Miten kukaan uskaltaa myydä nykyään?

[PetteriKivimäki]

^Amen. Ja vielä jos on riitaisa perikunta myymässä, jolle on tärkeintä saada massii äkkiä ja päästä eroon sisaruksista.

Mutta jotenkin näitä kauhujuttuja lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että olisiko liikaa vaadittu, jos sellainen "Laki omakoti- ja rivitalokiinteistön myymisestä" -lailla velvoitettaisiin myyjä tietämään mitä on myymässä - ja ostajan silloin mitä on ostamassa. Ja sen kuntotarkastajan osaaminen ja vastuut olisi kirjattu samaan lakiin ja asetuksiin, väärää tai virheellistä tietoa ostajalle välittänyt kuntotarkastaja myyjän kanssa korvaamaan ostajan kärsimät vahingot.

Jokohan alkais tulla muutakin tekstiä, kuin "syytä varautua uusimiseen, sillä ovat teknisen käyttöikänsä päässä".

Eihän nämä talot rakettitiedettä ole, vaikka rakenteitten avaaminen voi aika vaikeata esim tehtyjen pintaremonttien takia ollakin.

[Oto Hascak]

Eihän nämä talot rakettitiedettä ole, vaikka rakenteitten avaaminen voi aika vaikeata esim tehtyjen pintaremonttien takia ollakin.

Ei oo rakettitiedettä. Ihmisten tekemiä ratkaisuja ja rakennusfysiikka on yleisellä tasolla aika simppeliä. Asiat toimivat tietyillä lainalaisuuksilla jne. Jos mä kierrän torppaa 2-3 tuntia, niin se on mulla oikeasti aika hyvin hanskassa, mutta silti jotain jää näkemättä. Ei sillä niin väliä ole, kunhan ne isot asiat on pongattu.

Mutta jotenkin näitä kauhujuttuja lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että olisiko liikaa vaadittu, jos sellainen "Laki omakoti- ja rivitalokiinteistön myymisestä" -lailla velvoitettaisiin myyjä tietämään mitä on myymässä - ja ostajan silloin mitä on ostamassa. Ja sen kuntotarkastajan osaaminen ja vastuut olisi kirjattu samaan lakiin ja asetuksiin, väärää tai virheellistä tietoa ostajalle välittänyt kuntotarkastaja myyjän kanssa korvaamaan ostajan kärsimät vahingot.

Ehdottomasti pitäisi olla tarkastajalla isompi vastuu tuotoksestaan. Nythän tarkastaja vastaa vain oman tuotoksensa hinnan verran eli pahimmassa tapauksessa tilipäivän tienesti näyttää +-0.

Ei mua huoleta se, että jotain jää näkemättä. Jos jotain jää syystä tai toisesta näkemättä, niin sille on perusteltu syy olemassa ja sen kanssa pärjää iltaisin nukkumaan käydessä, kuten myös käräjillä.

[jtv000]

Tärkeä ja merkittävä asia taloudellisesti ja inhimillisesti.
Vielä kun tuohon päälle iskee, sen joka toisen koulun, sairaalan ja päiväkodin jossa ongelmia niin huh huh, kyllä on venäläisittäin tehty niin pirukseen ja tuhottu kansallisomaisuutta rakentamalla ja remontoimalla tai remontoimatta jättämällä aivan tuhottomasti. Syvä huokaus.
Oman mörskän kauppakirja vapauttaa pitkältikin myyjän vastuista jos sillä lainvoima on, mutta periaatteessa päätettiin jo ostaessa, että tästä ei tappelua tehdä, niellään kaikki mitä tuleman pitää. Vietettiin kyllä omatoimisesti ja myyjän avustuksella päiviä ja viikkoja taloa tutkien ja pohtien, että sikäli tuntuisi väärältä syyttääkään myyjää mistään. Kuntotarkastuksen sijaan käytettiin homekoira mestoilla.

Ongelma on moninainen, mutta ehkä yksi suurimmista liittyy rahaan. Aikoinaan superhalvalla, edullisesti, talkoilla , puolilmaiseksi yms tehdyt talot on parin omenapuun ja mittavien laajennusten, pintojen uusimisten, remppojen ja varsinkin asutuksen/työpaikkojen siirtymisen johdosta muuttuneet omaisuuksien arvoisiksi. -> alkaa olla syytä tapella. Mitäs siitä, jos muutaman kymppitonnin mökki pitää pistää maan tasalla ja rakentaa samalla hinnalla uusi, mutta kun on ottanut 150 000 lainaa ja kuvitellut selviävänsä sillä eläkkeelle alkaa ärsyttää, kun kakkosneloset pysyvät pelkän uskon avulla pystyssä.

ps: eihän tuohon vanhaan paluuta ole, eikä talojen hinnat voi yhtäkkiä kasvukeskuksisa tippua murto-osaan, mutta jotenkin vaan vinksallaan koko touhu, Sikäli tietysti tuo sodan jälkeinen edullisuuskin on suhteellista, että kaikkihan siihen meni, mitä tilistä jäi ruoan päälle, työtunteja tuli lukemattomia, talkooporukalle riitti kaffe ja pulla ja taloa paranneltiin aina , kun muutama lantti ansaittiin vuosienkin ajan.

[tessu]

Oon sitä mieltä että jos pelkää ostaa jotain niin asuu vuokratönössä,TAI sitten ostaa ihan takuu uuden tönön niin ei huolta.
Tuntuu vaan nykyään et naristaan turhista asioista niinkun suurempia ongelmia ei oliskaan?
Mitenkähän sitä ennen pärjättiin kun ei ollu mitään takuita mistään? ennen oli vaan takavalotakuu jos ostit niin kärsit,nyt pitää olla vakuutukset ja tutkimukset ja SILTI menee aina persiilleen kaupat,joopa joo.
Köyhällä ei oo varaa osta ja rikkaat ei valita eiks se näin oo?

[Mäkitupalainen]

Itse olin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että äitini osti samaan aikaan taloa ja kerkesin näkemään yhtä sun toista ennenkö aloin katsomaan omaani "tositarkoituksella". Niin törkeitä homeloukkuja tuli kyllä nähtyä ja kovasti mietin tuolloin, että miten tällaista paskaa saa myydä eteenpäin täydellä hinnalla. Yksikin välittäjä mainitsi kolme kertaa näytön aikana, että "jos nyt olisi kevät niin tämä talo olisi jo myyty". Ovelta asti haisi home, lattiat oli koolattu vanhan päälle ja muovimatotettu ja ulkoseinät oli päällystetty kattopellillä...Ei onneksi tarvinut koskaan nähdä mitä se talo oli todella syönyt!

Oto on varmasti oikeassa siinä, että kuntotarkastuksen teko ei ole helppoa. Vastuuta jakaessa ja lakia tiukentaessa tämän osalta myös toimintapa muuttuisi ihan varmasti. Pintapuoliset "kuntotarkastukset" loppuisivat kuin seinään ja ainahan sinne raporttiin voisi laittaa ylös lisäselvityksiä vaativista kohteista. Esim. rakenteita, joita ei pystytä tutkimaan avaamatta paikkoja. Tällöin vastuu siirtyisi ostajalle, joka ei kyseisiä lisätarkastuksia teettäisi.

Kuinkahan villiä meno on tulevaisuudessa, kun tänä päivänä rakennettavat homepussiloukut muiden huitaistujen rakennusvirheiden kanssa tulevat myyntiin? Maksetaanko silloin suoraan tuomarille etukäteen lievemmästä tuomiosta?

[kokki]

Eipä se uudessakaan ole helppoa. Kyllä ne laatat ja kaakelit irtoilee seinistä.. ja vaikka meniski jonkun takuun piiriin niin on se aika homma kun sanotaan, että nyt ei sitten tartte tässä suihkussa käydä vähään aikaan kun pistetää korjaten tämä.

Mutta kyllä se on hullua että ostajalla on niin suuret oikeudet, vaikka paljastuisikin hometaloksi tai mitä nyt sitten paljatuukaan ja myyjän pitäs niistä olla joteki velvollinen tai vastuussa vaikka kuinka pitkään vaikkei olis asunut vaikka vaan vuoden tai pari tuossa kyseisessä paikassa. Sanoisin että melko kieroutunutta. Mutta toivon mukaan jostain saa halvalla ostettua puskutraktorin kun tarttee muutella pois.

Vois sit sanoa että kaupan pälle toi puskutraktori :)

[Oto Hascak]

Oto on varmasti oikeassa siinä, että kuntotarkastuksen teko ei ole helppoa. Vastuuta jakaessa ja lakia tiukentaessa tämän osalta myös toimintapa muuttuisi ihan varmasti. Pintapuoliset "kuntotarkastukset" loppuisivat kuin seinään ja ainahan sinne raporttiin voisi laittaa ylös lisäselvityksiä vaativista kohteista. Esim. rakenteita, joita ei pystytä tutkimaan avaamatta paikkoja. Tällöin vastuu siirtyisi ostajalle, joka ei kyseisiä lisätarkastuksia teettäisi.

Ongelmaksi muodostuu taas kerran raha... Alle viidensadan euron ei saa sitä jobbarin tekemää halvinta mahdollista kuntoarviota. Vastaavasti kalliimmat tuotokset maksavat yli kahta tonnia. Jos tuohon ynnätään se, että rakennuksen kuntoa alettaisiin ihan oikeasti selvittää paikkoja avaamalla ja tiheämmällä kammalla syynäämällä, niin mitä ne kuntoarviot sen jälkeen maksavat? Kyllä siinä ihmisillä tulee kipuraja vastaan, vaikka raportti periaatteessa itsensä jatkossa maksaisikin takaisin, kun tietäisi oikeasti, että mitä on ostamassa. Muutama tuhat euroa on pirun paljon paperinivaskasta.

Tein viime viikolla Iittalaan kuntoarviota. Raportissa eli kuntoarviossa korjausehdotuksineen on 39 sivua asiaa ja hintaa matkoineen sekä veroineen hiukan alle 800 euroa. Ei se ole ilmaista ja sen alle on paha mennä. Pystyy menemään alle, mutta se mustaa valkoisella osuus eli kirjallinen tuotos on sitten hyvin suppea.

Kyllä nuo "selvitystä vaativat kohdat" jo nykyisellään aika hyvin listataan. Se on kuitenkin oleellista, että vaikka jossakin rakenteessa ei olisikaan vikaa/vauriota, niin se on kuitenkin listattu riskirakenteeksi, jos ongelmapotentiaalia löytyy.

[vesahy]

Ja sitten on myös erotettava käsitteet kuntoarvio ja kuntotutkimus. Arvion voi tehdä ilman rakenteiden avaamista, tutkimus mielestäni vaatii availua, porailua, mittauksia ja analyysejä. Ja rahaa.

[valhalla]

"Ruoteet homeessa" - ketjussa nimimerkki savu toi esiin varsin hyvän tekstin, joka on ensimmäinen alla olevista linkeistä.
Luin läpi koko pitkän tutkielman vuodelta 2009 ja lopussa sivulta 73 alkaen tutkija aloittaa nykytilannetta kuvaavan käytännön esittämisen.
Olin itse hämmästynyt kauppakirjajuridiikan nykytilasta ja siitä, että kiinteistön ostajasta on tulossa kuluttaja sekä myyjästä elinkeinoharjoittaja.
Tuomiokäytännöt siis ajavat ratkaisuineen asioita em. suuntaan.

Jotta uskaltaa myydä, pitää näköjään palkata juristi tekemään kauppakirja, johon tulee tarvittava määrä yksilöityjä vastuunrajoituslausekkeita. Tuskin nekään kaikki riittävät, jos ostaja keksii vian, jonka korjausrahoitukseen haluaa myyjän osallistuvan.
Olen ollut vanhan tiedon varassa joissakin tämän foorumin keskusteluissa, kun olen tuonut esiin ostajan selonottovelvollisuuden. Toki tutkielman yhteenvedossakin tuodaan esille, että järkevintä olisi, kun ostaja ottaisi selvää, mitä ostaa, vaikka juridisesti hänellä onkin kaikki valta käsissään. Edelleenkin olen sitä mieltä, että on turha rahoittaa asianajajia riitelemällä juridiikasta. Tämä vain tuntuu olevan nykyajan henki - heti lakimiehet esiin ja kuluista viis kunhan löydetään syyllinen.

Lukekaa Maakaari ja ennakkopäätöksiä.

Aiheen vierestä, mutta hyvää tekstiä
ennakkopäätös
ennakkopäätös

[Khyron]

Oto on varmasti oikeassa siinä, että kuntotarkastuksen teko ei ole helppoa. Vastuuta jakaessa ja lakia tiukentaessa tämän osalta myös toimintapa muuttuisi ihan varmasti. Pintapuoliset "kuntotarkastukset" loppuisivat kuin seinään ja ainahan sinne raporttiin voisi laittaa ylös lisäselvityksiä vaativista kohteista. Esim. rakenteita, joita ei pystytä tutkimaan avaamatta paikkoja. Tällöin vastuu siirtyisi ostajalle, joka ei kyseisiä lisätarkastuksia teettäisi.

Ongelmaksi muodostuu taas kerran raha... Alle viidensadan euron ei saa sitä jobbarin tekemää halvinta mahdollista kuntoarviota. Vastaavasti kalliimmat tuotokset maksavat yli kahta tonnia. Jos tuohon ynnätään se, että rakennuksen kuntoa alettaisiin ihan oikeasti selvittää paikkoja avaamalla ja tiheämmällä kammalla syynäämällä, niin mitä ne kuntoarviot sen jälkeen maksavat? Kyllä siinä ihmisillä tulee kipuraja vastaan, vaikka raportti periaatteessa itsensä jatkossa maksaisikin takaisin, kun tietäisi oikeasti, että mitä on ostamassa. Muutama tuhat euroa on pirun paljon paperinivaskasta.

Tein viime viikolla Iittalaan kuntoarviota. Raportissa eli kuntoarviossa korjausehdotuksineen on 39 sivua asiaa ja hintaa matkoineen sekä veroineen hiukan alle 800 euroa. Ei se ole ilmaista ja sen alle on paha mennä. Pystyy menemään alle, mutta se mustaa valkoisella osuus eli kirjallinen tuotos on sitten hyvin suppea.

Kyllä nuo "selvitystä vaativat kohdat" jo nykyisellään aika hyvin listataan. Se on kuitenkin oleellista, että vaikka jossakin rakenteessa ei olisikaan vikaa/vauriota, niin se on kuitenkin listattu riskirakenteeksi, jos ongelmapotentiaalia löytyy.

Tossakin olis kohtuullista jos sitten tosissaan olevan ostajan kanssa sovittaisiin että tehdään se kalliimpi tutkimus ja kulut menee puokkiin. Luulis olevan molempien etu et tavara on tarkastettu mahdollisimman hyvin, jollei siis kummallakaan ole ajatuksena kusettaa.

[vesahy]

Tossakin olis kohtuullista jos sitten tosissaan olevan ostajan kanssa sovittaisiin että tehdään se kalliimpi tutkimus ja kulut menee puokkiin. Luulis olevan molempien etu et tavara on tarkastettu mahdollisimman hyvin, jollei siis kummallakaan ole ajatuksena kusettaa.

Entä jos paljastuu jotain, joka jää epäilyttämään ja se tosissaan oleva ostaja kuitenkin vetäytyy kaupasta? Kuka silloin maksaa hänen puoliskonsa?

[Khyron]

Tossakin olis kohtuullista jos sitten tosissaan olevan ostajan kanssa sovittaisiin että tehdään se kalliimpi tutkimus ja kulut menee puokkiin. Luulis olevan molempien etu et tavara on tarkastettu mahdollisimman hyvin, jollei siis kummallakaan ole ajatuksena kusettaa.

Entä jos paljastuu jotain, joka jää epäilyttämään ja se tosissaan oleva ostaja kuitenkin vetäytyy kaupasta? Kuka silloin maksaa hänen puoliskonsa?

Pitäskö jonkun maksaa se?

[Aihki]

Montakohan rintamiestaloa myydään Suomessa joka päivä? Varmaan kuitenkin useita. Veikkaisin, että aika pienestä osasta kaupoista tulee oikeusprosesseja. Mutta jos on sellainen tunne, että uskaltaako myydä, niin jokin siihen tunteeseen on syynä

[mira]

Kyllä se niin on, että pelko ei tule siitä että talossa jotain vikaa olisi.

Pelko myydä tulee siitä, jos saakin osaamattomat ja ymmärtämättömät ostajat. Mun kauhukuva on, että ostaja alkaisi elää talon kanssa miten sattuu, ja unohtaisi availla kesäksi kissanluukut ja unohtaisi kaikki muutkin huoltotoimet.
Lopulta minä joutuisin vastuuseen siitä huolimattomuudesta tulevista ongelmista

[PanuP]

Tossakin olis kohtuullista jos sitten tosissaan olevan ostajan kanssa sovittaisiin että tehdään se kalliimpi tutkimus ja kulut menee puokkiin. Luulis olevan molempien etu et tavara on tarkastettu mahdollisimman hyvin, jollei siis kummallakaan ole ajatuksena kusettaa.

Entä jos paljastuu jotain, joka jää epäilyttämään ja se tosissaan oleva ostaja kuitenkin vetäytyy kaupasta? Kuka silloin maksaa hänen puoliskonsa?

Pitäskö jonkun maksaa se?

Tarkastuksen tekijän mielestä todennäköisesti pitää. Ei kai siinä, tarkastaja ottaa tilaussoppariin nimet molemmilta eikä asiassa ole mitään epäselvää tai hankalaa, oli maksuhaluja tai ei.