Paras tapa kartoittaa rtm:n kunto ja sisäilma?

[whitey]

Olisi ajatuksissa nyt ostaa purkukuntoisena myytävä rintamamiestalo. Ikävä kyllä kuntotarkastukset ovat aika pintapuolisia, joten niissä ei saada selville riskirakenteita ja rakenteisiin tulleita ongelmia (mm. kosteusongelmat).

Mikä olisi paras tapa selvittää rintamamiestalon kunto ja pahimmat ongelmat? Onko suositella ketään kuntotarkastajaa PK-seudulla, joka löytäisi ongelmat?

Toki on aivan selvää, että taloa pitää rempata, mutta kysymys on, voiko se olla nyt asuinkuntoinen edes pari vuotta, ennen kuin alkaa remppaamaan?

[kakluuni]

Miksi myydään "purkukuntoisena"? Hyvä muistaa, ettei se vapauta myyjää vastuusta, että alkaakin myymään vanhaa taloaan purkukuntoisena. Tai jos myydään purkukuntoisena, niin pitäisi kertoa, miksi on purkukuntoinen ja hinnan pitäisi olla tontinarvo miinus purkukustannukset.

[gretheline]

Mahdollisiin riskirakenteisiin voi alkaa tutustumaan vaikkapa tuolta: http://www.hometalkoot.fi/. Sieltä vain vuosikymmen kohdilleen ja ei muuta kuin kuvien ja tekstin kimppuun ja sitten vertaamaan niitä ostokohteeseen. Rintamamiestalojen mikrobivauriot kuulemma löytyvät useimmiten kellarin, alapohjan tai yläpohjan rakenteista, ja jos talosta vaurioita löytyy, niin silloin kosteus- ja/tai mikrobivaurioita on usein enemmän kuin yksi.

Minä en ostaisi purkukuntoisena tai purettavaksi myytävää kiinteistöä, ellei purkulupaa olisi jo haettu ja myönnetty ennen kaupantekopäivää. Tosin en myöskään toivoisi pystyväni muuttamaan purkukuntoisena myytyyn taloon ennen kuin talon purkukuntoon saattaneet viat ja ongelmat, etenkin kosteusvauriot, on korjattu ja välttämättömimmät remontit on tehty. Varsinkaan lasten terveyden kanssa en alkaisi riskeeraamaan, kosteusvaurioisessa talossa asumisesta kun voi seurata terveysongelmia pahimassa tapauksessa lopuksi ikää. Ihan niin huimapäinen en siis ole, että laittaisin kymmeniä tai satoja tuhansia euroja ja oman ja perheeni terveyden likoon huonokuntoiseen kiinteistöön, ja jäisin sitten odottamaan josko se terveys alkaa kremppaamaan ennen remonttia samalla kädet ristissä sivusta seuraten miten talon kunto heikkenee ja samalla arvo laskee kuin lehmän häntä vaurioiden laajetessa.

Jos talossa ei ole mikään rikki niin silloin sitä ei ole mikään hoppu ryhtyä remontoimaan, hyvin voi asua ainakin sen vuoden-pari ennen remontteja. Yleensä asuinkuntoisena voidaan pitää taloa joka ei aiheuta terveydelle vaaraa ja joka on lämmin, kuiva ja siisti ja sillä tavalla ehjä, ettei siitä ole mikään perustusten, rungon tai katon osa vajoamassa tai romahtamassa. Jos talossa on jo merkittäviä ongelmia, mahdollisia terveysriskejä tai laajenevia vaurioita, niin sellaiset ongelmien aiheuttajat on syytä korjata heti eikä joskus ensi vuosikymmenellä. Vaurio laajenee ellei sen aiheuttajaa poisteta, ja mikäli talo ei vielä ole oikeasti purkukuntoinen, niin pian on ellei ongelmiin puututa ja niiden aiheuttajia korjata.

Kaikista kiireellisin korjauskohde on vuotava katto, sen jälkeen vuotavat putket ja muut vettä talon rakenteisiin laskevat viat. Jos jossain on kosteusläiskiä tai valumajälkiä, se kielii siitä että jostain pääsee tai on päässyt vettä sisään ja se vuotokohta on syytä paikantaa ja korjata ensi tilassa. Ummehtunut, omenamainen, tai maakellaria tai "mummolaa" muistuttava haju kielii sekin kosteusvauroista, terve vanha talo kun ei haise, ei sittenkään vaikka Kiinan keisari muuta väittäisi. Meillä ei haise, eikä Palazzo Ducalekaan haise ummehtuneelle eikä maakellarille, vaikka se sijaitsee Venetsiassa ja on nähnyt osin jopa 900 vuotta ja uudemmatkin osat ovat jo neljä vuosisataa vanhoja.

[AlliJohanna]

Suosittelen Raksystems Anticimexiä. Meillä kävi tutkimassa 1947 rakennetun rintsikan, jonka joudumme myymään sairauden vuoksi. Kyllä tarkastaja kertoi mitkä kohdat ovat riskialttiita. Vaurioita ei ollut vielä syntynyt, mutta on syytä rehellisesti ostajalle kertoa mitä voi olla odotettavissa. Kyllä 60 v sitten on osattu rakentaa hyvin, vaikkeivat täytäkään nykypäivän vaatimuksia. Otin talteen yläpohjasta otetun näytteen purut, jotka ovat kuin juuri höylätyt niin puhtaat että hämmästytti. Kyllähän toimenpide maksoi 1800€, mutta mieluimmin maksan koulutetulle asiantuntijalle kuin ......

[whitey]

Miksi myydään "purkukuntoisena"? Hyvä muistaa, ettei se vapauta myyjää vastuusta, että alkaakin myymään vanhaa taloaan purkukuntoisena. Tai jos myydään purkukuntoisena, niin pitäisi kertoa, miksi on purkukuntoinen ja hinnan pitäisi olla tontinarvo miinus purkukustannukset.

kiitos vastauksesta. Aika moni talo myydään purkukuntoisena. Siinä se hinta tosiaan on tontti + hieman arvoa rakennukselle. Monet ihmiset eivät kykene ottamaan vastuuta 5v. piilevistä vioista, vaan mieluummin myymät purkukuntoisena. Ymmärtääkseni se kyllä vapauttaa myyjän mistään vastuusta. Eikö?

Jokainen toki sit saa päättää itse, mitä talolle tekee.

[whitey]

Mahdollisiin riskirakenteisiin voi alkaa tutustumaan vaikkapa tuolta: http://www.hometalkoot.fi/. Rintamamiestalojen mikrobivauriot kuulemma löytyvät useimmiten kellarin, alapohjan tai yläpohjan rakenteista, ja jos talosta vaurioita löytyy, niin silloin kosteus- ja/tai mikrobivaurioita on usein enemmän kuin yksi.

Olen tuohon sivuun jo tutustunut aikaisemmin, kun on muutama kosteusvaurioinenkin talo tullut asuntoesittelyissä vastaan. Ongelma vaan on, että miten tuon kellarillisen talon alapohjan rakenteita pääsee tutkimaan, kun ei siellä ole ryömintätilaa, kun on kellari. 60-luvulla ei toki patolevyjä ole laitettu, mutta kuulemma jonkinlainen hiekkakerros on talon ympärille vettä imevänä kerroksena. Kellari on aika paljon sisäänhengittävä, mutta yhteen nurkkaan on tehty märkätilat saunoineen.

Minä en ostaisi purkukuntoisena tai purettavaksi myytävää kiinteistöä, ellei purkulupaa olisi jo haettu ja myönnetty ennen kaupantekopäivää. Tosin en myöskään toivoisi pystyväni muuttamaan purkukuntoisena myytyyn taloon ennen kuin talon purkukuntoon saattaneet viat ja ongelmat, etenkin kosteusvauriot, on korjattu ja välttämättömimmät remontit on tehty.

Miksi purkulupa pitäisi olla kunnossa ennen kaupatekopäivää? Alueen asemakaavasta selviää, ettei kyseessä ole suojeltava kohde. Aika moni talo myydään purkukuntoisena, koska myyjä ei halua ottaa vastuuta talosta. Se ei kuitekaan tarkoita, etteikö taloa voisi kunnostaa. Moni myyjä vaan pelkää niitä vanhan talon piilovikoja, joista ostaja voi valittaa oikeuteen.

Jos talossa ei ole mikään rikki niin silloin sitä ei ole mikään hoppu ryhtyä remontoimaan, hyvin voi asua ainakin sen vuoden-pari ennen remontteja.

Aika moni suomalainen kuitenkin ostaa käytetyn, vanhan omakotitalon/pientalon. Sisäilmaliiton mukaan jopa 50% 50-, 60- ja 70-luvun taloissa on kosteusongelma.
Näitä kosteusongelmia ei useimmiten saada selville kuntotutkimuksessa, koska rakenteisiin tulleet kosteusongelmat ei näy pintapuolisissa mittauksissa.
Näin ollen voisi kysyä, miten missään vanhassa talossa oikein uskaltaa asua ilman rakenteiden avaamista tai mittavaa kuntotarkastusta?
Mistä oikeasti tietää, "onko joku talossa rikki"?

Mielestäni ainoa oikea tapa olisi ostaa talo purkukuntoisena ja sen jälkeen availla rakenteita ja katsoa tilannetta. Miten tuon kellarin kunnun sit parhaiten selvittää? Pitäisikö kaivaa maata auki ulkopuolelta ja katsoa onko salaojia? Lähinnä kaikkein tärkeintä mielestäni on selvittää talon perustusten ja alapohjan kunto.

[Laurakaisa]

kiitos vastauksesta. Aika moni talo myydään purkukuntoisena. Siinä se hinta tosiaan on tontti + hieman arvoa rakennukselle. Monet ihmiset eivät kykene ottamaan vastuuta 5v. piilevistä vioista, vaan mieluummin myymät purkukuntoisena. Ymmärtääkseni se kyllä vapauttaa myyjän mistään vastuusta. Eikö?

Ei. Se, että kauppakirjaan merkittäisiin "myydään purkukuntoisena", ja talolle laitettaisiin tontin hinnan päälle joku arvo, ei todellakaan poista myyjän vastuuta. Tämä on jonkun sortin sitkeä urbaani legenda, jonka soisi nyt ainakin tällä foorumilla kupsahtavan, kun asiasta on olemassa oikeuskäytäntöä ja muuta selvähköä pässinlihaa. Jos tuollainen automaatti olisi olemassa, niin joka ikisen tönön kauppakirjassa lukisi että talo myydään purettavaksi.

Jos talo myydään purkukuntoisena/purettavaksi, pitäisi sen hinnan muodostua niin että tontin hinnasta vähennetään sen tönön purkamiskustannukset, eli talon arvo on silloin euromääräisesti miinusmerkkinen. Talon purkaminenhan ei ole ilmaista, kaukana siitä. Jos myyjä on valmis viiden vuoden seurauksien pelossa lahjoittamaan ostajalle talon, jolla on rahallista arvoa, ja ottamaan vielä noiden purkukustannusten verran takkiin tontin hinnassa, niin voidaan kaiketi surffata kohtuullisen selvillä vesillä. Jos taas tarkoitus on kikkailla vastuulausekkeilla, ja talo myydään purkukuntoisena vain paperilla kun tosiasiassa sille on määritelty rahallinen arvo, on tuo perin huono konsti - ostajan selonottovelvollisuus on isompi, jos talo myydään purettavaksi, mutta jos ostaja siitä huolimatta päättää ryhtyä taloa korjaamaan ja asuttamaan ja siinä paljastuu jotain megalomaanista piilovirhettä, niin kyllä se myyjän vastuu on olemassa ihan samalla tavalla kuin muutenkin. Itse asiassa asian voisi nähdä niin, että jos myy talon purettavaksi, on todellakin myyjän kannalta merkittävä etu, että ostaja ihan oikeasti sitten purkaisikin sen talon - eikä niin, että purkukuntoista röttelöä rupeaisi joku kunnostamaan. (Mikä on siis toki mahdollista, sallittua ja joissain tapauksissa jopa toivottavaa...)

Minua paljon viisaammatkin foorumilaiset ovat korostaneet monta kertaa sitä, että ainoa järkevä tapa toimia vanhan talon kaupoissa on avoimmuus. Yksityiskohtaiset vikalistat ja mahdollisimman iso tietopaketti kaikesta siitä, mitä talo on vuosien varrella syönyt sen myyjän aikana ja perimätiedotkin lueteltu paperille, toki tulkinnanvaraisina koska eihän niistä voi takuuseen mennä. Tässä alla olevassa linkissä sanotaan minusta melko tyhjentävästi, että "mitään hokkuspokkuskeinoja ei oikeasti ole olemassa."

http://www.kotisatamalkv.fi/ohjeita-ja- ... uu-poistaa

[gretheline]

Ei se "purkukuntoisena" myyminen vapauta myyjää kaikista vastuista talon suhteen, jos sille talolle on ylipäätään laitettu jotain arvoa kauppahinnassa. Purkuntoisena myytävä talo, jonka kaupassa ei yritetä suoraan sanottuna kusettaa ostajaa, myydään niin, että kauppahinta on tontin arvo miinus purkukustannukset, ja purkulupa toimitetaan ostajalle kirjallisena viimeistään kaupantekopäivänä. Jos se tuosta poikkeaa, niin silloin myyjä yrittää kusettaa ostajaa ja vältellä lakisääteisiä vastuitaan, jolloinka ostajan puolestaan olisi hyvä ymmärtää joko pinkoa vastakkaiseen suuntaan niin että hippulat vinkuu, tai katsoa hartaasti peiliin ja miettiä mihin oikein on rahojaan hukkaamassa; sen talon korjaaminen maksaa todennäköisesti paljon (x3), eikä piilovirheoikeudenkäynnitkään ole mitään ilmaisia "voitto kotiin"-automaatteja.

Mahdollisiin riskirakenteisiin voi alkaa tutustumaan vaikkapa tuolta: http://www.hometalkoot.fi/. Rintamamiestalojen mikrobivauriot kuulemma löytyvät useimmiten kellarin, alapohjan tai yläpohjan rakenteista, ja jos talosta vaurioita löytyy, niin silloin kosteus- ja/tai mikrobivaurioita on usein enemmän kuin yksi.

Olen tuohon sivuun jo tutustunut aikaisemmin, kun on muutama kosteusvaurioinenkin talo tullut asuntoesittelyissä vastaan. Ongelma vaan on, että miten tuon kellarillisen talon alapohjan rakenteita pääsee tutkimaan, kun ei siellä ole ryömintätilaa, kun on kellari. 60-luvulla ei toki patolevyjä ole laitettu, mutta kuulemma jonkinlainen hiekkakerros on talon ympärille vettä imevänä kerroksena. Kellari on aika paljon sisäänhengittävä, mutta yhteen nurkkaan on tehty märkätilat saunoineen.

60-luvulla? Minulla on täyskellarillinen rintamamiestalo, jossa olen nyt sen ensimmäisen vuoden asunut, eikä sen kellarin seinien ja lattian rakenteita ole vieläkään mitenkään sen kummemmin tutkittu kuin mitä silmät ja nenät kertovat. Todennäköisesti tässä torpassa on muutama sentti betonia ja sitten on maata, seinissä toki lisänä rivinteeraukset sisäpuolella. Minun kellarin ilma on raikas, siellä ei haise pahalle eikä lattia lainehdi ja se riittää minulle, kun en ole sinne makuuhuonetta tekemässä. Kriittiset seikat kellarillisessa talossa on mahdolliset painumat, betonin halkeamat joko seinissä tai lattiassa, ja seinien siirtymät, niitä kun ei minun kellarissa näy niin kyllä se minulle kelpaa paremmin kuin hyvin, laitan kapillaarikatkot sun muut sitten hamassa tulevaisuudessa jos tai kun sen aika tulee. Se ei siis mitään rakettitiedettä ole, ei ainakaan jos sinne ei ole kukaan mitään ihme sisäpuolisia lisäeristyspommeja väsännyt. Miksi purkukuntoisen talon alapohjaa nyt mitenkään sen kummemmin pitäisi tutkia ennen kauppaa? Kyllä sen purkukuntoisuuden pitäisi jo hinnassa näkyä niin selvästi, että remonttiin jää rahaa, ja jos ja kun se näkyy hinnassa niin se meinaa sitä että tietyt rakenteet on joka tapauksessa uusittava. Ei rehellisesti purkukuntoista taloa myydä asuttavaksi eikä hiljalleen remontin keskellä asuen korjattavaksi, vaan purettavaksi, ja myyjän olisi kyettävä määrittelemään että miksi ja miltä osin talo on purettavassa kunnossa. Jos sellaisen silti päättää korjata, niin toki sen korjaaminen on sallittua ja toisinaan myös toivottavaa, mutta ei siitä nyt perheelleen asuntoa kannata ajatella ennen kuin se on perusteellisesti remontoitu.

Minä en ostaisi purkukuntoisena tai purettavaksi myytävää kiinteistöä, ellei purkulupaa olisi jo haettu ja myönnetty ennen kaupantekopäivää. Tosin en myöskään toivoisi pystyväni muuttamaan purkukuntoisena myytyyn taloon ennen kuin talon purkukuntoon saattaneet viat ja ongelmat, etenkin kosteusvauriot, on korjattu ja välttämättömimmät remontit on tehty.

Miksi purkulupa pitäisi olla kunnossa ennen kaupatekopäivää? Alueen asemakaavasta selviää, ettei kyseessä ole suojeltava kohde. Aika moni talo myydään purkukuntoisena, koska myyjä ei halua ottaa vastuuta talosta. Se ei kuitekaan tarkoita, etteikö taloa voisi kunnostaa. Moni myyjä vaan pelkää niitä vanhan talon piilovikoja, joista ostaja voi valittaa oikeuteen.

Just siksi sen purkuluvan on oltava että jos se talo on sittenkin purettava, ja useimmissa kunnissa se lupa vaaditaan että talon saa purkaa. Minä en ostaisi yhtään mitään keneltäkään, en edes mehujääpuikkoa, tietoisena siitä että myyjä tekee kaikkensa ettei hänen tarvitsisi kantaa minkäänlaista vastuuta kaupan kohteesta.

Jos talossa ei ole mikään rikki niin silloin sitä ei ole mikään hoppu ryhtyä remontoimaan, hyvin voi asua ainakin sen vuoden-pari ennen remontteja.

Aika moni suomalainen kuitenkin ostaa käytetyn, vanhan omakotitalon/pientalon. Sisäilmaliiton mukaan jopa 50% 50-, 60- ja 70-luvun taloissa on kosteusongelma.
Näitä kosteusongelmia ei useimmiten saada selville kuntotutkimuksessa, koska rakenteisiin tulleet kosteusongelmat ei näy pintapuolisissa mittauksissa.
Näin ollen voisi kysyä, miten missään vanhassa talossa oikein uskaltaa asua ilman rakenteiden avaamista tai mittavaa kuntotarkastusta?
Mistä oikeasti tietää, "onko joku talossa rikki"?

Mielestäni ainoa oikea tapa olisi ostaa talo purkukuntoisena ja sen jälkeen availla rakenteita ja katsoa tilannetta. Miten tuon kellarin kunnun sit parhaiten selvittää? Pitäisikö kaivaa maata auki ulkopuolelta ja katsoa onko salaojia? Lähinnä kaikkein tärkeintä mielestäni on selvittää talon perustusten ja alapohjan kunto.

Nyt en tiedä että minkä vuoksi sitä harkitsemaasi taloa ollaan purkukuntoisena myymässä, eli mitä siitä myyjän mukaan tarkalleen ottaen olisi vähintään purettava asumisterveyden turvaamiseksi? Entä onko sitä remontoitu jossain vaiheessa, ja jos on, niin miten ja milloin?

Alkuperäisessä asussaan oleva rintamamiestalo ei ole mikään avaruusraketti. Valtaosa peruspilaamattomista 50-luvun taloista on terveitä ja niistä näkee ihan päälle päin että mitä ne ovat syöneet. Useimmiten kosteusvauriosta kärsivä rintamamiestalo on sellainen, jonka alkuperäisiä rakenteita on jollain remontilla muutettu. Eli jos ostaisin nyt vaikkapa 80-luvulla lisäeristetyn rintamamiestalon, niin en saisi rauhaa ilman että olisin rakenteita avaamalla tarkistanut niiden kunnon, mutta esmes tässä minun torpassa minä nukun yöni oikein hyvin kun ei ole mitään sellaisia rakenteita, joiden alle tai taakse voisi olla jäänyt piiloon jotain kosteusvauriopommeja; jos täällä olisi vesi jossain väärää tietä kulkenut tai jäänyt muhimaan niin se näkyisi, jos nyt joku paikka rupeaisi vuotamaan tai kostumaan niin sekin näkyisi, ja edelleen kaikki kostuneet rakenteet pääsevät aina myös kuivamaan.

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä (toimivia) salaojia siinä kohteessasi ei ole, joten niiden takia ei kannata mitään tarkastusmielessä ryhtyä kaivamaan. Kaivaa saat ihan nokko yhden ihmisen tarpeiksi sitten talonomistajana kun korjailet pihamaan kallistuksia, lisäeristät kellaria ja teet salaojaremonttia. Tutkaile nyt ensin, että miten pintavesien hallinnan laita on, millaiset on maanpinnan kallistukset, onko siellä kellarin ulko- ja sisäpuolelta näkyvillä olevissa rakenteissa havaittavissa painumia, halkeamia tai siirtymiä seinissä tai lattiassa. Selvitä sitten millaiselle maalle se talo on rakennettu ja miten korkealle pohjavesi yltää, ja sen pohjalta sitten selvinnee mm. routavaurioiden ja pohjaveden mahdollisesti aiheuttamien ongelmien olemassaolon todennäköisyys. Käytä nenää ja silmiä kellarin ilmanlaadun ja pintojen tutkimiseen, haiseeko, näkyykö jälkiä kosteudesta jne. Jos siellä ei ole tehty "pientä pintaremonttia" ja silti ei ole merkkiäkään ongelmista, niin ei se silloin ole ainakaan sillä tavalla rikki, etteikö se talo kellarinsa puolesta nyt pysyisi niillä sijoillaan sitä ensimmäistä remontoimatta asuttavaa vuotta.

[Laurakaisa]

Mielestäni ainoa oikea tapa olisi ostaa talo purkukuntoisena ja sen jälkeen availla rakenteita ja katsoa tilannetta. Miten tuon kellarin kunnun sit parhaiten selvittää? Pitäisikö kaivaa maata auki ulkopuolelta ja katsoa onko salaojia? Lähinnä kaikkein tärkeintä mielestäni on selvittää talon perustusten ja alapohjan kunto.

Minä nyt vielä tähän takerrun Tämä teoria edellyttää tosiaan sitä, että löytyisi myyjä, joka suostuisi juuri sinulle myymään ilmeisesti pääkaupunkiseudulla tontin, jonka hinnasta on vähennetty tontilla sijaitsevan talon purkukustannukset - jos myyjä siis yhtään ajattelee omaa asemaansa. Melkein nyt voisin täältä susirajan takaa mutta entisenä helsinkiläisenä huudella, että ei tuo ole nykyisessä tilanteessa kauhean todennäköinen skenaario: melko varmasti on olemassa joku muu siitä samasta vanhasta talosta kiinnostunut, joka on innostunut maksamaan siitä talostakin jotain, edellyttäen ettei se todellakin ole purkukuntoinen, asumiskelvoton rotisko. Voin olla väärässä, mutta arkikokemus, Hesarin asuntosivut ja tämän foorumin ahkera lukeminen ovat tähän uskoon minut johdatelleet Jos taas olet katselemassa taloa muualta kuin pääkaupunkiseudulta, niin sanoisin omasta näkövinkkelistäni että pikkukaupungeissakaan tuo ei ole kauhean todennäköistä, jostain korvesta sen sijaan tällainen onnenpotku saattaisi ehkä löytyäkin. Tyyliin perikunta haluaa siististi eroon mummonmökistä keskellä näreikköä.

Sinun kannaltasi olisi tietysti hienoa, jos löytäisit tuollaisen myyjän ja saisit omaksesi oikeasti asumiskelpoisen ja hyväkuntoisen talon, jossa voisi asua hyvillä mielin ja pikkuhiljaa sitten tehdä remonttia. Hienoa se olisi puhtaasti siksi, että saisit talon ikään kuin ilmaiseksi ja vielä tontin hinnasta alennuksen. Vähän kuin lottovoitto. Sattuuhan niitä aina jonkun kohdalle

Olisin melkein valmis neuvomaan sillä tavalla, että kannattaa ostaa sellainen talo, jonka kunnon saa mahdollisimman kattavasti selvitetyksi ennen kauppojen tekoa. Raksystems on varmasti hieno ja kunniakas firma, mutta minä olisin valmis vannomaan enemmän jonkun nimenomaan vanhojen talojen päälle ymmärtävän ammattilaisen tai ansioituneen harrastelijan nimiin. Kysy paikkakunnan rakennusvalvonnasta tai ELY-keskuksesta, saattavat osata vinkata nimiä. Joku salaojien olemassaolo tai olemattomuus on aika irrelevantti kysymys ainakin näissä rintamamiestaloissa - jos ne on laitettu eikä niille ole sen jälkeen tehty mitään, ne ovat luultavasti täynnä multaa, soraa tai puunjuuria. Ei se silti tarkoita, että kellari olisi märkä ja homeessa. Minä itse asun talossa, jonka yläpohjassa ei ole minkään aikakauden rakennustapaohjeiden mukaan riittävää tuuletusta. Silti siellä ei myöskään ole minkäänlaista tuuletuksen puutteesta johtuvaa ongelmaa. Sumeaa logiikkaa.

Kysyit, mistä oikeasti tietää, onko joku talossa rikki. Ei mistään. Noin sataprosenttisen varmasti. Voi kuitenkin yrittää ottaa selville ja hankkia tietoa, siitä se vanhan talon ostaminen on minusta aina parasta aloittaa.

Edit, gretheline ehti väliin Tädit paasaa samaa virttä.

Se piti vielä kommentoimani, että toinen asia, mistä en ihan saanut kiinni, oli tuo alapohjan tilanteen tutkiminen? Jos talossa on kellari, niin alapohjan silloin muodostaa proosallisesti kellarin lattia.

[sarte]

Suosittelen Raksystems Anticimexiä. Meillä kävi tutkimassa 1947 rakennetun rintsikan, jonka joudumme myymään sairauden vuoksi. Kyllä tarkastaja kertoi mitkä kohdat ovat riskialttiita. Vaurioita ei ollut vielä syntynyt, mutta on syytä rehellisesti ostajalle kertoa mitä voi olla odotettavissa. Kyllä 60 v sitten on osattu rakentaa hyvin, vaikkeivat täytäkään nykypäivän vaatimuksia. Otin talteen yläpohjasta otetun näytteen purut, jotka ovat kuin juuri höylätyt niin puhtaat että hämmästytti. Kyllähän toimenpide maksoi 1800€, mutta mieluimmin maksan koulutetulle asiantuntijalle kuin ......

Raksystems on varmasti hieno ja kunniakas firma, mutta minä olisin valmis vannomaan enemmän jonkun nimenomaan vanhojen talojen päälle ymmärtävän ammattilaisen tai ansioituneen harrastelijan nimiin. Kysy paikkakunnan rakennusvalvonnasta tai ELY-keskuksesta, saattavat osata vinkata nimiä.

Ääni tälle. Rakssystemin sertifioiduissa ja standardoidussa kuntotarkistuksessa tuntuu olevan hirvittäviä heittoja tarkastajasta riippuen. Oma uljas rakssystemtarkastajamme olisi todennäköisesti kirjannut hirsitalomme rungostaan ehjänä, ellen olisi erikseen vaatinut rakenteiden purkua hirsikerran kunnon tarkistamiseksi. Mätähän se alin hirsi oli. Hirsiseinästä sanoi yleisesti ainoastaan, että heidän kannaltaan kaikki yli 40-vuotta vanhat hirsiseinät ovat riskirakenteita. Loppupeleissä käteen jäi hirvittävän kalliista kuntokartoituksesta lähinnä tieto siitä, että 80-luvun alun kodinkoneiden vaihtoa olisi syytä harkita. Omalla kohdallani kuntokartoitus ei siis tuonut mitään sellaista informaatiota, mitä en olisi itsekin osannut jo kysyä myyjiltä / nähnyt omin silmin. Mahdolliset vaaranpaikat ja riskirakenteet on itsekin helppo etsiä esimerkiksi hometalkoot.fi sivustolta ja sopia sitten myyjän kanssa rakenteiden purusta noilta osin. Toki jos ei tiedä mistään mitään kannattaa tutkimukset tosiaan teetättää ammattilaisella.

[J&J]

Me ostettiin tämä talo aikoinaan purkukuntoisena. Perikunta myi, eivätkä halunneet mihinkään vastuuseen mistään mitä löytyy, ja sitä välittäjä meille koko ajan hoki, kun suunniteltiin remontoida tämä meille kodiksi eikä purkaa. En osaa sanoa mikä tämän alueen tonttihinta on, mutta suunnilleen siihen summaan tavallaan tämä silloin ostettiin, tingittiin pyyntihinnasta vielä reippaahko summa. Meille passasi purkukuntoisena osto, ja lähinnä se meidän kaupoissa tarkoitti suullista sopimusta myyjän kanssa siitä, että perään ei huudella siitä mitä löytyy.

[Laurakaisa]

Meille passasi purkukuntoisena osto, ja lähinnä se meidän kaupoissa tarkoitti suullista sopimusta myyjän kanssa siitä, että perään ei huudella siitä mitä löytyy.

En ollenkaan kiistä sitä, etteikö tällaisia suullisia sopimuksia voisi tehdä, ja tälläkin foorumilla on paljon sellaisia jotka ovat lähteneet kunnostamaan purkukuntoiseksi markkinoitua taloa ja lopputulos on ollut oikein hyvä. Mutta sen luulon, että tuollainen sopimus ostajan ja myyjän välillä olisi mitenkään juridisesti pätevä, tai että myyjä voisi kauppakirjaan nimet vetäistyään olla varma siitä, että ostajasta ei ikinä kuulu mitään, soisin kyllä pikkuhiljaa vaipuvan unholaan. Myyjähän siinä itselleen hallaa tekee, ja toisaalta tietämätön ostajakin, jos on talosta jotain maksanut vaikka purkukuntoisena sen on ostanut, sitten tulee jotain isoa ja ikävää yllätystä ja ostaja jää siihen uskoon että ei ole oikeutettu mihinkään korvauksiin.

Toisaalta kyllä peräänkuulutan myös tuollaisten suullisten herrasmiessopimusten pitävyyttä ainakin nyt jossain kohtuuden rajoissa - se, että myyjän piilovirhevastuusta lähdetään vääntämään joka ikisessä paikassa, on minusta yksinkertaisesti typerää. Isot vauriot ja selvät kusetukset toki ovat asia erikseen, tämä lienee kaikille selvää. Jokaisessa vanhassa talossa on takuulla jotain, josta uusi omistaja voisi ruveta riitelemään entisen omistajan kanssa ihan vaikka käräjille asti, mutta eiköhän se ole niin että asioista etukäteen sopimalla ja mahdollisimman avoimin kortein pelaamalla lopputulos on kaikkien osapuolten kannalta paras.

[whitey]

Ei. Se, että kauppakirjaan merkittäisiin "myydään purkukuntoisena", ja talolle laitettaisiin tontin hinnan päälle joku arvo, ei todellakaan poista myyjän vastuuta. Tämä on jonkun sortin sitkeä urbaani legenda, jonka soisi nyt ainakin tällä foorumilla kupsahtavan, kun asiasta on olemassa oikeuskäytäntöä ja muuta selvähköä pässinlihaa. Jos tuollainen automaatti olisi olemassa, niin joka ikisen tönön kauppakirjassa lukisi että talo myydään purettavaksi.

Vanhalla, kunnostamattomalla rintamamiestalolla on ikävä kyllä rahassa mitattuna aika minimaalinen arvo. Kiinteistön arvo ainakin PK-seudulla on lähinnä tontin arvo, koska usein se tontti tuppaa maksamaan jo hyvillä seuduilla 200 000 - 250 000e. Nyt jos kiinteistöä myydään hinnalla vaikka 230 000e ja siinä oleva talo myydään purkukuntoisena, niin ei myyjä tee oikasti mitään väärää, koska kukaan ei voi arvioida, pyydetäänkö siitä talosta 20 000e vaiko ei käytännnössä.

Tämä "urbaanilegenda" kait elää, koska joka ikinen viikko tulee myyntiin kohteita, jotka myydään purkukuntoisena.
Uusin kohde taitaa olla esim tämä Kilossa oleva vanha PURETTAVA huvila:
http://kuluttaja.etuovi.com/kohde/9904353

Jos mä sanon rehellisen mielipiteeni, niin ei tuo mielestäni kyllä ole purkukuntoinen kohde. Jokatapauksessa ei tuohon paikalle saa rakentaa mitään uusien kivitalojen rakennuskompleksia, vaan ainoastaan yhden ihan samantyylisen rakennuksen (suojeltu alue).

Voiko kukaan asiantuntija tuosta kohteesta hinnan perusteella väittää, että tuossa myytäisiin taloa, eikä tonttia? Mielestäni ei, koska Kilossa 1000m2 tontin hinta on yleensä 250 000e pyyntihinta ja tuossa on sentään 3000m2 tontti. Toki voi todeta, ettei kovin moni halua maksaa puolta miljoonaa yhdestä rakennuspaikasta.

Tämä vaan oli esimerkki, että aina ei voi sanoa, onko talolle laitettu arvoa vai ei. Vai mikä on mielipiteesi esim tuosta Kilon talosta/tontista?

Jos myyjä on valmis viiden vuoden seurauksien pelossa lahjoittamaan ostajalle talon, jolla on rahallista arvoa, ja ottamaan vielä noiden purkukustannusten verran takkiin tontin hinnassa, niin voidaan kaiketi surffata kohtuullisen selvillä vesillä.

Ikävä kyllä nämä rintamamiestalot sijaitsevat yleensä tosi kauniilla paikalla, joita on vähän enää tarjolla, kun monet asuinalueet ovat rakennettu täyteen.
Monesti siis tontin oikeaa arvoa on vaikea verrata pelkällä teknisellä laskulla (alueen keskihinta rak.oik neliö kertaa tontin pinta-ala).
Ihan pelkällä tonttihinnalla (tarkoitan tällä alueen keskihinta per rak.oik.neliö) ei näitä purkukuntoisia taloja myydä. Yleensä hinnassa on lisää 20 -30 000e.
Onko tämä sitten hyvän tonttipaikan/näköalan lisää vai hintaa tuosta talosta. Vaikeaa määritellä joissain tapauksissa.

Mulla on tuttavapiirissa muutama henkilö, jotka haluavat myydä rintamamiestalonsa. Haluavat, mutta eivät uskalla.
Tilanne on ongelmallinen, koska kyseessä on just vanha rintamamiestalo, joista ei ole pidetty tarpeeksi huolta.
On tosi ikävää luopua kohteesta pelkällä tontin hinnalla (purkaa talo itse), mutta he pelkäävät piilovirheitä, joista heitä voidaan syyttää ostajan toimesta.
Vaikka he kertoisivat avoimesti kosteusongelmista yms, aina on olemassa muita virheitä, joista he eivät edes ole tietoisia.
He ovat sanoneet sitten mulle, että vuokraavat talon mielummin, koska eivät uskalla myydä.

Näin on asiat myös monessa perikunnassa ja lisäksi vielä isot riidat, pitäisikö rtm:t kunnostaa vai myydä tonttina. Sitten nämä talot rapistuvat, kun kukaan ei uskalla myydä/osaa tehdä päätöstä.

Minua paljon viisaammatkin foorumilaiset ovat korostaneet monta kertaa sitä, että ainoa järkevä tapa toimia vanhan talon kaupoissa on avoimmuus. Yksityiskohtaiset vikalistat ja mahdollisimman iso tietopaketti kaikesta siitä, mitä talo on vuosien varrella syönyt sen myyjän aikana ja perimätiedotkin lueteltu paperille, toki tulkinnanvaraisina koska eihän niistä voi takuuseen mennä.

Mun tässä talon tapauksessa, jonka ostoa mietin, myyjä sanoo ettei todellakaan tiedä talon kuntoa. Se on tosi vanha ja sitä ei ole kunnostettu. Tosi se on tosi huonossa kunnossa, mutta miten huonossa, olisi sitten työtävaativa asia. Hän ei halua mennä mihinkään takuuseen. Jos hän menisi takuuseen talosta (ei myisi purkukuntoisena, niin hinta nousisi ja pitäisi teettää kuntotarkastus). Itse en luota kuntotarkastukseen, koska ne ovat niin pinnallisia. Talon todellisen kunnon saa selville vasta, kun rakenteita alkaa purkamaan ja katsoo, mitä sieltä löytää.
Tällä hetkellä tuon kiinteistön hinta on tyyliin "upea tontti*, joka maksaa hieman enemmän kuin paikallinen hintataso. Paikallinenkin hintataso vaihtelee tosi paljon, tiedän sen itse toteutuneiden kauppojen perusteella.

[whitey]

Ei se "purkukuntoisena" myyminen vapauta myyjää kaikista vastuista talon suhteen, jos sille talolle on ylipäätään laitettu jotain arvoa kauppahinnassa. Purkuntoisena myytävä talo, jonka kaupassa ei yritetä suoraan sanottuna kusettaa ostajaa, myydään niin, että kauppahinta on tontin arvo miinus purkukustannukset, ja purkulupa toimitetaan ostajalle kirjallisena viimeistään kaupantekopäivänä.

Tässä on vain se ongelma, että kuka määrittää sen tontin arvon? Kiinteistövälittäjienkin arviot monesti heittävät jopa 60 000e.
Mulla on esim hintatiedot alueen kaikista kaupoista viimeisen 2 vuoden ajalta. Tontin neliöhinta vaihtelee tosi paljon. Alueelta on myyty jopa 80e/neliö hintaan ja toisaalta on maksettu 250e/neliö myös.

[gretheline]

Ei se "purkukuntoisena" myyminen vapauta myyjää kaikista vastuista talon suhteen, jos sille talolle on ylipäätään laitettu jotain arvoa kauppahinnassa. Purkuntoisena myytävä talo, jonka kaupassa ei yritetä suoraan sanottuna kusettaa ostajaa, myydään niin, että kauppahinta on tontin arvo miinus purkukustannukset, ja purkulupa toimitetaan ostajalle kirjallisena viimeistään kaupantekopäivänä.

Tässä on vain se ongelma, että kuka määrittää sen tontin arvon? Kiinteistövälittäjienkin arviot monesti heittävät jopa 60 000e.
Mulla on esim hintatiedot alueen kaikista kaupoista viimeisen 2 vuoden ajalta. Tontin neliöhinta vaihtelee tosi paljon. Alueelta on myyty jopa 80e/neliö hintaan ja toisaalta on maksettu 250e/neliö myös.

Kai niihin toteutuneisiin hintoihin on syynsä? Ei ainakaan tällä perällä ole kiveen kirjoitettu että kaupunginosa=tontin neliöhinta, vaan siihen vaikuttaa mm. liikenteen ja vesistön läheisyys, sijainti palveluihin nähden, kortteliston rauhallisuus tai rauhattomuus, maisemat, istutukset jne. Minun ymmärryksen mukaan samoilla perusteilla myös pk-seudulla on ihan kohtuudella kiinteistön hinnasta pääteltävissä, että onko tontin arvoon lisätty 20000-30000€ vai onko siitä vähennetty purkukustannukset eli 20000-25000€, samoin kuin on kohtuudella pääteltävissä että onko talo oikeasti purkukuntoinen vai ei -- ja ellei se ole pääteltävissä niin kyllä sen purkukuntoisen talon myyjän olisi talon purkukuntoisuudesta huolimatta kyettävä kertomaan miksi se talo on purkukuntoinen.

Oman "nikkarimiehen unelman" eli pääosin alkuperäiskuntoisen rintamamiestaloni kauppahinta oli kutakuinkin tontin hinta, näin läheltä keskustaa ei sillä hinnalla ole sen jälkeen myyty edes pahasti mikrobivaurioista taloa. Tätä taloa ei edes yritetty kaupata purkukuntoisena koska se ei sitä ole. Kuntotarkastus oli tehty ja myyjä sekä henkilökohtaisesti että välittäjän kautta kertoi erittäin avoimesti kaiken oleellisen ja kaikki tiedot ovat pitäneet paikkansa joten yllätyksiä ei ole tullut, vaan talo on kaikilta osin juuri niin hyväkuntoinen JA huonokuntoinen kuin sen minulla ennen kauppaa olleiden sekä ko. kiinteistöä että rintamamiestaloja yleensä koskevien tietojen perusteella pitikin olla. Esimerkiksi nyt tällä viikolla pihamaan kallistuksia kuntoon laitettaessa on käynyt ilmi että kellarin ikkunoista ainakin kolmen karmit ovat perusteellisesti lahoneet, koska ne ovat olleet niin syvällä maanpinnan kohoamisen ja virheellisten kallistusten vuoksi. En tiennyt kaupantekohetkellä että kellarikerroksen useiden ikkunoiden karmit ovat alaosistaan niin lahot että ne murenevat käsiin, mutta koska tiesin hyvin, että ne ovat maanpinnan tasalla ja että talossa ei ole sadevesijärjestelmää ja että pintamaa kallistuu paikoin taloa kohti, osasin päätellä että ikkunat vaativat kunnostamista ja osittaista puuosien uusimista, että karmeissa voi olla lahoa, ja että pahimmassa tapauksessa vesi voisi esimerkiksi keväällä tai rankkasateilla tulla ikkuna-aukoista sisään. Minä joudun uusimaan karmeja laajemmin kuin olin ennalta arvellut, huomattavasti laajemmin kuin mikä restaurointiammattilaisen arvio ikkunoiden kunnosta oli, mutta koska koen että minulla oli jo lähtökuopissa riittävät tiedot siitä mihin olen ryhtymässä, mitä vikoja ja mahdollisia seurauksia talossa on ja voi olla, niin olen vain tyytyväinen siitä että pintavedet eivät tulvineet sisälle ikkunoista. Ei siis käynyt mielessäkään että myyjää pitäisi noilla lahoilla karmeilla vaivata, saati korjauttaa niitä hänen laskuunsa, ja vastaisuudessa karmitkin säilyvät pitempään nyt kun maanpintaa on laskettu ja kallistukset korjattu ohjaamaan vedet poispäin talosta.

Toki jos vaikka ylihuomenna tai kahden vuoden kuluttua minulle selviäisi esimerkiksi että talon sokkeli olisi niin pahasti haljennut, että talo olisi vaarassa romahtaa viikon kuluttua, niin totta hitossa minä ottaisin yhteyttä myyjään, mutta tässä tapauksessa on tuskin kummallakaan osapuolella mitään syytä pelätä sellaisen piilovirheen ilmenemistä koska sellaisen haverin sattuminen tässä talossa nyt olemassa olevien tietojen perusteella on melkoisen epätodennäköistä, ja minä taas olen aivan varma siitä että minulla on talosta tasan samat tiedot kuin ikänsä siinä asuneella myyjälläkin.