Viilupinnan maalaus

[Tyyppi]

Ostimme eteiseen vaatekaapin, jossa on kauttaaltaan punertavanruskea viilupinta, ilmeisesti tiikkiä. Tarkoitus olisi saada kaappiin vaaleahko maalipinta. Nyt on vähän epätietoa siitä, millä tuota kannattaisi lähteä maalaamaan. Myyjä arveli kaapin olevan 50-60-luvulta ja sanoi käsitelleensä pinnan "puleerausöljyllä". Nyt kun kotona luin mitä puleeraus on, niin luulen myyjän vain kevyesti öljynneen kaapin. Eli kysymykset kuuluvat: miten pohjakäsitellään ja millä maalataan? Meneekö metsään jos ensin puhdistan pohjan sopivalla puhdistusaineella (millä?) ja maalaan Uulan ovi- ja ikkunamaalilla. Ko. maalista on hyvät kokemukset esim. keittiön kaapeista. Onko viilupinnan maalaamisessa jotain erityistä huomioonotettavaa?

Kaapin parissa ovessa on erittäin taidokkaat, eri värisillä viiluilla intarsia-tekniikalla toteutetut kuva-aiheet. Miten nämä saisi maalattua niin, että intarsiat voisi vielä joskus saada esiin?

[kakluuni]

Jokainen tekee toki omalleen mitä haluaa, mutta minun neuvoni on: älä ihmeessä pilaa hienoa kaappia maalaamalla sitä.

[Kuvaja]

Jokainen tekee toki omalleen mitä haluaa, mutta minun neuvoni on: älä ihmeessä pilaa hienoa kaappia maalaamalla sitä.

Pahoittelen, mutta samaa mieltä "kakluunin" kanssa. Ikeasta saa valmiiksi maalattuja.

[mosse36]

Ehkä saman jankkausta, mutta sanonpa kuitenkin. Ostakaa mieluummin toinen kaappi joka on jo valmiiksi maalattu, niin ei tarvitse miettiä miten intarnasian saisi palautettua. Ei siitä enää maalauksen ja maalin poiston jälkeen yhtä hyvää saa. (riippuen tietenkin siitä, missä kunnossa pinta nyt on)

[jope]

Sama se kai millä sen kaapin tärvää... Jos Sutii uulaa öljytyn öljyisen puun päälle niin epäilen että alkuperäisen pinnan palauttaminen ei ole kovin työläs projekti. Saattaa onnistua ihan itsestäänkin...

[Pekka Huhta]

[asenteellista nalkutusta]
Mun tekisi mieli nylkeä se tyyppi joka on tämän valkoisen muotivillityksen pannut alulle, ja ehkä sitten hieroa vielä siihen nyljettyyn tyyppiin valkolakkaa, valkovahaa, kalkkia ja ehkä vielä vähän vetyperoksidia . "Tää ois muuten ihana jos se vaan olis valkoinen"-meiningillä on pilattu jo kohta saman verran huonekaluja kuin mitä turmeltiin iloisenvärisillä miranooleilla 70-luvulla. Ilmiö on ihan täsmälleen sama ja jos olet itse koskaan päätynyt ihmettelemään että "mitähän noi on voineet ajatella maalatessaan ton oranssiksi ja sammalenvihreäksi" niin tiedät, mitä joku tulee ajattelemaan siitä kaapista nähdessään sen valkoisena 10-20 vuoden päästä. [/asenteellista nalkutusta]

Vahva suositus täältäkin, että älkää pilatko sitä kaappia. Jos se on vielä ihan oikeasti intarsiaupotettu, niin on väärin hävittää se kaikki muoti-ilmiön takia. Intarsia on ihan teknisenäkin haittana maalaukselle. Intarsiaviilujen syysuunta on eri suuntiin kuvion eri kohdissa. Vaikka pinta näyttää tasaiselta, niin puun eläminen pitää intarsian reunojen saumat aina auki. Eli vaikka maalaat päältä, niin intarsian saumat elää sen verran, että kuvio tulee näkymään aivan varmasti maalin läpi. Hölmöintä on, että yleensä kaikki saumat ei näy, vaan yleensä vain semmoiset saumat joissa puiden syysuunta poikkeaa toisistaan riittävästi.

Jos nyt päädyt turmelemaan sen kaapin, niin suosittelisin, että se lakattaisiin ensin useaan kertaan, jotta tulevaisuudessa olisi mahdollisuus poistaa maali pilaamatta viilutuksia. Vähän puolinainen ratkaisu sekin, mutta parempi kuin pilata se suoriltaan sillä maalilla.

En halua leikkiä tyylipoliisia sen suhteen, että valkoisia kalusteita ei saisi käyttää. Enempi yritän sotia sen puolesta että tuon valkoisen muoti-ilmiön siivellä ei turmeltaisi aivan tolkutonta määrää huonekaluja, hirsiseiniä ja muita kapineita.

Pekka

[warixenjalka]

Onkohan toi Tyyppi ihan tosissaan

Jos olet, niin vaihdan sen kanssasi mielelläni valkoiseksi maalattuun vaatekaappiin.

[Tyyppi]

Huh, Pekallahan on yllättävän väkivaltaisuuteen taipuvainen mieli... mutta kiitos kuitenkin ainoasta kysymykseen vastaamaan pyrkivästä viestistä! Arvasin kyllä että lunta tulee porstuaan kun esitän kysymyksen intarsia-viilutetun kaapin maalaamisesta. Ja vieläpä vaaleahkolla maalilla (josta täsmennettäköön, että se ei tässä tapauksessa ole sama kuin sisustuskatalogien puhdas valkoinen, jonka käyttäjät käristetään helvetin ikuisessa valkeassa).

Myönnän toki heti, että ajatus maalaamisesta häiritsee meitäkin siinä määrin, että sille kyllä mietitään vaihtoehtoja. Juttu nyt vain on niin, että vaikka muuten pidämmekin tiikkiviilupinnasta, on kyseinen huonekalu liian tumma eteiseemme. Värinvaihdon motiivina ei siis ole muotivillitys vaan oma mieltymys ja huonekalun soveltuvuus tilaan. Yhdeksi vaihtoehdoksi on nyt noussut se, että kaapista maalattaisiin pelkkä runko jolloin ovet ja niiden mukana intarsiat jäisivät vielä koskemattomiksi alkuperäisiksi.

Miksi sitten ostimme kaapin, jonka väri/pinta ei ole käyttöömme sopiva? Koska tämä kaappi on rakenteeltaan ja kokoonpanoltaan meidän tarkoitukseemme aivan täydellinen ja kooltaankin passeli eli harvinaisen suuri. Tämä on tähän mennessä ainoa näkemämme riittävän suurikokoinen kaappi eteiseemme - hotkaisee lapsiperheen eteistavarat ihan mukisematta.

Täysin asiatonta on verrata tällaista käytössä vain parantuvaa umpipuista puusepänteollisuuden taidonnäytettä Ikean puupölystä ja liimasta kokoonprässättyjen, huterilla kiinnityksillä kasattujen kertakäyttökalusteiden kanssa. Meillä, kuten monessa muussakin rintamamiestalossa, on selektiivinen ulko-ovi, josta lastulevy ja mdf kulkee vain ulospäin.

Jos warixenjalalla on vaihdossa tarjota umpipuinen n. 2,3 m leveä, yli 2 m korkea, n. 60 cm syvä, kahdella täyskorkealla ovella (henkarikaapit), neljällä pienemmällä ovella (vetolaatikostot ja hyllyt) ja kuudella vetolaatikolla (tai vastaavilla "herkuilla") varustettu hyväkuntoinen nätisti vaaleaksi maalattu kaappi, niin ilman muuta voin harkita vaihtokauppaa.

[Pekka Huhta]

Niinhän se vähän on, että semmoinen on otettava minkä löytää - sopivan kokoista kaappia voi joutua etsimään vuosia, jos ei päädy teettämään semmoista.

En tiedä paljonko kaappi maksoi, mutta sen jälleenmyyntiarvosta häviää 70-80% sillä maalauksella. En tiedä, että onko se merkittävä tekijä, mutta mielessä pidettävä kuitenkin.

Mä nyt koitan keksiä pää kuumana keinoja, millä sen kaapin saisi sekä maalattua että pelastettua pilalle menemiseltä, mutta vaikeaa on. Mielessä on muutama vähän epäortodoksinen ajatus sellakkaviritysten saralla, mutta pitää kokeilla ensin kotona ennen kuin edes suosittelee muualle.

Niinkuin yleensä vaikeissa remonttikohteissa, helpoin ja halvin tapa on muutta omia asenteita. Asennemuutoksen tueksi voisin ehkä ehdottaa kokeilua: koittakaa verhoilla kaappi hetkeksi valkoisella ja katsokaa että muuttuuko se yhtään pienemmän näköiseksi taikka onko eteinen yhtään valoisamman näköinen. Kokeiluun voi käyttää vaikka valkoisia lakanoita (kääräisee oven ympäri ja työntelee ylimääräiset kaapin sisään), vaaleaa muovikassin paksuista muovikalvoa (vaikka etolasta) ja mitä vaan muita konsteja paitsi maalia. Mielikuva maaalatusta pinnasta ja sitten se aito oikea pinta ei useinkaan kohtaa.

Joka tapauksessa sen intarsian maalaaminen on epäonnistuneeksi tuomittu kokeilu, jos et sitten joko talttaa intarsiaa mäkeen taikka peitä koko fasaadia millin kerroksella ruiskukittiä ennen maalausta. Sen vuoksi ajatus vain runkojen maalaamisesta on kohtuullinen kompromissi.

Äkkiseltään tulee mieleen, että kun nämä muodit muuttuu niin saisikohan ne kyljet edes kohtuullisen siististi "viilutettua" jollain modernilla paskamateriaalilla ja spraytarraliimalla niin että väistämättömästä huonekalun arvon palautuksesta johtuva remontti olisi mahdollisimman pieni...

Pekka

[KariFS]

Suosittelen kaiken muun paitsi kaapin maalaamista vaaleaksi ja parempia valoja eteiseen jolloin komia kaappi on ikäänkuin kunniapaikalla Noin iso kaappi on eteisessä varmaan ainoa kaluste joten tuskin pahasti riitelee minkään kanssa.

Tai sitten kaappi myyntiin tai uudelleensijoitukseen paikkaan jonne se kelpaa tuollaisenaan ja puusepältä uusi tilalle. Noi nikkarit jotka keittiöitäkin värkkää duunais varmaan kimpilevystä tai liimapuusta suht edukkaasti hyvän, maalaisi sen mieluiseksi samaan hintaan ja voitte vaikuttaa mittoihinkin niin että saatte vaikka jotkut modernit korisysteemitkin sopimaan (vaikka IKEAsta ). Oikeestikkin tuollaisen vanhan ison sellakalla tms käsitellyn kaapin putsaus ja valmistelu maalausta varten kaikkine laatikoineen ja koloineen sekä maalaus on sellainen savotta että samassa ajassa ja samalla rahalla melkein tekee talon ulkomaalauksen, jos vähän saa liioitella.

Mutta hei, oma kaappisihan se, joten ei kai siinä kellään mitään sanomista. Ittees kyllä ottaa päähän melko varmasti kun kotvan olet sitä maalattuna katsellut, veikkaan ma. Usein nuo ns tuunatut tavarat mitä lehdissä ja telkkarissa näkee, ovat lähinnä surullisen näköisiä. Tämä siis makuasia ja minun mielipide

(Mullon IKEAn PAX-kaapit eteisessä, 2 kpl 50cm leveitä täyskorkeita )

[Tyyppi]

Kiitos kaikille vastanneille uutterasta päänkääntämisyrittämisestä! Tässähän saattaa jopa käydä niin, että kaappirukka pelastuu maalaukselta... on siihen silmä jo alkanut alustavasti tottua muutaman ensimmäisen päivän aikana nykyiselläänkin. Täytyykin heti kotiin päästyä vaihtaa eteisen kattolamppuun vähän tehokkaampi polttimo.

Valoisaa viikonloppua!

[Kuvaja]

Hyvähyvä!
Meilläkin rouvalla ollut toive lähes kaikkien esineiden valkaisuun. Vaan niin se silmä tottuu. On jopa tullut varovaisia toiveita rappukäytävän (sisar)panelointiin. Nyt siellä siis puukuitulevy.

Yhden kylpyhuonerempan ja keittiörempan olen tehnyt poistamalla kellastuneen muovin loisteputkivalaisimen edestä. Ero on valtava. Eli pisteet valaisulle.

[lapanen]

Noin komean kokoisesta kaapista olisi hienoa nähdä kuva!

[KariFS]

[asenteellista nalkutusta]
Mun tekisi mieli nylkeä se tyyppi joka on tämän valkoisen muotivillityksen pannut alulle, [/asenteellista nalkutusta]

Tää alkaa mulla jo vaikuttaa pakkomielteeltä, mutta syytän tästä(kin) riesasta Satu Hassia

Ittelläkin mennyt hermo muutamaan otteeseen ja aatellut että pitää maalata sitä sun tätä vaaleammaksi kun on niin synkeetä. Kunnes olen heittänyt direktiivinmukaisen #¤%&")&#!:n elektroniikkaelohopeahöyrymaailmanpelastuslampun rosk... ongelmajäteastiaan (nykyään tarvii hei oikein eri astian noille *ürvähtäneille lampuille) ja ruuvannut tilalle hehkulampun joka a) syttyy heti täydelle teholle ja b) valaisee ja c) maksaa 1,19e / 2kpl loota. Tai maksoi kun niitä vielä sai Keittiössä, rapukossa ja eteisessä jotka kaikki ovat hieman hämäriä tiloja näin syysaamuisin ja joissa valot ovat melkein aina päällä, oli meillä nuo hörhöhöyrylamput. Nyt kaikissa hehkut paitsi keittiön valaisimeen sellaista ei saanut laittaa niin ostettiin siihen sitten h*tin kallis erikoisnopea erikoiskirkas erikois-elohopealamppu joka siis on lähes melkein yhtä hyvä kuin 40W hehku... Ja taisi maksaa 2 tai 3 x sen mitä se varsinainen valaisin. Nytpä ei sitten tarvitse laittaa keittiön lamppua "syttymään" 10 min ennen aiottua keittiön käyttämistä, portaikossa näkee kulkea ja eteisessä erottaa lasten tummansiniset hanskat mustista...

Niin että ne 40 ja 60W himmeäkupuiset E27-lamput takaisin kauppoihin pliis. Kokonais-ekologisimmat valaisimet mitä löytyy valmistuksen, kuljetuksen ja kierrätyksen kannalta katsoen.

Ja vaihtakaa te muutkin lamput kirkkaampiin ennenkuin teette mitään liian radikaalia sormipaneeleille tai huonekaluille

[Laurakaisa]

Energiansäästölamppuhan on ihan loistava juttu! Se on niin hieno ja tyylipuhdas esimerkki a) viherpesusta ja b) ylivertaisesta lobbaamisesta että sille pitäisi antaa siksi joku bisnesalan millennium-palkinto. Eihän se ainakaan täällä pohjoisemmilla leveysasteilla ole kovinkaan energiaasäästävä, eikä missään kovinkaan ekologinen, eikä sen tuottaminen tai kierrätys ole millään muotoa hiilineutraalia, mutta silti kaikki ekologisuuden nimissä vaihtavat noita lamppuja kilvan ja ostavat niitä kaupasta kalliilla rahalla ja taputtelevat sitten itseään olalle kun tuli pelastettua vähän maailmaa. Ja lampputeollisuus nauraa makeasti matkalla pankkiin.

Meillä on edelleen satamäärin hamstrattuja hehkulamppuja ja kun ne loppuvat, olen ihan varma että Viipurista saa vielä lisää.

Ja joo, en minäkään sitä kaappia valkoiseksi maalaisi. Enkä niitä sormipaneeleita, enkä sitä pinkopahvien alta revittyä raakalautaa. Olen ihan samoilla linjoilla Pekan kanssa - seuraava sukupolvi yrittää hampaat irvessä hinkuttaa sitä valkoista irti kaikista vanhoista kalusteista ja pinnoista ja kiroaa meidät alimpaan suohon ihan samalla tavalla kun tässä ollaan itse kiroiltu just niitä 70-luvun luovuudenpuuskia oranssin ja vihreän Miranolin kanssa. O tempora, o mores ja ympäri käydään ja yhteen tullaan.