Noniin, ohessa juttua kaapin tekemisestä kuvineen. Teksti on vähän jäykkää kun aion tylysti kopioida sen tuonne Sihistimeen. Jatkoa seruaa, kun saan loppujutun taitettua ja kait pitää muutama kuvakin ottaa vielä valmiin kaapin detaljeista.
Vessan kirjahylly piti alun perin tehdä koivusta, mutta tähän hommaan säästämäni kierrätetty koivu oli sen verran oksaista, että se loppui auttamatta kesken jo mittailuvaiheessa. Kävin siis hakemassa Fiskarsin laatupuusta pari isoa tammilankkua vessan kalustusta varten. Lankut olivat sopivasti ihan sydämen kohdalta sahattuja. Vaikka tämä tarkoittikin sitä että lankun keskelle jäi aika paljon hukkaa, niin upean näköiset ydinsäteet enemmän kuin korvasivat pikku hukan.
Hylly on hyvin pienikokoinen, vain noin 75 cm leveä, 180 korkea ja pikkuisen vajaa 200 mm syvä. Silti se oli ihan sopivan kokoinen projekti harjoitella vähän fiinimpää puusepäntyötä. Hyllystä oli piirretty lukuisia versioita CAD:illa, mutta onneksi versionvaihdossa kävi jotain hämärää, enkä enää saanut kuvia auki. Sen takia hylly tuli rakennettua enemmän mittasuhteita katsomalla ja silmällä kuin valmiilla mitoilla. Hyllystä tuli piirrettyä kaksi 1:1-luonnosta, toinen siskon liitutaululle ja toinen kaapin taakse ilmansulkupaperille. Loput tehtiin silmällä.
Tältä kaappi näytti piirustuksessa
…ja tällainen siinä oli sitten melkein vuoden verran kun varsinaista kaappia rakennettiin.
Ihan alkuun piti hakea tammilankut ja sahata ne sopiviksi. Oma puuntyöstökalustoni koostuu lähinnä käsityökaluista, niin että puut piti jalostaa lankuista laudoiksi Espoon Nikkariverstaalla. Kun olin sahannut lankut halki ja höylännyt ne ohuesti pinnoistaan, toin ne kotiin olohuoneen lattialle kolmeksi päiväksi valkattavaksi eri käyttöön ennen kuin rupesin höyläilemään lautoja yhtään ohuemmiksi. Tällä tavalla sain ”paritettua” näyttävimmät kuviot vaikkapa alakaapin oviin. Kun palat oli valittu, tein uuden mutkan Nikkariverstaalle ja höyläsin kuhunkin käyttöön tarvittavat puut oikeisiin paksuuksiinsa.
Hyllyn teko alkoi rakentamalla kehikko reunalaudoista ja liittämällä ne sinkkaliitoksilla nurkistaan yhteen. Tällä tavalla sain aikaan jäykän kehikon, eikä sitten noita yksittäisiä hyllyjä tarvinnut sitoa lukkoliitoksilla kiinni. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että edelliset oikeat sinkkaliitokset eli lohenpyrstöt olen tehnyt koulussa 12-vuotiaana, joten oli ihan asiallista muistutella semmoinenkin homma ensin mieleensä koekappaleen tekemisellä.
Hyllyt tulivat kiinni vain yksinkertaisilla uraliitoksilla. Hyllyn sivuihin urat saattoi höylätä läpi asti, koska pintaan tuli kaapin kehyslista. Välipuuhun piti sama ura tehdä päättyvänä, ettei se olisi näkynyt eteenpäin. Näidenkin liitosten mittasuhteita piti hiukan harjoitella ja työkaluja säätää ennen kuin saattoi pyöräyttää urahöylällä urat pystypuihin ja tapit hyllyjen päihin.
Vähän haasteellisempi olikin sitten ensimmäisen kokoleveän hyllyn ja pystysuuntaisen välipuun liitos, jossa puut menivät kunnolla ristiin. Molemmat laudat on katkaistu puoleenväliin asti ja tuettu loppumatkasta matalalla uraliitoksella, joka näkyy myös eteenpäin lautojen risteyksessä. Ensimmäinen koekasaus ilman liimaa meni ihan hienosti.
Seuraavaksi liimasin alakaapin ovet ja niiden kehykset. Kun sahasin lankkuja, niin sahausraon kohdallehan syntyy kuvio, josta toisen puolen kääntämällä saa peilikuvakuvion aikaan. Säästin pari näyttävintä peilikuvakuviota alakaapin oviin. Kaapin ovet on vain pontattu kahdesta 140 mm leveästä laudasta. Kun puu on aika tarkalleen säteissahattua, niin kieroilusta ei ole juuri vaaraa. Myös kehysten osalta yritin katsoa puiden ydinsäteet rimmaamaan ovien kanssa. Kuvassa sovitteluvaihetta, kun etsin sopivia kuvioita kohdalleen.
Ennen kehyksen kasaamista höyläsin pystypuihin ja niiden päälle tuleviin kehyslistoihin urat. Uriin sovitin irtokielipontit, joilla kehyslistat sai kiinni kaapin runkoon. Samalla kehyslistojen yläosaan sovitettiin otsalauta. Tässäkin puun syillä oli iso merkitys: kehyslistat on otettu lankun levenevästä juurimutkasta niin että niiden syyt seurailevat yläosan mutkaa. Otsalautaan olin alun perin suunnitellut jotain metallista pakotuskuviota, mutta nyt ydinsäteistä muodostuva auringonnousukuvio on niin komea, että se olisi synti piilottaa millään päälle liimatulla koristuksella. Kehyslistojen ja otsalaudan liitosta piti mallata ensin parillakin hahmomallilla ennen kuin uskalsi tehdä lopullisen liitoksen. Tässä tuli myös yksi suuren luokan töppi: tein valtavan hienot kehyslistat joissa puun syyt menivät täydellisesti. Sahauksen jälkeen totesin, että muoto meni päin helvettiä ja jouduin tekemään toiset listat puusta, joka oli säästetty peilinkehykseen. Ei siinä muuta vikaa, mutta nyt peilinkehykseen säästetyt listat on 30 cm liian lyhyet. Taas tuli muutaman viikon sakkokierros, jonka aikana kaappi ei juuri edennyt.
Viimein sitten tuli loppukasauksen aika. Hyllyt oli jo liimattu paikoilleen, joten jäljelle jäi vain fasadin kiinnitys, eli kehyslistojen, otsalaudan ja ovien kehyksen kiinnittäminen hyllyn runkoon. Periaatteessa hyvin yksinkertaista, alaosassa peitelistojen ponttiliitoksen katkaisivat liitokset, jolla alaovien kehys kiinnittyi peitelistojen alle. Totta kai tämänkin olisi voinut tehdä vaan liimalla, mutta nyt siinä on liitos.
Noiden liitoksissa olevien reikien salaisuutena on, että liitokset ja ”lukkotapit” ovat ihan oikeasti rakenteellinen osa liitosta eivätkä vaan kulissia. Halusin vähän kansallisromanttisia piirteitä tuohon huoneeseen; tilan pienuuden takia isot rauta- tai kuparitaokset olisivat olleet liian massiivisia. Toisaalta pelkkä rautanaula liitoksessa raastaa aina puusepän sielua, niin että päädyin tekemään lukkotapit tammesta.
Vuolaisin neliskanttiset tammiriman pätkät alkupäästään sopivan kokoisiksi ja löin ne tammilautaan porattuihin reikiin, jotta tappi muotoutui pyöreäksi. Riman päätä piti käyttää parissa erikokoisessa porauksessa, mutta sen jälkeen se oli sopivan pyöreä ja kokoon puristunut turvotakseen sitten myöhemmin liitoksessa tiukaksi. Hakkasin sitten ”kalibroidut” tapit lautaan riviin, sahasin ne mittaan ja veistin päähän koristekuvion. Värjäyskin kävi helposti: tammi on siitä kiitollista puuta että se menee lähes hohtavan mustaksi kun sen kastelee etikassa, johon on liuotettu rautaviilajauhoja. Päälle vielä pari dippausta tummassa sellakkapurkissa, niin nupit olivat valmiita lyötäväksi paikalleen.
Kun kaapin runko oli valmis, piti siihen tehdä myös takaseinä. Vaikka yleensä kelpuutan hyvän koivuvanerin takalevyksi, niin tähän paikkaan sitä ei voinut oikein edes ajatella. Sen sijaan minulla oli vanhaa 12 mm paksua ja 25-30 cm leveää venelautaa, josta tein ponttilaudat takaseinään. Sahasin ensin laudoista läskit eli pintapuun pois, höyläsin kantit suoriksi ja pienellä ponttihöyläparilla pontit lautoihin. Saumoihin tein vielä muutaman millin viisteet niin että joka saumassa on parin millin V-ura jonka takia lautojen normaalin elämisen aiheuttama rakoilu ei oikein erotu. Ponttilaudat naulasin sitten lopuksi puunauloilla kaapin takaseinäksi. Puunauloilla sen takia että ne sallivat leveiden lautojen kosteuselämisen, eikä ole riskiä että joku laudoista halkeaisi.
Seuraavaksi tuli pikkukaapin ovi. Oven tekoprosessista ei ole montaakaan kuvaa, mutta liitoksiksi tuli käsin sahaillut ja talttaillut tappiliitokset. Erikoisuus ovessa on lähinnä se että ikkuna ei ole suorakulmainen: halusin siihen myös muodoltaan sopivan taustan lasioven Tiffany-kukkakimppua varten. Hankalan muotoiset reunat aiheuttivat hiukan haastetta ikkunan lasitusuran tekemiselle.
Kuten kuvasta näkyy, kaikki liitoksen päät oli sahattu ylipitkiksi ja ne sahattiin mittaan vasta kun kehys oli valmis. Tämä siksi että noita pitkiä ja syviä liitoksia taltatessa oli mukavampi käyttää reilusti voimaa ja tasan oikeaan mittaan katkaistun palikan päässä olisi ollut enää aika hennosti ehjää puuta. Nyt sai pieksää reikiä puuhun ihan surutta ja pelkäämättä että palikasta lohkeaa liitoksen pääty pois.
Tämän verran tarinaa tällä kertaa. Loppukin teksti on kirjoitettu, koitan joskus motivoida itseni taittamaan loppujuttuun kuvat mukaan ja ottamaan ne puuttuvat kuvat.
Pekka
) oven reunat. 
Vai onko alkuperäisessäkin tuo lataus kirjoitettu noin?
