Näinkin voi käydä: Vouti myy

[KariFS]

Ei tavallisen ihmisen taloustiede mitään rakettimatikkaa ole. Itte olen pärjännyt sillä opilla että syö vähemmän kuin tienaa ja loput säästötilille. Siinä kohtaa mennään poskelleen jos aletaan tavallisen tallaajan taidoilla ja tiedoilla ahneuksissaan riskisijoittamaan "viimeisiä" rahoja.

Eihän sillä rikastu ja "joutuu" esim asumaan vähän vaatimattomasti ja autokin on "edellistä korimallia"

[kappalainen]

Ei tavallisen ihmisen taloustiede mitään rakettimatikkaa ole. Itte olen pärjännyt sillä opilla että syö vähemmän kuin tienaa ja loput säästötilille. Siinä kohtaa mennään poskelleen jos aletaan tavallisen tallaajan taidoilla ja tiedoilla ahneuksissaan riskisijoittamaan "viimeisiä" rahoja.

Eihän sillä rikastu ja "joutuu" esim asumaan vähän vaatimattomasti ja autokin on "edellistä korimallia"

Ei se syöminen paljon auto, jos valtio määrää sinulle yhtäkkiä täyden putkiremontin, tai kauan säästämäsi talo kallistuu yhdessä yössä uusien määräysten vuksi, tai kun pakollisit saattavat tulla koko lämmitysjärjestelmän ja ilmastoinnin vuotuiset tarkastukset, pakolliset vakuutkset, puhumattakaan taas tulevista sähkösiirtohintojen korotuksista ja veroista. Jätteetkin joudut viemää jätesopimuksen kautta. Kaikki maksaa ja ne on laissa määrätty pakollisiksi. Aika vähän voi siten vaikuttaa mihinkään.
Komppaan kuten ''Aaltju'' sanoi. Muut määrittelevät, mitä meidän on kulutettava ja tason.

Energiaverot ovat hyvä esimerkki. Kun ihminen joutuu maksamaan enemmän, hänen on tienattava enemmän, yrityksen, jossa hän on töissä on myytävä enemmän ja tämä tietää lisää kulutusta ja saaastumista. Siksi taloudessa pitäisi olla jatkuva kasvu. Ekovero puree omaan nilkkaansa aiheuttaen kasvavaa kulutusta. Tosin kuten nyt näemme taloudesta, homma on paisunut sellaisiin mittoihin että ihminen ei omia sytteemeitään hallitse, vaan syteemi hallitsee ihmistä. Ennen valtio oli kansan alainen, nyt kansa on valtio alamainen.

[KariFS]

Kappalainen (ja muutkin), tuo kirjoitukseni ei ollut tarkoitettu ylimieliseksi, vaikka se sellaisen vaikutelman saattaa antaakin.

"Syömisellä" tarkoitin yleisen kuluttamisen mukauttamista siihen mitä tienaa ja mieluummin reilusti alle. Omalla kohdalla se on tarkoittanut mm omistusasumisen aloittelua vasta päälle kolmikymppisenä, eka "kunnon" työsopimus juuri allekirjoitettuna. Sitä ennen olin ollut "rojektihommissa", kierrellyt pitkin ja poikin työn perässä vailla aikomusta (tai järkevää mahdollisuutta) hankkia omaa kämppää. Tämä talo, ensiasunto, hankittiin niin että laskettiin että pärjätään vaikka lainan korko kaksinkertaistuisi (n. 9v sitten se tarkoitti 5% => 10%) ja vaikka jompikumpi olisi työttömyysrahalla. Silti ei huomattu ajatella kaikkia omakotitalon kuluja ja erityisen tiukalle veti kun vaimo oli kotona kuopuksen kanssa melkein 3 vuotta. Palkoista arvioitiin että käteen jäisi kuussa sen verran että saa remppatarvikkeita hankittua kuukaudeksi. No, joskus jäi, usein ei. Eli mitoitettiin reilusti toleranssia mukaan, mutta todellisuus oli että nipinnapin mentiin.

Välillä kyllä tuntuu että olen ollut turhankin varovainen, ihmetellen ja joskus jopa salaa ihaillen/kadehtien katselen joidenkin optimismia kun uskaltavat perusduunarin palkoilla hommata uusia 200-300 tonnin taloja. Itse en vaan sellaista riskiä uskalla ottaa. Toisaalta tällainen vanha talo on myös riski, hankala myydä, ellei jopa mahdoton jos sattuu joku sieni valtaamaan rakenteet.

[Laurakaisa]

Minä sain tällä palstalla kerran jonkun silmilleni kun erehdyin laukaisemaan jotain "ei kai nyt kukaan sijoitusneuvoja pankista kysy" -tyyppistä. Että kuulemma on kysytty ja hyvin pärjätty. Jotenkin on sellainen olo, että ihmisillä on hyvin yleisesti sellainen ajatusmalli että pankki on joku pienen ihmisen ja erityisesti asuntovelallisen puolella oleva hyväntekeväisyyslaitos, joka ihan hyvää hyvyyttään on kehitellyt kaikenlaisia lainakattoja ja lisäturvia jotta meidänkin perhe voisi turvallisin mielin tallata tätä elon polkua eteenpäin. Kop kop, tosi on. Kyllä se taitaa olla vaan tämä vanha kyyninen paska -osasto joka kyseenalaistaa nuo pankkien touhut ja perehtyy asioihin.

Mutta tuo Aaltjun pointti siitä, kuka määrittelee esimerkiksi sen asumisen tällä hetkellä, on kyllä erittäin osuva. Ylipäänsä tuntuu siltä, että ihminen on lakannut olemasta kansalainen ja muuttunut kuluttajaksi. Ja onko joku nähnyt jossain jotain keskustelua siitä, miten vaikka nyt tästä meidän yhteiskunnasta tehtäisiin parempi ja jalompi ja sellainen, jossa olisi ihmisen nykyistä hyvempi elellä? Ei ole sattunut silmiin, vaan sen sijaan keskustelua kaiken mahdollisen kustannustehokkuudesta ja hintalapuista käydään ihan joka asiasta ihan joka tuutissa.

Kyllä on persiistä.

[Kuvaja]

Itse ajattelen nykyistä taloani sinä "elämäm kallein yksittäinen hankinta". Asun sellaisellapaikkakunnalla, että ihan turha ajatella sijoituksena. Talo on hyvällä paikalla, että kyllä varmaan sen tontin hinnan (n. 10.000€) saa takaisin jos pistää talon myyntiin. Ja ongelmana ei ole talo, vaan se, että ei ole ostajia. Ja hintahan määräytyy sen mukaan mitä joku on valmis maksamaan.
Eli, olen ostanut talon, tai projektin, itselleni ja perheelleni asunnoksi. Kulutustavaraahan nämä ;)

[benjamin]

Mä en oo ikinä ymmärtänyt tota vouhkaamista ettei uskalla ottaa lainaa... Järki päässä tietty.
On sitä ihmisen asuttava jossain kuitenkin, tuskin sitä veneen alle muuttaa jos työt lähtee. Onko kukaan kattonut yksityisten vuokrahintoja, on meinaan aika sairaan hintasia.

[kappalainen]

Mä en oo ikinä ymmärtänyt tota vouhkaamista ettei uskalla ottaa lainaa... Järki päässä tietty.
On sitä ihmisen asuttava jossain kuitenkin, tuskin sitä veneen alle muuttaa jos työt lähtee. Onko kukaan kattonut yksityisten vuokrahintoja, on meinaan aika sairaan hintasia.

Jatkan tätä kurjaa aihetta ja teen siitä sellaisen pitkän puolityhjentävänajatusmallin joka ei viisaudella varmaan hehkuta ja voi olla realismistakin kaukana,...viimeisen kerran, ennenkuin joku huomatttaa valittamisestani.... Koko soppahan on laaja kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siksi systeemin muuttaminen on liki mahdotonta ilman suurta romahdusta. Itse näen talousmaailman aika pessimistisin silmin. Asia on laaja, joten se menee tämä yksittäisen kornkurssin ulkopuolelle, mutta palaa lopulta siihen.. Tässä tätä ajatteluani maallikon silmin, jota sitten viisammat saavat oikoa...rakennusmieskoulutus ei tähän paljon eväitä anna. Vertaan usein asioita monopoli lautapeliin. Se on niin hyvä esimerkki. Kirjoituksen lopussa voisi kysyä,miksi ihmiset edes haluavat pelata sitä?

Asuntosäästäjä laittaa tilille 1000 euroa kuukaudessa. 200 000 euron säästämiseen menee 16½vuotta. Hinnat nousevat niin paljon kokoajan, että tarvitaan tuolloin taas jo saman verran lisää.
Esimerkki talo löytyy läheltä. Ennen hinta oli 350 00 markkaa (n.58 000 -10 vuoden päästä sama tönö 250 000e euroa ilman arvoa nostavia korjauksia. Täällä jokunen talo myyty lähivuosina joita aikoinaan katselin ja olen hintoja katsellut.
Pitää säästää aika lailla ja maksaa samalla vuokraa. On järkevämpi maksaa omaa lainaa ja päälle sitä ''vuokraa'' korjauskustannuksina.
Tästähän ongelma onkin muodostumassa. Hinnat ovat helsingissä ja ympäristössä jo karanneet tavallisen ihmisen ulottumattomiin ja sama seuraa koko maahan.Pitää olla jo parempaa keskiluokkaa jos aikoo kiinteistön tai osakkeen ostaa. Syrjäseudulla on halvempaa, mutta kustannuksia lisää tuntuvasti auto. Tästä oli jossain laskelmakin, että kalliimpi talo lähempänä palveluja tulee halvemmaksi, kuin auto. Mikä eteen jos palkka ei riitä ja sosiaalitukeakaan et saa?

Puhumattakaan siitä, jos euro romahtaa....Suomessa ainakin seura suurinflaatio ja markka ei olisi puupennin arvoinen. Siinä ne asuntosäästöt menisivät. Täällä ei ole katetta omalle valuutalle (mm kultakanta n20%) Saksa jo viisaana varautuu (kultakanta yli 70%) kotiuttamalla kultansa ja hankkimalla pankeillensa rahat (EU tuet). Tämäkin vaikuttaa valtion valuutan arvoon ja teollisuus on vielä yksi. Muut maat onnelllisina takaavat ristiin toistensa lainoja. Suomi on vain kupla, joka puhkeaa. Täällä ei ole mitään noista ja pankit ovat kupla, koska kansalla ei olisi rahaa, Suomeen jäisi pelkkää velkaa, henkilökohtaista velkaa, kuntavelkaa, valtion, velkaa ja vielä enemmän takauksia, jotka lankeaisivat maksuun. Suomi ja sen sijoittajat ovat pikkunappuloita suuressa maailmassa ja uhrattavissa siinä missä afrikankin maat. Ihmisten pitää maksaa jostain ihmeestä ja tyhjästä enemmän kuin he saavat, tuottavat ja kuluttavat.

Sijoittaja kääräisee joka välissä rahaa, menit nurin tai et. Pankki saa aina omansa. Lama, ihmisten ahdinko ja hintojen yltiöpäinen aleneminen mahdollistava omaisuuden ulosoton pilkkahinnalla ja omistaja jää vielä velkaakin. ja voittoa tuottavia perintäkuluja syntyy. Valtio maksaa tukina sitten viimekädessä, kun nikkaroidaan pankin tulos huonoksi. Lopputulos - velallinen ihminen, joka maksaa tyhjästä, Sijoittaja saa rahansa asunnon myyntivoittona taas hyvinä aikoina (Pankkihan siirtää kiinteistöt asuntosijoittajille pilkkahinnalla). Valtio maksaa tukina puuttuvan osan*** ja pankki murto-osan takaisin. Rahaa sataa joka laarista. Tämä on se sijoituspummppu ja syy miksi tarvitaan lama. Kaiken takana ovat samat sijoittajat. Eihän sellainen maailma toimisi, jossa jokaisella olisi oma koti, joka ei kuluttaisi mitään, työpaikka ja raha riittäisi kaikkeen. Se tuottaa niin tuskallisen hitaasti voittoa ja vaatii sijoittajaa tuottamaan asioita. Helpompikin keino on. On vain kurjaa, että valtio on lähtenyt tähän peliin sijoittajan asiaa ajamaan ja lamaa oikein edes auttaamaan. Kaiken maksajina ovat ne kansalaiset joilla vielä on työ. Tullaan vaan pisteeseen että he eivät enää kykene maksamaan.

(*** Jos oikein menisi, valtio maksaisi asuntovelallisille sen puuttuvan osan -> velallinen maksaa pankille -> Ei luottotappiota ->Ei tarvita pankkitukea -> ja velallinen maksaa takaisin valtiolle inflaatio korolla. Nyt velallinen maksaa pankkituen ja velkansa, eikä siltikään ei omista mitään. Sama sijoittaja omistaa kiinteistöisikin)

Ongelman luo se, että päättäjämme eivät loppupelissä edes ole selvillä mihin soppaan he nimensä laittavat ja mitä se tarkoittaa. Suuremmat aivot suunnittelevat kokonaisuuden. Lama milloin milläkin varjolla seuraa toistaan. Ja joka kerta sijoittajat käärivät sen jälkeen enemmän ja enemmän rahaa ja omaisuutta, kun sitä rivikansalaisella on vähemmän ja vähemmän.
Minua ottaa päähän eniten että menin ja tutustuin koko talousmaailmaan ja politiikkaan. Tieto lisää tuskaa, parempi olisi olla tietämätön ja onnellinen ilman tuota suurta varjoa.
En voi sille mitään mutta minusta on kasvanut jonkinlainen anarkisti koko systeemiä kohtaa. Kaikella tuntuu olevan yksi päämäärä. Se on sama mikä monopolipelissäkin. Olen jonkin sortin solidaarisuuden kannattaja.
Vanhoina juoppoaikoina kun vedin aivoni pihalle, opin solidaaruuden. Jos kaveri oli pulassa ja krapulassa ja itsellä hieman pienempi krapula, niin viimeinenkin kaljapullo annettiin yleensä sille, joka sitä eniten tarvitsi. Jos ei muuta kerättiin kolehti kaikilta viimeisitä penneistä.

Vuokrat ovat karanneet samalla lailla käsistä. Tämä johtuu vapaasta kilpailusta ja siitä, että kunnat lopettivat markkinoiden sääntelyn. Yksityistäminen kuulemma lisää kilpailua ja laskee hinta tasoa....sanottiin tasan selvästi, kun kun mm kuntien asuntokantaa alettiin myymään pilkkahinnoilla. Muutamissa kaupungeissa on käynyt hassusti. Koskien työttömiä ja pienipalkkaisia. Piakallisella sosiaalitoimistoilla on ollut ns vuokraraja, jonka yli vuokra ei saa mennä tai toimeentulo ei korvaa. Siltikään koko alueelta ei halvinkaan vuokra-asunto alittanut tuota rajaa. Vuokra-asuntopula aiheuttaa osaltaan tätä ja myös suuri syy miksei niitä alueelle haluta paljon rakentaa. Pidetään hinnoittelu ylhäällä ja kilpailu poissa. Pula. Valtion ja kuntien sosialismi on vaihdettu vapaaseen voiton tavoitteluuun ja se on räjäyttänyt jäte,vesi, sähkö jne hinnat taivaaseen. Perusteluinan ties mitä...varsinkin ilmastonmuutos. On tullut talousdiktatuurin hallitsema sosialismi, jossa omistajat säätelevät hintoja ylöspäin ja alaspäin sen mukaan, haluavatko ostaa vai myydä. Tässä sosialimissa he ovat itse ainoa hyötyjä.
Suomi turvasi ennen talouden pitämällä sääntelyllä elinkustannukset alhaalla, jotta syntyy muuta kulutusta ja tätä kautta tuotatantoa ->työtä.

Kun tämä nykyinen lama alkoi mm goldman sachsista . On kumminkin kumma että sama yritys on täällä nyt voimissaan mm vattenfallin oston takana. Rahaa on ostaa, kunhan saatiin lama aikaiseksi aj hintoja alas. Ja kun tuo firma omistaa sähkökaapelisi, on heti alkuun alettu puhumaan jopa 70-80% siirtohintojen korotuksista (maakapelin varjolla) olemme maksaneet jo maakaapelit moneen kertaan, en vai jaettu sijoittajille). Pelottavaa. En muuta osaa tuohon sanoa. YRitykset tyhjennetään koko ajan.Ennen raha käytettiin yritysten pyörittämiseen ja uusimiseen. Nyt se maksatetaan joka kerta hinnan nostolla. Syy älyttömiin hntoihin. JA omansa on valtiolla, joka kuluttaa rahaa kaikkeen muuhun kuin oleelliseen.

Mitä mm sähkön hintaan tulee, on sama kulutatko 1kw vai 1000kw. Sähköyhtiön on saatava miljardinsa mm voimaloiden maksamiseen voitosta puhumattakaan. Joten 1kw maksaa sitten sitten 1000euro tai 1000kw tuhat euroa, mutta tasan sama raha on saatava tai sähköntuotanto loppuu siihen. Ja jos niin olisi käymässä valtio maksaisi sen ja sinä veroina....loppusumma on silti sama.
Energiahysteria aiheuttaa valtavaa kulutusta ja uusimista. Sen hiilijalanjälki on suurempi kuin sen tuoma hyöty - maksat 10 000 euroa ekosysteemistä taloosi. Sen 10 000 tienaamiseen tarvitset työn -> tähän yritys tarvitsee ainakin 20 000 rahaa, maksaakseen palkkasi, sosiaalimaksusi, vottonsa ja kulunsa jne -> Tuon rahan saaminen vaatii 20 000 euron edestä asiakkaita. Neasiakkaatt trvitsevat taas 20 000 rahaa joten hekin tarvitsevat työn, jonka kulutus on jo 40 000....kutus kaasvattaa hiilijalanjälkeä. Ja lopulta 100 000 sijoitus vaatii koko palaneetalta järjettömän talouskasvun ja kulutuksen. Teoriassa markkinatalouden on laskettu toimivan näin.
Siksi taloudessa pitäisi olla ikuinen kasvu, on vain tultu senkin tien päähän. Ei voi kasvattaa kulutusta ja saamaan aikaan kurjistaa ihmisten taloutta ja jakaa raha harvoille. Kun pelimerkit ovat hukassa, peli ei toimi.
No mistäs sitten rahaa revitään jos kulutusta ei ole?

Kun elinkustannukset kasvavat, muu kulutus hiipuu ja talous menee nurin, yhä harvempi sitten työllään tuota taloutta pyörittää ja yhä pienemmällä rahamäärällä.
Kun elinkustannuksisilla sekä velkojen koroilla ja kuluilla voidaan 'ulosmitata' ihmisten koko palkka ja omaisuus, ja suuri osa verotuloistakin sosialitukina Miksi enää muuta tuottaakaan?
Helppoa rahaa, ei tarvitse kuin omistaa ja se tuottaa. Ongelman muodostaa se, mitä ne loput ihmiset sitten tekevät ? Ilemisesti luulevat, että työttömät syöttävät kaikki päivät seteleitä pankin panoautomaattiin, kunnei muutkaan tekemistä ole?

Markkinataloushan sellaisenaan on tullut tiensä päähän. Monopolipeli on pelattu loppuun ja nyt sitä pyöritetään voittajan halusta niin, että muut pelaajat (kansa, valtio, kunnat) tekevät velkaa, jotta voivat pakotettuna pelata edelleen voittajan riemuksi, joka kumminkin tietää ettei enää voita pelissä rahaa, mutta saa hallita koko peliä ikuisesti. Osa suursijoittajista on tämän tajunnut ja jopa myöntänyt talouden toimimattomuuden ja kasautumisen. Osa antanut jopa satoja miljoonia rahaa pois. Se ei riitä. Pelaajien velkamäärä kasvaa enemmän kuin kultakin kierrokselta saavat rahaa, joka sekin maksetaan lainarahalla.
Ennen talous hoidettiin viisaammiin. Siltikin on täällä vielä niitä joilla menee hyvin tai ainakin luulevat, että menee hyvin. kaikki eivät näe samoin kuin minä että talous yleisesti menee alamäkeä ja jumittuu, se koskee valtaosaa meistä. Eliittiä lukuunottamatta. Mopolipelissä seuraus on totaaliomistus ja muiden konkurssi...Kuka keksii miten sitten jatketaan kun pelaajat kyllästyvät? Aloitetaanko peli uudelleen samoilla säännöillä velkarahalla. Velka siirtyy uuteen peliin ja sitä on jo alkujaan enemmän kuin koko pelissä on rahaa. Ainoa keino on romauttaa koko systeemi. Ongelman luo se että ihminen ei enää luomustaan hallitse vaan on sen orja. KEsko on hyvä mini esimerkki. Maanviljelijät omistivat aikoinaan Keskon, nyt Kesko omistaa maanviljelijät.
Niin tai näin. Kun joku saa enemmän joku saa vähemmän. Planeeta talous- ja ekosysteemi ei kestä sitä, että kukaan saa enempää ja talous ei kestä sitä, että kukaan saa vähempää, ilman kurjistumista totaalisesti. Talouden pyörittäjät ottavat keinoja kaihtamatta rahan sieltä, missä sitä centtikin on, kunhan se saadaan. Inhimillisyys koko touhusta sotineen on melko arveluttava.
Olen ennekin sanonut. Ihmiskunnan toivo on siinä, että ahneus- ja vallanhimo-geeni katoaa elimistöstämme ja ihminen astuu evoluutiossa askeleen eteenpäin tai se tuhoutuu...Ihminen oli kauan ennen markkinataloutta ja kykenee olemaan sen jälkeenkin. Aikana kutakin. Talouden pimeä keskiaika.
Korkojen nususta näkee mitä se tekee taloudelle. Pankit pelastetaan kyllä korkojen ousulta, mutta kun velallinen kohtaa sen hän on yksin.
Islanti on paha esimerkki asuntovelallisista. Ovat (osa) maksaneet lainojaan sovitusti, mutta lainan pääoma on vain kasvanut ja kiinteistön arvo laskenut. Joku teki silti huikeat rahat tälläkin.

Lainan ottaminen nykymaailmassa ei ole sen kummallisempaa kuin mikään muukaan. Eikös kunnat, valtio, EU sitä mallillaan kannusta. Lopulta se on vain rahaa...ihminen sopeutuu kaikkeen, rikkauteen ja köyhyyteenkin. Laina alkaa olemaan ainoa keino saada täällä jotain omaa, mitä se sitten lopulta hyödyttääkään. Talous aikalailla pysähtyisi jos kukan ei ottaisi lainaa.

Nuoret ovat keksineet uuden systeemin. Eletään ilman asuntoa tai yhteisasunnoissa. jopa 20 ihmistä samassa osoitteessa se ei ole koti vaan osoite. Kustannukset minimoitu, koti on vain paikka nukkua tai osoite, jos kavereille ei pääse ja kaikki raha käytetään mihin huvittaa. Viis taloudesta, viis juurista ja perhettäkään ei tähän maailmaan kiinnosta tehdä. Nuoret enemmänkin vaistoavat asiat kuin tiedostavat. Heillä myöskin voimattomuuden tunne on suurempi...Nuorten puolesta olen huolestunut...Heitä ei mikään laina pelasta, ei minkään talous... vain systeemin muuttuminen ja uskon palauttaminen elämän jatkuvuuteen. Tuskin olemme tietoisia yhteiskunnan ongelmista joihin 10-20 vuoden sisällä törmätään. Nuorison syrjäytyminen lienee vasta alku sille massiiviselle ongelmavyyhdille joka siitä seuraa. Ihminenhän on enää kertakäyttöhyödyke, mitä tehdä ihmisvuorelle jolle ei ole käyttöä?
Lamojen lapset aikuisina. Osa nuoristakin sopeutuu nykytalouteen, sen näkee usein asenteissa. Kaikki otetaan irti, keinolla millä hyvänsä...muutenhan ei pärjää....go with the flow...

Suuresti kunnioittaman vanhuksen (sotaveteraanin) sanat jäivät kerran kalareissulla päähän ikuisesti. En niitä silloin ymmärtänyt, mutta nyt ymmärrän:
'' Sodan jälkeen oli edes kivijalka, johon aloittaa rakentaminen. Laman jälkeen ei jäänyt sitäkään, pelkkää velkaa. Sotakin antaa ihmisille enemmän toivoa kuin talous, vaatii vähemmän uhreja ja loppuu joskus. Pelkkää kärsimystä molemmat ja kaikki turhaan.'' suurinpiirtein näin muistan...

Talous menee miten menee, mutta perheen rakkaus on ikuista. MInulla on jotain, mitä yksikään sijoittaja ei vie. (Vaikka huostaanotostakin tullut bisnes)
Nyt on syytä mennä vetelemään hermosavuja ja hakata päätään pihamäntyyn. Siitä tulee paljon paljon parempi olo kuin tämän kaiken miettimisestä.

[matrismik]

Mä en oo ikinä ymmärtänyt tota vouhkaamista ettei uskalla ottaa lainaa... Järki päässä tietty.
On sitä ihmisen asuttava jossain kuitenkin, tuskin sitä veneen alle muuttaa jos työt lähtee. Onko kukaan kattonut yksityisten vuokrahintoja, on meinaan aika sairaan hintasia.

Jos ei uskalla ottaa lainaa asuntoa varten päätyy vuokrakierteeseen, 500 euroa kuukaudessa tekee 6000 euroa vuodessa ja 60.000 euroa kymmenessä vuodessa ilman indeksikorotuksia. 500 eurolla Helsingistä ei saa kovinkaan haluttua yksiötä vuokrattua, Kontula-Jakomäki tasolta voi olla mahdollista. Asuntojen hinnat kohoavat keskimäärin n. 4% vuodessa pääkaupunkiseudulla ja muulalla suomessa n. 3%. Kymmenessä vuodessa on puolet jo kahdenkymmenen vuoden lainasta maksettu ja asunnon hinta jos ei mitään ihmeellisyykiä ole tapahtunut noususut 30-40%. Toki osa sulaa siitä inflaation myötä. Vertaa mitä jää omasta asunnosta käteen jos sen kymmenen vuoden päästä myy tai jos on asunut kymmenen vuokralla ja maksanut jonkun toisen sijoitusasunnon lyhennyksiä. Ainoa järkevä tapa pitkässäjuoksussa on kuitenkin ostaa oma asunto.

Uuden auton ostaminen taas velkarahalla on jo melkein mielisairas yhtälö, auton hinta putoaa joka vuosi keskimäärin 8%, lainanlyhennyksen ja korkojen jälkeen jos on +-0 tilanteessa voi onnitella itseään kun vielä inflaationkin huomio.

[tarpola]

Kymmenessä vuodessa on puolet jo kahdenkymmenen vuoden lainasta maksettu ja asunnon hinta jos ei mitään ihmeellisyykiä ole tapahtunut noususut 30-40%. Toki osa sulaa siitä inflaation myötä. Vertaa mitä jää omasta asunnosta käteen jos sen kymmenen vuoden päästä myy tai jos on asunut kymmenen vuokralla ja maksanut jonkun toisen sijoitusasunnon lyhennyksiä. Ainoa järkevä tapa pitkässäjuoksussa on kuitenkin ostaa oma asunto.

Uuden auton ostaminen taas velkarahalla on jo melkein mielisairas yhtälö, auton hinta putoaa joka vuosi keskimäärin 8%, lainanlyhennyksen ja korkojen jälkeen jos on +-0 tilanteessa voi onnitella itseään kun vielä inflaationkin huomio.

Näinhän se on. Ainoa riski omassa asunnossa on se että hinta ei nousekaan vaan laskee tai suorastaan romahtaa. Näin ei pitänyt käydä myöskään vuonna 1992, mutta siinä moni periaatteessa järkevästi toiminut joutui pahaankin välikäteen. Toisaalta ne opetukset mielessä asunnon ostoa varonut jäi tulevina vuosina katsomaan iloisesti etääntyvän tavoitteen perään. Silti minun on vaikea mieltää että vaikka 10 prosentin omarahoitusosuuden edellyttäminen olisi mitenkään kohtuutonta. Jos asunnon arvo on 90 prosentin panttina ei se kovin isoa arvonlaskua kestä ennen kuin pankki hermostuuu vakuuksista.

Autolainasta taas: 1970-luvulla mainostettiin Wartburgia sanoilla "Auton osto on aina huono sijoitus". Kun ostaa halvan itäauton, häviää vähemmän. Tämä jäi mieleen ja ensimmäisen auton ostinkin – käteisellä ja käytettynä – vasta sen jälkeen kun asuntolaina oli maksettu (no, talon remontteja tietenkin on makseltu senkin jälkeen...).

[matrismik]

Yhdeksykymmentä luvun lamassa oli paljon poikeuksellisia juttuja, jossa yksi väärä päätös olosuhteiden takia saattoi olla tuhoisa. Rahoitusmarkkinoiden vapautuminen 80-luvulla, idänkaupan romahtaminen, valutan kelluttaminen, devalvaatiot, valuuttalainat, pankkilakko, pankkituet joka tarkoitti rajatulla ajalla pankille valtiolta maksettua "yrittäjän tapporahaa" kun piikki oli auki, maan tapa oli ostaa ensin uusi asunto ennenkuin vanha laitetaan myyntiin koska vanhat myytiin heti, konkurssialltoa joka johti jättimaiseen työttömyyteen ja kotimarkkinoiden pysähtymiseen... soppa oli valmis. 1989-1995 on ainoa ajankohta jatkosodan päättymisen jälkeen suomen historiassa milloin asuntojen hintakehitys on ollut miinusmerkkistä. Tällä hetkelläkin on paikkakuntia jossa esim. Salo isot kalliit alle kymmenvuotiaat omakotitalot eivät mene kaupaksi ja myynnissä niitä on paljon verrattuna ajankohtaa ennen Nokian ilmoitusta tehtaan alasajosta.., mutta nämä ovat paikallisia juttuja eikä koko maata koskevia.

Niin ei 10% omarahoitus osuuden vaatiminen sinänsä ole kohtuutonta, se mikä on kohtuutonta miten nopeasti pankit sitä alkoivat vaatimaan. Alkusyksystä asiakas oli tehnyt tarjouksen 230.000€ talosta olisi pitänyt maksaa 250.000€, jonka pankki olisi lainoittanut sen mukisematta. Sama asiakas teki pankkiehdollisen tarjouksen 225.000€ Joulukuussa ajatteli pankin kanssa neuvottelun olevan ns. läpihuutojuttu, koska voimassa olevaa lainatarjousta ei ollut kehoitin häntä varmistamaan lainan saannin ja laittamaan varmuuden vuoksi pankkiehdon tarjoukseen.. Yllättäen kävi niin että pankki omarahoitusosuuden 10% vaatimuksen vuoksi oli valmis rahoittamaan 180.000€, ei tullut kauppoja asunnosta (eli todennäköisesti asiakkaalla oli 18.000€ rahaa eikä 22.5000€, onko suurta merkitystä todellisuudessa 4.500€ eroa?). Nyt tilanne on se että ensiasunnon ostajia ei juurikaan ole kun joutuvat säästämään sitä 10% omarahoitusosuutta, näillä toimenpiteillä saadaan aikaan markkinoilla pumppausliikkeitä jotka eivät ikinä ole tavallisen ihmisen etu.

[tarpola]

Tuolla 4500 eurolla nyt ei suurta merkitystä, mutta jos tämä kauppa jäi nyt toteutumatta ja ehkä jokin muukin, se voi hetkellisesti laskea hintoja. Jos hinnat pysyvät nykyisellä tasolla vain 100% pankkirahoituksen ja liki nollakoron turvin, kuulostaa se kovasti kuplalta. Korjausliikkeet ovat osa terveesti toimivia markkinoita ja sikäli myös tavallisen ihmisen etu. Mieluummin näitä kuin 90-luvun totaaliromahdus. Vaikka pitkän linjan trendit tukevat asuntojen hintojen nousua isoissa kaupungeissa, tulee siinä helposti ylilyöntejä paikallisista syistä, vaikkapa siksi että tarjontaa ei ole riittävästi kysyntään nähden. Ei ole suuri harmi jos Punavuoren asuntoja on niin vähän että hinnat karkaavat tavallisen kansalaisen ulottumattomiin, mutta jos Kehä III sisäpuoleltakaan ei tahdo kohtuuhintaista kämppää löytyä niin jotain tarttis tehdä. Tarjonnan lisääminen on yksi tapa. Pientalopuolella kaavoitetun rakennusoikeuden panttaamisen sanktioiminen eli korotettu kiinteistövero on yksi välittömästi käytettävissä oleva keino, johon ei vain ole ollut rohkeutta tarttua.

Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen pulaan on monia syitä. Paineen suuntaaminen omistusasumiseen kasvattaen sen kysyntää entisestäänkin ei nykytilanteessa, kun tarjonnassa on pullonkauloja, taida oikein toimia. Omistusasumisen hinta nousee enemmän kuin asukkaiden maksukyky.

[Aaltju]

1989-1995 on ainoa ajankohta jatkosodan päättymisen jälkeen suomen historiassa milloin asuntojen hintakehitys on ollut miinusmerkkistä.

Yleinen tilanne ei ole ihan noin hyvä muualla kuin markkinointipuheissa. Omakotitaloista puhuttaessa em. väite pitänee toistaiseksi paikkansa, mutta asunto-osakkeissa tilanne ei ole ihan noin ruusuinen kun katsellaan asiaa tarkemmin kuin pelkkien myyntihintojen kehityksen kautta.

Jumalaton saneerauskiima ja korjausrakentamismarkkinoiden ylikuumeneminen yhdessä kokoajan kohoavan kustannustason kanssa aiheuttavat sen että asunto-osakkeissa näennäisen positiivinen hintakehitys ei kuitenkaan välttämättä ole suurempi kuin osakkeeseen kohdistuvien yhtiövelkojen kasvu samassa ajassa. Kun tämä niputetaan yhteen nykyisen työttömyystilanteen kanssa niin ollaan samankaltaisen ongelman edessä kuin 90-luvun lamassakin - asunnon myyntihinta ei kata lainojen määrää.

[matrismik]

Ei ole suuri harmi jos Punavuoren asuntoja on niin vähän että hinnat karkaavat tavallisen kansalaisen ulottumattomiin, mutta jos Kehä III sisäpuoleltakaan ei tahdo kohtuuhintaista kämppää löytyä niin jotain tarttis tehdä. Tarjonnan lisääminen on yksi tapa. Pientalopuolella kaavoitetun rakennusoikeuden panttaamisen sanktioiminen eli korotettu kiinteistövero on yksi välittömästi käytettävissä oleva keino, johon ei vain ole ollut rohkeutta tarttua.

Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen pulaan on monia syitä. Paineen suuntaaminen omistusasumiseen kasvattaen sen kysyntää entisestäänkin ei nykytilanteessa, kun tarjonnassa on pullonkauloja, taida oikein toimia. Omistusasumisen hinta nousee enemmän kuin asukkaiden maksukyky.

Korotetussa kiinteistöverossa on omat ongelmansa, on olemassa tontteja joille on kaavamääräysten sekä käytetyn rakennusoikeuden mukaisesti käyttämätöntä rakennusoikeutta jopa useita satoja neliötä. Ongelmat alkavat siinä kohtaa kun tontilta ei löydy rakennuspaikkaa purkamatta nykyisiä rakennuksia, tämä olisi monen vanhan talon kohdalla se viimeinen niitti arkkuun ja puskutraktori tontille. On myös tontteja joilla esimerkiksi voimalinjat estävät lisärakentamisen, ongelma on siinä että millä keinoilla nämä missä rakennusoikeuden hyödytäminen on mahdotonta jätetään korotetun kiinteistöveron ulkopuolelle tasapuolisesti. Sitä verottaja ei ole keksinyt, vielä. On myös olemassa tontteja joilla nykyinen talo on niin keskellä kun otetaan huomioon paloetäisyydet, naapureiden talot ja rajat, kaavan mukaiset etäisyydet tiestä, on mahdollista rakentaa 2-3 metriä leveä banaanin mallinen talo, joita ei edes vuoti pilkkahinnalla saisi myytyä. Talot saatavat olla rakennettuja esim. ARAVA määräysten takia alle sata neliöisiksi vaikka aikoinaan olisi haettu lisäneliöille lupaa sitä ei ole saatu, nyt määrätäisiin korotettu kiinteistövero samoille jo eläkkeellä oleville ihmisille jotka asuvat kahdestaan 60-luvun talossa. Ongelma kohtia on useita ja siksi niihin ei ole politista tahtoa löynytkään, vaikka verotuloille käyttöä poliitikot aina keksisivätkin.

Pääkaupunkiseudullakin on maata oikeasti todella paljon kaavoittamatta Vantaallakin on paljon maata maanviljelys käytössä mm. Backasen kartanon ympärillä, Hakkilan ja Jokiniemen välissä, Sotungissa, Riipilässä, Kivistössä. Kun ne ovat yksityisten maita kaupunki ei niitä halua kaavoittaa, joku muu kuin kaupunki tekisi tilin. Pientalotonttien verottaminen on näihin nähden saivartelua, kaupungit haluavat siellä rakennettavan missä se ei aiheuta kaupungille itselleen lisäkustannuksia muun infran osalta. Eli ei tarviste rakentaa tietä, viemäreitä, kouluja, päiväkoteja mutta tulee lisää veronmaksajia kaupungille kun pientalo tontit pilkotaan.

[matrismik]

1989-1995 on ainoa ajankohta jatkosodan päättymisen jälkeen suomen historiassa milloin asuntojen hintakehitys on ollut miinusmerkkistä.

Yleinen tilanne ei ole ihan noin hyvä muualla kuin markkinointipuheissa. Omakotitaloista puhuttaessa em. väite pitänee toistaiseksi paikkansa, mutta asunto-osakkeissa tilanne ei ole ihan noin ruusuinen kun katsellaan asiaa tarkemmin kuin pelkkien myyntihintojen kehityksen kautta.

Jumalaton saneerauskiima ja korjausrakentamismarkkinoiden ylikuumeneminen yhdessä kokoajan kohoavan kustannustason kanssa aiheuttavat sen että asunto-osakkeissa näennäisen positiivinen hintakehitys ei kuitenkaan välttämättä ole suurempi kuin osakkeeseen kohdistuvien yhtiövelkojen kasvu samassa ajassa. Kun tämä niputetaan yhteen nykyisen työttömyystilanteen kanssa niin ollaan samankaltaisen ongelman edessä kuin 90-luvun lamassakin - asunnon myyntihinta ei kata lainojen määrää.

Onneksi ollaan vielä todella kaukana 90-luvun lama vuosista, vaikka taloustilanne ei paras mahdollinen olekkaan. Olen itse sitä mieltä että "saneerauskiima" on jällen kerran osoitus kun laaditaan "PTS-suunnitelma" pohjautuen "teknisen käyttöiän mukaisiin taulukoihin" korjataan kunnossa olevaa, ei järkeä. Oikeasti pitäisi aloittaa esimerkiksi putkisaneerauksen suunnittelu vasta kun on ensimmäiset putkistosta aiheutuneet vesivahingot todettu, tämä ei siis tarkoita väärin asennettuja kodinkoneita, ei suihkun alle sammuneita, ei puuttelisia vesieristyksiä tai mitään muutakaan millä ei oikeasti ole mitään tekemistä putkiston kunnon kanssa. Laskettaisiin joitain muuta kuin kuinka monet "putte possun nimipäivät" on vietetty rakennuksen valmistumisen jälkeen. Asunto-osakkeissakaan siltikään hintakehitys ei ole näennäistä vaan todellista, eikä siitäkään kaikki ole tyytyväisiä.

Ensiasunnonostajan verovapaus varainsiirtoverossa on kohonneissa hinnoissa +-0 puolessa vuodessa, sen jälkeen pelkkää tappiota markkinoita vastaan, nyt 10% omarahoitus osuuden vaatimus siirtää monen oman asunnon haavetta vuosiksi eteenpäin, nyky vuokrilla on vaikea säästää nousevaa hintatasoa vastaan. Pieinissä asunnoissa hinnat eivät tule siltikään laskemaan siitä pitävät sijoittajat huolta ja kun uudistuotannossa on suhteessa todella vähän esimerkiksi yksiöitä hinnnat jatkavat nousuaan ainakin niissä. Omasta mielstä olisi vain hyväksi jos hintakehitys olis maltillista ja tasaista, nopeat hinnan nousut eivät palvele kuin harvoja. Nyt tuo sinänsä positiivinen omarahoitus osuuden vaatiminen kääntyy itseään vastaan nimenomaan ensiasuntojen kohdalla, siihen olisi pitänyt tehdä joku porrastus usealle vuodelle eikä kaikkea yhdellä kertaa, asunnonvaihdossa se pitääkin olla vähintään se 10%.

[tarpola]

Pääkaupunkiseudullakin on maata oikeasti todella paljon kaavoittamatta Vantaallakin on paljon maata maanviljelys käytössä mm. Backasen kartanon ympärillä, Hakkilan ja Jokiniemen välissä, Sotungissa, Riipilässä, Kivistössä. Kun ne ovat yksityisten maita kaupunki ei niitä halua kaavoittaa, joku muu kuin kaupunki tekisi tilin. Pientalotonttien verottaminen on näihin nähden saivartelua, kaupungit haluavat siellä rakennettavan missä se ei aiheuta kaupungille itselleen lisäkustannuksia muun infran osalta. Eli ei tarviste rakentaa tietä, viemäreitä, kouluja, päiväkoteja mutta tulee lisää veronmaksajia kaupungille kun pientalo tontit pilkotaan.

Näinhän juuri pitääkin toimia. Kaupunki olemme me ja rakentaminen jo valmiin infran äärelle on nimenomaan yhteinen etu.

Noista pelloista. Vanha hyvä periaate on laatia kaava vasta kaupungin omalle maalle, maa hankitaan hinnalla joka määräytyy alkuperäisen käytön mukaan. Pellolle rakennettaessa siis peltomaan hehtaarihinnan mukaan, olipa sillä hehtaarilla sitten loppupeleissä kerrostalotontti, katualuetta tai puistoa. Mutta ei aina mene näin, esimerkiksi Oulussa on muistaakseni aika johdonmukaisesti toimia tällä tavoin. Sen muistan että Oulussa on noita isoja tontteja saatu rakennettua ystävällisemminkin keinoin kuin veronkorotuksella, eli kaupunki on lähestynyt kiinteistönomistajia ja esittänyt tonttijakoa ja tarvittaessa kaavamuutosta ja souostuttelemalla saanut monen iäkkäämmän talollisen ryhtymään toimeen.

Ei noilla takatonteilla asuntojen hintoja oleellisesti muuteta, mutta monta pientä asiaa naksahtaa yhteiskunnan kannalta hyvään suuntaan. Kallis infra tulee tehokkaaseen käyttöön. Asukkaita on riittävästi, jolloin on mahdollista ylläpitää palveluita. Joukkoliikenne tarvitsee joukkoja, muu on julkista liikennettä joka nykynäkymillä kituu peruspalveluksi eli koulubussit aamuin illoin. Lähikauppa tarvitsee jonkun 4000 asukasta vaikutusalueelleen pärjätäkseen. Tiivistäessä ympäristön laatu heikkenee. Sille asukkaalle, joka pääsee siihen ahtaalle takatontille, tontin saaminen on siitä huolimatta suuri ilon aihe. Marjapensaat ja pihasauna ovat ilonaihe vanhalle asukkaalle. Tätä toki kuullaan ja vieläpä herkällä korvalla, mutta sillä joka ei marjapensaiden paikalle koskaan pääse asumaan, ei ole ääntä.