Ovenkarmin rakennusohje

[A13]

Odotamme enää sitä, että Fein Multimaster saapuu kustin polkemana ja tekee ne karmit vissiin melkein itsestään...

Meillekin hankittiin jossain vaiheessa remonttia Fein, ja kyllä se tosiaan on joissain hommissa ihan yliveto masiina! Sormiliitosten teossa päädyin kuitenkin ihan perinteiseen selkäsahaan, sillä minä en meinaa saada noilla notkeateräisillä sahoilla aikaiseksi suoria sahauksia, mikä liitoksissa on ensiarvoisen tärkeätä.

[Pekka Huhta]

Kiitos tämän nostosta! Täältähän löytyy vaikka mitä aarteita. Meillä on kellarissa karmiprojektia vielä tälle kesälle aikataulutettuna. Odotamme enää sitä, että Fein Multimaster saapuu kustin polkemana ja tekee ne karmit vissiin melkein itsestään...

Mä taipuisin ton A13:n kanssa samoille linjoille, ei ole Feinistä liitossahaksi. Ainakin puun pituussuunnassa on parempi sahata käsisahalla, eikä Feinissä tahdo sahaussyvyyskään piisata. Sen sijaan ne tapit voi kyllä huolellisuutta noudattaen katkaista kapeateräisellä Feinillä, niin että talttaaminen jää pois.

En oo ihan varma mihin kohtaan Tuuma viittasi tuolla ettei mun vekottimia saisi purettua; mähän käytin nimenomaan ruuveja liitoksen lukitsemiseen että sen sais purettua

Ovenkarmi nyt on niitä rakennusosia joita käytetään sellaisenaan ja harvemmin ruvetaan purkamaan osiin, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Kyllä mä olen vanhoista karmeista tehnyt uusia pienempiä. Vastoin kuin luulisi, niin ei todellakaan kannata yrittää säästää niitä kahta "ehjäksi jäävää nurkkaa", se on varma konsti saada aikaan sutta ja silppua. Vähintään ne liitokset pitää purkaa irti toisistaan, on meinaan yllättävän haastavaa yrittää sovittaa kahta vastakkaista nurkkaa yhtä aikaa jos ne kaksi muuta nurkkaa on vielä toisissaan kiinni.

Mulla voi olla vähän vääristynyt todellisuus sen suhteen että mikä on helppoa ja mikä ei, mutta karmin nurkat on ihan siitä helpoimmasta päästä, niiden ei tartte olla mitenkään sikatiukkoja liitoksia. Ruuvilla voi vähän vahvistaa jos tuli tehneeksi vähän huonon. Ja jos sahasi pieleen niin taltalla voi aina vuolla vähän lisää tilaa liitokseen. Kun vanhoja kattoo, niin ne on usein tehty ihan kirvesmiehensahalla vähässinnepäin, ei millään superhienohampaisella sahalla ilmatiiviiksi.

Pekka

[Hower]

Minä tein ovenkarmit ihan väärällä tavalla.
Eli kun ei ollu oikein mitään työkaluja kyntteen tekemiseen niin otin 42x120 höylätyn lankun ja ruuvasin siihen 15x62 laudan. Niistä tuli siis kyntteellä varustettu karmilankku...
Noiden nurkkien kanssa en ruvennut mihinkään erikoisempiin liitostouhuihin; ruuveilla vaan päistä kiinni. Käytännössähän koko ovilevyn paino tulee saranapuolen karmille, jos se on tarpeeksi tukevasti kiinni seinärungossa (mulla kellarin betoniseinä) niin eihän niihin nurkkiin käytännössä mitään rasitusta tule ovilevystä. Toki yläkarmi ja kahvapuolen karmikin tuli kiinnitettyä tiukasti kiinni seinään.
Ruuvien reiät tapitin puutulpilla .... hionnat ja maalaukset normaalisti.

[tuuma]

En oo ihan varma mihin kohtaan Tuuma viittasi tuolla ettei mun vekottimia saisi purettua; mähän käytin nimenomaan ruuveja liitoksen lukitsemiseen että sen sais purettua

En oo ihan varma minäkään Liittyi todennäköisesti jossain muualla olevaan kirjoitukseen jossa olit jossain kohdassa oikonut mutta mieleeni asia pulpahti tähän kohtaan. Alkaa tässä viestien määrässä näemmä jo päässä heittämään.

[A13]

En tiedä onko helpon vastakohta vaikea vai työläs, mutta sormiliitosten teko ei ihan oikeasti ollut kumpaakaan! Vaikeinta oli saada aikaiseksi suorat sahaukset, mutta sekään ei ollut kovin vaikeata. Ja työläyden suhteen homma oli suorastaan yllättävän helppo, sahauksiin meni ehkä reilu puolisen tuntia ja olisiko talttauksiin mennyt tunnin verran. Mittauksiin ja piirrotuksiin meni varmaan melkein tunti ja kasaukseen toinen mokoma. Kaikkine ihmettelyineen ja työkalun hakemisineen ilman pintakäsittelyjä siis suunnilleen neljän tunnin homma ensikertalaiselta.

Olen muuten aikaisemminkin kiinnittänyt huomiota siihen, että mittaukset ja piirrotukset vievät yllättävän paljon aikaa suhteessa varsinaiseen työstöön ja kasaukseen, ja sitä ei koskaan osaa tai muista ottaa huomioon, kun yrittää arvioida jonkin asian tekemiseen menevää aikaa.

Nurkkien kasauksen tein loppujen lopuksi ulkosyrjältä sormien läpi päätypuuhun 5" nauloilla. Rautakauppakarmilankku tuntui niin hyötykasvuiselta eli pehmeältä, että päädyin naulaamaan joka nurkan neljällä naulalla.

Koska kyseessä on piharakennuksen ulko-oven karmi, niin karmi kyllästettiin ennen kokoamista pellavaöljyllä. Ja koskapa karmin kynnyspuu lepää sokkelin päällä, niin laitoin tietty väliin bitumihuopakaistaleen, ja varmuuden vuoksi vielä tervasin karmin ulkopuolelta eli piiloon jäävältä osalta kynnyksen ja pystypuiden alaosan.

[pelkka]

karmi kyllästettiin ennen kokoamista pellavaöljyllä

Iik. Pellavaöljyllä vaiko keitetyllä pellavaöljyllä ( = vernissalla)?

[A13]

Raa'alla, kyllästys kuuluu tehdä raa'alla pellavaöljyllä.

[pelkka]

Joo, mietin vaan tuota että ulkotiloissa saattaa raaka pellavaöljy vetää ikävästi homeeseen (tää ei ole mikään absoluuttinen totuus, eräs perinteinen pellavaöljymies palstalla voi valistaa tarvittaessa tarkemmin!).

[vesahy]

Eli kun ei ollu oikein mitään työkaluja kyntteen tekemiseen niin otin 42x120 höylätyn lankun ja ruuvasin siihen 15x62 laudan. Niistä tuli siis kyntteellä varustettu karmilankku...

Panitko jotain liimaa rakoon?

[kappalainen]

Elvytellään taas topicia. Saini peiliovia, kun meinasi mennä polttopuihin....ja karmeja kai tehtävä.
Kun näitä liitoksi ei jokainen osaa tehdä tai kuten aina sanoin, kun en vielä osannut liitoksia: 'En ehtinyt'.
No kumminkin. Kun niitä liitoksia haluaa tukevoittaa, mutta haluaa päästä helpolla, niin harjanvarsia saa kaupasta. Niitä on pääsääntöisesti kahta paksuutta ja kolmannet ohuet varret ovat kovempaa puuta, mutten muista mistä niitä saa. Poralla vaan pari reikää ja harjanvarren pätkä sinne.
Tein tukeista pihakalusteet 15 vuotta sitten. Vernissä, puuöljy mikälie sotkussa liotetut harjavarret löin tukkipinon läpi ja kasassa ulkona ovat vielä tänä päivänä.
Eli noilla saa karmitkin kasattua ja montaa muutakin kiinnitettyä. Eipä noita ole paha sorvatakaan jos kovampaa tavaraa vaatii. Purkaminen on kohtuu helppoa, jos ei liimaa. Ruuvi tapin päähän ja vetää koputellen ulos. jos haluaa pysyvän ja takuu tukevan, kiila tapin päähän ja liimat mukaan... Olen joskus porannut kylkeen toisen ohuemman tapin lukitsemaan (sokka), jonka voi jättää vaikka aavistuksen ulos ja lukita pinellä naulalla. Saa pois sitten tongilla. Tein joskus huonekalut, jota piti olla purettavat, muttei saanut olla nauloja eikä ruuveja.

Pohdin noita liitoksia tovin aikoinani ja totesin että piiloon jäävissä osissa ainoa mikä minulle merkitsee on tukevuus. Pelkät naulat tai ruuvit ei 90 asteen rasitetussa kulmassa ole mitään. Pienetkin tapit tekevät jo paljon tukevuudelle ja kukkakepeistä saa sahatutua pitempiä. Tavallisia ruuveja en suosi liitoksissa joissa sivuttais asitusta. kiloruuvit ainakin katkeilevat todella helposti.

Tuli kaikkea kehiteltyä, kun työkalut olivat aikoinaan mallia pora, vasara ja tylsä saha. Nyt voisi perustaa rakennusliikkeen paitti aikaa, betonimylly ja telineet uupuu.

[Tindelitinda]

No niin,
...tulipa sitten aloitettua "tahtoo entisen oven! " -projekti...
Alkuperäinen ovi on joskus vaihdettu "nykyaikaiseen", onneksi vanha ikkunallinen peiliovi oli talletettu vintille. Karmit tosin on ehditty polttaa hellan pesässä.
Sitä ovea nyt sitten vähitellen kunnostelen, ja pitäis ne karmitkin ovelle tehdä.
Löysin toisesta puuvajasta tuhdin koivulankun, oli vielä tuohetkin syrjässä. ja kas, päätinkin tehdä siitä kynnyksen.
Olihan se vedellyt itsensä kieroon - tietysti, reilusti oksia sisältävänä, vuosia ulkona puuvajassa milloin mitenkin säilytettynä.
Siitä sitten tasohöylällä ensin suoraksi - tässä vaiheessa alkoi homma jo vähän epäilyttää, lankku kun oheni huolestuttavasti samalla kun suoristui.
Keksinpä sitten idean: laitan lankun puoliksi, ja liimaan puoliskot yhteen, vastakkain, niin pysyypä sitten tuleva kynnys suorana...
Vaan pikku mittavirhe tuottikin kaksi eripaksuista koivulautaa, joista toinen saa sitten toimia listana ovea vasten - ei sitten tarvitse erikeeen höylätä kyntettä ovelle.
Vaan miten sitten kävikään - liimat sivuille ja puristimilla kiinni. Vuorokauden kuivumisen jälkeen puristimet auki, ja totaemus, että toinen pää ei pysy kiinni...onneksi systeemillä on pituutta vielä sen verran, että keskiosasta saa vielä riittävästi puuta kynnykseen.

Ja nyt sitten kysymys:
Pysyykö liimatut laudat toisissaan? Oliko hullun hommaa?
Joo, varmaan saa kynnyksen helpommallakin, kun menee kauppaan, mutta nyt haluttiinkin tuo vanha pihakoivusta peräisin oleva lankku käyttöön...tunnearvoa siis.

Takoitus on tehdä loput karmista Pekan ohjeen mukaan - mäntylankkua, sormiliitoksia jne.. .
Talo johon ovi+karmit tulee, on suurimman osan vuodesta kylmillään (ei peruslämpöä), käytössä muutaman kerran vuodessa, n. viikon kerrallaan.

Terv. J-V

[Järveläinen]

Pysyykö liimatut laudat toisissaan? Oliko hullun hommaa?
Terv. J-V

Miksipä ei pysyisi, jos vain liima oli oikeanlaista. Noin ne liimapuupalkitkin tehdään. Minä taas tekaisin kymmenkunta vuotta sitten vastaavalla tavalla pienen (siis tosi pienen!) veneen puukspröötin aihion kahdesta 2x4 lehtikuusisoirosta, eikä se ainakaan vielä edes uhkaa rakoilla.
Sen sijaan kyseenalaistaisin vahvasti koivulankun käytön ulko-oven kynnyksenä. Koivu kun ei ole ollenkaan niitä lahosietoisimpia puita, ennemminkin päin vastoin. Vähintään tuo olisi suotavaa kyllästää perusteellisesti.