pvalila kirjoitti:Pahaltahan tuo tulevaisuus näyttää ja kuitenkin valtiojohto käyttäytyy, kuin kaikki olisi hyvin.
Mä hyväksyn lainanoton, kunhan kyseessä ei ole kulutusluotto. Ja valtio ottaa nykysin kulutusluottoa, niitä rahoja ei sijoiteta vaan ne kulutetaan.
Esimerkiksi koulutukseen sijoittaminen on mun mielestäni sijoittamista vain, jos sen koulutuksen voidaan katsoa oikeasti tuottavan joskus rahaa takaisinpäin.
Jos koulutetaan ihmistä, joka myös koulutuksen jälkeen jää työttömäksi, ei kyseessä ole investointi vaan kulutus.
Tai kai sitä voi sanoa virheinvestoinniksi, jos rahaa ei tule takaisin.
****************
Olisi kiva nähdä käyrä oikeiden työpaikkojen määrästä. Tarkoitan sellaisia, jotka eivät ole määräaikaisia, sijaisuuksia, tilapäisiä projekteja, tukirahoilla perustettuja hetkeksi, osapäiväisiä jne. Tarkoitan sellaisia vanhan ajan juttuja, että palkka tulee varmasti tulevaisuudessakin jos vain hommansa hoitaa.
Entäs jos sillä koulutukseen rahanlaittamisella ei tuoteta mitään, mutta leikataan kuluja tulevaisuudessa? Esimerkiksi vaikkei heti työllisty, niin voidaan estää syrjäytymistä ja ylläpitää työkuntoa, nuo toimethan lisäävät todennäköisyyttä sille että työllistyisi, mutta eivät suoranaisesti työllistä ja ilman niitä toimia ihan varmasti ei työllisty?
Itse näkisin jonkinlaisena investointina senkin.
Ai oikeita työpaikkoja, niin kuin ennen? No, mun käsittääkseni 0, koska nykyään ei toimita siten, nykyään työvoima on oltava skaalattavissa tarpeeseen eli ukot ulos jos edes epäillään että huonompaa voi olla tulossa, kun taas ennen se työporukka haluttiin pitää kasassa ja tuottoa käytettiin osin ylimääräisen väen pitämiseen talossa, koska oli paljon nopeampaa nostaa tuotanto ylös kun tuli taas hyvä-aika, kun koko porukalla oli tatsi tallella, nykyään ilmeisesti kannattavampaa ottaa kortistosta, sopeuttaa työkulttuuriin ja pistää heti pois kun ei pakottavaa tarvetta ole.
Sitten asiakkaalle sanotaan, että nyt on tilauskanta kyllä niin täysi ettei onnistu kuin 6kk päästä ja se on valtavan tehokasta, niin tietokone näyttää ja konsultti supattaa, joten kai se sitten on noin parempi.
Onko sitten henkilöstömenot suhteessa saataviin katteisiin muuttuneet siten, että henkilöstömenot syö todella nopeasti katteet nykyään, mitä ehkä ennen ei tapahtunut? Tuohohan vaikuttaa sitten kovasti se hyvinvoinnin taso sekä verotus ja elinkustannukset, jotka taas nostaa henkilöstömenoja, laajempi kilpailu taas pienentää mahdollisuuksia korottaa katteita kun globaalisti joku toinen jostain vähemmän hyvinvoinnin maasta vie hommat.
Edelleen olen sitä mieltä, että hyvinvoinnista pitäisi tinkiä, kustannustasot pitäisi saada alemmas, jolloin palkkoja saataisiin alas, sivukuluja jne. Mutta tietenkin hyvinvointia pitäisi leikata niiltä osin, missä käytännön elämään sillä olisi mahdollisimman pieni vaikutus.
Paras keino olisi mielestäni nostaa henkilökohtaisen vastuun määrää, esimerkiksi sillä, että humalassa telomiset katsottaisiin pienemmän korvauskannan mukaan, joutuisi itse maksamaan osan, näin myös opetettaisiin sitä vastuunkantoa omista valinnoista joka nykyään jää kotona opettamatta ja pitkällä aikavälillä saataisiin hyötynä kuluja alemmas, jolloin olisi varaa taas maksaa hyvinvointia ilman lainaamista.
Suomessahan sapuskaakin verotetaan liki eniten euroopassa, ei se ainakaan auta elinkustannuksien osalta.
Koulutuksesta varmaankin tulee leikkauksia, siinäkin saatetaan sitten menettää se tasapuolisuus, voi olla, että pian osasta opiskelusta tulee jälleen varakkaiden etu-oikeus, mutta se voi olla välttämätöntä ellei haluta upota lainasuohon.
Sitten on sellainen pieni ongelma, kun työmaailmassa ollaan ajauduttu siihen, että pitää olla vuosien koulutukset ja tutkinnot, jopa lainpuolelta aletaan vaatimaan vuosien koulutuksia hommaan kuin hommaan, niin siinä pian käy niin ettei osalla ole varaa koulutukseen ja ilman ei saa töitä ja sitten taas maksaa se näiden ihmisten hengissäpitäminen, kun heitteille ei voida jättää tai menetetään yksi hyvinvoinnin peruspilareista.
Tuo kokonaisuus on paljon hankalampi soppa kuin usein mielletään, siinä ei voi tarkastella vain yhtä asiaa, kun on niin monta muutakin joihin tulee vaikutusta. Me tarvittaisiin mielestäni sellaista pykälistä vapauttamista, sekä tehokkuudesta luopumista, jotta saataisiin helpommin väkeä työllistettyä ja myös sitäkautta enemmän niitä tapahtumia myöskin joista verotuloja tulee, myös sisäiset markkinat kasvaivaisivat, jolloin monet yritykset saisivat lisää myyntiä jolloin niitä kisällejä kannattaisi ottaa.
Onhan meillä oppisopimus, mutta olen huomannut, että se on lähinnä yrityksille lypsylehmä, tai ainakin sen minkä minä olen oppisopimuksella ollut, niin ihan yksin minä kaiken tein, muita pienemmällä palkalla, lähes siis ilmainen työntekijä, mutta ehkei niin ole kaikkialla, kovin suuressa huudossa se ei tunnu kuitenkaan olevan.
Normaalin koulutuksen ongelma on mielestäni, että se kestää aivan liian kauan ja hyvin pitkästi koska on aivan liikaa tuota yleissivistävää juttua, tahot jotka päättää mitä opetetaan on ehkä hieman turhan kaukana myös niistä käytännöntarpeista ja tämän takia sitten maksetaan aivan liian paljon koulutuksesta, nimenomaan siis tuosta ammatillisesta koulutuksesta.
Hyvin pitkästi näkisin, että ihan itse on talouden ongelmamme luotu, mutta ei niitä voi pois taikoakkaan.
Mulla on vaan pelko, että aivan vääristä asioista lähdetään tekemään leikkauksia ja kiristyksiä, kun oikeasti tiukat ajat tulee, ei se työurien pisentäminen, mutta se että voi nopeasti uudelleen kouluttautua työuran eri vaiheissa, kun eri aloilla on eri aikoina vetoa, työurien pidentyminen on vain sivuvaikutus koulutuksen sopeuttamisella nykymaailmaan ja pahoin pelkään ettei opetuspuolella olla halukkaita niin suuriin mullistuksiin mitä tarvittaisiin, enemmän kuin kolmannes koulutuksien pituuksista pois leikkaamalla niistä aineista mitkä eivät ole ehdottoman välttämättömiä ammatissa toimimisen kannalta, mieluiten koulutusaikojen puolitus.
Sitä tietty pitää osata käyttää oikein teräksen kovettamiseen, ei riitä jos vain pintaan vähän silaisee ettei ruostu
