No, piikkaushommahan olikin melkoinen, kun selvisi, että savuhormi on piipussa kauempana. Ensin oli kaksinkertainen muuraus, sitten poistoilmahormi, sitten taas 2xtiili ja sitten vasta oli uunin savukanava. Savupelti oli kuin olikin se rikkinäinen:
Pellin liikkumattomuuskin selvisi. Kahden hormin välissä olevassa seinämässä oli yksi tiili irronnut ja pellin takaosa toppasi siihen heti kun peltiä veti auki enemmän kuin 10mm. Tästä syystä savupeltikin oli rikki. Veikkaan että rautakankea on joskus vuosikymmeniä sitten tai ehkä jo ennen sotia tiputeltu piipun päästä köyden varassa että on saatu pääuuni vetämään.
Uusi pelti löytyi vähän kyselemällä, varsi vain piti vaihtaa alkuperäiseksi, että sai riittävän pitkän. Ongelma oli, että miten nyrkin kokoisesta aukosta katon rajassa saa muurattua uudet kivet sinne kahden hormin väliseen seinämään, vielä kun savupellin varsi on siinä tiellä jarruttamassa jo muutenkin hankalaa työvaihetta.
Pari vuotta sitten kun vanhempani tästä muuttivat tieltä pois, lupasin ettei tarvi kaikki varastoja romuista tyhjätä. Kyllä sitä kaikkea sitten jäikin. Vaikka normaalisti olen sitä mieltä, että romuista pitäisi päästä eroon eikä kerätä nurkkiaan sitä täyteen, niin tällä kohtaa pitää olla toista mieltä. Metallikeräykseen olisi tuokin risa pyöränpumppu joutanut heittää jo kymmenen vuotta sitten mutta ei, tallin nurkassahan se vieläkin päivysti.
Rälläkkä käteen ja naps, pumpusta pää auki.
Pumpun toisen pään linttasin kapeaksi, että mahtuu tiilensaumaan.
Muurauslaastista vähän normaalia löysempää, putki laastia täyteen ja mäntä perään. Niin vain täytettiin saumat laastilla eikä tehnyt tiukkaakaan.
Oli muuten hieno huomata, miten jumalattomasti uunin lämmityskäyttöön vaikutti, kun savupellin saa täysin suljettua. Hyötysuhde nousi huimasti.
