pvalila kirjoitti:Olen tasan samaa mieltä, että meillä ei osata myydä eikä johtaa.
Toisaalta kyllä meillä osataan (tai ainakin osattiin) vetää hankkeet maaliin: kyllä tämä ennen oli aika lailla kliketi-klak -maa jossa kaikki tapahtui ripeästi ja aikataulun mukaan.
Mañana-mentaliteetti on meillä aika uusi juttu.
Minusta on vähän turha pohtia, onko meillä pielessä työpäivän pituus vai työtahti: virolaiset painavat töitä aivan eri tahtiin ja tekevät myös pidempää työpäivää (ja työviikkoa, he heiluttavat vasaraa myös lauantaina ja sunnuntaina). Hollannissa ja Saksassa konttorit eivät tyhjene kolmen jälkeen, valkokaulusköyhälistö painaa hommia paljon pidempään kuin täällä.
Tuottavuus on toki vähän eri asia kuin raataminen, mutta en oikein usko, että suomalaiset ovat niin paljon fiksumpia että pystyvät peittoamaan kertaluokkaa ahkerammat kansat globaalissa kilpailussa häikäisevän älynsä ansiosta.
Minusta voitaisiin puhua Suomi-taudista.
Meillä kylvetään rahaa kulutukseen ja toisaalta sitä ei riitä sijoituksiin. Kulutuksena voidaan pitää asuntorakentamista ja julkista kerskarakentamista, kuten juuri keskustakirjastoa. Asunnot eivät tuota rahaa eikä kirjasto liioin, mutta meillä on päällä hirveä itsepetos ja väitetään juuri päinvastaista: hyvät asumisolot mahdollistavat tehokkaan työssäkäynnin ja laadukkaat kirjastot ovat tärkeä komponentti, kun kansasta jalostetaan osaavampaa ja tuottavampaa.
Virolaiset tekevät kaiken oikein. He lähettävät miehet tänne Suomeen tekemään töitä hyvällä palkalla ja rahat päätyvät Viroon. Viro käyttää rahat e-aikakauden infran rakentamiseen eivätkä sijoita sitä menneisyyden rakenteisiin. Jos joku Suomessa on niin viisas, että tajuaa sijoittaa pelimerkit mieluummin e-oppimiseen ja e-kirjoihin kuin korskeaan kirjastorakennukseen niin hän teettää tarvitsemansa softat Virossa tai Intiassa.
Mielestäni eräs seikka yhdistää noita muita maita, ne ovat ketterämpiä, meillä ollaan suht jäykkiä säännönpalvojia, noissa toisissa maissa ei se sääntö niinkään, kunhan homma tulee kunnialla maaliin.
Esimerkiksi eurodirektiivit, meillä ollaan aika pilkuntarkkoja noissa että sääntö tulee pilkulleen täytettyä ja mieluusti vähän ylikin, mutta noissa toisissa maissa katsotaan vähän ettei nyt ainakaan toimintaa kovin pahasti rampauteta, se säännön täyttyminen ei ole Virossakaan itseisarvo, pyritään enemmänkin ratkaisemaan se ongelma, olkoon sitten vaikka paikattava rengas tai katkennut rauta, pyritään keksimään kuinka asiakas ainakin saa ratkaisun, kun taas Suomessa keskitytään siihen että ei uskalleta tehdä kun vastuu tai joku sääntö ei täyty.
Toinen karsea asia meillä on, että pitää pyrkiä aina pääsemään itse mahdollisimman helpolla, että joutuisi tekemään mahdollisimman vähän, keskitytään enemmän siihen kuin varsinaisen ongelman ratkaisuun eli siihen kuinka saataisiin se rengas tai rauta ehjäksi, jotta se ongelman omaava pääsisi jatkamaan omaa toimintaansa.
Sitä minä sitten vähän ihmettelen onkohan valkokaulusten suhde tuottavaan tahoon erilainen noissa muissa maissa, kun meillä pitää varmistella kaiken oikein menemistä niin kovasti, että voisi kuvitella meillä olevan vähän turhan paljon painolastia.
Julkiselle puolelle kun tehdään tarjouksia, koska hankinta pitää kilpailuttaa, siinä on muuten sellainen suo, että minä innolla heiluttaisin kuokkaa, kun touhua järkevöitettäisiin.
Esimerkiksi järjesttömästä ajattelumallista voidaan tehdä vaikka tälläinen ihan tavanomainen myynti-ilmo ruohonleikkurista:
http://www.nettikone.com/john-deere/l120/1518000
Jos myyjänä olisi joku kunta tai muu julkisen puolen taho, ei tuollaista ilmoitusta voisi laittaa, koska on määräyksiä ja sääntöjä, joiden takia tekstiä tulee se kolme tiheään kirjoitettua sivua, joista kaikki on luettava, koska siellä täällä on olennaisia tietoja.
Teksti alkaisi tyylliin XXXX kaupungin tekninen toimi uusii kalustoaan määrä-ajoin, plaa plaa pla plaa pla plaa plaaa jonninjoutavaa lätinää monta sivua, josta sieltä täältä käy ilmi, että ostajan tulee jättää kirjallinen määrämuotoinen tarjous tiettyyn päivään mennessä tiettyyn paikkaan tietyllä viitteellä ja että tarjouksessa pitää antaa selvitykset ostajan taloudesta että sidosryhmistä, kalustosta yksityiskohtaisesti lähes jokainen sarjanumerokin, tiloista jne jne jne.
Sama kaava jos vaikka olisi tarpeen opettaa ryhmälle ihmisiä 20 tuntia tietokoneenkäyttöä, se ei käy, että homma vaan tehtäisiin, ostettaisiin ja myytäisiin, kuten normaalisti, vaan molempien puolien tarjousrumbaan palaa työpäiviä ja niitä palaa paljon!
Mutta kun pitää täyttyä kaikki vastuunpakoilut, ettei vaan joudu vastuuseen mistään, normi ja pykälä täyttyy, jolloin kaikki on tehty oikein eikä tule jälkipyykkiä, kunnes sitten taas tulee joku uusi ongelma, jolloin sitten taas tehdään uusi pykälä joka taas vie oman aikansa vain että kukaan ei joudu vastuuseen vaikka kuinka huono olisi työssään, mikä ei kannusta edes yrittämään parastaan, koska ei ole mitään väliä, meillähän on sääntö ja pykälä.
Ihmiset ovat sitten kasvaneet tuohon alisuorittamiseen, kun hoitaahan valtio/sääntö/joku, aivot on off asennossa, sitä vaan odotellaan päivän loppumista ja seuraavana päivänä sama uudestaan, missään kohtaa ei pysähdytä miettimään miten sen käsillä olevan asian voisi tehdä vähemmässä ajassa tarjoten suuremman arvon taholle jolle hommaa tekee, eli miten tekisi paremmin kuin eilen, mutta siihen ei meidän järjestelmä opeta, se opettaa vain säännön täyttymiseen ja tottahan pisa-testeissä silloin loistetaan, muttei se palvele todellista elämää.
Odotan innolla milloin kouluhehkutuksesta puhkeaa tuo kupla ja havahdutaan siihen, että hupsista nehän opettaa vain sääntöjen suorittamista, ei niinkään itse ongelman ratkaisemista.
Eli kai sen voisi lyhyesti ja tehokkaastikkin ilmaista, meillä homma lähtee pieleen koulusta ja sitä kautta järjestelmän säännönsuorittamisesta on tullut este kilpailussa pärjäämiseen.
Mutta eihän se mitään, kenenkään ei tarvitse yrittää mitään, sillä onhan meillä järjestelmä, sääntö sekä pykälä, jotka hoitavat ajattelun ulkoistamisen, ettei vaan satu mitään ja sehän näkyy viivan alla, ei todellakaan tule edes niitä sattumia.
Jep, tajusin kyllä pointtisi. Sisustuslehdet ja ohjelmat syöttävät meille asioita, joita ilman koti ei ole muka koti ja on pakko stailata kukkaro rautakauppaan aina levällään ja sitten seuraavan trendin kohdatessa jälleen sama juttu. Toivottavasti seuraava trendi on tumma ja tilan täyttäminen. Siihen olemme jo valmistautuneet.
