Pintaremonttituskaa - kuinka selvitä tapettiviidakossa?

[Laurakaisa]

Tämä menee nyt enemmän henkisen puolen osastolle kuin konkreettisten remonttikysymysten, mutta ehkä tämänkin pulman kanssa joku on joskus tuskaillut: Miten ihmeessä tässä pintaremonttivaiheessa oikein selviää järjissään kun ihan kaikissa asioissa on tuhat ja yksi hyvää ellei vielä parempaa vaihtoehtoa? Jos vaikka pitää päättää olohuoneen tapetti, niin kauniita tapetteja on maailma väärällään. Ja kun on mielestään löytänyt hyvän tapetin, pitääkin seuraavaksi valita lattiapinnoite ja sen väri, ja sitten onkin taas uuden kysymyksen äärellä - kuinka se jo mukamas valittu tapetti käy yhteen sen mukamas jo valitun lattian kanssa, eivätkä ne käykään, ja koko paletti hajoaa ja pitää ruveta miettimään kaikkea alusta.

Minä ajattelin, että tästä meidän perinneremontista ei moisia pulmia sikiäisi kun löydettäisiin vaan samat värisävyt sun muut mitä ennenkin on käytetty. No, monesta paikasta sillä tavalla selviääkin, mutta sitten on juuri niitä olohuoneen tapetteja ja rikki menneen linoleumin tilalle tulevia ratkaisuja, joissa on vaan pakko laittaa uutta eikä ihan samanlaista kuin alkuperäinen ole enää missään tarjolla. Ja sitten kun on tosiaan ajatellut, että laitetaan sitten sitä eniten vanhaa lähellä olevaa linoleumia, alkaakin malliläpysköitä tuijotellessa tulla kaikenlaisia villejä ajatuksia mieleen vaikka sinipunaruudullisesta keittiön lattiasta ja sitten kun erehtyy kurkistelemaan muitakin kun niitä 50-luvun otsakkeen alla olevia tapetteja niin sieltähän löytyy vielä ainakin kymmenen sellaista jotka olisivat kivoja ja nättejä ja ihan sopivan oloisia...

Minä haluaisin, että se niin sanottu remontoitu puoli tästä meidän mörskästä, eli keittiö ja olohuone, kuitenkin ennen muuta sulautuisi melko saumattomasti yhteen noiden alkuperäiseen asuunsa jäävien kammareiden kanssa. Se on se johtoajatus, jota yritän kaikkien ruutulattiahoukutusten tiimellyksessä pitää mielessä. Pitäisi vaan jostain kehittää sellainen "tämän mummo valitsisi" -tyyppinen kuudes aisti...

Miten te muut olette näitä asioita lähestyneet? Ja jos se lähestymistapa on ollut simppelisti se, että laittaa sitä mikä omaa silmää miellyttää, niin miten noista kaikista ziljoonista vaihtoehdoista oikein sitten osaa valita sen eniten miellyttävän?

[nummentie 434]

Kysyt mummolta?

[gretheline]

Minä painiskelen parhaillaan ihan samojen kysymysten äärellä. Meillähän ei ole alkuperäisiä tapetteja eikä lattiapintoja jäljellä enää ollenkaan niin että niistä saisi käyttökelpoista pintaa: Lattiat oli sitä jo aiemminkin pari kertaa mainitsemaani järjettömän liukasta maalattua kovalevyä, alunperin sinapinkeltaista ja sittemmin currynruskeaa. Tapetteja on kahdesta viiteen kerrosta, ja viimeisin kerros on saanut päälleen kerroksen maalia. Pattereiden takaa löytyi hyvin säilyneet palat sitä ensimmäistä, aitoa ja alkuperäistä tapettia, mutta mistään, siis yhtään mistään, ei löydy mitään riittävän läheltä liippaavaa, sellaisia tapetteja ei vain yksinkertaisesti ole enää. Ehkä niitä voisi teettää alkuperäisten mallien mukaan, mutta ajatuskin kuulostaa aivan liian kalliilta siihen nähden, että tässä talossa on tarkoitus elää normaalia elämää. Tänäänkin meillä villitsi neljä jättikokoista koiraa ja neljä 2-7-vuotiasta lasta ja minulla ei ole pienintäkään aikomusta pilata hyviä hetkiä hyvässä seurassa ryhtymällä stressaamaan siitä tuleeko lattiaan naarmu tai tapettiin tahra tai reikä.

Tuo "tämän mummo valitsisi"-menetelmä ei oikein toimi meilläkään, kun taloa asuttaneen mummon maku on tapetti- ja värikerrostumista päätellen ollut hyvinkin ennalta-arvaamatonta, esimerkiksi isossa kamarissa harmaasta keltavihreän kautta oranssiin sinisin aksentein, ja keittiössä harmaanvihreästä vaaleanpunaisen kautta keväänvihreään yhdistettynä turkoosiin punaisin aksentein. Minä en ole niinkään tuskaillut sen kanssa että sopivatko lattian ja seinien värit yhteen, vaikka se värimaailma alkuperäisestä sinapinkeltainen+homeenvihreänharmaa+keltavihreä-yhdistelmästä aika kauas poikkeaakin: Eteisen seinistä ja keskikerroksen veskistä sekä keittiön kaapeista nappasin turkoosin väripaletin "punaiseksi langaksi" ja lattiamaali on vaalean turkoosinsinistä, siihen sopii rinnalle hyvin kaikki muut ajattelemani värit eli punainen, keltainen, sininen, valkoinen, musta ja harmaa (2-3 väriä/huone). Ajattelin ensin, että lattian pitää olla harmaa, mutta sitten tuumin että hitot, jos minua jossain välissä alkaa ahistamaan se turkoosi lattia niin se vaatii vain pari kympin pönttöä harmaata Permoa ja pari vapaata viikonloppua. Tapettien valinta sen sijaan on huonolla tolalla: Neljän kuukauden pohdintojen jälkeen olen uskoakseni saanut valittua olohuoneen tapetin, näin siitäkin huolimatta että olohuoneen tapettia ei edes pitänyt vielä valita, koska olohuoneen sähköremonttikin on vasta alustavan suunnittelun asteella. Yläkerran kamareiden tapettien valinta alkaa olla ajankohtaista kun sähköremontti valmistuu ensi viikolla, mutta minulla on edelleen liikaa vaihtoehtoja kummankin huoneen tapeteiksi. Se alkaa jo hiljalleen ahistaa.

[nummentie 434]

Toimisiko tälläinen;
Valitaan muutamia, vaikkapa kymmenen mieleistä tapetti/maali/lattianpinnoite mallia (antavatko liikkeet nykyään kunnolliset näytepalat esim. tapeteista?) Näistä valituista raakataan heti pois pari pliisuinta tai vähemmän itseä miellyttävää, ja sitten vielä pari räväkintä tai rohkeinta mallia, koska ne eivät kuitenkaan taloon sopisi. Jäljelle jääneet ripustetaan sinälle johonkin näkyvään paikkaan, ja niitä tarkastellaan kaikessa rauhassa jonkin aikaaa; Päiviä, viikkoja. Eri vuorokauden aikoina, eri valaistuksissa. Näin olen itse valinnut seinämaaleja, ja se on kyllä toiminut, aikansa kun niitä värejä katselee siinä seinällä, vaikka pieninäkin lappusina, alkavat sopimattomat seuloutua joukosta, ja joku malli/väri alkaa tuntumaan juuri oikealta.

Mutta Oikeassa olette, valittavia värejä ja malleja on ihan liikaa, minä onnekseni en joudu (tai en saa) valita tapetteja kun yhteen huoneeseen, koska seinien maalatut pinkopahvit ovat hyväkuntoiset, ja maalatuilla seinillä mennään edellenkin. Tuonne yhteen "salikamariin" löysin 50-lukuisen "tammenlehti"-kuvioisen
väreiltään sopivan, ostan sen sitten, kun saan sen sopimaan budjettiini.

[Herwanni]

helppoa....ensin revittiin lattian päältä juuttimatot ja kovalevyt pois ja hiottiin alkupeäinen lankkulattia mikä maalattiin antiikin vihreällä....sitten tilattiin tapettitalosta maalaisromanttiset tapetit joka huoneeseen...

[kareiska]

Ota iisisti!

Tee yksi huone kerrallaan. Istu lattialla viinilasi kädessä ja ihmettele. Älä hötkyile. Luota omaan intuitioon. Tapetteja katselet varmaankin parikymmentä vuotta, joten istu alas, hengitä syvään ja mieti, mitä haluat. Asioilla on tapana järjestyä!

[KariFS]

Tuskin se mummo niin kovin tarkkaan oli plärännyt värioppia saati Feng Shui-oppaita. Tais mennä fiilispohjalla, tosin 60-70 vuotta sitten tais olla vähän vähemmän sortimenttia mistä valkata, mikä tavallaan helpotti tietysti valintaa.

Jos semmoisen mummosimulaation haluaisi järjestää, niin tempaisee umpimähkään kaupan hyllystä pari värikorttimallia ja vain yhden tapettikansion ja valitsee niistä

Pointti tuossakin ajatuksessa että saahan ne sitten laitettua uusiksi, eihän se kestävää kehitystä palvele, ja tästä "väliaikaisuudesta" on käyty debattia aiemminkin. Mutta toisaalta jos on leikki-ikäisiä talossa seuraavat 10+ vuotta niin väkisinkin menee paikkoja uusiksi jossain vaiheessa. Ja jos ei mene niin voi hankkia koiran

[Laurakaisa]

Ainakin tämä torppa on nähdäkseni tapetoitu ja muutenkin väritetty ja kuositettu sillä tavalla, että on vilkaistu niitä muutamaa vaihtoehtoa joita on ollut saatavilla ja sitten otettu niistä se halvin... Meillä on kyllä sikäli helppoa ns. pysyä ruodussa kun koko tämän varsinaisen asuinkerroksen värimaailma on edelleen varsin yhtenäinen ja myös varsin alkuperäisen 50-lukulainen eli sellainen hyvin vaaleasävyinen, keltavoittoinen. Ja tosiaan nuo kaksi kammaria jäävät ihan alkuperäiseen asuunsa ellei sitten joku lapsi tai tuleva ajokoiraoptio joskus revi tapetteja irti seinästä, ne ovat niin hyvässä kunnossa ettei niille tarvitse tehdä mitään, samoin lattiat kaipaavat vain vahausta. Ongelma on ehkä tosiaan se, että niitä kivoja ja kauniita vaihtoehtoja on tosi paljon, ja toisaalta se, miten niistä valita ne, jotka ovat itsestä hyviä mutta kuitenkin kohtuusaumattomasti istuvat tuohon jo olemassa olevaan kokonaisuuteen.

No, näinä laminaattien kulta-aikoina on sentään se hyvä puoli, että meille tulee näihin kahteen huoneeseen lattiat linoleumista. Väri- ja kuosivaihtoehdot ovat vain joitakin kymmeniä... Olohuoneen tapettiakin olen maltillisesti katsellut vain Tapettitalon valikoimista enkä edes yrittänyt laajentaa skaalaa mihinkään ulkomaille.

Ehkä tämä ahistus kertoo eniten siitä, että olen sielultani vuokra-asuja ja on paljon helpomi sopeutua annettuihin olosuhteisiin kun ruveta luomaan niitä olosuhteitaan itse...

[gretheline]

Minulla se ahistuksenpoikanen kertoo siitä että tämä ei ole tarpeeksi vanha talo. Näillä seuduilla ei jälleenrakennuskautta vanhempia taloja ole kuin kourallinen ja niistä neljästä keskustan tuntumassa sijaitsevasta vanhasta puutalosta yksikään ei ole yksityisomistuksessa; Rovaniemi tuhoutui sodassa niin tyystin, ja sodan jälkeen jäi joku ihme jälleenrakennusvimma päälle niin että kun sota tai muut (luonnon)mullistukset ei nyt taloja tuhoa niin niitä pitää itse purkaa että kaupunkia saa taas "jälleenrakentaa". Käsittämätöntä kyllä, vain yksi näistä neljästä sodalta ja "Turun taudilta" säästyneistä puutaloista on kaavalla suojeltu. Minä siis olen pohjimmiltani linna-asuja, mitä vanhempi pytinki sen parempi, ja tykkään kuin hullu puurosta esimerkiksi Duron Gammalsvenska-malliston tapeteista ja Boråstapeter'n Karlslund- ja Falsterbo-mallistojen helmistä. Minä en vain ole oikein päässyt yhteisymmärrykseen itseni ja talon hengen kanssa siitä, miten vaikka joku jugend-tyylinen tai vanhempi tapetti tähän taloon sopisi. Sitä olen koittanut pähkäillä, että onko liian vanha parempi kuin rehellisesti liian uusi? Tosin uusista moderneista malleista on vielä vaikeampi löytää passelia, sen verran olen niitä vilkuillut että se asia on selviö: Ei kannata edes yrittää. Ainoa mahdollisuus sillä suunnalla voisi olla jokin suht' ajaton merihenkinen tai koira- tai hevoskuosinen tapetti. Pihlgren & Ritolan 50-luvun mallistosta Kaipiaisen kiurut ihastuttavat, vaikka ne ovatkin aivan täysin eri maata kuin tämän talon alkuperäiset pienin tyylitellyin kukkakuvioin 2-3 värillä painetut tapetit. Muuten se tahtoo väkisinkin mennä tuonne iäkkäämpien tapettimallien puolelle. Talon alkuperäiset olisivat minulle passanneet ja mieluusti olisin ne säästänyt yläkerran ison kamarin alkuperäisen tapetin hirtettynä roikkuvaa Michelin-ukkoa muistuttavaa kukkakuviota lukuunottamatta, mutta niistä ei enää saa hyvää pintaa kun liisteri on ne pahoin kellastanut ja ovat olleet osin pahoin repeytyneet ennen kuin niiden päälle on tapetoitu. Sitten etsin vastaavaa, pienikuvioista, yksinkertaista, kaunista ja 2-3 sävyisen vihreän ja keltaisen tai harmaan, valkoisen ja hopean värisiä tapetteja, pengoin netin ylösalaisin ja syynäsin paikallisen wanhan tapettiliikkeen arkistotkin mutta tuloksetta, sellaisia tapetteja ei enää ole. P&R:n vihreä Ketoneilikka ja keltainen Ruususen uni ovat lähinnä, mutta nekin kaksisävyisinä ja kuosiltaan satunnaisina kuitenkin niin kaukana. Seuraavaksi haeskelin samantyylistä tapettia kuin naapurin 40-lukulaisessa rintsikassa, mutta ei löytynyt sitäkään. Pitänee ostaa pullo Sangre de Toroa ja pyytää ystävä käymään, istua ison kamarin lattialle läppärin, tapettipalasten ja mallikuvien kanssa ja ryhtyä tuijottamaan seiniä, jos Se Oikea Tapetti löytyisi sitten sieltä pullon pohjalta.

[Pekka Huhta]

Kun haettiin vaimon kanssa ensimmäisiä tapetteja omaan taloon, niin me käytiin tapettikaupoissa varmaan yli viisitoista kertaa, niistä viimeiset neljä sillä ajatuksella että "nyt vaan jumalauta otetaan ihan mitä vaan että saadaan tää homma valmiiksi". Se ei ole helppoa, mutta kyllä sei sitten ajan mittaan helpottuu.

Ongelmana 50-luvun jäljittelyssä on se että ne alkuperäiset harmaankirjavat, sinertävät tai vihertävät pliisukkatapetit eivät oikein ole jääneet edes P&R-mallistoihin, vaan jäljellä on sitten näitä mieleenpainuvia aikakauden ikoneita, joita loppujen lopuksi on aikanaan ollut todella harvassa talossa. Nykyisin taas uskalletaan käyttää suurikuvioisia tapetteja, mutta mä väitän että Kiurujen yöt on olleet 50-luvulla jälleenrakennuskauden taloissa äärimmäisen harvassa.

Jos ajattelee tyypillistä 40-50-luvun taitteen taloa, niin aina turvallinen valinta olisi jonkinlaista kangaskuviota jäljittelevät ei-esitttävät harmaasävyiset tapetit ja semmoinen laihan kaakaon värinen vähän kirjava linolattia. Sodan jälkeen ei juuri kuviotapeteilla revitelty.

Ihan heittämällä:
http://tapettitalo.fi/mallit/61817.html
http://tapettitalo.fi/mallit/61898.html
http://tapettitalo.fi/mallit/641174.html
http://tapettitalo.fi/mallit/68426.html
http://tapettitalo.fi/mallit/69344.html

Toi viimeisin on niin tavallinen että sitä on varmaan painettu osapuilleen tuhansia kilometrejä.

Noi oli aika tylsän näköisiä tapetteja. Noita kuitenkin on melkein jokaisen rintamamiestalon alimpina tapettikerrostumina, niin se vaan nyt on.

Sitten pitää vain päättää. Jos tekee huone kerrallaan, niin ainahan sitä voi seuraavaan huoneeseen ostaa ne tapetit joita edelliseen snoolasi mutta ei uskaltanut ostaa.

Pekka

[gretheline]

Unettomuus vaivaa, joten tuumin että se on se ja sama jos nyt sitten kuvailen tapetteja kun kerran hereillä kuitenkin olen. Meillä on yksi avattu rulla tuota Pekan linkittämää Labyrinttia, mistä lie tullut kun ei sitä tässä talossa missään ole käytetty, ei edes hyllypaperina. Rataharjun alkuperäiset 50-luvun lopun tapetit poikkeavat kohtalaisen merkittävästi noista tavallisista tekstiilikuvioisista, onpa sekaan eksynyt joku senaikainen taiteilijatapettikin:



(yllä on se "hirressä roikkuva Michelinukko", ison kamarin alkuperäinen tapetti)




Noissa on helmiäisvalkoista, kimmeltävää kullanväriä tai hohtavaa hopeanväriä muissa paitsi tuossa Anne-Lise Eierstedin suunnittelemassa taiteilijatapetissa ja keittiöiden ruudullisissa tapeteissa. Jos näiden tapettikuvien pohjalta jollakulla herää jotain ideoita korvaavien tapettien suhteen niin kuulisin mielelläni, alkaa nimittäin tuntua jo siltä että en enää näe metsää puilta, tapettien kuviot vilisevät silmissä ja tulevat varmaan kohta jo uniinkin.

[Kuvaja]

Meilläkin oin seinistä löytynyt monenlaista, kirjavasta kukkatapetista, graaffiseen kaksi väriseen. Semmonen 3-6 kerrosta tapettia joka huoneessa. Alakerrassa enempi ja vanhempia (rak. 1948). Taitaa olla vielä joka huoneessa erillaiset kerrokset.
Ennen sotaa rakennettuja rakennuksia meillä taitaa olla jäljellä seitsemän. Yksi on tuossa muutaman sadan metrin päässä. Kylmillään (varastona) ja ikkunoita rikottuna. Keskellä keskustaa, kakluuneineen ja mansardikattoineen....

[listuri]

Minä olen odottanut parin huoneen osalta jo yli 2 vuotta tapetoimisen kanssa, kun ei ole tulllut ispiraatiota, minkälaiseen värimaailmaan pitäisi lähteä. Toisia huoneita on matkan varrella tapetoitu aina, kun jonkun huoneen osalta on ajatus kypsynyt valmiiksi. Eihän tässä mikään kiire ole valmiissa maailmassa.

Noita palasia kannattaa kyllä tilata, koska moni tapetti on kuitenkin erilainen paikan päällä kuin kaupassa. Useamman kohdalla on mieli muuttunut, kun tapetinläpyskä on ollut oikeassa ympäristössä. Ja sitähän voi myös miettiä, että miten kirjavaa tavaraa seinille on muuten tulossa. Tuleeko paljon valokuvia tai tauluja, jolloin tausta saisi olla rauhallisempi? Isokuvioinen tapetti menee myös hukkaan, jos on paljon rikkonaista seinäpintaa. Itse yritän aina valita myös pykälää vaaleampaa, mitä haluan seinälle, kun seinällä tuntuu tapetit yleensä tummuvan rullaan verrattuna.

Rohkaisisin kuitenkin valitsemaan juuri niitä värejä ja malleja, joista itse tykkää - omaan kotiin oman mielen mukaista -> oma tyyli. Kyllä tämän päivän tapettivalinnat saavat jäädä talon historiaan ihan samalla painolla kuin 50-luvun valinnatkin. Mikä ei tarkoita sitä, etteikö tyylitajua ja talon hengen varjelua saisi viljellä valinnoissa. Mutta liikaa en lähtisi miettimään, olisiko se tai tämä kukkatapetti kelvannut talon muinaisille asukkaille, nykyisethän niitä nyt katselee. :)

[matrismik]

Helpoin vaihtoehto ei ole aina tehdä alkuperäisen mukaisesti vaikka se ensin siltä saattaa kuulostakin, koska kyseistä vanhaa materiaalia ei voi enää korjata eikä uutta samaa ole enää saatavissa. Tämä pätee myös muuhunkin kuin tapetteihin. Yksi vaihtoehto on miettiä voiko puuttuvan linoleumin korvata jollain muulla samanaikakauden materiaaleilla esim. korkkimatolla, lautalattialla tai maalatulla kovalevyllä jotka kaikki ovat olleet 50-luvulla yleisesti käytössä rintamamiestaloissa. Seinissä voi miettiä tulisiko esimerkiksi maalattu pinkopahvi, sisar- tai sormipaneli kysymykseen mikäli sitä oikeaa tapettia ei vaan löydy. Nämä ovat niitä vaihtoehtoja joita "mummo on saattanut miettiä" jos olisi ollut niitä olisi pula-aikana ollut oikeaan aikaan saatavilla tai mummon hankinta-ajankohdan markkatilanteen ollessa parempi tai huonompi. Todellakin tapetti tarjonta on jotain muuta joka tapauksessa internet aikakaudella kuin 50-luvun Mikkelissä. Laurakaisalla kun on vähitäänkin keskivertoa parempi tietämys mistä saa tietoa aikauden materiaaleista niin eipä siitä sen enempää. Eihän sen ole tietenkään kuten on alunperin ollut, mutta ei ainakaan totaalisen väärinkään.

[KariFS]

Varmaan kerjään verta nokastani tällä, mutta en vaan voi olla lausumatta... Ihan vaan puolustukseksi ja näkökulmana kun täälläkin saa aika paljon lukea parjausta 60-90-lukujen "kauheuksia" ja niiden toteuttajia kohtaan.

Niin, siis kun noita tähän ketjuun postattuja ja muitakin 50-luvun väri- ja tapettimalleja katselee, niin aika ankeita ja pliisujahan ne ovat suurelta osin. Minun mielestäni. Mutta kun niitä katselen, ja kuvittelisin että olisin niitä 10 vuotta katsellut seinilläni, niin toisaalta en yhtään enää ihmettele sitä 60-luvun oranssien ja sinisten ym railakkaiden värien esiinmarssia. Ja toisaalta kun kaikki oli 10 vuotta ollut isokuvioista ja kirkkaanväristä, niin on helppo ymmärtää tummanvihreitä ja ruskeita sävyjä seuraavalla vuosikymmenellä. Jossain vaiheessa tuli keihäsmatkoilta mukaan tummat kalusteet, baaritiskit ja kaarevat oviaukot. Ja seuraava trendi oli että maalarinvalkoiseksi kaikki ja mustavalkoiset kankaat. Ysärillä sitten tuo mustavalkoinen moternismi koki vastaheilahduksen kun mentiin esim keittiökaapeissa sinne pseudo-talonpoikaiseen pirtinvihreineen ja antiikkisinisineen.

Ei nää tyylien vaihtelut varmaankaan ihan pelkkää markkinamiesten koohotusta ja maalitehtaiden salaliittoa ole, saattaahan olla että joku 50-luvun lopulla ihan oikeasti *ittuuntui hentoiseen raitaan ja vauvanp*skan värisiin (sitäkin on muuten aika montaa eri sävyä, kuten on koiranoksennustakin) matskuihin ja oli sen verran rohkeakin persoona että lähti maalikauppaan valkkaamaan sävyjä ihan itte piittaamatta siitä mitä viime avotakassa oli esitelty. Sillälailla ne trendit saa alkunsa, tosi edelläkävijät eivät edes lue mitään meidäntaloja tai avotakkoja.

Vai mitä ootte mieltä?