Oon onnistuneesti tuhonnut omat tatarkasvit näillä neuvoilla:
http://landscaping.about.com/od/weedsdi ... otweed.htm
(valitettavasti mulla ei nyt ole mahdollisuutta kääntää tuosta artikkelista edes makupaloja)
eli kasvukauden lopulla injektioneulalla Rounduppia kasvin ekan ja tokan (alhaaltapäin luettuna) jaokkeen välille. Jaokkeella meinaan sitä, että k.o. tatarkasvit muistuttavat rungoltaan hiukan bambua, jossa on ne jaokkeet, sellaiset holkintapaiset.
Ekalla kerralla viitisen vuotta sitten injektoin loppukesästä 66 kpl rehuja (tein muistiinpanot), ja vain jotain tusinan verran nousi seuraavana keväänä. Merkkasin myös kepeillä paikat joista olin injektoinut kasvin niin että oli seuraavina vuosina helppo huomata että nouseeko vai ei.
Injektointi on siinäkin mielessä mukavaa hommaa, ettei tarvitse kytätä kelejä niinkuin ruiskuttaessa: koska myrkky piikitetään suoraan kasvin sisään voi homman halutessaan hoitaa sateen uhatessa tai vaikka kaatosateella. Lisäksi - koska olen ekoluomuhörhö - mä pidän siitä, etten ruiskuttamalla tärvele muita ympäristön kasveja ja niiden seutuvilla hengailevia eläimiä, ottiäisiä, marjoja ja sieniä. Kotieläimet ja lapsetkaan ei tällä menetelmällä tarvitse mitään varoaikaa; pikku neula on hyvä täsmätuhoase.
Ruiskutuksen jälkeen vaan odottelee että kasvi nuupahtaa ja ruskettuu. Se ei tapahdu yhtä nopeasti kuin jos kasvin ruiskuttaisi ulkopuolelta, mutta oleellista onkin se mitä tapahtuu kasvin sisällä. Kasvi kuljettaa kauden lopussa ravintoa latvasta juurakkoon päin, ja ekan/tokan jaokkeen läpi alaspäin kulkiessaan vie myrkyn mennessään juurakkoon. Se se on tässä tarkoitus saada hengiltä, ja tälleen se onnistuu.
Saattaa tuntua työläältä könyämiseltä - ja itsekin ekaa kertaa tehdessä varmistin ekaksi että kesänaapurit olivat poistuneet tiluksiltaan ennenkuin paarustin avaruuspuvussa ruiskuineni ja pikku myrkkypulloineni maakellarin kupeeseen, jossa nuo ryökäleet olivat.
Niin, tuossa täsmäruiskutuksessa on sekin hyvä puoli, että ainetta kuluu murto-osa siihen verrattuna että saman tavaran ruiskuttaisi - ja tappaisi lähinnä maanpäälliset osat. Injektoimalla rehu tekee itse sen isoimman työn.
Sen myrkyn voi truutata rehuun kahdella tavalla: jos saa apteekista tai muuta kautta hankittua neuloja ja ruiskuja niin sieltä sitten, saa hyvin olla paksumpikin neula. Tällöin rehun varteen ei tarvitse tehdä esireikää, mutta täytyy toki varoa ettei tökkää itseensä sillä neulalla.
Toinen konsti on tehdä esim. piikillä, terävällä sukkapuikolla yms. pyöreähkö reikä oikeaan kohtaan, ja sitten truutata pelkällä muoviruiskulla ilman mitään neuloja. Silloin ei ainakaan pistä itseään.
Käytetyn neulan ja ruiskun voi palauttaa apteekkiin (ellei halua huuhdella ja säilyttää seuraavaan vuoteen).
Käsi- ja silmäsuojia kannattaa käyttää. Ja polvisuojiakin, jos rehuja on paljon.
Hauskoja hävityshetkiä!
p.s. mä en inhoa yhtäkään kasvilajia (no jättiputkea ehkä vähäsen), mutta kyseisen rehun - edellisen asukkaan istuttaman - päätin poistaa pihaltani, koska se ei mielestäni kuulu Suomen luontoon eikä edes tänne metsänreunaan ulkonäkönsä puolesta sovi. Suurin syy oli kuitenkin se, että kyseisellä talonseinustalla on tehty eniten kaivuutöitä tällä pihalla, ja joka kaivuun jälkeen rehu on levinnyt läjitettyjen täytemaiden mukana ympäri tiluksia. Noin muuten se on mielestäni todella kaunis kasvi, ja tykkään sen kasvutavasta sekä nopean kasvun seuraamisesta. Jos sitä saisi jotenkin kuritettua ja hallittua niin tuo sopisi monenlaisille pihoille oikein hyvin.
2v kuivatus ja liiterissä kasvaa kuusia..
