Pinkopahvi ja vanhat tapetit

[HillyMan]

Vaikka en itekkään oikein kyprokista välitä niin laattaseinän runkona se on loistavaa, itse levy kun ei juuri elä. Edellisessä kodissa oli huokolevyn tilalle laitettu vuonna -61 sen aikusta kyprokkia, tai kipsilevyä (mikä lienee sen oikea nimi). Kyprokin takaa siis löytyi aina kovaa jos ei ihan lautojen saumaan osunut. Helppo oli kiinnittää mitä tahansa. Siihen aikaan ei ilmeisesti ollut kyprokki ruuveja kun levyt oli naulattu kiinni.

Ja mistä tiedän että ne oli alkuperäisiä? No siitä että heti timpurin levytettyä oli sähkömies naulannu metallikuoriset sähköjohdot ja sen jälkeen tapetoitu. Ja tietysti ilman pohjamaalia että oli hiton moinen työ repiä ne tapetit irti. Ja parhaimmillaan 7 kerrosta, tulihan tutustuttua historiaan ja kauhisteltua -70 lukulaisia kukkatapetteja.

[Oto Hascak]

Kuinkas painavaa te tapaatte laittaa huokolevystä ja pinkopahvista riippumaan?

Aika painavaa. Huokolevyn ja pinkopahvin takana kun yleensä on umpinainen seinä, joko hirttä tai vino-/pysty/-vaakalautaa. Kiinnittämistä varten tarvitset hieman pidemmän ruuvin tai naulan, jonka vetäiset vaan kantavaan seinärunkoon kiinni huokolevyn tai pahvin lävitse. Ei tarvitse koolinkeja metsästää tai muuta vastaavaa. Pahimmassa tapauksessa löytyy hirren tai laudan sauma, mutta parin sentin siirto korkeudessa jo auttaa. Kyllä se seinä siellä takana kestää jo pirun paljon rasitusta. (voihan tietysti olla, että huokolevy on vetäisty koolinkeihin kiinni, jolloin kipsilevy on mukavampaa taulujen ripustuksen kannalta, harvoin tosin kuitulevyn takaa koolingit löytyy)

[HS]

Oto hascak taisi ymmärtää mitä minä ajan takaa Lähinnä minua kiinnostaa mikä saa meidät tekemään materiaalivalintoja. Perustuuko ne johonkin tunteeseen kuten "ajan harrikaalla en siis moikkaa japsipyöriä" vai johonkin mietittyyn ja perusteltuun ajatukseen. Välillä tulee sellainen tunne että jotkut foorumilaiset haluaa vain olla samaa mieltä kuin meidän arvoisat gurumme, sen kummemmin ajattelematta mitä se tarkoittaa. Niin ja gyprocia on muuten mukavampi maalata kuin huokolevyä, siis jos ei halua sitä kukkatapettia. Anteeksi tämä aiheesta lipsuminen, hyvän tavan vastaista, tiedän.

[Oto Hascak]

Lähinnä minua kiinnostaa mikä saa meidät tekemään materiaalivalintoja. Perustuuko ne johonkin tunteeseen kuten "ajan harrikaalla en siis moikkaa japsipyöriä" vai johonkin mietittyyn ja perusteltuun ajatukseen. Välillä tulee sellainen tunne että jotkut foorumilaiset haluaa vain olla samaa mieltä kuin meidän arvoisat gurumme, sen kummemmin ajattelematta mitä se tarkoittaa. Niin ja gyprocia on muuten mukavampi maalata kuin huokolevyä, siis jos ei halua sitä kukkatapettia. Anteeksi tämä aiheesta lipsuminen, hyvän tavan vastaista, tiedän.

Kipsillä ja kuitulevyllä on molemmilla etunsa ja haittansa. Itse tykkään kuitulevystä siksi, että se on pirun helppo vetäistä epätasaiseenkin alustaan kiinni. Se joustaa ja taipuu mukavasti seinän aaltoiluihin. Arvostan myös sitä, että kuitulevy toimii lisälämmöneristeenä. Kipsilevyä varten seinä yleensä koolataan, enemmän tai vähemmän. Se on jonkinlainen vaiva ja työpanos. Kuitulevyn joutuu esiliisteröimään pariin kertaan ennen tapetointia, kipsilevyä ei tarvi. Samat kittaukset ja saumaukset vaativat molemmat levyt. Puukuitulevyn asennus onnistuu joka kodista löytyvillä työkalulla eli vasaralla (vatupassi, saha, mattopuukko ja linjari ovat jo sitten luksusta ). Kipsilevy tarvitsee akkuporakoneen, tosin sellainen taitaa melkein jokaisesta taloudesta nykyään jo löytyä? Sitten on oma lukunsa hengittävyydet ja sen sellaiset, jotka tosin puukuitulevystä eliminoidaan aika tehokkaasti muovipintaisia tapetteja käyttämällä.

Molemmissa on etunsa ja haittansa. Toinen puolustaa kipsiä ja toinen puukuitulevyä. Itse tykkään siis puukuitulevystä ja sellaisen lätkäiseminen vanhaan pirttiin on harvoin virhe. Ei se tee kipsilevystä väärää ratkaisua, se vain on erilainen ratkaisu. Oman näkemykseni mukaan puukuitulevyllä saavutetaan enemmän etuja kuin kipsillä. On tosin paikkoja, joihin ei vanhassa pirtissä voi käyttää muuta kuin kipsilevyä, mutta pääsääntöisesti menisin haltexilla.

[jmattis]

Pari pointtia kuitulevyn puolesta:
Moni miettii lisälämmöneristystä. Silloin kannattaa aloittaa vetämällä sisäseiniin 22 millin kuitulevyt, usein ei tämän jälkeen ulkopuolista eristystä enää tarvitse miettiä. Huonetila pienenee vain levyn verran, gyprocilla levyn paksuuden + koolauksen verran.

Muiden haittojen lisäksi kipsilevy ei elä talon elämisen mukana, ja tapetointiin tulee reteesti halkeamia.

Ainoa paikka missä kipsi menee puukuidun edelle on minusta märkätilat, sinne voi laittaa kaakelilujaa tai kylppärigyprokkia.

HillyManille: se vanha levy on suurella todennäköisyydellä Kipsonit-levyä, josta nykyinen valmistaja sanoo:

Suomeen kipsilevy tuli sotien jälkeen vuonna 1949, jolloin Myllykosken Paperitehdas Oy (omisti Yhtyneet Paperitehtaat) toi idean kartonkituotantonsa jatkeeksi. Tuotenimeksi tuli Kipsoniitti. Kipsoniitti-levyn kestävyys ei ollut nykyisten Gyproc-levyjen luokkaa eikä sen ominaisuuksia osattu käyttää hyväksi: levy ei saavuttanut riittävää luottamusta rakentajien keskuudessa.

[kotirintamanainen]

Palaan sen verran tuohon alkuperäisen kysymykseen ketjun ekassa viestisä, että voiko ne kaikki pinkopahvit maaleineen ja tapetteineen jättää sinne seinään. Vai onko parempi otta pois. En jaksa uskoa (naisen logiikka), että kaikki tapetit olisivat oikeaoppisesti hengittäviä papreitapetteja. Ainakin kun kädellä sivelee ja valossa katsoo, niin muovimaisen sileesti kiiltää. Jos katto on halteksia tai puuta, niin pääseekö kosteudet sitä kautta imeytyyn ja kuivuun, ja jättäis pinkopahvit kerroksineen seinään? Vai myös pinkopahvit uusiks?

[Oto Hascak]

Palaan sen verran tuohon alkuperäisen kysymykseen ketjun ekassa viestisä, että voiko ne kaikki pinkopahvit maaleineen ja tapetteineen jättää sinne seinään. Vai onko parempi otta pois. En jaksa uskoa (naisen logiikka), että kaikki tapetit olisivat oikeaoppisesti hengittäviä papreitapetteja. Ainakin kun kädellä sivelee ja valossa katsoo, niin muovimaisen sileesti kiiltää.

Kyllä siellä varmasti on hengittämättömiä tai huonosti hengittäviä kerroksia, mutta ei se seinä niistä mätäne. Jätä seinään vaan, ellet aivan välttämättä halua pinkopahveja poistaa. Jonkun oppikunnan mukaan on aina virhe poistaa vanhoja kerrostumia, kun samalla "tuhotaan historiaa". Nää on näitä, mutta ongelmaa nuo eivät siis muodosta.