Kapillaarinen kosteuden siirtyminen

[Matti Alander]

Yksi suurimmista kosteusongelmien aiheuttajista rakennus perustuksissa on kapillaarinen kosteuden siirtyminen. Takavuosina siihen ei paljonkaan kiinnitetty huomiota, pidettiin suhteellisen normaalina pientä sokkelin kesimistä. Oikeastaan vielä tänäkään päivänä ei kapillaarisuutta osata ottaa todesta.
Kapillaarinen kosteuden siirtyminen perustuu rakenteen huokoisalipaineeseen , mitä tiiviimpi rakenne sitä suurempi kapillaarisuus.
C 2 kosteus ympäristöministeriön rakennustapaohjeesta löytyy hyvät ohjeet kapillaarisen kosteuden välttämiseksi. Kuitenkin hyvätkin suunnitelmat pilataan helposti hutiloivalla työllä. Käytettäessä kapillaarikatkona kiviaineksia on oltava erittäin huolellinen, ettei hienoaineksia pääse pilaamaan kapillaarikatko kerroksia. Pienikin määrä hienoainesta pilaa koko kerroksen hyvin helposti. Kapillaarikatkoksi on saatavana erikseen pestyä sepeliäkin, mutta käytännössä sen puhtaana kuljettaminen onnistuu vain hihna-autolla suoraan kohteeseen.
Kevytsoraakin on saatavana kapillaarikatkoksi erikoiskäsiteltynä ja voidaan puhaltaa tai toimittaa suursäkeissä. Salaojittavat lämmöneristeet ovat erinomaisia kapillaarikatkona , kevyitä käsitellä, riittävän harvoja, sekä säilyvät hyvin puhtaina.
Moottorisahamiehet lastuineen olkaa huolellisia, älkää päästäkö lastujanne kapillaarikatko kerroksiin !
Entä korjausrakentamisessa anturoiden kapillaarisuuden torjunta ? Kohtuullisen haasteellista, mutta keinoja löytyy. Keski-Euroopassa jossa on paljon hyvinkin kapillaarista muurattua tiiliseinää, sahataan timanttisahalla uraa ja seinän väliin asennetaan lyijylevyjä tai huopakaistaleita. On myös esim. Harzia ja siliconia hyödyntäviä keinoja, jolloin anturoihin porataan reikiä tasaisin välein ja pyritään pursottamalla eri aineita tiivistämään anturaa.
Kapillaarinen kosteuden nousu voidaan salaojaremontin yhteydessä kätevästi työntää ulos rakenteesta, käyttämällä hengittäviä salaojittavia lämmöneristeitä. Nostamalla sokkelin lämpötilaa maaperän lämpötilaa korkeammaksi, nousee perustuksen vesihöyryn osapaine korkeammaksi, kuin maaperän ja kosteus työntyy höyrynä ulospäin.
Kaksinkertaistamalla ulkopuolen hengittävä lämmöneristyskerros, saadaan kuivumista tehostettua entisestään. Mitään bitumikaistaleita ei pidä anturaan liimailla, eikä muovikalvoja kuivumista haittaamaan ja hidastamaan.
Viime viikolla luin jotain pientalolehteä , jossa joku talolääkäri antoi ohjeita oikeaoppisesta sokkeliremontista. Höyrynsulkua liimattiin anturan päälle ja puoli metriä ylöspäin sokkeliinkin, taatusti saa ulospäin kuivumisen unohtaa ja rakenteen huokoisalipaine sen kun kasvaa. Melkoinen työkin saada liimattua kostealla ja pakkasella bitumihuopaa kiinni sokkeliinkin.
Kosteusongelmat ovat monen tekijän summia ja se vaikeuttaa varsinkin korjausrakentamista. Olen edelleenkin sitä mieltä, että tiivistämällä kosteus vain vaihtaa paikkaansa ja oikeampi tapa on muodostaa vedelle ja kosteudelle helpoin tie pois rakenteesta. Suunnittelijan tulee ajatella miten rakenne pystyy kuivumaan mikäli se kuitenkin jostain syystä pääsee kastumaan.

[Matti Alander]

Edellinen tarina oli jo pitkä, mutta lattiarakenteet jäivät käsittelemättä. Toivottavasti jaksatte lukea ja hyötyäkin aiheesta.
Rintamamiestalojen kellarin lattioissa ei yleisesti alunperin kapillaarikatkoja ole, vaan toimivuus perustuu etupäässä sisäänpäin kuivumiseen, sekä tuuletukseen.
Nyt kun talot ovat peruskorjausvaiheessa ja usein halutaan lämpimiksi asuintiloiksikin, on betonilattian kapillaarikatko myös lämmöneristyksen lisäksi tärkeä. Ongelmaksi muodostuu yleisesti huonekorkeus, kaikkea tarvittavaa ei tahdota saamaan mahdutettua. 200 mm kapillaarikatko sepeliä, 200 mm lämmöneristettä 80 mm lattia vie paljon tilaa ja alaspäinkään kohtuu kustannuksin toimivasti on vaikea toteuttaa. Sisäpuolelta eristettyä puulattiaa koolattuna ei voi suositella kenellekkään, vaikka olisi minkälainen bitumikatko.
Oikea rakennustapa ja toimiva on lämmöneristys ulommaiseksi, jolloin betonilaatta saadaan vähintään huonetilan lämpöön. Kapillaarikatkona voidaan käyttää huokoista salaojittavaa lämmöneristettä, jossa kapillaarisuus on ainoastaan 15 mm max. Helpoin levypaksuus on 100 mm, joka on kestävää asennusvaiheessakin kevyimpänäkin versiona 60 kpa. Tällöin salaojittavan eristeen alle ei yleensä tarvita kuin sentin parin sepelitasaus tai jos pohjana on hyvää soraa ei mitään. Suodatinkangasta voidaan käyttää savisissa maaperissä, erottamassa kerroksia toisistaan.
Yleisesti halutaan nykyaikainen lattialämmitys, jolloin eristyspaksuudeksi lamdaluokan 0.039 salaojittavaa eristettä suosittelen 200 mm. Eristeen lujuus sitten määräytyy betonilaatan kuormituksen ja rakenteen mukaan. Mikäli laatasta ei saada kelluvaa tai sitä kuormitetaan tiilirivinteerauksin, takanpohjin jne... Suosittelen 99 kpa tuotetta. Jos laattaa kuormitetaan vieläkin rajummin löytyy salaojittavaa eristettä 200 kpa asti, eli rikkoontumiskuormitus 20 tonnia neliölle.
Kokonaan salaojittavalla hengittävällä eristeellä toteutettu betonilattia on kuivumisominaisuuksiltaan erinomainen ja kapillaarikatko ei petä, kunhan ulkopuolen salaojitus toimii.
Sitten vielä yhtenä vaihtoehtona ovat niin sanotut säästörakenteet, alimmaisena kapillaarikatkona salaojittava lämmöneriste ja päällimmäisenä lattia Eps 100 kpa. Näin lattia Eps pysyy turvallisimmin kuivana ja oikeastaan höyrynsulkua ulkopintaan ei synny. Muovikalvot lattiarakenteissa saa unohtaa, kuivumista haittaamassa, niistä huonoja kokemuksia on liikaa.
Kapillaarikatkon tärkeyttä ei koskaan korosteta liikaa, betonirakenteet pysyvät kuivina ja huonetilan sisäilma puhtaana.

[savu]

Sepelistä käytännön kokemuksia. Kellariremppaan toimitettiin kasa tavallista kapillaarikatkoa jonka piti olla pestyä. Kasa on varastoitu bitumisivellyn betonilaatan päälle. Vanhassa bitumissa on muutamia kolhuja, joista kosteutta pääsee läpi.

Kosteus nousee 10cm:n korkeuteen niissä kohdissa joissa bitumi on rikki. Syynä on sepelin pinnalla oleva hieno kivipöly, joka tuli mukana kaupan päälle. Ja tämä tapahtuu tilassa jota lämmitetään puhaltimella, voi kuvitella kuinka korkealle pöly imee kosteutta lattian alla jossa haihtumista ei tapahdu.

Onkohan näin että isommille työmaille tulee parempaa tavaraa samoilla spekseillä kuin remonttikohteisiin. On sitten mukavaa pyykätä sepeliä ämpäri kerrallaan pakkasessa. En suosittele fuktisolinkaan (tai vastaavan) säilytystä tilassa, jossa pöly saattaa päästä eristeisiin. Ensin kaikki pölytyöt alta pois ja sitten vasta kapillaarikatkot.

[Matti Alander]

Olet oikeassa pienikin pölymäärä voi pilata kapillaarikatkon.
Vieläkin näkee uusissa taloissa käytettävän anturoiden alla 0-31 mm sepeliä. Hirmuinen kapillaarisuus ja jäätyykin välittömästi jo pikkupakkasissakin.

[Santalapio]

Hei

Mikä sepeli on parasta lattian alle kapillaarikatkona ?
Kun eivät tunnu sora-asemallakaan tietävän...

[Matti Alander]

Parasta on pesty sinkeli, siinä kapillaarisuus n. 15 cm, sitten pestyt sepelit jotka on murskattu, salaojasorat joiden raekoko on 0,2 - 20 mm ovat huonoimpia kapillaarikatkoksi myytäviä.
Pääsääntöisesti hyvätkin kapillaarikatko kiviainekset kärsivät hienoainesten joukkoon pääsemisestä, kuormatessa, kuljetettaessa auton lava ei aivan puhdas ja maasta kasasta roudatessa helposti joutuu hienoaineksia mukaan.
Kevytsora joka on käsitelty erikseen on melko hyvä kapillaarikatko, täytyy vain tilata oikeaa materiaalia. Paras kapillaarikatko varmasti on huokoinen salaojittava lämmöneriste.
kapillaarikatkot perustuvat edellä mainituilla harvaan rakenteeseen, jossa hyvin vähän huokoisalipainetta.

[tarmo.lukkarinen]

Itse olen tässä suunnitellut meidän kellariin 100mm kalliosepeliä, jonka päälle 150mm finnfoamia. Näin huonekorkeutta jäisi tarpeeksi. Olenko väärässä, kun ajattelin, että vaikka sepelissä seisoisi vettä niin finnfoam ei sitä ime? Sepelillä saa kantavuutta lattian alle.

[Matti Alander]

Kalliosepeliä 100 mm ei riitä kapillaarikatkoksi, 200 mm voidaan pitää miniminä. Veden seisominen ei ole eduksi koskaan kapillaarikatkokerroksissa, sitä on syytä välttää.
Muovikalvoa ei ole enää vuosikausiin suositeltu asennettavaksi betonilattian alle ja suulekepuristettu eristekkin on lähellä muovikalvoa, ei kuitenkaan läheskään yhtä tiivis. Hyvin tiiviin eristeen päälle asennettu betonilaatta kuivuu käytännössä vain ylöspäin ja erittäin hitaasti. Materiaalit joihin joihin kosteus imeytyy hitaasti kuten suulakepuristettu Eps eriste myös kuivuu erittäin hitaasti.
Parasta olisi jos betonilaatta voisi kuivua kahteen suuntaan ja kapillaarikatko olisi hyvin toimiva. Suulakepuristettua Eps eristettä ei pidä sotkea uretaaniin, jonka eristyskyky on parempi ,Eps eristeiden Lamdat ovat n. O.035 luokkaa.
Parhaiten kuivuvat ja kuivana pysyvät lattiat saadaan tiivis sisältä ulospäin harvenevalla periaatteella, kuten kellarinseinätkin. Silloin hengittävä salaojittava lämmöneriste on erittäin tehokkaasti kuivuva myös lattiassa.
200 mm kerros salaojittavaa eristettä olisi lattiarakenteesi parhaaksi ja höyrynsulkua ei ole rakenteessa kuivumista hidastamassa. Eristyskyvyltäänkin se on parempi kuin ehdottamasi.
Kevytsora on myös hyvin toimiva tuote, mutta sen eristyskyky on niin huono ettei huonekorkeuden vuoksi ole tapauksessasi mahdollista käyttää.
Kustannussäästö mielessä olemme tehneet lattioita päällimmäisenä lattia Eps 100 mm ja alimmaisena Fuktisol 100 mm ja ovat toimineet moitteetta ainakin 15 vuotta, eikä Eps eriste ole vettynyt kuten usein muovikalvoja käytettäessä on käynnyt.
Fuktisol ja kivivilla yhdistelmä saattaisi olla vieläkin parempi, sitä vaan ei vielä ole tullut kokeiltua.
Uudisrakennuksissa on tehty rakenteita alimmaisena 400 mm kevytsoraa ja päällä 100 mm hengittävää Fuktisolia ja silloin lattiarakenteet kuivuvat todella nopeasti.

[remppahessu]

Onko Matti se ok kun itsellä hiekkapohja betonilaatan alla ja ajattelin kaivaa sieltäkolmekymmentäsenttia pois alta ja sitten salaojittavaa 10 cm ja n. 8 cm valu päälle.

[Matti Alander]

100 mm Fuktisolia on suurin piirtein eristyskyvyltään sama kuin Styroxia tai villaa 100 mm. Nykymittapuun mukaan erittäin vähän. Mikäli ei tule lattialämmitystä menettelee lämmöneristys mielessä, kapillaarikatkona hyvinkin. 50 mm kun saisi lisää tai edes 2 x 70 mm eriste niin paljon parempi.
Hiekkamaassa on betonilaatan alla myös aina lähes 100 prosentin kosteus kannattaa muistaa, sitäkään ei ole syytä huvikseen lämmitellä. Kellarillisissa taloissa myös maaperä jäähtyy huonommin, kuin matalissa perustuksissa. Maaperän lämpiäminen ja siitä aiheutuva kosteusriski on huonosti tiedossa, kuten liian usein kapillaarisuuskin, jota ketjun arvaukseni etupäässä koski.
Koska kyseessä on hiekkamaa, niin Radonkin kannattaa ottaa huomioon remontin yhteydessä. Betonilaatan alle Radon tuuletusputki ja hormi katolle. Uuden laatan kaikki reunat huolellisesti tiivistäen vedeneristeellä ja tukiverkolla. Estyy Radon kaasun tulo ja samalla betonilaatan alta eivät pääse mikrobit huonetilaan.

[remppahessu]

Laitan sitten sitä sen 15 cm. Myytkö sä sitä täällä Kaarinan suunnalla jossain?
Pitäisi tosiaan imuauto ottaa imemään kolibakteereita täynnä oleva maa-aines pois ennen ja sen jälkeen aloittaa urakka. Lattialämmitystä ei tule ja lähinnä verstas ja oleskelutilaa kellarikerroksessa.

[Matti Alander]

Varasto löytyy Kaarinasta osoitteesta Helsingintie 406 Piikkiö ja on avoinna arkisin 8 - 17. Varasto tuotteina 70 ja 100 mm tuotteet.