gretheline kirjoitti:Meilläkin on 11 hormia, kahdessa rivissä 5+6. Omituista tässä kokonaisuudessa on se että hormeja on vaikka muille jakaa, vapaitakin riittää ja keittiöissä on jopa pellit, mutta tulisijoille ei ole tehty pohjia asuinkerroksiin muualle kuin keskikerroksen keittiöön laatta pienelle, noin sähköhellan kokoiselle puuhellalle. Kuulemma puulämmitys oli talon rakennusvuonna 1957 yhtä epämuodikasta kuin öljylämmitys on nykyään, mutta miksi sitten kuitenkin tehdä niin iso piippu ja jättää silti pohjat tekemättä?
Viiskytluvun loppupuolella oli keskuslämmitys perinyt voiton uunilämmityksestä uusien talojen lämmitysjärjestelmänä,toki tuohonkin aikaan tehtiin vielä uusiakin taloja uunilämmitteisenä.Tuon ajan keskuslämmitykset kyllä toimivat pääsääntöisesti joko haloilla tai hiilellä,öljylämmityksen valtakausi alkoi 1960-luvulta lähtien.
Tuon ajan keskuslämmitystaloihinkin muurattiin piippuun paljon hormeja koska kuitenkin tarvittiin puuhella,saunan kiuas,muuripata,kattilahormi ja ilmanvaihto hormeja(sauna,pesutupa,talouskellarit,autotalli,keittiö,wc,pannuhuone ja jne),kyllähän noista kertyy hormi jos toinenkin.
Talo on varmaan jo alunperin varustettu keskuslämmityksellä joten huonekohtaisia tulisijoja ei katsottu ymmärrettävästi tarvittavan,siispä niille ei ole tehty pohjiakaan.Joskus kuitenkin saatettiin kekuslämmitystaloon tehdä avotakka olohuoneeseen viihtyisyys syistä.
1950-luvun lopun Suomi oli vielä hyvin vahvasti puulämmitteinen,metrisiä koivuhalkoja poltettiin suurissakin lämpölaitoksissa ja osa VR:n höyryvetureista kulki halkojen voimalla.Esim. Lappeenrantaan valmistui uusi suuri keskussairaala 1956,päärakennuksen lisäksi oli paljon muita rakennuksia,kaikki nämä lämmitettiin yhteisestä haloilla toimivasta lämpökeskuksesta.Halkojen kulutus oli aikalaisten kertomusten mukaan n.3 kuorma-autollista/vrk,vaihdellen tietysti lämmön tarpeen mukaan.