Hyvä maali pihakalusteille

[tintu]

Mikä olisi oikea maali puuvalmiina ostettujen pihakalusteiden maalaamiseen? Pellavaöljymaalia vaan?

Tai millä olette maalanneet, jos esim. pihakeinu on tilattu puuvalmiina (ei painekyllästettynä) ja onko kestänyt sääoloja?

[tessu]

Itse en enää nykysin ulkokalusteita maalaa kun huomasin veden menevän maalin alle ja lahottavan puun!
Mieluummin joku kylläste pintaan mitä voi sitten sutia aina uudelleen ja uudelleen kun vaan se kuiva kesä tulis heh!
Mullakin tuvanraput ja grilli pöytä/ jakkara tsydeemi on vaan öljytty ja kestäny on,puu on siitä paha kun sen pitäs hengittää mutta jotain suojaakin vois olla,asia muuttuu tietty sillon jos on joku terassi missä katto päällä ettei sisään sada,mutta ihan pihalla olevat oon vaan kyllästäny.

[tintu]

Joo ihan taivasalle tämä tulee. Min en välitä noista mäntypuun kuvioista ja/tai väristä ja vielä vähemmän tummennetuista petsatuista/puunsuojatuista kalusteista. Jos en ole maalannut ulkokalusteita, ne ovat saaneet jäädä harmaantumaan ja ovat hyvin sopineet vanhat talon/ aiempien mökkien pihaan sellaisina.

Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että pula-ajan harmaus saa meidän pihalta pikkuhiljaa väistyä ja kalusteet, joita sinne hankitaan maalataan. Joten..vaikka maalit sitten kesisivät ja kärsivät, niin jollain kermanvalkoisella ajattelin puutarhakeinun maalata.. (Jollen sitten keksi, eikä kukaan muukaan ei keksi jotain muuta perinteistä ja hyvännäköistä vaihtoehtoa.)

[KariFS]

Miranol on siitä kiva että se on kiiltävä(hkö) ja sen takia helppo pyyhkiä kuivaksi sateen jälkeen. Vogelscheiss, levä ja muu törky lähtee kanssa helposti. Huono puoli on se että saattaa paikoitellen lohkeilla, jolloin vesi menee läpi mutta ei tule pois, eli puu saattaa jäädä märäksi pitkäksi aikaa. Helpottaa ehkä jos jättää pöydänkannen ja istuimien alapuolet maalaamatta, kuivuupa edes ne pinnat sinnepäin.

Valkoisella itsekin maalailin, näissä meidän vanhoissa kalusteissa tosin oli tehtaan jäljiltä (valkoinen) maali joka oli huokoinen, ja puu oli halkeillut, osin harmaantunutkin. Kosteuttakin saattoi halkeamissa olla, ehkä sen takia maali pian lohkeilikin paikoitellen. Valkoinen on siitä kiva väri että sen voi paikata samalla sävyllä eikä paikattua kohtaa juuri huomaa. K200 oli sävy, se on sellainen lista/kalustevalkoisen tapainen. Ei viti- mutta ei kermakaan.

[PetteriKivimäki]

^ Luulen, että alkydivahvisteiset maalit kestävät kyllä kulutusta ja kolhuilua aikans, mutta annas olla kun silmä välttää, niin maali kesii irti kun puutavara muutaman vuoden turpoaa ja kutistuu.

Sama näkyy ikkunanpokissa, jotka jättää pihalle sateeseen: liian paksu kerros alkydimaalia ja pari-viis viikkoa pihalla, niin isot teräväreunaiset hiutaleet korkkaa irti!

Minä kokeilisin kalusteisiin muutamia todella ohuita tiukkaan maalattuja kerroksia pellavaöljymaalia ja viimeiseen kerrokseen sitä "aurinko-oksidoitua" pellavaöljyä (eli standöljyä?) pintaan.

[tintu]

Miranol kuuluu minun maailmassani (-60-luvun) perinnemaaleihin, mutta sen verran marginaalisesti, että jonkun keittiön jakkarankannen voin kyllä miranolinpunaisella maalata, mutta isommille pinnoille ja ulkokalusteille en sitä kuitenkaan laittaisi. :)

Taidan tuohon pellavaöljymaaliin sitten vain kallistua, ei näitä tuhottomasti ole näitä vaihtoehtoja. Kiitos ohjeesta.

[KariFS]

Joo, ja sitäpaitsi miranoolin resepti lienee muuttunut, ei istu enää kuten tauti kaikissa mahdollisissa pinnoissa eikä ole niin helppoa maalata kuin joskus.

Mites tuo pellavaöljymaali, ei kai se liituunnu tai muuten luovuta väriä persauksiin? Ja mites kuivuminen sekä puhtaanapito? Tarkoitan "kuivumisella" sitä että saako kuivattua helposti sateen jälkeen? Meinasin sellaiset klassiset "ameriikan itärannikon" tyyliset löhötuolit raheineen askarrella lähivuosina, ja valkoiseksihan nekin "kuuluu" maalata.

[PetteriKivimäki]

^Siihen kuivumisjuttuun mietinkin juuri tuota aurinko-oksidoitua pellavaölöjyä. Nääs rouva haluaa nätisti kulahtaneet tiikki- tms kovapuusta tehdyt pihakalusteet valkoisiksi. Sitä ne akkainlehdet teettää..

No. Sen aurinko-oksidoidunsun pellavaölöjyn sanotaan tekevän pinnasta kovemman ja paremmin säätä kestävän, eli saman kuin standöljy:

Pellavaöljy maalauksessa ja pintakäsittelyaineena

Pellavaöljy on kuivuva öljy, ja sitä käytetään öljyvärien sideaineena ja maalausnesteenä sekä puun pintakäsittelyssä maalin sideaineena (ns. pellavaöljymaali). Perinteisesti pellavaöljymaaleissa on käytetty raakaa pellavaöljyä tai vernissaa eli keitettyä pellavaöljyä. Vernissa voidaan myös polymerisoida, jolloin puhutaan modifioidusta vernissasta tai stand-öljystä. Nykyisten teollisten pellavaöljymaalien sideaine on kokonaan modifioitua vernissaa, perinnemaaleihin sitä lisättiin ainoastaan kymmenesosa. Polymerisoinnissa öljymolekyylit liittyvät yhteen pitkiksi ketjuiksi, mikä vaikuttaa maalin ominaisuuksiin: maali ei kuivuessaan rypisty ja kestää paremmin säätä, mutta pinta on hankalampi uusintamaalata.

Ruotsalaisella Ottosonilla on todella hyviä pellavaöljymaaleja - hyvä peitto todella ohuella kerroksella, ja niillä on valikoimissa aurinko-oksidoidua pellavaöljyä myös. Myy esim Kymin Palokärki, joka toimittaa verkkokaupasta ostetut tuotteet nopeammin kuin mitä minä kerkiän kerran vuodessa tekemältäni kapakkireissulta kotio.

Ja lopuksi pikkuinen varoituksen sana:

Pellavaöljyvernissa on itsesyttyvää, joten käytetyt rätit, rievut jne tulee asettaa kuivumaan avattuina palamattomalle alustalle. Työvälineitä ei saa pestä mineraalitärpätillä, sillä mineraalitärpätin hiilivedyt muodostavat pellavaöljyn kanssa vaarallisen reaktioseoksen. Pellavaöljyn leimahduspiste voi olla joissakin oloissa niinkin alhainen kuin +42o C[2]. Sinänsä fysikaalisesti se on yli 300 astetta.

[benicio]

Ja lopuksi pikkuinen varoituksen sana:

Pellavaöljyvernissa on itsesyttyvää, joten käytetyt rätit, rievut jne tulee asettaa kuivumaan avattuina palamattomalle alustalle. Työvälineitä ei saa pestä mineraalitärpätillä, sillä mineraalitärpätin hiilivedyt muodostavat pellavaöljyn kanssa vaarallisen reaktioseoksen. Pellavaöljyn leimahduspiste voi olla joissakin oloissa niinkin alhainen kuin +42o C[2]. Sinänsä fysikaalisesti se on yli 300 astetta.

Onko muuten joku saanut rätin itsesyttymään? Muistelen vaan kun joskus tulityökurssilla kouluttaja ensin näistä paasasi, ja sitten totesi lopuksi ettei kyllä ole yrittämälläkään saanut rättiä syttymään, muistaakseni mytyssä kuumassa auringonpaisteessa oli alkanut savuttaa, mutta liekkiä ei tullut.

Eipä se silti vahinko kello kaulassa tule, eli mahdollista tuo varmasti on, huonolla tuurilla.

[PetteriKivimäki]

Meilläpäin paloi takavuosina puusepänverstas, ja palon syyks diagnosootiin öljyrätit. Olivat laittaneet rätit vanhaan kurkkupurkkiin, kun ei metalli pala. Sillon muista puhutun, että pahin mahdolline skenaario toteutui: rättei paljon ja mytyssä..

[tintu]

No nyt sitten kävi ilmi että se keinu olikin jo ehditty käsitellä puunsuoja-aineella ja toinen maalata (tietenkin muulla kuin pellavaöljymaalilla), eli taisi jäädä taas tämäkin hanke vielä hyllylle joksikin aikaa (jollen sitten vain tilaa sitä maalattua). Ja jollei jollakulla ole vinkata, mistä saisi tilattua kaksipuoleisen puutarhakeinun puuvalmiina.

Väreistä: Minulle kaikki perusvärit ja niiden murretut, maanläheiset sävyt kävisivät myös pihalle puutarhakalusteisiin, mutta punamullan värisellä maalilla maalattu piharakennus, valkoinen talo (jossa on vihreät nurkkalaudat ja ikkunan vuorilaudat - jälkimmäiset punaisilla upotuskaistoilla) määrää aika paljon, eli kauhean kirjavaa en pihapiiristä halua.. Mieluummin sitä väriloistoa kukkien mudossa sitten (joskus). Valkoinen onkin mulle enmmän sellainen neutraali ja klassinen väri, ei muotiväri, vaikka sitä nyt taas kovasti joka rakoon suositaankin, mutta se kun tosiaan käy monen muun värin kanssa (paremmin kuin esim. ankea tummanruskea). Jossain vaiheessa maalaan noi vihreät vuorilaudat sinisenharmaiksi ja sitten saattaa vaikka siniseksi maalatut puutarhakalusteet sopia myös hyvin.

Ja tuota harmaatakin tulee jossain vaiheessa vielä lisää, mutta ei mäntyisenä vaan sitten se on käsittelemätöntä lehtikuusta, joka saa jäädä harmaantumaan.