Remontin keskellä eläminen lasten kanssa?

[gretheline]

Haluaisin kuulla kaikilta foorumin lapsiperheiltä näkemyksiä ja kokemuksia rintamamiestalon remontin keskellä elämisen ihanuudesta ja kurjuudesta: Tämä huusholli on saatava lapsiystävälliselle tolalle nyt lähikuukausien kuluessa, eli suht vähällä ajalla ja vähällä rahalla on saatava aikaan lapsille turvallinen koti, koska meille on mahdollisesti tulossa perheenlisäystä sijaisvanhemmuuden myötä ehkä jo ennen ensi talvea.

Meidän remonttibudjetti on samanmoinen kuin varmasti monen muunkin, eli hommia on priorisoitava ja itse on tehtävä mahdollisimman paljon. Asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen on toki tuttua noin omasta näkökulmasta, mutta lasten kanssa eläminen on vielä uusi asia ja nyt olisi siis saatava lasten kannalta tärkeimmät ensin kuntoon ja vasta sitten ne eteisen listat yms. paikalleen ja loput sitten joskus jos ja kun on rahaa uuteen remppaprojektiin ryhtymiseen. Mistä te aloittaisitte?

Mitkä asiat on tärkeimmät olla kunnossa ja mitä erityisesti tulee ottaa huomioon ihan niiden normaalien "turvaportit portaisiin, puukot piiloon, naulaiset purkulaudat pois tontilta"-juttujen lisäksi? Mitkä remontin eri vaiheet te olette kokeneet kaikista vaikeimmiksi lasten kanssa? Evakkopaikkaan meillä ei oikein ole mahdollisuutta, koska tästä on nyt tarkoitus tehdä kaikille asukkailleen "turvasatama" joka on ja pysyy ihan koko loppuelämän, vaikka vakituinen osoite olisikin myöhemmin muualla.

[Spautio]

No jos nyt ensimmäiseksi saisitte talon pitämään vettä niin ylä-kuin alapäästäänkin... eli ekaksi atalolle pitävä hattu ja kuivat saappaat.
Kakarat kuulemma tottuu asumaan minkälaisessa savimajassa vaan, niiden puolesta en kamalasti huolehtisi.

[sahrami]

Toimiva vessa. Kesällä kelpaa ulkohuussi (jos siellä ei ole ampiaisia eikä hämähäkkejä), mutta talvella ei keskellä yötä lähdetä pihalle räntäsateeseen/pakkaseen/pimeään.
Toimiva keittiö. Leirikokkaus on kivaa vähän aikaa, mutta puolen vuoden päästä tympii jo täysillä, ettei ole uunia, missä paistaa pitsaa ja makaronilaatikkoa. Tiskaaminenkin pitää onnistua.
Lämmintä. Etenkin makuuhuoneiden pitäisi pysyä kohtalaisen lämpiminä, tai aamuherätykset ovat karseita...
Pyykkäysmahdollisuus. Tai saa ne vaatteet pestyä vaikka missä, mutta kuivaustilat ovat tarpeen. Sitä kuivaustilaa tarttee myös sadepäivinä ulkohousuille ja takeille, myös talviaikan vaateet voi kastua lumessa möyrimisestä.

[piippo]

Piha leikki kuntoon, yhden paikan remontoiminen kerralla alusta loppuun. Ite pyrkinyt siihen ettei lasten tarvia elää ns. remontin keskellä, vaan remontti menee piiloon sinne oven taakse. Tuppaa nimittäin vähän aikataulut venymään ainakin täälläpäin

Vaikeinta meillä on ollut ajan löytäminen remontin tekemiseen. Töiden jälkeen lapset tarhasta -> ruuan teko ja syönti -> pienet leikit -> kello lähentelee kuutta... Viikonloppuna sitten kerkeä jo vähän tekemään jotakin.

Ja kannattaa muistaa myös että jos remontin teko on rankkaa niin ihan yhtä rankkaa on sillä toisella puoliskolla joka on remontin ajan lasten kanssa.

Ja joo, lapset pärjää kyllä. Vanhemmat on ne jotka on tiukilla

[Zaffodi]

Ihan totta, lapsille remontin keskellä eläminen on seikkailu. Meillä on menossa yläkerran portaikon uusiksi rakentaminen, ihan seinien eristeitä ja koolauksia myöten. Yläkerrassa on lasten makuuhuone joten kulkeminen pitäisi saada onnistumaan mahdollisimman kauan ettei niitä tarvitse meidän makkariin majoittaa
Varsinkin tuo 2v poika on aivan haltioissaan kun on työkaluja sun sellaisia eli ne täytyy pitää piilossa, muuten tulee "Isi tekee, mä autan".
Muutettiin tähän taloon kun keittiö oli vielä remontissa ja toinen vessa poissa käytöstä, mikrolla tehtiin ruokaa. Vessat remppasin vuoron perään, ensin vanhasta wc:stä tehtiin kodinhoitohuone jossa wc ja suihku ja kun se oli valmis purettiin vanha kylppäri ja sauna. Näin oli koko ajan kunnolliset sosiaalitilat käytössä. Tähän ei tietty kaikilla ole mahdollisuutta.
Sähköt on pahat kun väkisinkin jää johtoja roikkumaan näkyville mutta olen sitten teippaillut niitä pois ulottuvilta ja laittanut muuten tilapäisiä kansia jne. Putoaminen on toinen, nytkin meillä on portaikon välitasanne jo paikoillaan ja lapset periaatteessa pääsee sinne vanhoilta portailta kurottamalla.

[Sepi_s]

Meillä remontoitiin kaksi kerrosta lähes täydellisesti. Teimme jo alussa parhaan ratkaisun: oman talon myyntiä lykättiin ja pidettiin vauhtia yllä remontissa. 6kk ja apumiehillä valmistui uusi keittiö, vessat, makuuhuoneet, lattiat, putket ja kokonaan uudet sähköt. sitten muutto valmiisiin tiloihin. suosittelen tätä ratkaisua jos vaan mahdollinen. korot on edelleen alhaalla vuosia eteenpäin joten siinäkään ei ongelmaa/riskiä.

[sunap]

Komppaan sepia, reippaasti kuntoon vaan. Työni puolesta olen tiedän jonkin verran noista sijaisperheasioista, ja yleinen edellytys on että koti mihin lapsi tulee, on "valmis". Eli perheen tilanne on rauhallinen, koti on rauhallinen. Se että joku huone voi olla vielä maalaamatta tms on ok, mutta perheen kaikki aika tulee antaa kotiin saapuvalle lapselle ilman ylimääräisiä stressitekijöitä. Lapselle muutos niin suuri.

Ja jos teillä on kaksikerrosta, varautukaa siihen että alakerrassa/oleskelutiloissa tarvitaan lapsille tilaa leikkiä, aika harva lapsi viihtyy eri huoneessa kuin aikuinen. Riittävät säilytystilat (vaatteille/kausivaatteille/leluille).

Onnea matkaan!

[Peltola]

Varmaan tuossa tilanteessa lähtisin siitä, että ne on sijaismuksuja. Elikkäs, kun siellä menneisyydessä on kokemusta jos jonkinmoista, niin perusturvallisuuden tunteen saavuttamiseks tarttis muksujen huoneet, leikkihuone tms ja piha olla valmis, kunnossa ja pysyä semi muuttumattomana.

Sitten, kun sitä remppaa tekee, niin huone kerrallaan ja hommien loppuessa ovi kiinni. Ylipäänsä kannattaa harkita tekeekö ollenkaan. Ihmisentaimi kun arvostaa turvallista läsnäolevaa aikuista paljon enemmän, kuin ajanmukaista sisustusta ja perinnemaaleja. Itse olen rempannut pääasiassa öisin;)

Nämä tulee ekana mieleen kaksien kaksosten isällä.

[Zaffodi]

Vaikka korot onkin alhaalla on kaupankäynti hidastunut varsinkin pk-seudun ulkopuolella. Siksi kannattaa myydä heti kun saa oikean tarjouksen, keinotekoisessa pitkittämisessä voi käydä kehnosti.
Me muutettiin kun asuintilat oli kunnossa, remppaa jatkettiin aina suljettujen ovien takana ja poika ei ollut vielä edes syntynyt joten aika helpolla siinä päästiin. Eikä mikään muu pistä remppaan enempää vauhtia kun rouvan jatkuva kysely "eikö tää ole vielä valmis" (toki voi vähän parisuhdetta samalla rassata )...

[Peltola]

Se vaan tosiaan on omalla ja sijaisella aika vissi ero. Samaten, kuten adoptiohommissakin..

[jyrsija]

On kaksi koulukuntaa:

-ne jotka kertovat lapsilleen että maailmassa ei ole vaarallisia porataita
-ne jotka opettavat lapsilleen kulkemaan vaarallisissa portaissa

Voi itse valita mihin haluaa kuulla, mutta kyllä ne lapset sopeutuvaisia on elämään remontin keskellä ja oppivat miten siinä ollaan

[tv43]

Paljonhan sitä remontoidaan lasten kanssa . Sen kun vain muistaa että molempien vanhempien ei sovi
remontoida . Toinen katsoo lasten perään , ja kuten aiemmin mainittiin , huone kerrallaan .

[KariFS]

Ensinnäkin: Sijoitettavien lapsien ottaminen kotiinsa on todella hienoa, rispektit täältä

Turvallisuus ja vaatimustaso riippuu niin paljon lapsesta. Ikä ja temperamentti... Meidän sällit (kohta 8 ja 11 v) ovat eläneet melkeinpä koko ikänsä niin että melkein aina on jotain remppaa menossa, ja tottuneet olemaan varovaisia eivätkä kajoa työkaluihin ilman lupaa. Toisaalta itse olen tottunut vetelemään aina naulat pois laudoista jo ihan omankin turvallisuuteni takia (ittumaista ku repeää käsivarresta nahka kun niitä lautoja lappaa peräkärryyn). On olemassa lapsia (ja aikuisia) jotka tuntuvat aina telovan itseänsä vaikka kuinka varoisivat ja olosuhteet olisivat "normaalit", toiset taas porskuttavat menemään, mutta pitävät silmät auki ja järjen päässään.

Säännöistähän se kaikki lähtee. Lapsi tarvitsee säännöt ja aikuisen joka ne säännöt kertoo. Turvallisuus syntyy siitä että asioita pystyy ennakoimaan ja että toiseen voi luottaa. Esim että ei tule automaattisesti kuonoon/selkään jos on eri mieltä. Tunteet saa ja pitää näyttää (edellinen lause huomioiden). Kun nämä ja muut perusasiat ovat kunnossa niin pärjää melkein missä vaan. Ehkä jättäisin rempat vähemmälle näin aluksi, on leppoisampaa kun ei tarvitse koko ajan varoa uusia pintoja. Meillä laitettiin sisäpinnat uusiksi vasta kun nuorimmainenkin oli jotain 4v. Kannattaa muistaa "turvallistaminen" eli kellarin oven lukitus (säppi vaikka yläreunaan), yläkerran ikkunat, ja jos on taaperoita niin ne rapukon portit... Sähköt ym jos ovat normaalilla tolalla niin on OK. Meillä muuten ainakaan ei ole kuumassa käyttövedessä shunttia => kuuma vesi on KUUMAA. Vieraita muistetaan yleensä varoittaa, ja pojatkin ovat oppineet varomaan vaikka eivät olekaan itseään polttaneet. Itse olen polttanut muutaman kerran Hanat toki on niitä moderneja vipuhanoja.

Mukuloitten vallattomuusasteesta riippuu miten hyvin pitää katollekiipeäminen estää, ja jos on kellariin käynti ulkoa, niin se potero on syytä aidata/rajata jotenkin. Kaivot, pihapuut ym houkuttavat myös kaikenlaiseen, mutta mieluummin lähtisin niistä säännöistä ja tottelemisesta kuin kaiken vuoraamisesta pumpulilla.

[listuri]

Kyllähän ne toiminnalliset jutut on, jotka lapsiperheessä alkavat ärsyttää ekana, jos jostain pitäisi aloittaa. Pyykinpesu, tiskaus ja ruoanlaitto + pesutilat ekana kuntoon. Lapset syö 5 kertaa päivässä ja pyykkiä tule koneellinen vuorokaudessa. Lautakasoja saa olla piha täynnä, se ei ole meillä ainakaan haitannut. Yhdessä opetellaan naulojen irrottamista ja sahataan niistä saunapuita. Lapset haluavat olla siellä missä aikuisetkin, ja samoissa hommissa vaikka siten yhtä ruuvia ojentelemassa. Tämä hidastaa remppaamista, mutta toisaalta lapset oppivat samalla hommia eikä niitä tarvitse erikseen vahtia. Rempan ja lastenvahtimisen yhdistämisessä olennainen kohta on tsekata se, että jompikumpi on koko ajan lasten tekemisistä tietoinen eikä mennä molemmin puolin olettamuksilla, että toinen katsoo perään, kun mulla on tätä tärkeää tekemistä nyt just meneillään. Lasten omilla huoneilla ei ole mikään kiire ennen teiniaikaa. Kivointa on kantaa lelut keittiöön ja nukkua isin ja äidin välissä (tai omassa sängyssä samassa huoneessa). Lelulaatikko voi aivan hyvin olla olkkarissa ja läksyt tehdä keittiön pöydällä.

Puolison kanssa kannattaa tosiaan miettiä, ettei homma mene siihen, että toinen hoitaa vain huushollia ja lapsia ja toinen remppaa ja koskaan ei ehditä tehdä mitään Yhdessä. En tarkoita tällä, että pääsisi yhdessä leffaan, vaan on ihan kiva tehdä puolison kanssa kotihommia ja remppaakin yhdessä eikä aina vuorotyönä. Välillä kannattaa pitää myös rehellisiä remppataukoja, jolloin tehdään eletään ns. normaalisti ja ehditään käydä esim. uimassa, kirjastossa ja tuttavilla kylässä eikä aina rautakaupassa. Ja levätään. Suosittelen myös talkoita, joissa saadaan useamman aikuisen työteho kerralla käyttöön. Viikko- ja kuukausitolkulla etenevät iltahommat syövät ihmistä ja kesällä olisi kiva ehtiä vähän nauttiakin siitä pihasta eikä vain ajatella koko ajan, että nytkin menee hyvä maalaussää hukkaan, kun joudun lasten perään katsomaan...

[tessu]

jos on vaikeeta lasten kanssa niin kannattaa miettiä että hankkiiko niitä ollenkaan,jos niitä jo on niin niistä voi huolehtia mutta turha vouhotus on turhaa!
Kyllä sille lapselle kummiskin sattuu ja tapahtuu,eikä ole hyvä kasvattaaa pumpulissa,maailma opettaa sitten kun ei ite ole oppinu ja se ei aina ole helläkätinen,monelta loppuu tallaaminen ennen aikojaankin kun ei onnistu elo!
Mulle sanottiin aina että maailma opettaa jos ei muuta niin hiljaa kävelemään ja se on toteutunu.