Miehet ei tajuu.. vanhan säilyttämisestä
Juu ei meillekään tule kipsilevyä - inhokkilistani kärkipäässä 
Meillä ollaan vanhan ja uuden kanssa aika tasapainossa ja samaa mieltä. Niin paljon säilytetään kuin mahdollista eikä mitään uusita uusimisen vuoksi. Ja se mitä uusitaan, pyritään tekemään mahdollisimman "viisikymmenlukuisasti". Meillä kyseeseen tuleekin ennemmin talon palauttaminen -50-luvulle, sillä jossain välissä tämä tupa on muovitettu melkein lattiasta kattoon, uunit purettu ja keittiön kaapistotkin suoraan kuin -70-luvun Avotakasta. Yläkerta on talon viehättävin osa, mutta se onkin ehkä originaalein. Siellä ei juuri muuta korjattavaa ole kuin muovimaton poisto ja lautalattian käyttöönotto.
Meillä ollaan vanhan ja uuden kanssa aika tasapainossa ja samaa mieltä. Niin paljon säilytetään kuin mahdollista eikä mitään uusita uusimisen vuoksi. Ja se mitä uusitaan, pyritään tekemään mahdollisimman "viisikymmenlukuisasti". Meillä kyseeseen tuleekin ennemmin talon palauttaminen -50-luvulle, sillä jossain välissä tämä tupa on muovitettu melkein lattiasta kattoon, uunit purettu ja keittiön kaapistotkin suoraan kuin -70-luvun Avotakasta. Yläkerta on talon viehättävin osa, mutta se onkin ehkä originaalein. Siellä ei juuri muuta korjattavaa ole kuin muovimaton poisto ja lautalattian käyttöönotto.
Ei ainakaan toistaiseksi ole ollut tällaista ongelmaa. Ihan hyvin on mennyt suunnitelmat yksiin. Toki nyt aina pientä vääntöä on väreistä ym. hienosäädöstä, mutta ei mitään ihmeempää ja sitten etsitään vain molempia tyydyttävä kompromissi.
Mutta suurin syy yhteisymmärrykseemme on varmasti raha. Kun sitä ei pahemmin ole, niin molemmat mielellään säilyttää sen vanhan. Siihen menee nimittäin huomattavasti vähemmän rahaa, koska se on jo olemassa olevaa. Tarvitsee vain pintasilauksen uusiksi, niin vanha näyttää taas hyvälle.
Pakolliset nykyelämisen asiat on toki uudistettava ja käytämme sen rahan sitten mieluummin niihin pakollisiin menoihin, kuten veteen, viemäröintiin, vessaan, pyykinpesukoneeseen, astianpesukoneeseen jne.
Muutenkin hyödynnämme mielellään kaikkea vanhaa ja edelleen samasta syystä; koska se on edullista. Ja lisäksi hyvännäköistä meidän molempien silmään. Keittiön kaapit on tulossa siskoni vanhat, koska he tekivät keittiöremontin. Kaapit tarvitsevat vain vähän tuunausta ja silmää miten vanhasta saa hyvännäköistä. Samoin heidän remontistaan löysimme muita aarteita; upeaa paksua kuviolistaa, kattokruunun jne. ja kaikki ilmaiseksi. Ne kelpaavat meille enemmän kuin hyvin, koska tyylimme on nimenomaan korjata vanhaa, eikä laittaa uutta.
Eikä olisi edes ollut mitään järkeä ostaa 20-luvulla rakennettua taloa, ellei haluaisi vanhaa säilyttää. Siitä nimittäin tulee varsin kammottava kuvatus, jos alkaa liikaa yrittää ympätä siihen uutta.
Mutta suurin syy yhteisymmärrykseemme on varmasti raha. Kun sitä ei pahemmin ole, niin molemmat mielellään säilyttää sen vanhan. Siihen menee nimittäin huomattavasti vähemmän rahaa, koska se on jo olemassa olevaa. Tarvitsee vain pintasilauksen uusiksi, niin vanha näyttää taas hyvälle.
Pakolliset nykyelämisen asiat on toki uudistettava ja käytämme sen rahan sitten mieluummin niihin pakollisiin menoihin, kuten veteen, viemäröintiin, vessaan, pyykinpesukoneeseen, astianpesukoneeseen jne.
Muutenkin hyödynnämme mielellään kaikkea vanhaa ja edelleen samasta syystä; koska se on edullista. Ja lisäksi hyvännäköistä meidän molempien silmään. Keittiön kaapit on tulossa siskoni vanhat, koska he tekivät keittiöremontin. Kaapit tarvitsevat vain vähän tuunausta ja silmää miten vanhasta saa hyvännäköistä. Samoin heidän remontistaan löysimme muita aarteita; upeaa paksua kuviolistaa, kattokruunun jne. ja kaikki ilmaiseksi. Ne kelpaavat meille enemmän kuin hyvin, koska tyylimme on nimenomaan korjata vanhaa, eikä laittaa uutta.
Eikä olisi edes ollut mitään järkeä ostaa 20-luvulla rakennettua taloa, ellei haluaisi vanhaa säilyttää. Siitä nimittäin tulee varsin kammottava kuvatus, jos alkaa liikaa yrittää ympätä siihen uutta.
"Se ei oo nainen eikä mikään, jos ei valmistu talo, omin hartiavoimin.."
-
Labyrint64
- Jäsen

- Viestit: 786
- Liittynyt: Ke Elo 22, 2007 9:01
- Paikkakunta: Lahti
Hehe, kun on tutkinut noita vaihtoehtoja seinien materiaaliksi niin perskeles - kipsilevyn arvostus nouseekin. Lattia levytettiin lastulevyllä ja tehtiin kelluva. Mutta eikös jo nousekin valtavaksi ongelmaksi muovimaton kiinnitys alustaan. Lastulevy on herkkä kosteudenmuutoksille joten jopa valmistaja varoitti että levyn reunat voi alkaa näkymään maton alta kun ne kosteuden vaikutuksesta nousee. Lisäksi liiman ja primerin valinta oli vaikeaa jottei levy imaise kosteutta itseensä ja ala vääntyillä kostuessaan. Lisäksi liima saattaa reagoida lastulevyn liiman kanssa ja tulee ilmakuplia jne... Noh, nyt on matto paikoillaan ja katsotaan mitä aika tuo tullessaan.
Taidan laittaa seiniin raakalautaa ja vetäistä päälle jonkun kivan petsilakan. Siinähän on kaunis pinta ja kiinnityksiä voi tehdä mihin haluaa :D
Tuohon ylirakentamiseen mennäkseni; kuinka moni 50-luvun talon "entistäjä" on asunut kyseisenlaisessa talossa nuoruudessaan? Onko monilla taustalla kerrostaloasumista nuoruus ja nyt kun on mahdollisuus ostetaan rintamamiestalo? Nimittäin itse asuin nuoruuteni remontin keskellä 50-luvun talossa ja kun jotkut huoneet olivat 10-15 vuotta entisessä kuosissaan ennen remontointia niin en mitenkään ihannoi tuon ajan tyyliä lainkaan. Toisaalta en myöskään ymmärrä mitä järkeä on ostaa vanha talo ja uusia kaikki paitsi runko ja perustukset. Toki jos talon ja tontin saa oikein halvalla ja loistopaikalta niin ehkä kannattaakin mutta...
Itsellä on remontoinnissa selkeä linja että vanhaa jätetään ja kunnioitetaan mutta toki uuttakin voi laittaa. Talossa kun on lattiat esim. raakalaudasta jonka päällä kovalevy ja sen päällä 2-5 muovimattoa eri vuosikymmeniltä niin pakko on uusia lattiat lähes täysin. Toisaalta tietyllä tavalla harmittaa oma täydellisyyteen pyrkivä luonteeni kun moni laittaisi vanhan päällysteen päälle vain laminaatin mutta itseä hieman mietityttää pitäisikö sittenkin vetää vanha parketti ja sen alusmateriaali pois ja purkaa lattia koolaukseen saakka, levyttää uudelleen ja vasta sitten uusi lattia. Toisaalta juuri tämänkaltainen työ nostaa kustannuksia ja mietityttää onko järkeä. Toki täysin uusiksi laittamalla saa lattiasta sellaisen kuin uudessa talossa eli ei narise ja on takuulla suora ja jämäkkä. Toisaalta vanhassa talossa jo ilmankosteuden muutokset välillä narauttaa taloa jostakin ja aamuaurinko paukauttelee peltikattoa. Kai portaatkin saa välillä hieman narahtaa - jos jättää vanhat paikoilleen. Mutta jos uutta tekee niin takuulla teen niin että on jämäkät ja hiljaiset.
Moni on sanonut että vanhassa talossa pitäisi asua vuosi tekemättä mitään ja vasta sitten tietää mitä kannattaa tehdä. Totta - mutta vain toinen puoli. Kun muutimme keväällä ehdotin että vedämme tiety puut ja pensaat välittömästi nurin koska myöhemmin niihin ehtii "kiintyä" ja leikkaaminen on hankalampaa. Näinhän siinä kävi. Kun saunasta tuli kuistille vilvoittelemaan - alasti - niin tuli mieleen että kusellahan tässä pitää käydä. Hiippailin kuistilta hieman ja katsoin näkyykö naapuriin. Perskeles - sai kävellä melkein missä tahansa pihalla eikä naapuriin näkynyt mitään. Naapuritalot on ihan vieressä mutta tiheä orapihlaja-aita sekä lukuisat puut ja pensaat suojaavat näkyvyydeltä. Nyt niitä ei oikein meinaa raaskia leikata kun ei tiedä miten "alaston" pihasta tulee. Samoin puut jotka toki tuottaa lehtiä syksyn "iloksi" niin vastaavasti suojaavat auringonpaahteelta kesäisin niin ettei talosta tule tukalan kuuma.
Sama juttu on tuon sisätilojen kanssa. Kun tottuu joihinkin juttuihin niin ei niitä enää tunne kovinkaan tarpeelliseksi korjata. Joku ruman vihreä väritys kellarin seinissä piti alkuun korjata heti mutta nyt ei väri enää häiritse lainkaan. Toisaalta eipähän tarvi kuluttaa rahaa turhiin maaleihin.
Taidan laittaa seiniin raakalautaa ja vetäistä päälle jonkun kivan petsilakan. Siinähän on kaunis pinta ja kiinnityksiä voi tehdä mihin haluaa :D
Tuohon ylirakentamiseen mennäkseni; kuinka moni 50-luvun talon "entistäjä" on asunut kyseisenlaisessa talossa nuoruudessaan? Onko monilla taustalla kerrostaloasumista nuoruus ja nyt kun on mahdollisuus ostetaan rintamamiestalo? Nimittäin itse asuin nuoruuteni remontin keskellä 50-luvun talossa ja kun jotkut huoneet olivat 10-15 vuotta entisessä kuosissaan ennen remontointia niin en mitenkään ihannoi tuon ajan tyyliä lainkaan. Toisaalta en myöskään ymmärrä mitä järkeä on ostaa vanha talo ja uusia kaikki paitsi runko ja perustukset. Toki jos talon ja tontin saa oikein halvalla ja loistopaikalta niin ehkä kannattaakin mutta...
Itsellä on remontoinnissa selkeä linja että vanhaa jätetään ja kunnioitetaan mutta toki uuttakin voi laittaa. Talossa kun on lattiat esim. raakalaudasta jonka päällä kovalevy ja sen päällä 2-5 muovimattoa eri vuosikymmeniltä niin pakko on uusia lattiat lähes täysin. Toisaalta tietyllä tavalla harmittaa oma täydellisyyteen pyrkivä luonteeni kun moni laittaisi vanhan päällysteen päälle vain laminaatin mutta itseä hieman mietityttää pitäisikö sittenkin vetää vanha parketti ja sen alusmateriaali pois ja purkaa lattia koolaukseen saakka, levyttää uudelleen ja vasta sitten uusi lattia. Toisaalta juuri tämänkaltainen työ nostaa kustannuksia ja mietityttää onko järkeä. Toki täysin uusiksi laittamalla saa lattiasta sellaisen kuin uudessa talossa eli ei narise ja on takuulla suora ja jämäkkä. Toisaalta vanhassa talossa jo ilmankosteuden muutokset välillä narauttaa taloa jostakin ja aamuaurinko paukauttelee peltikattoa. Kai portaatkin saa välillä hieman narahtaa - jos jättää vanhat paikoilleen. Mutta jos uutta tekee niin takuulla teen niin että on jämäkät ja hiljaiset.
Moni on sanonut että vanhassa talossa pitäisi asua vuosi tekemättä mitään ja vasta sitten tietää mitä kannattaa tehdä. Totta - mutta vain toinen puoli. Kun muutimme keväällä ehdotin että vedämme tiety puut ja pensaat välittömästi nurin koska myöhemmin niihin ehtii "kiintyä" ja leikkaaminen on hankalampaa. Näinhän siinä kävi. Kun saunasta tuli kuistille vilvoittelemaan - alasti - niin tuli mieleen että kusellahan tässä pitää käydä. Hiippailin kuistilta hieman ja katsoin näkyykö naapuriin. Perskeles - sai kävellä melkein missä tahansa pihalla eikä naapuriin näkynyt mitään. Naapuritalot on ihan vieressä mutta tiheä orapihlaja-aita sekä lukuisat puut ja pensaat suojaavat näkyvyydeltä. Nyt niitä ei oikein meinaa raaskia leikata kun ei tiedä miten "alaston" pihasta tulee. Samoin puut jotka toki tuottaa lehtiä syksyn "iloksi" niin vastaavasti suojaavat auringonpaahteelta kesäisin niin ettei talosta tule tukalan kuuma.
Sama juttu on tuon sisätilojen kanssa. Kun tottuu joihinkin juttuihin niin ei niitä enää tunne kovinkaan tarpeelliseksi korjata. Joku ruman vihreä väritys kellarin seinissä piti alkuun korjata heti mutta nyt ei väri enää häiritse lainkaan. Toisaalta eipähän tarvi kuluttaa rahaa turhiin maaleihin.
pääsenpä vähällä..
Mulla ei noita ongelmia ole, ei sisustuksen suhteen eikä tarvi kenenkään kanssa käydä keskusteluja siitä, mitä tulee mihinkin. Ne päätän minä ja teen ne kans. Mukavaa joo, mutta aika raskasta.
Just harjuri toi minulle laattaesitteitä, joita katsastaa kellariin ja keskikerroksen vessaan. Ihastelin niitä laattoja tunnin kaksi ja sitten mietin, että ensin purku, sitten uuden teko ja sitten viimeisenä joudan näitä miettimään. Eli kun tekee kaiken itse alusta loppuun asti niin rahkeet miettiä värisävyjä ja materiaaleja sisustukseen tulee vasta siellä loppupäässä
. Epätyypillistä käyttäytymistä minulle, joka olen nainen mutta näin se nyt vain on..
Eksän kanssa oli se ongelma, että mie haaveilin ja ukko sano, että kamala työ.. minä oletin, että eihän tuo nyt voi ylivoimaista olla mutta nyt kun olen käytännössä tehnyt rakennesuunnittelua omassa tönössä ja sitten vielä näitä "yllätyksiä", jotka muuttavat jo suunniteltua työjärjestystä niin tosiaan, hommat ei mene ihan putkeen eikä joku ihanalta vaikuttava juttu synny noin tsuit-tsait. Nyt kun sen tietää niin jättää ylettömät haaveilut uusista jutuista sikseen, koska tietää minkä hirmu työn ja suunnittelun se vaatii..
Ihana kun tulee näitä onnistumisia (aika paljon, täytyy myöntää) niin ei ole ketään kenen kanssa jakaa niitä mutta sitten jos tulee sutta kiittää kun ei ole kukaan päkättämässä että miten siitä tommonen tuli
Joka asiassa ne hyvät ja huonot puolet 
Just harjuri toi minulle laattaesitteitä, joita katsastaa kellariin ja keskikerroksen vessaan. Ihastelin niitä laattoja tunnin kaksi ja sitten mietin, että ensin purku, sitten uuden teko ja sitten viimeisenä joudan näitä miettimään. Eli kun tekee kaiken itse alusta loppuun asti niin rahkeet miettiä värisävyjä ja materiaaleja sisustukseen tulee vasta siellä loppupäässä
Eksän kanssa oli se ongelma, että mie haaveilin ja ukko sano, että kamala työ.. minä oletin, että eihän tuo nyt voi ylivoimaista olla mutta nyt kun olen käytännössä tehnyt rakennesuunnittelua omassa tönössä ja sitten vielä näitä "yllätyksiä", jotka muuttavat jo suunniteltua työjärjestystä niin tosiaan, hommat ei mene ihan putkeen eikä joku ihanalta vaikuttava juttu synny noin tsuit-tsait. Nyt kun sen tietää niin jättää ylettömät haaveilut uusista jutuista sikseen, koska tietää minkä hirmu työn ja suunnittelun se vaatii..
Ihana kun tulee näitä onnistumisia (aika paljon, täytyy myöntää) niin ei ole ketään kenen kanssa jakaa niitä mutta sitten jos tulee sutta kiittää kun ei ole kukaan päkättämässä että miten siitä tommonen tuli
-Madde-
viisas oppii omista virheistään, älykäs oppii muiden tekemistä virheistä, tyhmä ei opi mistään, koska hän tietää jo kaiken
viisas oppii omista virheistään, älykäs oppii muiden tekemistä virheistä, tyhmä ei opi mistään, koska hän tietää jo kaiken
Meillä on työnjako seuraavanlainen, rakenteellisia asioita ollaan kysytty ammattilaisilta, muutoin minä suunnittelen ja yhdessä valitaan&toteutetaan.
Remontin alussa tuntui että miekkonen oli periaatteessa eri mieltä joka asiasta. Sitten keksin hyvän keinon. Suunnittelin aina 2-3vaihtoehtoa (huom! kaikki siis sopivat minulle) joka huoneesta ja sitten mies sai valita.
Remontin alussa tuntui että miekkonen oli periaatteessa eri mieltä joka asiasta. Sitten keksin hyvän keinon. Suunnittelin aina 2-3vaihtoehtoa (huom! kaikki siis sopivat minulle) joka huoneesta ja sitten mies sai valita.
Minttu
tuo oli kyllä aika hyvä..
Aika pitkälle nuo menee- riippuen ihan täysin ihmistyypeistä ja arvostus asia periaatteella, yhdelle laminaatti on in ja toiselle ei.
Itse noissa rakennus puuhissa olen sikäli "onnellisessa" asemassa, että tuo kauniinpi osapuoli pitää huolen siitä mitä tulee minnekkin, tottakait mielipiteen kerron/ tai sitten vain teen jotain, mutta kuitenkin - Loppujen lopuksi tuo sisustus on tärkeämpää nais väelle kuin miehille ja minulle riittää että puukkoa saan teroitella
Jos tieten tahtoen ostaa yhdessä vanhan talon, niin olisihan se ihan kiva että tuo ajatus maailmakin menisi yksiin sisustuksien, julkisivujen ja monen muun kanssa, näin ei vain aina ole.
Kuulin tuossa tarinan että juuri näitten asioiden liikaa ristiin menemisen johdosta oli jollain onnettomalla ainoa mahdollisuus rakentaa uusi talo-
kun mistään ei päästy yksimielisyyteen.
Näkemys ja mielipide eroja on aina mutta luulisi kuitenkin helpompi olevan että se mies puolinen antaisi periksi sisustus hömppien kanssa,
Omasta mielestäni naisille kuitenkin nuo on tärkeämpiä.
Ja saahan sitä miehetkin päättää ja tehdä, kunhan on valmis tekemään sen uudestaan jos se ei miellytäkkään sitä talon emäntää.
Tietysti silloin olisi hyvä katsoa samalla peiliin jos ihan itse teit/ ostit/ asensit..
jotain mikä ei mennytkään läpi emännän vaativan katseen alla
Siksihän se mies on siellä talossa = että emäntä on seuraavanakin päivänä kuin päivänsäde
ps. Vai kuka miespuolinen alkaa väittämällä väittämään että hänelle on tärkeää ja ilman sitä ei voi elää- minkä väriset lattiat, verhot.. Tapettien kuviot ja monet muut.. ehkä tuo on kuitenkin maailman helpoin asia vaalia tuota perhesopua ja siis tyytyä naulojen hakkaamiseen ja antaa naisväen päättää nuo oikeasti "tärkeät" asiat

Aika pitkälle nuo menee- riippuen ihan täysin ihmistyypeistä ja arvostus asia periaatteella, yhdelle laminaatti on in ja toiselle ei.
Itse noissa rakennus puuhissa olen sikäli "onnellisessa" asemassa, että tuo kauniinpi osapuoli pitää huolen siitä mitä tulee minnekkin, tottakait mielipiteen kerron/ tai sitten vain teen jotain, mutta kuitenkin - Loppujen lopuksi tuo sisustus on tärkeämpää nais väelle kuin miehille ja minulle riittää että puukkoa saan teroitella
Jos tieten tahtoen ostaa yhdessä vanhan talon, niin olisihan se ihan kiva että tuo ajatus maailmakin menisi yksiin sisustuksien, julkisivujen ja monen muun kanssa, näin ei vain aina ole.
Kuulin tuossa tarinan että juuri näitten asioiden liikaa ristiin menemisen johdosta oli jollain onnettomalla ainoa mahdollisuus rakentaa uusi talo-
kun mistään ei päästy yksimielisyyteen.
Näkemys ja mielipide eroja on aina mutta luulisi kuitenkin helpompi olevan että se mies puolinen antaisi periksi sisustus hömppien kanssa,
Omasta mielestäni naisille kuitenkin nuo on tärkeämpiä.
Ja saahan sitä miehetkin päättää ja tehdä, kunhan on valmis tekemään sen uudestaan jos se ei miellytäkkään sitä talon emäntää.
Tietysti silloin olisi hyvä katsoa samalla peiliin jos ihan itse teit/ ostit/ asensit..
jotain mikä ei mennytkään läpi emännän vaativan katseen alla
Siksihän se mies on siellä talossa = että emäntä on seuraavanakin päivänä kuin päivänsäde
ps. Vai kuka miespuolinen alkaa väittämällä väittämään että hänelle on tärkeää ja ilman sitä ei voi elää- minkä väriset lattiat, verhot.. Tapettien kuviot ja monet muut.. ehkä tuo on kuitenkin maailman helpoin asia vaalia tuota perhesopua ja siis tyytyä naulojen hakkaamiseen ja antaa naisväen päättää nuo oikeasti "tärkeät" asiat
Maaseutu huutaa kurkkunsa käheäksi, PERINNETTÄ PRke:les
T:R
T:R
Re: Miehet ei tajuu.. vanhan säilyttämisestä
Aika vähän oli ketjuja liittyen remontoimiseen esim. 50-luvun henkeä säilyttäen. Luulin, että se olisi isokin juttu tällä foorumilla mutta voihan se olla jokaisen oma salaisuuskin ja tänne siitä ei vinkkejä hiiskuta :)
Itse olen 80-luvun lapsi ja 90-luvun teini, asunut 20-30-luvulla rakennetussa mummonmökissä eli ei suoraa kokemusperää RMT-taloihin.
Oliko jossain hyviä blogeja/listauksia/vinkkejä mitkä ovat ne remontoimisen kohdat jossa voi säilyttää vanhaa henkeä vaikka uutta remontoisikin? Ja millä välttää katastrofi eli se, että myöhemmin huomaa "ihan toimiva mutta ei sovi RMT:oon"?
Yläkaapiton keittiö? Täyskorkeat keittiökomerot? Ei peltikattoa. Kaikenlainen laatta, laminaatti, parketti on no no? Kaapistojen oviverhot, ei ovia? Joo osa menee aika pitkälti sisustamisen ja sisäpintojen puolelle.
Pitäis kahlata läpi vanhoja kuvia, mutta mistäs niitä esiin kaivaisi...
Itse olen 80-luvun lapsi ja 90-luvun teini, asunut 20-30-luvulla rakennetussa mummonmökissä eli ei suoraa kokemusperää RMT-taloihin.
Oliko jossain hyviä blogeja/listauksia/vinkkejä mitkä ovat ne remontoimisen kohdat jossa voi säilyttää vanhaa henkeä vaikka uutta remontoisikin? Ja millä välttää katastrofi eli se, että myöhemmin huomaa "ihan toimiva mutta ei sovi RMT:oon"?
Yläkaapiton keittiö? Täyskorkeat keittiökomerot? Ei peltikattoa. Kaikenlainen laatta, laminaatti, parketti on no no? Kaapistojen oviverhot, ei ovia? Joo osa menee aika pitkälti sisustamisen ja sisäpintojen puolelle.
Pitäis kahlata läpi vanhoja kuvia, mutta mistäs niitä esiin kaivaisi...
-
Laurakaisa
- Jäsen

- Viestit: 1241
- Liittynyt: Ma Huhti 05, 2010 21:28
- Paikkakunta: Mikkeli
- Kotisivu: http://laurakaisatalo.blogspot.com
Re: Miehet ei tajuu.. vanhan säilyttämisestä
Meillä remontoidaan orjallisesti 50-luvun malliin alkuperäistä arvostaen ja nimenomaan halutaan asua museossa, lisää blogista
Minä olen sitä mieltä, että vanhoissa taloissa ei ole mitään henkeä. Tai minä en ainakaan ole sellaista vielä tavannut, mutta se voi toki olla silkkaa mielikuvituksen puutettakin. Vanhoissa taloissa on mielestäni sen sijaan vanhoja rakennusosia, joiden säilyttäminen säilyttää myös vaikka nyt rintamamiestalossa sen alkuperäisyyden ja aikakauden tunnelman, jota ehkä voi siksi talon hengeksikin kutsua. Huonejako, ulkoverhous, ikkunat ja ovet, seinäpinnat, maalit, lattiamateriaalit, listat, talotekniikan voi toki kaikki vaihtaa uusiin aikakauden tyylisiin, mutta sillä tavalla monesti saadaan aikaiseksi kliininen replika, kopio alkuperäisestä josta kuitenkin sitten puuttuu se jokin. Kauniisti sanottuna ajan patina, eli rosot ja kuhmut ja klommot ja vähän nuhjuisuuskin. Eletty elämä ja merkit siitä.
Toki viat on korjattava, mutta aika monta kertaa mennään siitä että revitään varmuuden vuoksi kaikki vanha alas, rakennetaan uutta tilalle ja vedetään sitten pakasta Pihlgren&Ritolan Kiurujen yötä päälle. Sitten tulee sisustuslehti kertomaan että taas remontoitiin rintamamiestalo vanhaa kunnioittaen ja eteiseen asetettiin mummon senkki ja emalipotta, vaikka oikeasti se vanha meni siirtolavalla kaatikselle. Jotenkin se ei vaan ole se minun ja meidän tapa kunnioittaa vanhaa. "Pitää olla vähän rupee", sanoo puoliso. Ja mahdollisimman vähän puuttumalla voi säilyttää jotain sellaista, joka sitten parinkymmenen vuoden päästä onkin jo satavuotiasta, sanon minä.
Minä olen sitä mieltä, että vanhoissa taloissa ei ole mitään henkeä. Tai minä en ainakaan ole sellaista vielä tavannut, mutta se voi toki olla silkkaa mielikuvituksen puutettakin. Vanhoissa taloissa on mielestäni sen sijaan vanhoja rakennusosia, joiden säilyttäminen säilyttää myös vaikka nyt rintamamiestalossa sen alkuperäisyyden ja aikakauden tunnelman, jota ehkä voi siksi talon hengeksikin kutsua. Huonejako, ulkoverhous, ikkunat ja ovet, seinäpinnat, maalit, lattiamateriaalit, listat, talotekniikan voi toki kaikki vaihtaa uusiin aikakauden tyylisiin, mutta sillä tavalla monesti saadaan aikaiseksi kliininen replika, kopio alkuperäisestä josta kuitenkin sitten puuttuu se jokin. Kauniisti sanottuna ajan patina, eli rosot ja kuhmut ja klommot ja vähän nuhjuisuuskin. Eletty elämä ja merkit siitä.
Toki viat on korjattava, mutta aika monta kertaa mennään siitä että revitään varmuuden vuoksi kaikki vanha alas, rakennetaan uutta tilalle ja vedetään sitten pakasta Pihlgren&Ritolan Kiurujen yötä päälle. Sitten tulee sisustuslehti kertomaan että taas remontoitiin rintamamiestalo vanhaa kunnioittaen ja eteiseen asetettiin mummon senkki ja emalipotta, vaikka oikeasti se vanha meni siirtolavalla kaatikselle. Jotenkin se ei vaan ole se minun ja meidän tapa kunnioittaa vanhaa. "Pitää olla vähän rupee", sanoo puoliso. Ja mahdollisimman vähän puuttumalla voi säilyttää jotain sellaista, joka sitten parinkymmenen vuoden päästä onkin jo satavuotiasta, sanon minä.
"Saavat tehdä tämän päivän talot juuri niin kuin haluavat, mutta minun talo on tehty kuusikymmentä vuotta sitten ja semmonen aika näkyy talossa ja ihmisessä. Kiitos mutta ei kiitos." - Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
Re: Miehet ei tajuu.. vanhan säilyttämisestä
Onkos tämä nyt sitten vanhan säilyttämistä vai hävittämistä?





(Viimeinen lavastettu, kun puuttuu vielä sopivan kokoinen terä tuon lavuaarin reiän tekemiseen...)





(Viimeinen lavastettu, kun puuttuu vielä sopivan kokoinen terä tuon lavuaarin reiän tekemiseen...)
Re: Miehet ei tajuu.. vanhan säilyttämisestä
Mun mielestä ei ole vanhan säilyttämistä, koska vaikea korjata takaisin alkuperäiseksi. Eipä ole totaalista hävittämistäkään, kierrätystä sanoisin. Eri asia on nämä makuasiat, siihenhän ei kommenttia pyydetty.Forgiven kirjoitti:Onkos tämä nyt sitten vanhan säilyttämistä vai hävittämistä?
(Viimeinen lavastettu, kun puuttuu vielä sopivan kokoinen terä tuon lavuaarin reiän tekemiseen...)


