Kun aktiivisesti harjoittelee 10 000 tuntia, siis ihan tietoista harjoittelua, ei vain kuvien räpsimistä, niin kuulemma pääsee sellaiselle vakaalle tasolle kuvauksessa, en tiedä riittääkö mun ikä siihen :DHuvilan emäntä kirjoitti:Kuvien määrän suhteen ei kyllä kannata tuntea mitään alemmuudentunteita. Ammattikuvaajankin pakassa on melkoisesti niitä roskiin meneviä ottoja. Sarjatuli on ihan toimiva taktiikka action-tilanteisiin, toki siinä kamerassa on rajallinen käyttöikä, mutta digitaalinen filmi on halpaa. Itse otan yleensä yhtä helppoa blogin still-life otosta varten 5-30 ruutua pienesti hienosäätäen, enemmänkin, jos päädyn kokeilemaan asetelman muutoksia, siirtelen tavaroita eri paikkaan tms. Juhlissa tai livetilanteissa kamera rouskuttaa 150-400 kertaa (yhdessä päivän mittaisessa tapahtumassa tuli ennätys: 1400 ruutua). Tuollaisesta 150 pakasta löytyy helpohkosti 10-40 käyttökelpoista otosta, vähän olosuhteiden vaikeudesta ja henkilöiden määrästä riippuen.
Still-life kuvaus on kiitollista puuhaa sommittelutaitojen hiomiseen.
Ammattilaisilla kuulemma osumaprosentti on siellä 30% nurkilla, eli 7 kuvaa kymmenestä on roskiin menevää ja ammattilaisilla on se 10 000 tuntia aktiivista harjoittelua ja jopa enemmän takanaan.
Sen olen huomannut, että nykyään paljon vähemmän tarvitsee koneella rajata, ellen sitten halua jotain vanhanaikaista osasuurennosta.
Kohina/rakeisuus tosiaan voi toimia tehokeinonakin, ei ole kauaa, kun siitä lueskelin ja nolottaa oikein kun en osannut aiemmin nähdä asiaa siten tai kuinka kokoruudun kuva sopivasti otettuna ja pienennettynä on ihan kelvollinen nettikäytössä hurjan suurella iso-arvolla, joka tekee kuvasta 1:1 tarkasteltuna pelkkää mössöä.
Eli juuri tuota kuvan taiteellisen puolen näkemistä teknisen sijaan olenkin harjoitellut viimeajat, siinä on aika paljon työtä vielä jäljellä, että alkaa oikeasti saamaan niitä kuvia mitä tahtoo, eikä niitä joita sattuu tulemaan, tosin se 10 000 tuntia liittyy myös tuohon.
Sen verran tekniikkaa toki on hyvä olla hallussa, että ei jää kuvat ottamatta.
Aloittelijaksi minä itseni näen, mutta eihän mulla taida olla tietoista harjoittelua tuhattakaan tuntia takana, sitä pitää siis harjoitella vaan enemmän :D
Mun katit kun on noita liian vanhana ihmiseen totutettuja villejä, hyljättyjä pelastettuja jne. ne ei ole kaikkein säyseimpiä tai luottavaisimpia, tänään kokeilin kuvaamista 18-55mm ja eihän siinä pituus riitä, pitää mennä niin lähelle, että sitä leikit jää kesken ja siirrytään peräkärryn, pensaan tai rakennuksen alle tarkkailemaan, että mitähän se meinaa.
Käytännössä pitää sitten ottaa kuvat kaukaa ja Tamronin AF ei tykkää toimia, näkö ei riitä enää käsin tarkentamaan, joten valoisampia päiviä pitää odotella.
Sisällä pääsee toki lähemmäs, mutta valoa ei senkään vertaa tähän vuodenaikaan.
Toisaalta tähän vuodenaikaan ja näissä keleissä on mainio mahdollisuus saada sitä kissojen vauhtia kuvattua, siinähän on yksi harjoitus, kun yrittää pitää mahdollisimman tiukan rajauksen poukkoilevaan kissaan, onpa muuten helppo seurata vaikkapa autoa sen jälkeen, kun tuota treenaa. Kissan hännästä näkee muuten mihin se kääntyy seuraavaksi
Mike Brownen youtube videoissa on mielestäni hyvin kerrottu kuinka harjoitella esim. valon näkemistä, jos sellaista joku kaipaa. Se on kumminkin tärkeämpää kuin absoluuttisen oikea aukko ja valotus, niitä voi kumminkin jossain määrin paikkailla jälkikäteenkin, mutta jos valo tulee ei optimaalisesti, niin sille ei paljoa voi, sama tietty tarkennuksen kanssa, jos se tuhnua, niin siitä ei terävää oikein taio, mutta terävän voi aina tehdä tuhnuksi jälkikäteen
pvalila, olet aloittelija, sun prossu on ylikuormitettu, koska käytännössä prosessoit liian montaa täysin uutta asiaa kerralla. En muista kuka ammattikuvaaja se oli, kun sanoi, että kun joku katsoo sitä kuvaa, ei ne tiedä oletko ottanut kuvan automaatilla vai manuaalilla tai jotain siltä väliltä, mutta jos liian monta uutta asiaa on kuvaa ottaessa mielenpäällä, niin voi olla ettei niitä oikeasti tärkeitä juttuja kerkeä prosessoimaan. Tietenkin tekniikan lapsena sen muistaminen on aina hirmuisen vaikeaa, sitä tahtoo itse olla säätämässä kaikkea, että saa kaiken oikein, vaikkei niillä kovin suurta merkitystä ole.
A ja S moodeja taitavat monet ihan hyvät kuvaajat käyttää, toki onhan niissä ongelmansa, en minäkään ole käyttänyt kuin täysmanuaalista moodia, liian pimeää ja joko aukko on täysin auki tai suljinaika liian pitkä, Tamronilla jos ottaa aukko selällään kuvia, niitä ei pelasta kyllä mikään, käytännössä se on f/5.6-11 putki, mikä on jo aika hidas.
Sellaista olen kaivannut usein, että olisi mahdollista asettaa rajat suljinajalle aperture priority moodissa, turkainen sentään kun usein käy niin, että automaattinen ISO on tapissa ja suljinaika venähtää, mutta nopeassa tilanteessa ei kerkeä muuttamaan EV kompensointia, kun olisi helpompi ottaa se alivalottunut kuva ja sitä sitten korjailla.
P-moodissa saattoi olla jotain sellaista, mutten ole vielä niin pitkällä, että sitä olisin opiskellut, toistaiseksi mun taidoilla P-moodi tekee kaikkea muuta paitsi sitä mitä tahdon.
Hirveän vähän D3100:lla on tullut kuvattua, jotain 8000 kuvaa ja useampi vuosi mennyt, nyt vasta alkaa olla jotenkin sinut sen kanssa kuinka sillä pitää kuvata, että kuvista saa selvää. Kova pettymys se oli kun, suoraan paketista se teki sellaista tuhnua puuroa, kun vertasi D40 kameraan, mutta siinä pitää vaan muistaa, ettei JPEG muodossa kuvaa ja vähän säätää picture controlista asetuksia. Enemmän tulee nyt sitten otettua kuvia, kun saa ulos enemmän mitä haluaa. Kevättalveen pitää valmentautua, on kuitenkin niitä mainiompia kuvauskelejä silloin.
. Jostain syystä kuvia nukkuvista kissoista on aika paljon 
.
, olenko taas ollut nenäkäs? Emmää aina tajuu. Tai koskaan.
10 vuodessa kun ei ole 18-55 ja kehno 70-300 setistä pisemmälle päässyt kehittymään, tai no, D40 kameran taisin hankkia 2005 vai 2004, joskus silloin se oli, yhden kittilinssin siihen jouduin ostamaan, kun hajosi se yksi yksilö pudottuaan 50cm joustavalle printterin paperikaukalolle, eikä ollut paria viikkoa vanhempi, joskus 2006 taisi olla kun hankin sitten Tamronin ja olikohan 2010, kun D3100 tuli hankittua, D40 kun hajosi joskus 2009, tarkkaan ei jaksa muistaa, mutta mämmikouraisuudella on hyvinkin hukkunut rahaa se 55-200mm hinta ja ylikin, olen ollut siis Nikonille hyvä asiakas 
1,8 tai 1,4 valovoimainen on silti eri asia... 