Päältä ajettava ruohonleikkuri

[STN]

Pitäisi kesäksi hommata päältä ajettava ruohonleikkuri. Nyt ei ole minkäänlaista leikkuria, tarkoitus oli aluksi etsiä halpa syksyn alennusmyynnistä, mutta kun kävin kaupoissa niin kaikki olivat perushintoja eikä mikään liike halunnut antaa syystarjouksia.

Ilmeisesti etuleikkurilla varustetut ovat näppärimpiä? Itse katsellut tähän saakka John Deereä, Jonserediä. Al-Ko kiinnostaisi mutta en ole löytänyt päältä ajettavaa. Kellään suosituksia?

[PanuP]

Itse en ainakaan tule enää kelpuuttamaan muuta kuin hydrostaattivetoisen.
Mulla on vanha etuleikkuri Husqvarna ja palvelee edelleen mainiosti.

[STN]

Itse en ainakaan tule enää kelpuuttamaan muuta kuin hydrostaattivetoisen.
Mulla on vanha etuleikkuri Husqvarna ja palvelee edelleen mainiosti.

Mitä käytännön eroa on ns. tavallisella ja hydrostaattivetoisella?

Toinen mikä mua mietityttää, että onko roiskevoitelu toimiva vai pitäisikö ottaa painevoitelulla oleva malli. Kuulemma jos paljon mäkistä maastoa, silloin ei roiskevoitelu ole kovin toimiva. Oma tontti suht tasasta, mutta on siellä ihan pieniä mäkiä.

[masi]

Hydrostaattinen tarkoittaa tavallaan automaattivaihteita, elikä jalka pois jarrulta ja sitten kaasulla liikkeelle. Minulla on molemmat ja kummallakin ajelen mieluusti. Hydrostaattinen ruohonleikkuri on traktorimallinen, toinen etuleikkurilla varustettu. Jos ajaa tunnin tai yli yhtämittaa nurmikkoa, normaalisti kytkimella ja vaihteilla varustettu on mukavampi, sillä silloin ei tarvitse koko ajan painaa kaasua. Helppoa, eikö totta. Se, minkä itse haluaisi, on se, että leikkuri silppuaa leikanneen nurmen alleen varsinkin, jos ei "joka toinen" päivä aja leikkurilla. Mukavia leikkikaluja ne ovat. Traktorimallin etu taas on se, että leikkurin voi ottaa pois kokonaan ja ajella "huviajelua". Moottoriteholla ei juurikaan ole merkitystä ainakaan meillä, vaikka nurmikkoalueemme ei olekaan tasamaalla kuin osin. Oikeastaan nurmikon leikkaaminen onkin ainakin itselle aina hupiajelua, musiikki päälle korvasuojiin ja kaasua .

[vesahy]

Minulla on Partner ja siinä on vissiin jokin variomaatti. Kaasu vakioasetukselle ja kuljettajan vieressä on paaki, josta säädetään nopeus eteen- ja taaksepäin. ei tarvitse kaasutallaa jalalla painaa.

Terälaatikko lähtee helposti irti kun se kerran kunnolla opettelee. Seitsemän sokkaa irti ja tangot pois rei'istää niin laatikon voi vetää alta sivulle. Se on muuten syytä tehdä joka syksy ja putsata röhnät pois painepesurilla, loppusilaus ruosteensuoja-aineella. Terät silpaisen teräväksi käsivaralta rälläkällä, huolto-ohjeen mukaan pitäisi viedä ehjäämölle terotettavaksi.

Amerikkalainen insinööri ei ilmeisesti ole koskaan kuullut ruosteesta, sellaisia koloja siinä terälaatikossa on. Kun sinne kertyy kilokaupalla märkää ruohosilppua niin parin millin pelti ruostuu puhki (mulla ei vielä 20 vuoden aikana). Kaikkein hoopoin ratkaisu on terien laakeripesät, jotka ovat kevytmetallivalua, ne on pultattu suoraan rautapeltiin kiinni ja sen vuoksi ne syöpyvät suht nopeasti.

[STN]

Onkohan merkillä mitään väliä? Tuntuu melkein jokaisessa olevan Brigs & Strattonin moottori.

Nyt oon pikkasen vilkuillut Husqvarnaa, tuntuisi olevan kelpo pelejä.

Tietääkö kukaan saksalaisia merkkejä? AL-KO on yksi, mutta ei tee kuin perinteisiä ruohonleikkureita, ei päältä ajettavia.

[ramirez]

Onkohan merkillä mitään väliä? Tuntuu melkein jokaisessa olevan Brigs & Strattonin moottori.

Nyt oon pikkasen vilkuillut Husqvarnaa, tuntuisi olevan kelpo pelejä.

Tietääkö kukaan saksalaisia merkkejä? AL-KO on yksi, mutta ei tee kuin perinteisiä ruohonleikkureita, ei päältä ajettavia.

Ittellä huskin lr120 päältä ajettava traktorimalli.
Nurtsit tarvis olla täysin tasasia mahanaluslerikkurivehkeissä. Yksi pyörä kun menee montttuun niin sillon tulee tasasempaa ja multa lentää.
Kerääjään saa ajettua kunnolla vasta kun on ensin ajanut nurtsit sileeksi ja heittäny sen sivulle, siitä muutamantunnin päästä ajaa kerääjän kanssa.
Muuten joutuu ajamaan kakkosella että nostaa keruusäiliöön.
Omissa ajatuksissa olis etuleikkuinen huski muttta on hinnankiroissa.

[Leppäkorpi]

Minulla on kaksi päältä ajettavaa, varustettuna etuleikkurilla, Stiga park 12 ja Husqarna rider 850, Toinen joutaisi pois, Stigan hinta 1400 euroa ja Husqarnan 900 euroa. Voin laittaa kuvan yv:nä.

[vesahy]

Traktorimallinen on kömpelö jos tontilla on paljon puita ja pensaita ja muita kierrettäviä esteitä. Kääntösäde ei riitä, joutuu vekslaamaan eestaas. En ole kokeillut niitä, joissa on takapyörä- tai runkonivelhojaus, mutta ilmeisesti ne ovat paljon ketterämpiä.

Minulla on myös perässäkäveltävä niittokone, mutta se on todellinen hirviö koneeksi. Kun terien liike on edestakainen, niin se tutisee ja vapisee aika tavalla. Laite on Al-Kon tekemä, mutta moottori Tecumsehin ja siinä lukee kyljessä Easy Start. Suomeksi se tarkoittaa, että se saattaa käynnistyä kun oikein kiroilee ja manaa, potkii ja hakkaa, rukoilee ja anelee. Normaalisti suihkutan sen eetterillä ensin pyörryksiin, sitten kiskaisen narusta ja silloin se saattaa lähteäkin käyntiin.

[STN]

Minulla on kaksi päältä ajettavaa, varustettuna etuleikkurilla, Stiga park 12 ja Husqarna rider 850, Toinen joutaisi pois, Stigan hinta 1400 euroa ja Husqarnan 900 euroa. Voin laittaa kuvan yv:nä.

Kiitos tarjouksesta, mutta jätän käytetyt nyt väliin.

[teokule]

Minulla on Partner ja siinä on vissiin jokin variomaatti. Kaasu vakioasetukselle ja kuljettajan vieressä on paaki, josta säädetään nopeus eteen- ja taaksepäin. ei tarvitse kaasutallaa jalalla painaa.

Terälaatikko lähtee helposti irti kun se kerran kunnolla opettelee. Seitsemän sokkaa irti ja tangot pois rei'istää niin laatikon voi vetää alta sivulle. Se on muuten syytä tehdä joka syksy ja putsata röhnät pois painepesurilla, loppusilaus ruosteensuoja-aineella. Terät silpaisen teräväksi käsivaralta rälläkällä, huolto-ohjeen mukaan pitäisi viedä ehjäämölle terotettavaksi.
Amerikkalainen insinööri ei ilmeisesti ole koskaan kuullut ruosteesta, sellaisia koloja siinä terälaatikossa on. Kun sinne kertyy kilokaupalla märkää ruohosilppua niin parin millin pelti ruostuu puhki (mulla ei vielä 20 vuoden aikana). Kaikkein hoopoin ratkaisu on terien laakeripesät, jotka ovat kevytmetallivalua, ne on pultattu suoraan rautapeltiin kiinni ja sen vuoksi ne syöpyvät suht nopeasti.

------------
Paljon ajellessa, isommilla nurmikoilla tuo (esim. Partnerin) vipusäätö hydrauliikkavaihteistossa on kuskille huomattavasti mukavampi, ei tarvitse jalkaa kuin jarruttamisessa ja ajosuunnan vaihtamisessa.

Ollut vuosikausia käytössä, eikä vielä isompia ongelmia, kunhan otta tavaksi tehdä mm. seuraavat asiat:
- Leikkuulautanen irti jokaisen leikkuun jälkeen! Kannattaa vaihtaa kaikki sokat hiuspinnimallisiksi, joissa on kunnon lenkki, irroitus/allelaitto hoituu rutinoidulta muutamassa minuutissa.
- Jos paineilmaa käytössä, puhalla suurimmat roinat ensin pois joka puolelta (jääpä vähemmän roiskuvaa likaa pestäväksi). Siistimpää hommaa, jos hankit pistoolin n. 1m taivutettavalla suutinputkella.
- Jos löytyy painepesuri, lautanen kantilleen ja metaalipinnat puhtaaksi. Taas hauskempaa, jos pistoolissa taivutettu suutinputki.
- Älä kuitenkaan paina vettä suoraan laakereihin! Paikallaan oleva terä estää sen aika hyvin, jos et pese suoraan sivusta.
- Paineilmalla kuivaus, niin ei turhaan ruostu.
- Terät kannattaa pitää aina veitsenterävinä, on helpompaa, kun ostaa varateräsetin, jolloin on aina yksi setti vaihdettavissa pesun yhteydessä, jos tarvetta. Hionta helppoa pikkurälläkällä.

Huom.
Kisa on valmistajilla kovaa, siksi tingitään kaikesta 'tarpeettomasta'. On huomattava, että laakeripukissa on (yleensä erilaiset) laakerit sekä ala- etä yläpäässä, akseli kiinni alemmassa, MUTTA pukit ovat yleensä tyhjää täynnä, suorastaan odottavat vettä, eikä rasvanippojakaan löydy. Tarkoittaa sitä, että jos(kun) vettä pääsee laakeriin tai pukin sisälle, ongelmia luvassa ennemmin tai myöhemmin.

Itse purin leikkuulautasen yläpuoliset romppeetja pukit.
Laakerit ulos pukeista, uudet tilalle, huom! sisäpuoliset peitelevyt pois/auki, rasvanippa helppo porata jokapukin kylkeen, vaseliinia sisään, akseli laakereineen paikalleen.
Hauskaa puuhastella paremman tekemisen puutteessa. Lisäksi rasvaprässillä pukit täyteen vaseliinia silloin tällöin lisäillen, niin eipähän jää vedelle tilaa.
Laakerit ovat aika vakiotavaraa, netistä löydät räjäytyskuvat ja laakerityypit, löytyy vaikka Biltemasta tai Mtonetistä...

Joka päivä on riski oppia uusia asioita : )

[vesahy]

Kun Partnerin jarrua painaa, niin samalla se löysää vetopyörästön remmin, muutenhan se kärähtäisi hetkessä. Ja kun se remmi hiukan kuluu ja venyy, niin se helposti hyppää pois hihnapyörän urasta. Takaisin laittaminen on temppu sinänsä, onnistuu parhaiten kun irrottaa akun ja nostaa se pois kotelostaa.

[markokoo]

Onkohan merkillä mitään väliä? Tuntuu melkein jokaisessa olevan Brigs & Strattonin moottori.

Nyt oon pikkasen vilkuillut Husqvarnaa, tuntuisi olevan kelpo pelejä.

Mulla kokemukset n 2006 tai 7. Silloin pähkäilin kovasti noitten kanssa. Päädyin sitten Husqvarna LTH-171 malliin eli traktorimalli. Halusin sen 42 tuumasen niin sen takia toi isompi. Ja toi on Kohlerin moottorilla.

Silloin se maksoi jonkun 2300 euroa kun vastaavan Brigs&stratton vehkeen (made in USA) sai Kone-Glansilta silloin johonkin luokkaan 1600 euroa saman levyisellä leikkurilla. Isä silloin samana vuonna haki Salosta vehkeen ja toki moitti poikaa rahan haaskuusta.

Mitähän tohon nyt sitten 8-9 vuoden kokemuksella sanois. Molemmat toimii edelleen ja hyvinkin eikä tunnu rutkuilta. Molemmista akut sippi tähän ikään, isä vaihtanut ja mää sinnittelen varavirralla kun ekan kerran jälkeen jaksaa käynnistyä kun ei pidä hirveän pitkää väliä. Kohlerin kanssa on ollut kyllä käynnistysongelmaa jostain syystä, jos seisoo pitempään niin pitää sahata pitkään. Leikkuutulos? Kai suht sama tosin taitaa tuo husqvarna puhaltaa ruohon kivemmin pois kopasta. Kohleriin vaihdeltu filttereitä ja öljyjä koko ajan, isä kysyessäni tässä taannoin meinasi että nytkö jo siihen pitäisi vaihtaa. Mulla mennyt myös hihna katki mutta varmaan osin omaa syytä kun liian paksua nurmea yritin ajaa ja meni tukkoon.

B&S olen ollut aina tyytyväinen muissa yhteyksissä. Kohlerista en tällä kokemuksella (käynnistysvaikeudet) ihan kiitettävää antaisi. Luultavasti siis jos nyt pitäisi ostaa niin B&S joltain noista made-in-usa merkeiltä olla listalla (jännä siis sinänsä että mitä asioita USA:sta tänne tulee). Siitä huolimatta usko kova että huskyllä mennään vielä pitkään.

Traktorimalli on oma valinta kun vanhaa peltoa yritetään pitää siistinä, puskat on tietyllä pienellä alalla ja hoituu sitten muilla konsteilla. Lähinnä lykättävällä niittokoneella josta diggaan tosi paljon, hoituu heinikkokin ja pienet puun versotkin.

[teokule]

Kun Partnerin jarrua painaa, niin samalla se löysää vetopyörästön remmin, muutenhan se kärähtäisi hetkessä. Ja kun se remmi hiukan kuluu ja venyy, niin se helposti hyppää pois hihnapyörän urasta. Takaisin laittaminen on temppu sinänsä, onnistuu parhaiten kun irrottaa akun ja nostaa se pois kotelostaa.

--------------
Useampi leikkurimerkki tullut vuosien aikana tutuksi, ja minusta aika monessa värkissä taitaa olla jonkinlainen ohjuri, kannatin tai kiristin, joilla hanskata kiilahihnan (hihnojen) venyminen vs. urissa pysyminen.
Kannattaa vilkaista koneen alta säätömahdollisuudet, eiköhän sieltä jotain löydy.

Eikä oikein voi liikaa painottaa hyvin teroitettujen leikkuuterien, puhtaan = liukkaan lautasen, ja voitelujen, huollon merkitystä. Ja tietenkin (käyttötarkoitukseen) riittävän tehokas moottori ratkaisee.
Nykyinenkin leikkuri on varustettu kerääjäsäiliöillä, kun leikattava alue on sen verran suuri ja käyttötarkoituskin erilainen.
Voi tuo ruohon kerääminen tuntua turhalta, mutta eipä ole näkynyt vuosiin punkkeja tai muita pikkuystäviä mailla halmeilla, eikä tule silppua sisään, eikä tarvitse syksyisin lehtiä haravoida.
Nurmikko nimittäin kasvaa jo nyt, (silpulla) lannoittamattakin aivan tarpeeksi...

Jos leikkuujäte on tarkoitus kerätä tai vispata pidemmälle, niin ehkäpä kannattaisi selvittää, löytyykö koneeseesi ns. 'High Lift' -teräversiot. Ero poistotehossa vakioteriin verrattuna on suuri!
Netistä myös helposti, jos ei jällenmyyjiltä löydy.

[vesahy]

Kyllä siinä hihnpyörässä ohjuri jonkinlainen ohjuri on, sormenlevyinen peltiliuska, joka kyllä taipuu jonkin verran kun sitä taivuttaa. Kun hihna on kuluessaan ohentunut ja venynyt, niin kyllä se sieltä välistä luiskahtaa kun moottori on käynnissä. Mutta kun sitä remeliä vääntää paikoilleen, niin silloin se ohjuri tekee homman hankalaksi. Työhanskat kädessä ei oikein onnistu, paljain käsin menee rystysistä nahka. Nyt osaan kyllä vääntää hihnan paikoilleen hetkessä kun käytän pientä ruuvitalttaa apuna.

Terät ovat varmaan jotain jousiterästä. Taannoin ajelin tasaista nurmikkoa, mutta siinä oli salakavalasti litteä kivi, jonka alle terä kääntyi ja kääntyessään taipui kaarelle parin tuuman verran. Yritin takoa sitä pajavasaralla suoraksi, mutta moska sen kun vaan pomppi lyödessä ja terä pysyi taipuneena.

Tuore ruohosilppu kyllä tarttuu teräkotelon sisäpintaan todella tiiviiksi kerrokseksi, ei se lähde irti kuin kaapimalla. Ja jos sitä ei heti poista, niin ensin se homehtuu ja sitten mätänee. Ja kun se poisto edellyttää teräkotelon irroitusta, niin jäähän se tekemättä paitsi sitten syksyllä. Ainakin minulla.

Ja terien laakeripesät pysyvät minulla enää lähes pelkän uskon varassa, niin ohueksi kiinnitystassut ovat syöpyneet. Kysymys ei ole niiden sisäisestä voitelusta vaan siitä, että kevytmetalli ja teräs eivät kertakaikkiaan sovi yhteen.

No juu, tämä Partneri on ollut minulla vuodesta -98 alkaen ja kesäisin ollaan ajeltu parikin kertaa viikossa puolen hehtaarin tontti, josta puolet on nurtsilla. Mun puolestani saisi kasvaa villiketona mutta silloin muija siirtäisi minut ulkoruokintaan, siistiä pitää olla.