Mikä on oikeaoppinen sokkelin eristys?

[miesjavasara]

Vertailemalla useita eri tekniikoita ja valmistajien mainoksia herää kysymys, mikä on oikeaoppinen sokkelin eristys? Itselläni on rinnetontilla vanha rmt vm -48 kallio perustalla ja kosteuspukkaa seinään rinteenpuolelta + laatan alta. Rakenne on tällä hetkellä koskematon ja alkuperäinen ilman salaojia, sekä eristeitä. Tarkoitus on laittaa kuntoon, mutta sitä ennen haluaisin kuulla käyttäjien/ ammattilaisten mielipiteitä asiasta.

Fuktisol/ Isodrän mainostavat tuotettaan salaojittavana lämmöneristeenä. Kosteus siirtyy siis lämpimästä kellarista kylmempään eli perusmuurista ulospäin. Mutta mitä jos kosteuden liike onkin päinvastainen? Maa lämpeää tontilla paljon jossa on paljon kalliota + kiviainesta ja aurinko pääsee lämmittämään koko päivän. Kellari tilaa ei lämmitetä. Siirtyykö tällöin kosteus kohti seinää ja kellaria, jos käyttää Fuktisol/ Isodrän tuotteita?

Entä jos Fuktisol /Isodrän tuotteen ja maa-aineksen väliin laittaa perinteisin patolevyn, joka toimii kosteussulkuna. Täten estäen maa-aineksesta liikkuvan kosteuden kohti eristettä. Eikö tällöin pitäisi sokkelin eristys olla oikeaoppinen ja kosteusliikkuu aina kellarista ulospäin, eikä päinvastoin.



Heräsi tälläinen kysymys mieleen, kun olen tutkiskellut ja lukenut ns. "mikä on oikeaoppinen sokkelin eristys?" Tai kaikki valmistajathan sanovat aina, että heidän tapansa on oikea mutta järjellä, kun ajattelee on valmistajien tavoissa kuitenkin poikkeamia esim. Finfoam vs. Isodrän/fuktisol. Mielenkiinnolla otan vastaan muiden ajatuksia asiasta.

[Ruskolainen]

Käytännössä ei saa rakennetta korjattua oikeanlaiseksi ja syy on kalliolle perustaminen. Kalliosta nousee aina kosteutta kellariin vaikka teet mitä (tai no kallion ja sokkelin välisen yhteyden katkaisu on ratkaisu, mutta kukaan ei sellaiseen lähde).
Onko kallio näkyvissä kellarissa?
Mikä on kellaritilan haluttu käyttö remontin jälkeen eli miksi remontoidaan? Jos kellaritiloja ei ole tarkoitus käyttää asuintiloina niin riittävä tuuletus on halvin vaihtoehto.
Oikeaoppisesti salaojat pitäisi tehdä niin että vesi valuu salaojaputkiin jotka on kalliossa tehdyssä kanaalissa. Rinteen puolelle bitumikaistale sokkelista maanpinnan korkeudelta kanaalin reunaan, muuten esim. Fuktisolin tai finnfoamin ohjeen mukaan kaistale sokkelin alareunaan.
Mielestäni vain yhtä keinoa ei voi käyttää vaan olisi tehtävä ns. hybridi-versio kuten edellä kirjoitin. Tietenkin pitää muistaa että kosteustiivis ei rakenne ole siltikään johtuen kalliosta. Eristeenä voi käyttää mielen mukaan joko Fuktisolia tai Finnfoamin CW-300.
Patolevy maaaineksen ja fuktisolin väliin? Miksi? Siis vesihän menee painovoimaisesti fuktisolissa alaspäin joten ei siihen mitään patolevyä väliin tarvita.
Kesällä kosteuden suunta voi olla päinvastainen ,mutta talvella suunta kääntyy kellarista ulospäin.

[miesjavasara]

Hei,

Kellarin ulkopuolinen eristäminen on mielessä, koska jos tulevaisuudessa tulee joskus tuonne kellariin jotain tehtyä pitäisi saada tuo kosteus kuriin, ennen sisätilojen laittoa. Kalliota ei näy kellarin sisällä.
Juu ja tuo bitumihomma ja mahdollisen kanavan teko salaojaputkelle on käynyt mielessä siis tällä tavoin on varmaan ainut mahdollisuus saada tuo kosteus ohjattua oikealla tavalla.

Juuri tuota tarkoitin, että jos käyttäisi tuota fuktisolia/isodräniä ja kellari olisi lämmittämätön niin todennäköisesti kesällä kosteuden suunta voisi vaihtaa suuntaa, eli kosteus siirtyisikin kohti kellaria "viileämpää tilaa" mikä ei todellakaan olisi haluttu tapahtuma :).

Eli jos ymmärsin oikein nämä fuktisol/isodrän tuotteiden toimivuus vaatii lämmitetyn kellarin, jotta kosteuden liike olisi haluttu eli ulospäin. Sitten rinteenpuolelle, missä vesi valuisi painovoimaisesti kohti kellaria, pitäisi laittaa mielummin kosteussulku estämään suurempi kosteuden tuoma kuormitus.

Kiitoksia Ruskolainen ajatuksistasi!

[vesanna]

Hei,

Kellarin ulkopuolinen eristäminen on mielessä, koska jos tulevaisuudessa tulee joskus tuonne kellariin jotain tehtyä pitäisi saada tuo kosteus kuriin, ennen sisätilojen laittoa. Kalliota ei näy kellarin sisällä.
Juu ja tuo bitumihomma ja mahdollisen kanavan teko salaojaputkelle on käynyt mielessä siis tällä tavoin on varmaan ainut mahdollisuus saada tuo kosteus ohjattua oikealla tavalla.

Juuri tuota tarkoitin, että jos käyttäisi tuota fuktisolia/isodräniä ja kellari olisi lämmittämätön niin todennäköisesti kesällä kosteuden suunta voisi vaihtaa suuntaa, eli kosteus siirtyisikin kohti kellaria "viileämpää tilaa" mikä ei todellakaan olisi haluttu tapahtuma :).

Eli jos ymmärsin oikein nämä fuktisol/isodrän tuotteiden toimivuus vaatii lämmitetyn kellarin, jotta kosteuden liike olisi haluttu eli ulospäin. Sitten rinteenpuolelle, missä vesi valuisi painovoimaisesti kohti kellaria, pitäisi laittaa mielummin kosteussulku estämään suurempi kosteuden tuoma kuormitus.

Kiitoksia Ruskolainen ajatuksistasi!

Moro, tästä aiheesta on täällä lukemattomia ketjuja, joita luetaan kuin belsebuubi Isoa Kirjaa. Käy ihmettelemässä meidän tulkintaa m.alanderilaisesta riisisuklaalevyn asennuksesta yms. kalliolle perustamistesta ja kosteuden poispitämisestä. Blogissa pitää selata aika paljon taaksepäin 2012:een, sorry - ei ole juuri indeksoitu
http://mumeksintupa.tumblr.com/
Toivottavasti jeesaa pohdinnassa! Ja lykkyä hullun urakassa

[Matti Alander]

Kuten edelläkin on kirjoiteltu on pahin ongelmasi ehkä, kallio jota pitkin vesi mahdollisesti valuu kohti taloa ja jopa lattian alle.
Perustuksien kosteustekninen käyttäytyminen on melko monimutkainen asia, koska se on monen tekijän summa. Rintamamiestaloja rakennettaessa sotien jälkeen, aihe kyllä ymmärrettiin. Kellarit eivät vaan silloin olleet asuinkäytössä, kuten nykyään halutaan. Rintamamiestalon korkea kivijalka on pelastanut paljon ongelmilta, samoin sisäänpäin kuivumisen mahdollisuus. Kalliota pidettiin hyvänä rakennuspaikkana, mitä se onkin rakenteiden painumista vastaan. Samoin kosteusteknisestikkin silloin kun talo sijaitsi niin sanotulla hyvällä rakennuspaikalla, mäen nyppylän päällä, jolloin vedet juoksivat poispäin tehokkaasti.
Korjauskohteena talo kallioon kiinni rakennettuna voi olla haasteellisempi, mutta routa- ja painumavaurioita siinä ei ole.
Oikea korjausajatus siinäkin on luoda vedelle ja kosteudelle helpoin tie rakennuksesta poispäin ja ulos. Tiivistämällä pelkästään ongelma vaihtaa helposti vain paikkaansa.
Tarvittaessa kallioon louhitaan riittävä ura, jota pitkin vesi johdetaan pois, myös betonista valettuja vedenohjauspalkkeja voidaan totuttaa ylärinteen puolelle.
Käytettäessä mitä tahansa seinän eristysmateriaalia on kallion ja seinän raja hyvä tiivistää betonikourulla ja bitumipinnoitteella, noin 10 cm seinää ja kalliota vasten. Näin tietysti muodostuu lähes vesitiivis laatikko lattian alle ja alarinteen puolelle onkin puhkaista putkitus ulos, josta mahdollisesti lattian alle päässyt vesi pääsee purkautumaan.
Kellaria asuinkäyttöön otettaessa on pääsääntöisesti betonilattiatkin uusittava ja samalla lattian alla majaileva iäkäs tekniikkakin. Nykykäytännön mukaan lattia eristetään ja asennetaan kapillaarikatko. Kellarit ovat usein rintamamiestaloissa kovin matalia ja ongelmia syntyy huonekorkeuden kanssa, tällöin erinomainen ja toimiva kapillaarikatko syntyy salaojittavalla lämmöneristeellä, joka säilyy puhtaana asennettaessakin. Tasauksen voi epätasaiseen maaperään tehdä kevytsoralla tai sepelillä 5 - 11 mm, kannattaa huomioda että muoviputken ympärille ei saa asentaa suurempaa raekokoa kuin 20 mm.
Edellä onkin käsitelty maaperän lämpiämistä, joka lattian alla on paljon suurempi huoli kuin seinän vierillä. Siksi eristyskerrokseksi suosittelen 200 mm paksuutta solupolystyreeniä. Joko kauttaaltaan salaojittavaa hengittävää eristettä tai säästörakennetta 100 mm Fuktisol ja päälle 100 mm lattia Eps. Muovikalvoa tai sen kaltaisia eristeitä betonirakenteen ulkopuolella tulee välttää.
Herra Daltton oivalsi jo 1760 Englannissa kaasujen osapainelain, vesikaasukin pyrkii suuremmasta paineesta tasaantumaan matalamman paineen suuntaan. Tähän perustuvat salaojittavaa lämmöneristeetkin kuivaavana vaikutuksena, jolla saadaan haitallinen kapillaarinen kosteudennousu perustuksissa työnnettyä ulospäin.
Maaperän lämpiämistä on tutkittu varsin paljon ja todettu rakennuksen lämpövuon olevan sen pahin aiheuttaja. Auringosta maaperä lämpiää sanottavasti vain aivan pinnastaan noin 6 - 7 asteeseen, melko pienessäkin maakuopassa olutkori säilyy viileänä.
Kastepisteistä ja vesihöyryn osapaineista keskustellessa, hyvin usein kuvitellaan aina olevan talven tai kesän. Suomessa ainakin pitäisi olla neljä vuodenaikaa, vaikka aina sitä ei huomaa. Vesihöyryn liike on myös hyvin hidasta, verrattuna esimerkiksi Konvektioon ilman virtaukseen. Salaojittavalla eristeellä ulospäin kuivuvaksi muutettu seinä kuivuu hitaasti, betonin tiiveydestä, paksuudesta ja lämpötilaeroista riippuen. Maan lämpötilojen muutokset ovat myös hyvin vähäisiä ja hitaita, talven jäähdyttävä vaikutus ei johdu kovinkaan syvälle. Ulkoilman muutokset ovat paljon nopeampia ja seinärakenteet joutuva lujille, kesäaikaan aurinko voi lämmittää seinää jopa 60 asteeseen ja sisäpuolella jäähdytetään samalla 20 asteeseen. Tästä tutkijatkin ovat olleet huolissaan, miten sisäpuolen höyrynsulku toimii. Laskentaohjelmat tietysti näyttävät katastrofia , käytännön toimivuutta ongelmineen en ole vielä ainakaan nähnyt.
Salaojittavia ja hengittäviä eristeitä, on käytetty kellareissa ja matalissa perustuksissa vuosikymmeniä ja toimineet erinomaisesti, niin pystysalaojina, lämmöneristeinä, kapillaarikatkoina, kuin kuivaajinakin. Edellä kysellyn kaltaisia ongelmia ei ole tullut vastaan.
Patolevyjä ei rakenteeseen pidä mennä tunkemaan, kannattaa vain noudattaa valmistajan asennusohjeita, näin on tehty jo vuosikymmeniä kymmenissä tuhansissa kohteissa erinomaisin tuloksin.