Pintaveto alkuperäiseen tyyliin

[Fuse]

Eli mitä suosittelee raati, kun halu olisi vetää kesäasuntona olevalle rintamamiestalolle sähköt uusiksi alkuperäistyyliin. Mitään muovipintaisia kaapeleita TC-kiinnikkeillä en todellakaaan ala seinille hakkaamaan, eli nykyisen tyylistä metalliputken sisällä olevaa kaapelointia siistellä metallikiinnikkeillä ja särmillä taitoksilla täytyisi saada. Löytyykö tuohon hommaan ihan omaa tavaraa johtimineen 3x2,5mm luokassa, vai täytyykö alkaa soveltamaan sopivankokoisen putken ja erillisten johtimien kanssa.

Nykyiset sähköt ovat 60-luvulta ja mitälie nollattua paukkulankaa 10A sulakkeilla, eli 16A olisi kiikarissa ja vedot sen mukaan.

Alkuperäiset bakkeliitti- ja posliinirasiat, sekä katkaisijat hyödynnän kohteen mukaan ja tarvittaessa Domus Classicalta järeämpää retroa tilalle.

-Marko

[lempo]

Tää on joo osittain hankala.
Nykyisin käytetään pintavedoissa MPLM-kaapelia TKK/APK-kiinnikkeillä. MPLM on siroa ja alumiinivahvisteista, saa siistit kulmat eikä kaapeli ala roikkumaan. Tätä saa sähkötarvikeliikkeistä kaikkia normaalisti tarvittavia kokoja. Kiinnikkeet olivat ennen peltisinkilöitä, kun nykyisin siis suositaan Y-kiinnikkeitä (TKK/APK). Näitä määlyjä saa kyllä nykyisinkin (esim. Morite oy), ovat vaan hieman hankalampia käyttää kuin Y:t. Molemmat tarvitsevat oman lyöntiraudan.
Pintavedot tarkkaan suunnittelemalla ja loput uppoasennuksenä saa mielestäni suht nättiä jälkeä. Näitä olen itsekin käyttänyt "entisöinti"-kohteessani.

Mutta. Vanha putkilanka oli alumiinivaippainen ilman muovipinnoitetta, joten mutkia ei nykyiseen saa särmästi rypytettyä. MPLM:n pinnassa oleva muovi estää taittopihtien käytön (tai ei estä, mutta kaapeli ei "rypyty"). Lisäksi valkoinen muovi on valkoista muovia.


...

[pvalila]

Valkoinen muovipinta on kyllä aivan eri asia kuin nuo vanhat metallipintaiset johtimet.

Alumiiniputken sisälle työnnetyt irtopiuhat taitavat olla lähin vaihtoehto, mutta kolmas piuha ja tuplasti paksumpi kaapelimateriaali tekevät kyllä siitä alumiiniputkestakin aivan eri näköisen kuin mitä ne alkuperäiset olivat. Itse asiassa, taitaa sellainen 3 x 2,5 mm2 kaapelin vetävä alumiiniputki näyttää melkein vesijohdolta jos sellainen seinällä kulkee!

Yksi vaihtoehto on, että uusit vain ja ainoastaa pistorasioille menevät piuhat. Valopiuhat voit jättää uusimatta jos laitat muuntajan väliin ja etsit lamppuihin kivan väriset ledit lampuiksi. Säästyy siinä sähköäkin...Edellyttää tietysti sitä, etteivät vanhat piuhat ole aivan totaalisesti kaputt.

Tuota vanhaa alukaapelia on mielestäni vielä rajoitetusti saatavissa, mutta se ei nykyisin oikein tule kysymykseen kuin juuri noissa matalajänniteasennuksissa.

Onko teillä mökillä sähkökatkoja? Matalajännitevalaistus on hirveän helppo akkuvarmentaa.

[vesahy]

Mikähän meillä on alkuperäistä? Talo on rakennettu 1905 ja silloin sitä ei ole sähköistetty vaan ensimmäiset asennukset taitavat olla jostain 1920-luvulta. Liiteristä olen löytänyt vanhaa kamaa, joka viitta johonkin siihen aikaan. Taulut ovat olleet marmoria ja johtovedot pareiksi kierrettyä tekstiilipäällysteistä lankaa, kiinnitys seinään posliininappuloilla. Varmaan ollut silloin isännälle suuri ylpeyden aihe, jota on tultu köyhemmistä torpista joukolla ihmettelemään.

Nykyiset sähköistykset ovat kaikesta päätellen jostain 60-luvun alkupuoliskolta. Silloin on otettu käyttöön kaksiaikatariffi ja kahteen pönttöuuniin on asennettu sähkövastukset. Kaikki johdotukset on silloin vedetty uusiksi ja vanhat revitty irti. Päätaulu, jossa myös mittari, on silloisiin olosuhteisiin nähden aika järeä mutta nykytarpeisiin täysin riittämätön. Johdot ovat peltikuorista putkijohtoa, jakorasiat pyöreitä posliinisia. Katkaisijat ja pistorasiat sekalainen kokoelma,. sillä niitä on uusittu ja lisätty tarpeen vaatiessa. Silti esimerkiksi salissa on pelkkä valaistus, ei yhtään pistorasiaa.

Sitä en tiedä mahtuuko näiden kahden sähköistyksen väliin vielä jotain muutakin, "välisukupolvi".

Nyt tehdään ihan kaikki uusiksi, mitään vanhaa ei jätetä. Mittauskeskus (3x25A) on ulkona piharakennuksen seinässä, sähkö virtaa taloon maahan kaivetussa kaapelissa ja vintin rappusten välitasanteen seinässä on uusi päätaulu. Töiden ajaksi vanhan ja uuden taulun välissä on linkkikaapeli, jotta vanhat sähköt toimisivat niiden ajan. Vanha taulu revitään aikoinaan pois ja linkkikaapeli siirtyy piharakennukseen lopulliseen sijoituspaikkaansa.

Otsikon aiheeseen palatakseni olen ottanut sen kannan, että kun kerran museosta ei ole kysymys eikä "alkuperäisen" näköistä ole edes mahdollista tehdä, niin tehdään sitten reilusti uutta. Aika paljon olen saanut piiloon, mm. jalkalistojen taakse, mutta jotain täytyy näkyviin jättää. Kalusteita harkitessa katselin pitkään Renovan tuotteita mutta sitten järki voitti, mitään erinomaista tai erityistä en niiden korkeampaa hintaa vastaan saisi. Kattovalaisimien johdotus tulee pinta-asennuksena niin kuin ennenkin ja tuolla yllä mainitulla MPLM-johdolla ja Y-kiinnikkeillä.

[lempo]

Täytyy sen verran lisätä, jotta mielestäni tämä nykyinen muovipintainen putkilanka on kyllä ihan kelpo kaapeli pintavetoihin, vaikka varsinkin sulaketaululta lähtevien alumiiniputkilankojen muodostaman maton kauneus lakatulla sormipaneelilla on MPLM:llä saavuttamattomissa.

Jäykkä alumiiniputki ei varsinaisesti ole tarkoitettu johtimille, vaan kaapelin mekaaniseksi suojaksi, eikä se mielestäni pinta-asennuskaapelin korvaajaksi sovi, ellei nyt sitten hae modernia loft-henkeä sisustukseen.

Autenttiseen pinta-asennukseen pyrittäessä tarkeää on ennemmin harkitut kaapelireitit, asennuskalusteiden paikat (korkeammalle ja kauemmas ovenpielistä kuin nykykäytäntö), kalusteiden ja kaapeleiden lukumäärä (esim. kytkimet ja muutama pistorasia pintaan, loput uppoasennuksena) jne.


...

[markokoo]

Tuota vanhaa alukaapelia on mielestäni vielä rajoitetusti saatavissa, mutta se ei nykyisin oikein tule kysymykseen kuin juuri noissa matalajänniteasennuksissa.

Varotellaas nyt vähän tästä asenteesta. Se että voltit on pienempiä ei tee asioista turvallisia, vaan melkein pikemmin päinvastoin. Helpommalla 12 voltilla saa johdot lämpenemään ja talon palamaan kuin 240 voltilla. Ja jos siellä on vähänkään kuormaa (watteina) perässä niin paksuudet pitäisi olla heti paljon isommat kuin verkkojännitteillä. P=UI, U=RI

--
Marko

[lempo]

Tuota vanhaa alukaapelia on mielestäni vielä rajoitetusti saatavissa

Onko sulla Pvalila tietoa mistä vielä löytyy? Oon tätä vähän sivusilmällä haeskellu jo pidenpään, ei vaan oo tullu vastaan. Voisin jonkun metrin käydä hakemassa, ihan kuriositeetiksi...


...

[gretheline]

Minä olisin halunnut alkuperäiset taikka aivan pilkulleen samanlaiset pintavedot, mutta vaikka sitä alukaapelia jostain saisikin niin asennusten turvallisuus tuskin vastaa vaivaa ja kustannuksia. Meillä ainakin uusitaan sähköasennukset sen takia, että niistä saadaan turvallisemmat ja jotta sähköpalon riski saataisiin pienemmäksi, joten en näe mitään mieltä vaihtaa riskialtista asennusta toiseen riskialttiiseen asennukseen kun ne on nimenomaan juurikin nuo kaapelit jotka sen riskin muodostaa. Näin ollen päädyin MPLM-kaapeliin ja APK-kiinnikkeisiin, siihen kun vedän tapetin päälle samaan malliin kuin se alunperinkin tehtiin niin ei sitä valmiista huoneesta päällepäin näe, että onko siellä alukaapeli vai MPLM.

[kepuli]

Italian maalta löytyy Fontinin valikoimista pinta-asennettavaa metalliputkea kiinnitysosineen. http://www.fontini.com/eng/producto/sis ... index.html

Eipä vain taida oikein istua ulkonäöltään suomalaiseen rakennusperinteeseen...

[Laurakaisa]

Kertokaas mulle että jos vaikka lampulle on vedetty piuha samalla kun on talo rakennettukin, vaikka nyt tuonne kattohalltexien koloon nätisti ja siitä keskelle kattoa, ja siinä piuhan päässä on roikkunut 60 vuoden ajan vaihtelevasti 40 tai 60 watin hehkulamppu, niin millä tavalla se piuha on niiden 60 vuoden aikana kulunut vaaralliseksi? Siis mikä on se fysikaalinen tai mikäliekään ilmiö, mikä sitä kuluttaa? Meillä on käynyt useampikin sähköammattilainen kertomassa, että ei mikään, kun en ensimmäistä ammattilaista uskonut, mutta mielelläni otan vastaan eriäviä mielipiteitä perusteluineen.

On ihan eri asia tietysti siinä kohtaa repiä kaikki vanhat pois ja laittaa uudet tilalle, jos joka tapauksessa tekee remonttia ja joutuu sähköihin koskemaan. Ei ne vanhat kestä irrottelua ja taivuttelua, sen tiedän. Samoin ymmärrän sen, että nuo alkuperäiset keskukset ja muut ei vastaa nykyisen perusomakotitaloasujalauman kuormia. Mutta se piuha, minkä päässä roikkuu se hehkulamppu. Sen jos joku selittäis.

[gretheline]

Minä en osaa selittää sitä mikä sen aiheuttaa että aika kuluttaa (myös) sähköjohtojen eristeitä, arvelin vaan muun muassa tuolta http://www.rintamamiestalo.fi/viewtopic.php?f=7&t=8266 aiheesta lueskeltuani, että parempi uusia piuhat ettei koti pala. Meillähän ei yläkerrassa purettu eikä lisäeristetty seiniä eikä tehty muutakaan sellaista jossa nuo vanhat asennukset olisivat vääntyilleet, vaan sähköjohdot uusittiin ennen tapetointia ihan puhtaasti paloturvallisuuden takia.

[Juha_P]

Kertokaas mulle että jos vaikka lampulle on vedetty piuha samalla kun on talo rakennettukin, vaikka nyt tuonne kattohalltexien koloon nätisti ja siitä keskelle kattoa, ja siinä piuhan päässä on roikkunut 60 vuoden ajan vaihtelevasti 40 tai 60 watin hehkulamppu, niin millä tavalla se piuha on niiden 60 vuoden aikana kulunut vaaralliseksi? Siis mikä on se fysikaalinen tai mikäliekään ilmiö, mikä sitä kuluttaa?

Tämä on taas niitä aiheita, josta on mielipiteitä laidasta laitaan ja yleensä ilman päteviä perusteluja.

Mun mielestä aika iso ongelma on se, ettei siitä kaapelin sisäisestä kunnosta ole selvyyttä. Eli me ei tiedetä onko eristeet kunnossa vai ei.
Mutta ainakin niiltä osin, kun eristeitä pääsee näkemään eli jakorasioissa, kytkimissä ja pistorasioissa, eristeet ovat toisinaan ihan ehjiä. Toisinaan taas aika rapeassa kunnossa. Ja oman suppean otannan perusteella väittäisin, että useimmin juuri niissä kattorasioissa, joissa on roikkunut valaisin. Eli valaisimen lämpö on haurastuttanut johtimien eristeet.

Sähköasioissa ei saisi jättää yksityiskohtia tuurin varaan vaan pitäisi olla varmuus. Tässä asiassa sitä ei ole. Sen takia meillä revitty putkilangat hittoon sitä mukaan se on muuhun remonttiin sopinut. Mutta noin periaatteessa olen sitä mieltä, että jos putkilankaa ei ole väännelty eikä se ole joutunut lämpöräsityksen kohteeksi, ulkoisen lämmönlähteen tai ylikuorman kautta, niin ei sen uusimisella mitään kiirettä ole.

[pvalila]

Tuota vanhaa alukaapelia on mielestäni vielä rajoitetusti saatavissa

Onko sulla Pvalila tietoa mistä vielä löytyy? Oon tätä vähän sivusilmällä haeskellu jo pidenpään, ei vaan oo tullu vastaan. Voisin jonkun metrin käydä hakemassa, ihan kuriositeetiksi...


...

Muistikuva saattaa olla tuolta etelänaapurin puolelta. Kuinka pitkän pätkän tarvitsisit?

[pvalila]

Kertokaas mulle että jos vaikka lampulle on vedetty piuha samalla kun on talo rakennettukin, vaikka nyt tuonne kattohalltexien koloon nätisti ja siitä keskelle kattoa, ja siinä piuhan päässä on roikkunut 60 vuoden ajan vaihtelevasti 40 tai 60 watin hehkulamppu, niin millä tavalla se piuha on niiden 60 vuoden aikana kulunut vaaralliseksi? Siis mikä on se fysikaalinen tai mikäliekään ilmiö, mikä sitä kuluttaa? Meillä on käynyt useampikin sähköammattilainen kertomassa, että ei mikään, kun en ensimmäistä ammattilaista uskonut, mutta mielelläni otan vastaan eriäviä mielipiteitä perusteluineen.

On ihan eri asia tietysti siinä kohtaa repiä kaikki vanhat pois ja laittaa uudet tilalle, jos joka tapauksessa tekee remonttia ja joutuu sähköihin koskemaan. Ei ne vanhat kestä irrottelua ja taivuttelua, sen tiedän. Samoin ymmärrän sen, että nuo alkuperäiset keskukset ja muut ei vastaa nykyisen perusomakotitaloasujalauman kuormia. Mutta se piuha, minkä päässä roikkuu se hehkulamppu. Sen jos joku selittäis.

Laurakaisa, asia olisi kirkastunut sinulle kerralla kun olisit ollut mukana repimässä pois tuollaista vanhaa, hapertunutta piuhaa. Yrität ensin vain vaihtaa lampun kattoon, mutta jo sokerinpalaa hipaistessasi näet, kuinka eristeet varisevat pois vanhoista piuhoista. Kun lamppu on vaihdettu niin sokerinpalalta lähtee eteenpäin kaksi täysin paljasta kuparikaapelia, jotka katoavat jonnekin alumiinikuoren syövereihin. Tietenkin siellä jossain syvemmällä nuo eristeet ovat edelleen paikoillaan, mutta ei se ajatuksena ole kiva: kaksi kuparipiuhaa muutaman millin päässä toisistaan ja niitä erottamassa materiaali, jonka mekaaninen lujuus vastaa vehnäjauhoja.

Kaikki vanhat piuhat eivät ole yhtä kamalia, ilmeisesti käytössä oli aikoinaan useita eri eristemateriaaleja. Minulle sattui tuota pulveriversiota, talo on vuosilta 1954-58.

[vesahy]

Suoria osia enemmän olen huolissani niistä taivutetuista kohdista. Kun peltikuori on taivutettu niin, että se on rypyssä, niin missä kunnossa mahtavat eristeet olla. Ja kun aina ei ole edes niitä taivutustonkeja käyttää, niin vaipassa voi olla ihan jyrkkä vekki.

Tästä syystä meillä kaikki johdotukset uusitaan. Pelkästään sähköhellaan syöttö on tuolla peltikuorisella putkijohdolla. Pani miettimään ampereita kun vaimo valmisteli jouluherkkuja. Monta levyä päällä yhtäaikaa ja laatikot uunissa.