Miten kukaan uskaltaa myydä nykyään?

[Khyron]

Tossakin olis kohtuullista jos sitten tosissaan olevan ostajan kanssa sovittaisiin että tehdään se kalliimpi tutkimus ja kulut menee puokkiin. Luulis olevan molempien etu et tavara on tarkastettu mahdollisimman hyvin, jollei siis kummallakaan ole ajatuksena kusettaa.

Entä jos paljastuu jotain, joka jää epäilyttämään ja se tosissaan oleva ostaja kuitenkin vetäytyy kaupasta? Kuka silloin maksaa hänen puoliskonsa?

Pitäskö jonkun maksaa se?

Tarkastuksen tekijän mielestä todennäköisesti pitää. Ei kai siinä, tarkastaja ottaa tilaussoppariin nimet molemmilta eikä asiassa ole mitään epäselvää tai hankalaa, oli maksuhaluja tai ei.

Ai kyse ei ollukkaan siitä pitäskö jonkun maksaa sille ostajaehdokkaalle. No toki tarkastajalle pitää maksaa, ja jos on sovittu että maksetaan puoliksi ni maksetaan puoliksi.

[Limes]

Kai sitä myyntihetken kunnon voi jotenkin dokumentoida ettei huolimattomuudesta johtuvat tulevat uudet viat myyjän syyksi tule.
Ainakin toivoisin niin, eihän tässä tiedä jos itsekin joutuu myymään.

Aihkilla ihan hyvät kommentit, ettei mee ihan hymistelyksi. No on täällä muutama valitettava tapaus jossa sitä myyjää on aiheestakin moitittava,jos
kaikki kirjoitettu on pitänyt paikkansa.

Hyvä uutinenhan ei ole uutinen. Tuskin se myy iltapäivälehteä jos kiinteistön myyjä ja ostaja kertovat olevansa molemmat tyytyväisiä kauppaan.
Vaikka kiinteistön välittäjäkin olisi tyytyväinen. Ja se kuntorahas...eiku kuntotarkastaja jota kaikki osapuolet suorastaan ylistäisivät.
Ja ennen kaikkea,ketä sellainen kiinnostaa lukea

Ja eikö soo joku prosentti myyntihinnasta mitä virheen korjauskustannukset pitää olla,vai muistanko mä väärin.
Eli se hinta pitää olla oikea, kuitenkin enemmän kuin tontinarvo vähennettynä purkukustannuksilla.

Mutta vapaassa demokratiassa toki saa törsätä myynnistä saadut rahansa asianajajiin ja oikeudenkäyntiin.

[valhalla]

Ehkä vanhojen talojen kunnostamisesta on tullut eräänlainen elinkeino ja siksi ostaja rinnastetaan juridisesti melkein kuluttajaan sekä myyjä elinkeinonharjoittajaan? Reklamaatioiden osalta tilanne on tällöin täysin eri kuin että olisi vanhanajan malliin yksityiset ostaja- ja myyjäosapuolet.
Jos tällä oikeuskäytännöllä/ennakkotapauksilla halutaan hieman jarruttaa ansaintatarkoituksessa tehtyjä remontointeja?

Itse seuraan parhaillaan Varsinais-Suomen maaseudun ok-kohteita ostotarkoituksessa ja suurimmassa osassa mainostetaan, että on remontoitu sitä ja tätä, mutta on paljon myös alkuperäiskuntoisia pommeja eli myydään peruskorjattavaksi. Juuri nuo remontoidut laittavat miettimään, että mitä on pintojen alla ja miten tulevat vuodet vaikuttavat kiinteistön kuntoon.

Samoin se on omassa talossa, mahdollisen myymisen osalta joutuisin laatimaan todella tarkat asiakirjat, talossa on niin paljon pielessä olevia rakenneosia, vaikka jotakin on saatu pelastettua ja uudistettuakin. Kiinteistönvälittäjä varmasti markkinoisi tätä taloa peruskorjattuna yms. kehuttuna, joten en edes ehkä luottaisi välittäjän rehellisyyteen, itsehän sitä talonsa parhaiten tuntee.

[Aihki]

KJa eikö soo joku prosentti myyntihinnasta mitä virheen korjauskustannukset pitää olla,vai muistanko mä väärin.
Eli se hinta pitää olla oikea, kuitenkin enemmän kuin tontinarvo vähennettynä purkukustannuksilla.

Oikeudessa merkittäväksi virheeksi, joka oikeuttaa hinnanalennukseen, on yleensä määritetty 5-10% ostohinnasta. Kaupanpurkuun on tarvittu yleensä 40-50% korjauskustannukset ostohinnasta. Mitä kalliimmalla myyt, sitä varmemmalla pohjalla olet. Eli jos myyt halvalla siinä toivossa ettei tule sitten reklaamaatiota, niin silloin periaatteessa hinnanalennus/kaupanpurku onnistuu ostajalta helpommin. Melkoinen paradoksi tuokin.

Tuossa muutama vinkki: http://uutiset.hometalkoot.fi/talkootie ... inkit.html

[Mäkitupalainen]

Vielä sellainen huomio tuohon rahaan liittyen, että parin tonnin kuntokartoitus on pisara meressä täällä pääkaupunkiseudun pölhölandiassa, jossa rmt-maksaa 200 000-500 000e. Kaupantekoa pitäisi porrastaa jotenkin sillain, että jos on vakavissaan ostamassa vanhaa taloa niin pitää olla valmis maksamaan vaikkapa se puolet kuntokartoituksesta, eli 1000e. Voi olla riskinä, että tuosta kartoituksesta paljastuu jotain sellaista, joka saa ostajan vetäytymään ja tällöin menettää tuhat euroa. So what? Toinen riski on, että laittaa lainarahaa satoja tuhansia kiinni kelvottomaan torppaansa ja on naimisissa pankin kanssa 20 vuotta. Kumpi on pienempi riski?

[Oto Hascak]

Vielä sellainen huomio tuohon rahaan liittyen, että parin tonnin kuntokartoitus on pisara meressä täällä pääkaupunkiseudun pölhölandiassa, jossa rmt-maksaa 200 000-500 000e. Kaupantekoa pitäisi porrastaa jotenkin sillain, että jos on vakavissaan ostamassa vanhaa taloa niin pitää olla valmis maksamaan vaikkapa se puolet kuntokartoituksesta, eli 1000e. Voi olla riskinä, että tuosta kartoituksesta paljastuu jotain sellaista, joka saa ostajan vetäytymään ja tällöin menettää tuhat euroa. So what? Toinen riski on, että laittaa lainarahaa satoja tuhansia kiinni kelvottomaan torppaansa ja on naimisissa pankin kanssa 20 vuotta. Kumpi on pienempi riski?

Juurikin näin. Se palvelee molempia osapuolia eli yhtälailla myyjää sekä ostajaa, että rakennuksen kunto selvitetään ja ongelmat sekä riskit listataan paperille. Sen jälkeen ostaja voi vetäytyä hommasta ja myyjää voi olla aika luottavainen sen suhteen, että ei tule tanssikutsuja käräjille.

[PetteriKivimäki]

Piilovirheitähän nyt saattaa tulla eteen vaikka minkä ikäisissä taloissa, ei tarvitse kuin vuosikausia vuotavan tiskikoneen, niin silläkin saa mahtavan vahingon aikaiseksi - tällaisen korjausurakan jouduin erään mummon puolesta hoitamaan viime syksynä.

Mua eniten ihmetyttää kyllä se, että myydään ja ostetaan ihan selvää purkukuntoista kukkua, joiden vauriot eivät siis ole edes piilossa. Vähän niinkuin telkkarin homeloukku-sarjassa, jossa melkein jokainen kohde oli sellainen, että maalaisjärki olis käskenyt pysyä mahdollisimman kaukana:
http://yle.fi/vintti/ohjelmat.yle.fi/ho ... usivu.html

Kuten viime kesänä kun kävin kuikulemassa kaverille erästä Jyväskylän mittakaavassa edullista taloa; talon toisella laidalla kasvoi melkein seinässä kiinni pusikkoa, eikä sillä puolella ollut räystäskouruja laisinkaan. Sillä puolella taloa lattiat notkuivat ja haju oli tunkkainen vaikka oli tuuletettu. Kömmin talon alle ja alapohja oli siltä puolelta aivan homeessa ja laho ja rossipohjan maaperässäkin hometta , näytin jakkupukuvälittäjälle talon alta ottamiani homekuvia ja hän totesi; oho, ei kun reipasta tarjousta vaan sitten kehiin!

Talo oli muutaman kuukauden vielä samalla välittäjällä myynnissä ilman mitään täysremontti-merkintää ja joku sen osti, kuulemma opiskelijoille vuokrasi..

[Khyron]

Vähän vastaavasta asiastahan on kyse silloin kun asunto-osakeyhtiön hallitukseen ei tahdo millään löytyä jäseniä. Suurimmalle osalle ihmisistä asunto on kuitenkin suurin sijoitus elämässä mutta siitä ei olla valmiita pitämään huolta. Luulis että talon ostajat mieluusti olis mukana kuntotarkastuksessa, mut ei se kovin yleistä taida olla. Vaikka ei taloista juuri ymmärräkkään niin yleensä tarkastajat taitaa höpistä aika paljonkin hyvä tietää asiaa tarkastuksen aikana mitä ei kuitenkaan tule kirjattua papereihin.

[RisaPeikko]

Huh.. olipa "rankkaa" luettavaa nuo hometalkoiden vinkit.

On tässä aiheessa monta monessa ja eikä vähiten helppoa hommasta tee se, että meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Jotkut ei vaan muista mainita ja jotkut jättävät tahallaan mainitsematta...

Sitä mä jäin vielä miettimään, että jos kuntotarkastuskulut laitetaan puoliksi ja ostajaehdokas jättääkin ostamatta, niin mites sitten se seuraava ostajaehdokas? Kiittää sitä ensimmäistä? :)

Ja joku mainitsi, että kauppakirjaan laittaisi poissulkevan lauseen myyjän vastuista, niin se ei käsitykseni mukaan ole mahdollista. Ainakaan ihan yksinkertaisesti. Eli jos myyjä kirjoittaa kauppakirjaan "Myyjä ei vastaa mistään jälkikäteen näistä ja näistä rakenteista löytyneistä virheistä", niin maakaari (tai joku laki) on kauppakirjaa ylempänä ja siellä sitten kerrotaan mm. noita hometalkoiden vinkkejä- sisältäviä asioita. Eli kauppakirjalla ei voi "kumota" lain tekstiä tai poistaa lain määräämiä vastuita. Korjatkaa, jos olen väärässä.

[Laippa]

"Myydään huutokaupalla tontti, jolla purkukuntoinen talo. Myyjä pidättää oikeuden hyväksyä tai hylätä korkeimman tarjouksen, ei pohjahintaa"

Ihan mielenkiinnosta, vältetäänkö myyjän vastuu yllä olevalla ilmoituksella?

[vesahy]

"Myydään huutokaupalla tontti, jolla purkukuntoinen talo. Myyjä pidättää oikeuden hyväksyä tai hylätä korkeimman tarjouksen, ei pohjahintaa"

Ihan mielenkiinnosta, vältetäänkö myyjän vastuu yllä olevalla ilmoituksella?

Kyllä energiatodistus varmaan tarvitaan?

[Limes]

KJa eikö soo joku prosentti myyntihinnasta mitä virheen korjauskustannukset pitää olla,vai muistanko mä väärin.
Eli se hinta pitää olla oikea, kuitenkin enemmän kuin tontinarvo vähennettynä purkukustannuksilla.

Oikeudessa merkittäväksi virheeksi, joka oikeuttaa hinnanalennukseen, on yleensä määritetty 5-10% ostohinnasta. Kaupanpurkuun on tarvittu yleensä 40-50% korjauskustannukset ostohinnasta. Mitä kalliimmalla myyt, sitä varmemmalla pohjalla olet. Eli jos myyt halvalla siinä toivossa ettei tule sitten reklaamaatiota, niin silloin periaatteessa hinnanalennus/kaupanpurku onnistuu ostajalta helpommin. Melkoinen paradoksi tuokin.

Tuossa muutama vinkki: http://uutiset.hometalkoot.fi/talkootie ... inkit.html

Siunakkohon ! Ei tuhon yrityksellä teetettynä kummoista vikaa sitten tarvitse olla,etenkin jos olisi "erehtynyt" jo hinnoittelemaan viat huomioiden.

Kauankos tullainen kuntokartoitus/tarkastus on voimassa ? Ei joku 1000 eur tunnu pahalta jos sillä välttää myöhemmät ongelmat,vaikka maksaisi myyjänä ihan itse.

Jos tuolla purkukuntoisena myynnillä pelailee,niin eikö se olisi viisainta tosiaankin sitten purkaa ?
Mene ja tiedä, jossain tapauksessa jotain ovea,ikkunaa yms saattaa saada myytyä tai annettua poiskantohintaan.
Purkaminen vaatii kyllä pukuluvan,kai se jotain maksaa,mutta siltikin.

[vesahy]

Purkaminen vaatii kyllä pukuluvan,kai se jotain maksaa,mutta siltikin.

Voihan se palaakin, ihan vahingossa. Onhan sitäkin nähty.

[Limes]

Purkaminen vaatii kyllä pukuluvan,kai se jotain maksaa,mutta siltikin.

Voihan se palaakin, ihan vahingossa. Onhan sitäkin nähty.

Ai vaikka ei olisikaan suojelukohde

[Labyrint64]

Vielä sellainen huomio tuohon rahaan liittyen, että parin tonnin kuntokartoitus on pisara meressä täällä pääkaupunkiseudun pölhölandiassa, jossa rmt-maksaa 200 000-500 000e. Kaupantekoa pitäisi porrastaa jotenkin sillain, että jos on vakavissaan ostamassa vanhaa taloa niin pitää olla valmis maksamaan vaikkapa se puolet kuntokartoituksesta, eli 1000e. Voi olla riskinä, että tuosta kartoituksesta paljastuu jotain sellaista, joka saa ostajan vetäytymään ja tällöin menettää tuhat euroa. So what? Toinen riski on, että laittaa lainarahaa satoja tuhansia kiinni kelvottomaan torppaansa ja on naimisissa pankin kanssa 20 vuotta. Kumpi on pienempi riski?

Tuohon samaan "pisara meressä" yritti vedota myös pankki joka kauppasi 5 vuoden korkoturvaa (jos korko nousee yli 5,5%) 6000 eurolla. Ja pankki oli valmis vetämään välistä 300 rasitustodistuksesta, muutama satanen jostain muusta, perustamiskuluja 600 jne... Kun kyseessä on isot rahat, kuvittelee monet että pienistäkin asioista voi silloin nyhtää hulluja hintoja - hintoja joita ei ikinä maksettaisi - ellei aivot olisi jotenkin menneet jo sekaisin sadoista tuhansista euroista.

Mielestäni tuo kuntotarkastus bisnes on sairasta rahastusta. Sairasta siksi että ko. vihkosen tekijällä ei ole mitään vastuuta kirjoittamiinsa asioihin. Tarkastuksen tekijäkin tietää että harva talonostaja tai myyjä lähtee oikeuteen - jossa vasta kuntotarkastuksen tekijän korvausvelvollisuus voitaisiin selvittää.

Olen lukenut monia kuntotarkastuksia joissa mm. on tutkittu yläpohjaa silmämääräisesti kurkkimalla paloluukusta. Samaisessa talossa paljastui kattovuoto - joka näkyi vasta kun yläpohjaan mentiin konttaamaan, katsottiin tarkemmin kattoruoteita ja nostettiin villoja pois edestä. Kuntotarkastukseen tätä vuotoa ei kirjattu - vaikka kattokannattajat oli aivan lahot parista kohtaa.
Korvausvastuu menee vaikeaksi kun kyse on vanhasta talosta. Kun lasketaan korjaukseen talon arvon parantuminen - huomataan että myyjän korvattavaksi jää kuusi metriä kakkoskutosta, parikymmentä pulttia ja ruuvia sekä 100 metriä lautaa. Jos ostaja tekee työn itse, ei sitäkään korvata. Talon arvon parantumista ei korvata joten kun joudut repimään katon tai lattian auki ja vaihdat laatat, katsotaan että teet talon arvon parantamista eikä uusia laattoja voida korvata. Vähän sama asia kuin vakuutusyhtiöillä on ikävähennys. Jos laatat on vaikka 10 vuotta vanhat, katsotaan ne jo arvoltaan 0€ arvoiseksi ja repiminen pois ei siis voi rasittaa myyjän kukkaroa. Jos laatat hajoaisivat irrottaessa, voisi myyjä teoriassa siis tuoda tilalle samanlaisia käytettyjä laattoja ja päästä sillä korvausvelvollisuudesta laattojen suhteen.

Mutta asia joka pitäisi nostaa valtakunnallisesti pöydälle on tuo asianajajien palkkiokäytäntö. He esittävät laskunsa yleensä jutun ratkettua - ja tietysti mitä varmemmin asianajaja on voittamassa, sitä varmemmin hänelle on tullut asian selvittämisestä kymmenien tuhansien kulut - jotka maksaa häviäjä. Mielestäni oikea ratkaisu olisi että kumpikin osapuoli maksaa oman asianajajansa kulut - jolloin kulut pysyisivät jossain järjellisissä rajoissa.
Toki tuolla riskillä halutaan pitää käsiteltävien asioiden määrä jossain järjellisissä mitoissa ja siksi kynnys lähteä oikeuteen on monille liian korkea. Mutta on se naurettavaa että korvauksien lisäksi maksat vielä asianajajan "keksimät" kulutkin. Nuo kulut ei perustu mihinkään konkreettiseen vaan on yleensä abstrakteja asioita eli työtunteja - asioita joita ei voida todistaa tai mitata oikein mitenkään. Asianajaja voi miettiä vaikka koko yön unissaan käsiteltävää asiaa ja laskuttaa myös tuon ajan. Ja asianajajien palkkioilla ei taida olla mitään ylärajaa