Oma nurkka

[pvalila]

Taas vaihteeksi purutalon suojissa.

Väsyttää ja sama vaiva koko perheellä.

Koira kitui viime yönä, pelkäsi räjähtelyä. Metsän eläimiä käy sääliksi, eivät voi millään tajuta kuinka ihmiset tulevat hulluksi kerran vuodessa.

jtbo, ei taida teilläpäin olla sellainen tuntu, että talvisota on taas syttynyt?

[jtbo]

Jos rakennat joskus autotallista asuintilaa niin voiko siihen entiseen kissavarastoon ajaa auton sisään? Ainakin osa siitä on maalattialla, se kylppärikopin kohta tietenkään ei.

Kenen auton? Eihän mulla ole ajo-oikeuksia enää, kun lääkäri vei ne, samoin kuin työnteko-oikeudetkin. Kunhan saan autot hävitettyä, niin eipä mun tarvitse enää moisista pahemmin murehtia, 2013 sinetöi kyllä varsin tehokkaasti autoharrastuksen lopun mun osalta.

En minä varmasti ala rakentamaan tuosta ex tallista, nykyisestä verstaasta asuintilaa, olisi aivan liian iso projekti moinen, taloon tosin jossain vaiheessa teen remppaa, siinä pääsee kuitenkin paljon vähemmällä vaikka muuttaisi hieman avarammaksikin ja sitä pystyy remppaamaan aika hyvin, rojut kun saa sinne kattivarastoon.

Varmaankin alakerran rempalla aloitan, kunhan ensin olen kituuttanut lainan pois, muutama vuosihan siihen menee väistämättä, mutta ei paljoa yli kolmea vuotta pitäisi enää mennä, jos satunnaisesti saa työluvan, niin nopeamminkin, mutta sen varaan ei voi enää laskea.

Mökkikauden päätös täällä on juhannuksen kera pahin, joulut ja uudet vuodet ei kovin kummoisesti vaikuta.

[pvalila]

Jos rakennat joskus autotallista asuintilaa niin voiko siihen entiseen kissavarastoon ajaa auton sisään? Ainakin osa siitä on maalattialla, se kylppärikopin kohta tietenkään ei.

Kenen auton? Eihän mulla ole ajo-oikeuksia enää, kun lääkäri vei ne, samoin kuin työnteko-oikeudetkin. Kunhan saan autot hävitettyä, niin eipä mun tarvitse enää moisista pahemmin murehtia, 2013 sinetöi kyllä varsin tehokkaasti autoharrastuksen lopun mun osalta.

En minä varmasti ala rakentamaan tuosta ex tallista, nykyisestä verstaasta asuintilaa, olisi aivan liian iso projekti moinen, taloon tosin jossain vaiheessa teen remppaa, siinä pääsee kuitenkin paljon vähemmällä vaikka muuttaisi hieman avarammaksikin ja sitä pystyy remppaamaan aika hyvin, rojut kun saa sinne kattivarastoon.

Varmaankin alakerran rempalla aloitan, kunhan ensin olen kituuttanut lainan pois, muutama vuosihan siihen menee väistämättä, mutta ei paljoa yli kolmea vuotta pitäisi enää mennä, jos satunnaisesti saa työluvan, niin nopeamminkin, mutta sen varaan ei voi enää laskea.

Mökkikauden päätös täällä on juhannuksen kera pahin, joulut ja uudet vuodet ei kovin kummoisesti vaikuta.

Tuossa tilanteessa kannattaa autojutuista hankkiutua eroon asap. Jos lekuri ei vain kiellä autolla ajamista vaan oikein hoitaa kortin hyllylle niin sieltä sitä on aika vaikea saada takaisin.

Nuorena meni.

Hyvä, että sulla oli auto vielä silloin kun juoksit niitä eläinlääkärireissuja.

[jtbo]

Tuossa tilanteessa kannattaa autojutuista hankkiutua eroon asap. Jos lekuri ei vain kiellä autolla ajamista vaan oikein hoitaa kortin hyllylle niin sieltä sitä on aika vaikea saada takaisin.

Nuorena meni.

Hyvä, että sulla oli auto vielä silloin kun juoksit niitä eläinlääkärireissuja.

Keväällä ehkä menevät kaupaksi, huonosti on myyntiä tähän aikaan vuodesta.

Näkö kun saattaa kadota montakin kertaa päivässä ilman ennakkovaroitusta, mutta voi mennä kuukausia ettei katoa, niin eipä siinä paljoa voi. Sitä pitää vaan sopeutua siihen mitä on ja ottaa siitä kaikki irti, ei pidä erehtyä ajattelemaan, että elo olisi ohi, vaikka monta asiaa tässä on nyt joutunut taakseen jättämäänkin.

[pvalila]

Tuossa tilanteessa kannattaa autojutuista hankkiutua eroon asap. Jos lekuri ei vain kiellä autolla ajamista vaan oikein hoitaa kortin hyllylle niin sieltä sitä on aika vaikea saada takaisin.

Nuorena meni.

Hyvä, että sulla oli auto vielä silloin kun juoksit niitä eläinlääkärireissuja.

Keväällä ehkä menevät kaupaksi, huonosti on myyntiä tähän aikaan vuodesta.

Näkö kun saattaa kadota montakin kertaa päivässä ilman ennakkovaroitusta, mutta voi mennä kuukausia ettei katoa, niin eipä siinä paljoa voi. Sitä pitää vaan sopeutua siihen mitä on ja ottaa siitä kaikki irti, ei pidä erehtyä ajattelemaan, että elo olisi ohi, vaikka monta asiaa tässä on nyt joutunut taakseen jättämäänkin.

It ain't over till the fat lady sings.

Estääkö fyysinen rasitustila nuo katkot vai vedätkö sinä täyttä vauhtia päin puita fillarilla aina silloin tällöin, välillä kahdesti päivässä?

Jos tuo vie vain näön, ei tajuntaa, niin pystyy sitä sentään edes jarruttamaan.

Näkö on kumma juttu: tajunnan ja silmän välissä meillä on aika tehokas signaaliprosessori, joka koostaa kuvan ympäristöstä jota katsomme.

Ihmisen silmähän näkee terävänä vain yhden pisteen, kokonaiskuva ympäristöstämme syntyy vasta aivoissa.

Tietoinen tasomme ei ole suorassa yhteydessä silmiin emmekä siis pääse käsiksi silmän tuottamaan raakadataan.

[jtbo]

It ain't over till the fat lady sings.

Estääkö fyysinen rasitustila nuo katkot vai vedätkö sinä täyttä vauhtia päin puita fillarilla aina silloin tällöin, välillä kahdesti päivässä?

Jos tuo vie vain näön, ei tajuntaa, niin pystyy sitä sentään edes jarruttamaan.

Näkö on kumma juttu: tajunnan ja silmän välissä meillä on aika tehokas signaaliprosessori, joka koostaa kuvan ympäristöstä jota katsomme.

Ihmisen silmähän näkee terävänä vain yhden pisteen, kokonaiskuva ympäristöstämme syntyy vasta aivoissa.

Tietoinen tasomme ei ole suorassa yhteydessä silmiin emmekä siis pääse käsiksi silmän tuottamaan raakadataan.

Migreeni se on mikä näön vie, tai mikä se prosessi nyt tarkalleen onkaan, mutta ensin katoaa näkökentästä hyvin suuri osa, sen jälkeen tulee vilkkuvalot ja sitten päänsäryt ja muut ihanuudet.

Käytännössä näöstä häviää se tarkka alue ja sivusilmällä katsoen jotain näkee, mutta se kuulemma ei riitä ja koska tuo iskee täysin varoittamatta, niin eihän siinä paljoa voi.

Se jo näkö vaikka kokonaan katoaisi, ei tietty ole ongelma, himmailee vaan, jos sattuu fillarilla olemaan tasaisella, jos näkö täysin häviäisi, niin olisi pahempi maastoon verrattavilla pikkuteillä.

Pahinhan tuossa on se, että sen näkökentän katoamista ei huomaa ennen kuin se on tosi pahana, sitä vaan ihmettelee, että onko rähmää silmässä, kun ei tahdo nähdä, sitten hoskaa, että kas kas, multahan on hetken aikaa puuttunut kyky nähdä suoraan sinne minne katson.

Se kun ei ole mustaa, eikä harmaata, eikä valkoista, ei vaan ole yhtään mitään sillä kohtaa mihin ei näe, sama kuin paperivalokuvan jakaisi kolmeen osaan ja jaettujen viivojen kohdalta nipistäisi ne viivat yhteen, sinne toki mahtuu sitten katoamaan mitä tahansa.

Päänsäryt ja salamat ovat olleet ihan päivittäisiä vieraita, kuten näön katoamiset, että ei tässä nyt kovin suuria toiveita ole, mutta toisaalta ei se kovin paljoa enää voi pahentua, paitsi jos lakkaa paremmat kaudet kokonaan.

2013 aikana paheni sen verran kehnoksi, että 2014 ei kovin paljoa huonopi kai voi enää olla.

[pvalila]

It ain't over till the fat lady sings.

Estääkö fyysinen rasitustila nuo katkot vai vedätkö sinä täyttä vauhtia päin puita fillarilla aina silloin tällöin, välillä kahdesti päivässä?

Jos tuo vie vain näön, ei tajuntaa, niin pystyy sitä sentään edes jarruttamaan.

Näkö on kumma juttu: tajunnan ja silmän välissä meillä on aika tehokas signaaliprosessori, joka koostaa kuvan ympäristöstä jota katsomme.

Ihmisen silmähän näkee terävänä vain yhden pisteen, kokonaiskuva ympäristöstämme syntyy vasta aivoissa.

Tietoinen tasomme ei ole suorassa yhteydessä silmiin emmekä siis pääse käsiksi silmän tuottamaan raakadataan.

Migreeni se on mikä näön vie, tai mikä se prosessi nyt tarkalleen onkaan, mutta ensin katoaa näkökentästä hyvin suuri osa, sen jälkeen tulee vilkkuvalot ja sitten päänsäryt ja muut ihanuudet.

Käytännössä näöstä häviää se tarkka alue ja sivusilmällä katsoen jotain näkee, mutta se kuulemma ei riitä ja koska tuo iskee täysin varoittamatta, niin eihän siinä paljoa voi.

Se jo näkö vaikka kokonaan katoaisi, ei tietty ole ongelma, himmailee vaan, jos sattuu fillarilla olemaan tasaisella, jos näkö täysin häviäisi, niin olisi pahempi maastoon verrattavilla pikkuteillä.

Pahinhan tuossa on se, että sen näkökentän katoamista ei huomaa ennen kuin se on tosi pahana, sitä vaan ihmettelee, että onko rähmää silmässä, kun ei tahdo nähdä, sitten hoskaa, että kas kas, multahan on hetken aikaa puuttunut kyky nähdä suoraan sinne minne katson.

Se kun ei ole mustaa, eikä harmaata, eikä valkoista, ei vaan ole yhtään mitään sillä kohtaa mihin ei näe, sama kuin paperivalokuvan jakaisi kolmeen osaan ja jaettujen viivojen kohdalta nipistäisi ne viivat yhteen, sinne toki mahtuu sitten katoamaan mitä tahansa.

Päänsäryt ja salamat ovat olleet ihan päivittäisiä vieraita, kuten näön katoamiset, että ei tässä nyt kovin suuria toiveita ole, mutta toisaalta ei se kovin paljoa enää voi pahentua, paitsi jos lakkaa paremmat kaudet kokonaan.

2013 aikana paheni sen verran kehnoksi, että 2014 ei kovin paljoa huonopi kai voi enää olla.

Aivot vaihtoon, se olisi oiva ratkaisu itse kunkin ongelmiin.

Nää mun nykyiset alkavat olla loppuun ajetut, mutta ihan tasatahtiin on kyllä kroppakin rapistunut.

Ei tainnut tohtorisetä sulle juuri parantumista lupailla, korttia takaisin?

Äläkä huoli, jos 2013 oli kuoppainen niin kaipa tämä alkavakin vuosi osaa meitä tärryyttää.

[jtbo]

Aivot vaihtoon, se olisi oiva ratkaisu itse kunkin ongelmiin.

Nää mun nykyiset alkavat olla loppuun ajetut, mutta ihan tasatahtiin on kyllä kroppakin rapistunut.

Ei tainnut tohtorisetä sulle juuri parantumista lupailla, korttia takaisin?

Äläkä huoli, jos 2013 oli kuoppainen niin kaipa tämä alkavakin vuosi osaa meitä tärryyttää.

Jos tilanne paranee, niin sitten sitä pitää seurailla ja ehkä mahdollisesti joskus jos kuitenkaan sittenkään. Eipähän mun muutaman vuoden ajamattomuuden jälkeen sitten enää tarvitse haaveilla enää osaavani liikennesääntöjäkään.

Niin juu ja vielä on vaaleihinkin sen verran aikaa, että päättäjiämme ei vielä pelota, että kansalaiset saattaisivat muistaa äänestäessään jotain ikävää

[pvalila]

Aivot vaihtoon, se olisi oiva ratkaisu itse kunkin ongelmiin.

Nää mun nykyiset alkavat olla loppuun ajetut, mutta ihan tasatahtiin on kyllä kroppakin rapistunut.

Ei tainnut tohtorisetä sulle juuri parantumista lupailla, korttia takaisin?

Äläkä huoli, jos 2013 oli kuoppainen niin kaipa tämä alkavakin vuosi osaa meitä tärryyttää.

Jos tilanne paranee, niin sitten sitä pitää seurailla ja ehkä mahdollisesti joskus jos kuitenkaan sittenkään. Eipähän mun muutaman vuoden ajamattomuuden jälkeen sitten enää tarvitse haaveilla enää osaavani liikennesääntöjäkään.

Niin juu ja vielä on vaaleihinkin sen verran aikaa, että päättäjiämme ei vielä pelota, että kansalaiset saattaisivat muistaa äänestäessään jotain ikävää

Äsh, ei se paluu rattiin liikennesäännöistä tai ajotaidosta kiinni jää, jos vain terveyttä riittää.

Siinä sitä tosin ihan tarpeeksi kysymysmerkkiä sitten jo onkin.

Poliitikot ovat töpänneet yhtä ja toista, mutta kyllä meikä silti on yleensä sitä niittänyt mitä on itse kylvänyt: jos on harmeja niskassa ollut niin kyllä niihin syypää on löytynyt aika paljon Arkadianmäkeä lähempää.

****************

Politiikan ja poliitikkojen arvostusta pitäisi nostaa. Ikuinen politiikan kritisointi on johtanut siihen, ettei kansa enää muista sitä, että politiikka kuitenkin perustaltaan on yhteisten asioiden hoitamista. Törkeän egoistista johtamista ja oman taloudellisen edun ajamista pienten ihmisten kustannuksella, enemmän sitä nykyisin on talouselämän puolella kuin politiikassa.

Satuin kerran antamaan kyydin eräälle huippupoliitikolle, entinen puoluesihteeri ja meppi. Vaatimaton ihminen oli, ei asunut missään rikkaiden alueella eikä isossa asunnossa; kissastaan oli huolestunut, kun oli taas kerran pitkäksi mennyt. Minua pelottaa, että pahojen puheiden takia tuollaiset ihmiset eivät enää lähde politiikaan vaan alkavat huseerata järjestöissä, joissa toiminta on toki ylevää mutta millaisten ihmisten käsiin yhteiset asiat sitten jäävät?

[jtbo]

Én osaa ajatella oma napa näkökulmasta politiikkaa ja poliitikkoja, kyllä minä enemmän mietin sitä ihan vaan kokonaisuuksina, jossa mulla yksilönä ei ole paljoa virkaa, mutta aika paljon sillä tasolla ajatellen näen ongelmia olevan tulossa lähitulevaisuudessa yhteiskunnan tasolla. Se että satun asumaan syrjäseudulla ei ole olennaista, aivan sama mielipide olisi jos asuisin kaupungissakin.

Muhunhan ei kovin paljoa mitkään päätökset vaikuta suoraan eikä kovin paljoa välillisestikkään. Se jos mun pitää vähän pisemmästi johonkin matkata on aika yhdentekevää itselleni, mutta kokonaisuuden kannalta taas on suuri joukko joita sellainen koskettaa paljonkin ja jos se joukko on aina sama, joka joutuu siihen tavallaan maksajan rooliin, niin se ei ole kokonaisuuden kannalta hyvä.

Monta periaattessa hyvääkin päätöstä on toki tehty, mutta muutama varsin suuri ihmisjoukko on unohtunut liian monta kertaa, että se olisi vaikuttamatta tulevaisuuteen.

Sillä oikeastaan on välillisesti muhun suurempi vaikutus kuin suoranaisesti niillä päätöksillä, mutta siltikään mua ei pätkääkään kiinnosta mun napa eli etu, maan toimimisessa se on täysin merkityksetön asia, kuten ihmisten todellisessa hyvinvoinnissa.

Pitkää matkaa kulkevat pätkätyöläiset mua eniten huolettaa, sekä matalapalkkaiset harvaan asutun seudun ihmiset ja se hurja viha ja kapinamieli, joka heidän joukossaan on.

Sitä kai vapauksien rajoittamiseen pyrkimisellä yritetään saada aisoihin, mutta myös on saatu ja yhä tullaan enemmän yrittämään sitä, että saataisiin helpommin, että halvemmalla hyväksikäytettävää työvoimaa, joka taas johtaa kapinahenkeen ja se ei ole kellekkään hyväksi. Jo yksin sairaanhoitokulut nousevat moisen pahoinvoinnin takia, jota tietenkään ei tilastollisessa mielessä ole merkitsevästi vaikka joillain alueilla se korkea prosenttiosuus olisikin.

Mikäpäs estää työnantajia tarjoamasta jatkossa työtä koko kuukaudeksi 300 euron palkalla ja jos kieltäydyt sulla on karenssit niskassa? Suomessahan ei ole minimipalkkaa säädetty ja jos on ala jolla ei ole yleissitovaa sopimusta, kuten hyvin iso osa matalapalkkatöistä on, niin siitähän ei käytännössä voi kieltäytyä.
Periaatteessa hyvä päätös, mutta jotain unohtui, vai unohtuiko?

Mikäli pitäisi vain hymistellä ja kehua, koska moittiminen ei ole kivaa, niin aika surkeasti olisi asiat, mun nähdäkseni vain kritiikki voi johtaa parempiin tuloksiin. Myös poliitikon arvostaminen sen perusteella kuinka vaatimaton tai kiva se on, päätöksiensä ja ajamiensa asioiden sijaan, on mun mielestä hieman hakoteillä, samalla tavallahan sitä pitäisi kuten missä tahansa muussa työssä tuota katsoa, mitä on tehty pitäisi ehkä enemmän merkitsevää olla.

Tosin kun suuri osa kansasta äänestää sen mukaan onko miellyttävä pärstäkerroin, niin mitäpä parempaa voimme odottaa?

Lisäksi kun häviävän pieni pinta-ala maasta on se jonka mukaan vaalit vaikuttaa, niin kuinka hyvin se kaikkien yhteisten asioiden ajaminen oikein toteutuu? Taitaa olla niin, että kyllä joidenkin osalta hyvinkin, mutta osalle se on ihan sama vaikka kuinka äänestäisi, niin toisten näkemysten mukaan se porukka valitaan ja nostaako se äänestysintoa tai tyytyväisyyttä päättäjistöön?

Näin ollen on hyvin helppoa nähdä kuinka arvostelu on aivan oikeutettuakin, eikä nuo tietyt skandaalit nyt kovin paljoa vähemmäksi ole arvostelun oikeutusta vieneet, kavereiden tutkimuksia ja täysin turhiin raportteihin isoja rahoja, jos moiset vain lakaistaisiin maton alle ja hymisteltäisiin ettei ole mitään ongelmaa, niin pianhan meillä olisi kreikan kohtalo käsillä, tosin ei se kaukana ole nytkään.

[tuuma]

Mä tiedän politiikasta hyvin kovin vähän mutta sen tiedän että sama kuin elämässä muutenkin niin se kumarrus-pyllistys laki toimii ja jos pysyy selkä suorana niin mitään ei tapahdu.

Noista tutkielmista sen verran kun olen joskus seurannut melko läheltä niin aika pitkälti tilaaja haluaa nostaa omaa egoaan tai jotain että pääsee esittelemään asian ihan kuin itse olisi keksinyt mutta järjestäen ne jotka sen hänelle/heille tekevät useimmiten (aina) tekevät hirveän duunin, jotta tilaaja ei joudu huonoon valoon että joku väittämä olisikin väärä. Mutta tokihan jos kaverille tekee niin saattaa siinä vähän oikoa pahimmissa paikoissa...

Minusta ei tiedemaailmassa vieläkään (toivottavasti) vilpilliset jutut mene kovin hyvin läpi. Tottahan tulevaisuustutkijat usein metsään ennustavat mutta se heille suotakoon. Historian tutkijoille en samaa helpotusta soisi mutta onhan niissäkin monenmoista katsontakantaa/näkökulmaa, vaikka tilanne on oikeasti tapahtunut ja seuraukset tiedossa.

Voisipa politiikan muuttaa matemaattiseksi kaavaksi, joka pitäisi todistaa oikeaksi ja vedenpitäväksi ja sitten vain kompuutteri laskisi äänet ja tuutista tulisi ulos aina oikea vastaus

[jtbo]

Voisipa politiikan muuttaa matemaattiseksi kaavaksi, joka pitäisi todistaa oikeaksi ja vedenpitäväksi ja sitten vain kompuutteri laskisi äänet ja tuutista tulisi ulos aina oikea vastaus

1+1=2 tai 4 tai -3, olosuhteiden vaatiessa myös 1 ja 1 voi olla tarpeen

[Huvilan emäntä]

Ei tuossa jtbo:n kuvassa ole mitään vikaa! Tietenkin se kroppi on epäterävä, mutta onhan siinä aivan hillitön suurennuskin.

Miksi ne Tuuman kuvat ovat niin mustia? Luulisi kameran tyrkyttävän pidempää aikaa jos isoa ei pysty kasvattamaan, taisi vain käyttäjä estää ajan pidentämisen?

Minä roimin joitakin kaupunkikuvia tänään, isoja ajelin aina 12800 asti ja ajat taisivat olla pisimmillään luokkaa 1/8".

Raweja otin, ehkä ehdin huomenna siirtää ne puuceelle.

Osa kuvista on takuulla pielessä, lähinnä rajoja minä etsiskelinkin.

Kun Tuuma tempulla tai toisella pakotti kameran valottamaan oikein alkoi kuvissa olla väriäkin.

Kyllä niissä vaan on vikaa, jos croppeja tai printtejä meinaa ;)

IMO kuvien rajaaminen tapahtuu valokuvaajan näkökulmasta 99,5 prosenttisesti kuvaustilanteessa. Pientä hienosäätöä - oikaisua tai pikkuisia reunan häröjä on toki ihan sallittua siistiä jälkikäteen, mutta kun sillä kuvaajalla ei oikein muuta tointa ole, kuin miettiä, miten valo hyödynnetään (tai miten valaistaan) ja mitä siihen kuvaan tulee, niin...

Esim. tuo kissakuva on hieno, ja kertoo tilanteesta paljon. Jos haluat kissan naamakuvia, niin sinulla on varmasti lukuisia paljon vähemmän haastavia tilanteita päästä joko riittävän lähelle - tai kesällä heilua zoomin kanssa kauempana, tulee varmasti autenttisia ilmeitä kuvaan!

Jälleen vahvasti mutua, mutta minusta ihmiset nysvää kameroissa ihan liikaa tekniikkaa, sen sijaan, että keskittyisivät kehittämään ovaa kuvansommittelutaitoa, valokuvauksen tilannetajua (joka kyllä vaatii kameran suorituskyvyn tuntemusta eri olosuhteissa, mutta ei ole eksaktia tiedettä) ja tunnelman välittämistä valaistuksen ja valotuksen kautta. Rakeisuus ei ole minusta tietyn tunnelmaisissa kuvissa edes printissä mikään ongelma, saattaa jopa lisätä tunnelman tuntua. Tarkkuus... ...riittää johonkin kokoon, eikä sitten isompaan. Niisk. Yleistä epätarkkuutta ikävämpi virhe on se, jos kapealla tarkkuusalueella tarkennus on selvästi hassussa paikassa. Sitä ei korjata edes pienennöksillä. Lievä alivalottaminen hämärissä olosuhteissa on täysin sallittua - sen sijaan, että saadaan kuva, jossa kissa nousee pellosta, saadaan kuva, jossa kissa nousee marraskuisesta pellosta. Etenkin käppyröitä säätämällä saa tummista kuvista hienosti yksityiskohtia esille.

Mutta tähän kannattaa suhtautua varauksella, en ole valokuvaaja vaan graafinen suunnittelija - valokuvaus on ainoastaan harrastus.

[pvalila]

IMO kuvien rajaaminen tapahtuu valokuvaajan näkökulmasta 99,5 prosenttisesti kuvaustilanteessa. Pientä hienosäätöä - oikaisua tai pikkuisia reunan häröjä on toki ihan sallittua siistiä jälkikäteen, mutta kun sillä kuvaajalla ei oikein muuta tointa ole, kuin miettiä, miten valo hyödynnetään (tai miten valaistaan) ja mitä siihen kuvaan tulee, niin...

Esim. tuo kissakuva on hieno, ja kertoo tilanteesta paljon. Jos haluat kissan naamakuvia, niin sinulla on varmasti lukuisia paljon vähemmän haastavia tilanteita päästä joko riittävän lähelle - tai kesällä heilua zoomin kanssa kauempana, tulee varmasti autenttisia ilmeitä kuvaan!

Jälleen vahvasti mutua, mutta minusta ihmiset nysvää kameroissa ihan liikaa tekniikkaa, sen sijaan, että keskittyisivät kehittämään ovaa kuvansommittelutaitoa, valokuvauksen tilannetajua (joka kyllä vaatii kameran suorituskyvyn tuntemusta eri olosuhteissa, mutta ei ole eksaktia tiedettä) ja tunnelman välittämistä valaistuksen ja valotuksen kautta. Rakeisuus ei ole minusta tietyn tunnelmaisissa kuvissa edes printissä mikään ongelma, saattaa jopa lisätä tunnelman tuntua. Tarkkuus... ...riittää johonkin kokoon, eikä sitten isompaan. Niisk. Yleistä epätarkkuutta ikävämpi virhe on se, jos kapealla tarkkuusalueella tarkennus on selvästi hassussa paikassa. Sitä ei korjata edes pienennöksillä. Lievä alivalottaminen hämärissä olosuhteissa on täysin sallittua - sen sijaan, että saadaan kuva, jossa kissa nousee pellosta, saadaan kuva, jossa kissa nousee marraskuisesta pellosta. Etenkin käppyröitä säätämällä saa tummista kuvista hienosti yksityiskohtia esille.

Mutta tähän kannattaa suhtautua varauksella, en ole valokuvaaja vaan graafinen suunnittelija - valokuvaus on ainoastaan harrastus.

Mulla valokuvaamista dominoi osaamisen puute ja miehen hitaus: näillä taidoilla kaikki asiat, mitkä on mahdollista hoitaa jälkikäteen, kannattaa hoitaa jälkikäteen.

Minimoinnin jälkeenkin mun prossuni on niin ylikuormitettu, että puolet tärkeistä asioista jää tekemättä.

Kuvallisesti minä pidän tiukoista rajauksista. Jos yritän suoraan kuvata tiukasti rajatun kuvan, tarvitseeko minun kertoa, kuinka käy?

Sama juttu kuvien määrän suhteen: ken osaa, ottaa yhden hyvän. Meikä ampuu kamera punaisena sata ja joukossa on ehkä yksi, jossa joka ukon silmät on auki.

Sikäli mulla on itse kuvaushetki että jälkikäsittely hyvin tasapainossa, että olen tasaisen kurja molemmissa. DxO:n kanssa mulla on kokemusta vajaa varttitunti, juuri sen verran, että osasin hoitaa sen tärkeimmän eli valmistaja sai rahat lisenssistä.

[Huvilan emäntä]

Kuvien määrän suhteen ei kyllä kannata tuntea mitään alemmuudentunteita. Ammattikuvaajankin pakassa on melkoisesti niitä roskiin meneviä ottoja. Sarjatuli on ihan toimiva taktiikka action-tilanteisiin, toki siinä kamerassa on rajallinen käyttöikä, mutta digitaalinen filmi on halpaa. Itse otan yleensä yhtä helppoa blogin still-life otosta varten 5-30 ruutua pienesti hienosäätäen, enemmänkin, jos päädyn kokeilemaan asetelman muutoksia, siirtelen tavaroita eri paikkaan tms. Juhlissa tai livetilanteissa kamera rouskuttaa 150-400 kertaa (yhdessä päivän mittaisessa tapahtumassa tuli ennätys: 1400 ruutua). Tuollaisesta 150 pakasta löytyy helpohkosti 10-40 käyttökelpoista otosta, vähän olosuhteiden vaikeudesta ja henkilöiden määrästä riippuen.

Still-life kuvaus on kiitollista puuhaa sommittelutaitojen hiomiseen.