Pintaremonttituskaa - kuinka selvitä tapettiviidakossa?

[sahrami]

Meidän suvussa on kyllä tapetti- ja maalivalinnat olleet helppoja. On otettu sitä, mikä on ollut tarjouksessa/poistolaarissa/huutokaupassa halvalla. On käytetty varakkaamman (rikkaita täällä ei ole näkynyt) naapurin jämiä ja ostettu vain se, mihin maitotilin rahat ovat riittäneet.

[Miettinen]

Minä olen yleensä todella huono päättämään asioista ja pyörittelen vaihtoehtoja pitkään, joten tapettikauppaan meneminen vähän jännitti etukäteen. Olin varma, että siellä menee koko päivä. Tai jopa viikko.

Loppujenlopuksi valitsin tapetin sen mukaan mikä sopii minun mielestäni meidän taloomme ja meidän omaan tyyliimme. Tämä kävi jopa yllättävän helposti. Ensin keskityin tapetteihin, jotka olivat talon valmistusvuodelta tai vanhempia, mutta sitten totesin että tärkeintä on että tapetti sopii juuri tämän 70-vuotiaan talon tunnelmaan.

Minun valintoihini varmasti vaikutti mummolani, joka on yli sata vuotta vanha suuri korkeahuoneinen hirsitalo. Siellä olen pienestä pitäen ihaillut mm. tämän tyyppisiä vaaleita rokokoo tapetteja. Meidän pieneen olohuoneeseen ei noin suuret kuviot mielestäni käy (kun on tottunut näkemään ne yli 3m korkeissa huoneissa), mutta jotain hyvin samaa tunnelmaa on Pikkurokokoo ja Oratuomi. Ja niinhän siinä kävi, että Pikkurokokoo meidän olohuoneeseen on tulossa.
Ruokahuoneeseen tarvittiin jotain vaaleaa ja valoisaa, sillä huone on varmaankin talon pimein. Ihastuin Ritva Kronlundin Niittyleinikki tapettiin ja nyt kun tapetit ovat ovat seinässä huomasin että tapetin vihreä väri on täsmälleen sama kuin huoneessa olevan muurin väri, joten ennen niin kauhea vihreä muuri saakin jäädä sellaiseksi kuin on.

Kaikenkaikkiaan sisustusvalinnoissa yritän tehdä kuten äitini opetti: valitaan ensin se missä on vähiten valinnanvaraa.
Esimerkiksi meidän eteisen seinien maalin sävy on valittu lattialla olevan kuramaton värin mukaan, kun erilaisia kuramattoja on aika rajoitetusti.

Palatakseni Laurakaisan kysymykseen: minä valitsisin siis ensin lattiamateriaalin ja sen värin. Tapeteissa on kuitenkin paljon enemmän valinnanvaraa.
Paras on varmaan istua remontoitavan huoneen lattialla vertailemassa eri vaihtoehtoja ja katsella samalla ympärilleen kuinka ne sopivat muuhun taloon. Ja kaikesta kannattaa olla oikean värinen mallikappale kotona ihmeteltävänä jos mahdollista, minun pitää ainakin päästä hypistelemään vaihtoehtoja ja huoneen valaistus ja ikkunoista tuleva valo vaikuttaa paljon väreihin.

[Miettinen]

Kari puhui edellisen sivun lopussa trendeistä sisustuksessa. Minä olen samaa mieltä, että kaikkiin tyyleihin kyllästyy varmasti lopulta, mutta uskon että markkinointi on myös suuressa osassa erilaisissa trendeissä. Esimerkiksi minä en ole tähän asti oikein välittänyt nykyisestä valkoisesta ns. maalaisromanttisesta/maison/mikälie tyylistä, mutta niin vaan löysin itseni suunnittelemasta puusohvan valkoiseksi maalausta... Tätä tyyliä vaan näkee niin paljon tv-ohjelmissa, lehdissä, netissä ja kaupat on täynnä näitä valkoisia ja vanhan näkoisiä sisustustuotteita, että se ikäänkuin pikkuhiljaa hiipii vähän joka kotiin.

Trendit vaikuttaa sisustusvalintoihin. Osaksi ihan vaan siksi että trendi värejä ja tuotteita vaan tuputetaan meille joka suunnasta. Samoin on ollut silloin 60-luvulla kun kaikki on maalattu miranolilla oranssiksi, se on oman aikansa trendi. Ehkä silloinkin ensin on ostettu ensin värikkäitä vaatteita, sisustustekstiilejä ja astioita ja siitä se ajatu sitten on lähtenyt - niinkuin mainoksessa sanotaan.

[Laurakaisa]

Minä olen vähän samaa mieltä niistä trendeistä - ne uppoavat siksi, että pitää olla enemmän kuin keskiverrosti harrastuneisuutta että jaksaa kaivella muitakin sisustusmateriaaleja, värejä, kalusteita ja muita kapineita kuin ne trendikkäät - koska niitä on kaupat pullollaan. Arvatkaa miten kauan kesti ennen kuin rautakaupasta löytyi jostain peränurkasta tiskin alta linoleum-mallikirja, kyllä ne laminaattimallit oli siellä kätevästi käden ulottuvilla.

Toisaalta tuo uusi trendi on aina vastaisku vanhalle trendille -meininki voi myös olla totta. Samalla tavallahan nuo kiertää vaikka vaatemuodissa. Toisaalta kaikki trendit vaihtuvat niin nopsaan että jos syksyllä on mini muotia niin keväällä sitten jo maksi...

Minä asun 50-luvun talossa siksi, että minä tykkään 50-luvusta. Noin esteettisessä mielessä, siis. Tykkään hailakasta värimaailmasta, huonekalujen keveydestä, kuitenkin jo vähän design-meiningillä tehdystä muotoilusta myös ihan tavallisen keskiluokan ulottuvilla olevissa käyttöesineissä. Siksi minua ei yhtään haittaa, että lattia on laihan kaakaon värinen (paitsi että sen väristä linomattoa ei ole enää tuotannossa, pöh) ja seinät maltillisen harmaanruskeat. Siksi minä ostinkin tämän talon, että tässä on jo valmiiksi aika paljon tuollaista - en siksi, että voisin peittää ne viiskytlukulaiset ominaispiirteet jollain 2010-luvun kauneusihanteella. Se on ihan totta, että monet vaikka nykyisten rintamamiestaloasukkien räväköistä suosikkitapeteista, Kiurujen yö nyt esimerkiksi, on kyllä suunniteltu 50-luvulla mutta jollain sekatavarakauppias Henrikssonilla Mikkelin Kattilansillassa ei ikikuunaan olisi ollut moista ilotulitusta olohuoneen seinässä... ja minä tykkään omasta talostani siinä sekatavarakaupan aikojen asussa eniten, vaikka sekatavarakauppa on aikoja sitten muutettu omakotitaloksi. (Se on muuten myynnissä, jos joku haluaa meidät naapureiksi.)

Todellinen HC-perinnehippihän suhtautuisi arvostavasti kaikkiin aikakauden kerrostumiin vaikka nyt tässä talossa, ja jättäisi 70-luvun vihreänoranssin karvatapetin ja styrox-katon paikoilleen. Minä olen kerettiläinen, kaivan halltexit esiin styroxien alta ja vedän seinään juuttaan kalliin alkuperäisjäljitelmätapetin. Mutta se on sitten esteettinen valinta, ja pyrkimys tehdä kodista yksi kokonaisuus.

Tai no. Yläkerran keittiössä on räväkän vihreä lattia, ja sinne tulee vihreällä ja oranssilla maalatut kaapit. Aikakauden kerrostuma sekin, kertoo siitä että sekatavarakauppiaan tytär läksi aikoinaan Ruotsiin töihin ja toi sieltä kesälomalla tuliaisiksi uusimmat sisustustrendit...:)

[Miettinen]

Minusta näyttäisi siltä, että linoleumlattiat on pikkuhiljaa taas tulossa muotiin. Linoleumia oli ainakin keväällä 2012 Rakentaminen ja Sisustaminen messuilla Turussa esillä (tosin ehkä vain yhdellä ständillä, mutta esillä kuitenkin) ja viimeaikoina nettikeskusteluissakin linoleum on tullut vastaan useamman kerran.
Kyllä minäkin ottaisin mielelläni ruudullisen linoleumilattian meidän keittiöön (vaikkapa vaalean- ja tummanharmaata ruudukkoa).

Olin ihan yllättynyt kuinka vanhoja jotkut design klassikot on, esimerkiksi monet Alvar Aallon funkkisklassikot on 30-luvulta.
Nyt kun nelonen näyttää taas kaikki Bond-leffat olen mielenkiinnolla katsonut noita ihan ensimmäisiä (vaikka ovatkin 60-luvulta) - huonekalujen ja sisustuksen vuoksi. Ainakin Dr No:ssa oli juuri noita 50-luvun siroja huonekaluja, jotka minunkin sisustussilmää miellyttää.

Meidän talossa oman lisänsä sisustusvalintojen vaikeuteen tuo se seikka, että yläkerta on otettu asumiskäyttöön vasta joskus 60-luvulla. Eli alakerrassa seinissä on vaakalaudat, purut ja pinkopahvia ja alkuperäisinä tapetteina harmaapohjaisia valkokuvioisia tapetteja, kun taas yläkerrassa seinissä on lastulevyt, lasivillaa ja hyvin värikästä tapettia seinissä (ja yläaulassa jopa katossa). Tällä hetkellä keskitymme alakerran remontointiin, minulla ei ole vielä minkäänlaista ajatusta mitä yläkerralle tehdään. Katsotaan sitten kun päästään sinne asti.

[KariFS]

Semmoisesta "vintitsistä" ne paljon puhuu nykyään juu Sinänsä harmi kun tuo tulee muotiin, hinnat nousee, mutta toisaalta taas vähemmän sitä tavaraa sitten varmaan joutuu roskikseen ja kun seuraava muoti tulee niin noita saa taas evukkaasti huutonetistä ja kirppareilta.

Meille tuli eilen jonain lahjalehtenä muuten "Avotakka Design"-lehti, se on joku vintage-design-spesiaali, kaikennäköistä kampetta viime vuosisadalta, Finnish Designin kultavuosilta. Jos ei oo kaupassa vakstuukiin käärittynä niin kannattaa ainakin selata

[Laurakaisa]

Haa, meille tuli se sama lehti! Vaikka ei aavistustakaan, kuka ja miksi sen lahjoitti...? Siinä oli kivoja juttuja ja kerrankin vähän erilaisia koteja kuin ne perus-sisustuslehtihuushollit. Avotakassa on kyllä ihan normaalistikin yleensä mielenkiintoisia huusholleja toisinaan.

Siinä Aallon suunnittelemasta talosta kertovassa jutussa oli kiva se keittiökuva, sellaista meininkiä haluaisin meidänkin kyökin ikkunan eteen. Samoin tykkäsin sen turkulaisen rivitalon restaurointijutusta.

Ja lehdessä esiteltiin myös Bukowskin nettihuutokaupaa. Se on aika mahtava mesta...

[Harri68]

Makkariin mietittiin varmaan 3-4kk sopivia tapetteja, ja hommat tietenkin seisoi sen ajan kun eihän sitä mitenkään voi ennakoida tarpeitaan. Vihdoin ja viimein kyettiin päättämään sopiva malli ja lompsittiin paikalliseen tapettikauppaan: juu, sitä mallia ei just ole saatavilla, mennee sellaiset 3-4 kk ennenkuin saa. Sen jälkeen aika ripeästi valkattiin uusi malli.

[Laurakaisa]

Tämä on minulle sopiva sisustusmateriaalinvalintametodi!

Valitsimme kataloogista pitkään sopivan tummanharmaata muovimattoa vessaan. Sitten tilasin sen rautakaupasta. Rautakauppa soitti seuraavana päivänä ja sanoi, että haluamani väri on loppu Suomesta, sitä saa kyllä tehdastoimituksena jostain Hollannista tai vastaavasta mutta pitää ottaa paljon isompi pala kuin mitä haluan. Sitä kataloogissa alkuperäisen vieressä olevaa vaaleamman harmaata olisi saman tien saatavilla haluamani pala. Lienee tarpeetonta sanoa, että meidän vessaan on tulossa nyt vaaleamman harmaa muovimatto lattiaan...

[tapioa]

Ne ziljoonat vaihtoehdot eivät ainakaan meikäläiselle ole isommin tuskaa tuottaneet. Materiaalit olleet ratkaisevassa asemassa, mahdollisimman hyvä hengittävyys. Katossa uusi helmipaneli, ohuesti kertaalleen Intolla valkoiseksi maalattu. Lattiassa alkuperäinen, putsattu ja Uulan vaalean siniharmaalla lattiamaalilla maalattu lauta. Seinissä huokoleijonan päällä Tapettitalosta hankittu paperitapetti, toistaiseksi Silkkirokokoota ja Viktorian ruusua. Tapettitalon valikoimissakin niitä tapetteja jonkin verran, mutta ei kauaa kestänyt, kun löytyi se oikea, joka passasi sekä emännälle että isännälle.

[matrismik]

Se on ihan totta, että monet vaikka nykyisten rintamamiestaloasukkien räväköistä suosikkitapeteista, Kiurujen yö nyt esimerkiksi, on kyllä suunniteltu 50-luvulla mutta jollain sekatavarakauppias Henrikssonilla Mikkelin Kattilansillassa ei ikikuunaan olisi ollut moista ilotulitusta olohuoneen seinässä... ja minä tykkään omasta talostani siinä sekatavarakaupan aikojen asussa eniten, vaikka sekatavarakauppa on aikoja sitten muutettu omakotitaloksi. (Se on muuten myynnissä, jos joku haluaa meidät naapureiksi.)

Todellinen HC-perinnehippihän suhtautuisi arvostavasti kaikkiin aikakauden kerrostumiin vaikka nyt tässä talossa, ja jättäisi 70-luvun vihreänoranssin karvatapetin ja styrox-katon paikoilleen. Minä olen kerettiläinen, kaivan halltexit esiin styroxien alta ja vedän seinään juuttaan kalliin alkuperäisjäljitelmätapetin. Mutta se on sitten esteettinen valinta, ja pyrkimys tehdä kodista yksi kokonaisuus.

Tai no. Yläkerran keittiössä on räväkän vihreä lattia, ja sinne tulee vihreällä ja oranssilla maalatut kaapit. Aikakauden kerrostuma sekin, kertoo siitä että sekatavarakauppiaan tytär läksi aikoinaan Ruotsiin töihin ja toi sieltä kesälomalla tuliaisiksi uusimmat sisustustrendit...:)

Toivottavasti sen naapurin ostaa joku "ituperinnehippi yhdistykseen" kelpuutettava, eikä ekana kesänä tule ryppypeltiä ja vinyyliverhousta tai vielä pahempaa puskutraktori ja sit se "ihku" älspyy talo. No minulla on nyt myynnissä yksi todella alkuperäinen Rintamamiestalo se on pirun vaikea olla suuttumatta kun joku tulee katsomaan ja sanoo "tälläinen vanha p.., kumpi tälle olisi parempi polttaminen vai pommi kylkeen, saako näitä oikeasti edes myydä?" Kyseistä talosta kun tekisi mieli aina ottaa kotiin mukaan jotain mikä meillä on vuosikymmenien aikana "modernisoitu" pilalle. Sitä fiilistä kun ei saa gyprokilla aikaiseksi, on todella hienoa silloin kun näkee RMT:n jossa ei ole tehty energiansäästö remontteja vaikka kulumaakin on siellä täällä ja ihan yhtä helmi on nähdä tyylikäs toteutus remontoidusta rinsikasta jossa kaikki on pyritty tekemään kuten se olisi voinut olla 50-luvulla. Monet näistä mitä me miellämme 50-luvun tavaraksi just Kiurujen Yö, Yki Nummen valaisimet, Aalto maljakkot, Lundia hyllyt jne eivät syystä tai toisesta ole ollut kuin alle 5% RMT:issa 50-luvulla. Osa on ollut liian kallista tai eivät silloin löyneetkään läpi, vaan uusi ikäluokka 50-luvun hakujen joukosta löysi ne uudelleen ja teki niistä hitin ensimmäistä kertaa, tai kuten lundiat oli pelkkiä varasto hyllyjä 50-luvulla ei niitä kotona ollut ainakaan asuintiloissa. Onneksi ei ole vielä tarvinnut valita yhtään tapettia, saatta olla todennäköistä että tulen jyrätyksi fossiilina ruokapöydän ääressä mielipiteeni kanssa kun lasten huoneiden tapeteista keskustellaan.

[RamiL]

Minusta näyttäisi siltä, että linoleumlattiat on pikkuhiljaa taas tulossa muotiin.

Huh, leimaudunko nyt trendipelleksi:-) Keväällä laitatin yhteen huoneeseen palalinon kokeeksi, tosin yksivärinen lime eli ei ihan 50-lukua. Asentaja löytyi nettitutuista, ei edes veloittanut työstä koska halusi päästä tutustumaan materiaalin asennukseen. Mukava materiaali jalan alla mutta vähän liukas koirille. Asennus edellyttää ohjeen mukaisesti suoraa pohjaa, palat eivät halua taipua. Viimeisessä rivissä ja nurkkien pikkupaloissa voi käyttää liimaa, B3 ok.

Noilla mentiin: http://www.forbo-flooring.fi/Kuluttajat ... eum-click/ Hinnaksi materiaalille muodostui alle 40€/m2.

[Harri68]

Onkos kellään käsitystä kuin linoleum pärjäisi esim eteisessä? Lunta ja hiekkaa tulee kengistä jne. Tai miten se kestää koirankynsiä?

[gretheline]

Onkos kellään käsitystä kuin linoleum pärjäisi esim eteisessä? Lunta ja hiekkaa tulee kengistä jne. Tai miten se kestää koirankynsiä?

Tuon minäkin haluaisin tietää! Kokemuksia kellään? Missä kunnossa ovat vanhat linoleumit olleet ennen remonttia?

[Laurakaisa]

Meillä ei ole koiraa eikä ole ollut muillakaan tässä talossa vuosikymmeniin, on täällä joskus koira asustellut. Lisäksi meillä on eteisessä matto, ja niin siinä oli ennenkin. (Tuo on kyllä eteisen irvikuva, pitkä ja kapea käytävä, sellainen räsymatonlevyinen, jossa on vaatimattomat seitsemän oviaukkoa.) Mutta ei se linoleumi ole miksikään mennyt. Olohuoneessa se on paljon huonommassa kunnossa, tahraantunut ja repsottaa liimauksistaan.

Minä vaan pahoin pelkään, että sellaista linoleumia ei enää kaupasta saa mitä meidän talossa on. Ainakin jossain Tuuma-lehdessä taisi olla artikkeli joskus siitä että linoleumikaan ei ole enää entisensä.