi varmaankin jaksoissa kaivaa lähes pohjaveteen asti, valaa anturat uusiksi, asentaa routaeristeet anturoiden alle ja kaivaa auki puolet pihasta, Fuktisolia, salaojia, kankaita, sepeliä jne... ja kun ei tiedä mihin lopettaa niin lopulta kiertää koko talon ja piikkaa kellarin lattiatkin ellei koko tölli ole siinä vaiheessa jo uponnut saveen...

Löytyisiköhän jokin "järkevä" ratkaisu joka ei edellyttäisi lisälainaa pankista ja vuoden projektia?

Kokemuksia ja vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan.