Sen voisin kertua het alakuun, jotta syy tähän esittäytymiseen on yksinkertainen. Olen joksenkin vanahan aikaanen akka ja pijän kovin omituisena ajatusta alakaa vain puskista huutelemaan kommentteja. Emminä kehtoo ruveta mittään höpöttelemään oikiassa elämässäkään vieraalle ihimiselle iliman käs päivää sanomista, miksi tekisin sen nytkään. Siksi siis olisi mielestäni vähintäänkin kohteliasta tervehtiä vakiokalustoa ensin.
Syy sitten siihen, miksi eppäilen pahasti olevani väärässä paikassa tai vähintäänkin väärään aikaan (elämää on kyllä tullut elettyä pätkä myös rintamiestalossa), on se jotten minä kunnosta mittään vanahaa tuppaa. Ei, myö rakennetaan parhaillaan uutta, joka sekin kyllä ajoittain tuntuu olevan aivan yhtä loputon urakka kun vanahan kunnostaminenkin.
Ennemminkin voisi sanua jotta meillä on kunnostuksen alla vahana pihapiiri. Aikoinaanhan sitä haaveili jos jonkulaisesta vanahasta pohojalaistuvasta. Mutta koska elämällä on tapana tehä temppuja, ei semmoosta ikkuisuusprojektia sitten koskaan kohalle osunut. Pijän tilannetta surkiana, vaikkakin samaan aikaan kiitän onneani siitä. 
Mutta sitten kohalle ossuikin mies, jolla oli jo omasta takaa pientila, jonka ympärillä humisoo korkiat männiköt, pihassa lepää liiveri huusseineen, riihi sekä pien aitta ja tontin syvimmässä montussa makkaakin pienen pieni pirtti 1800 -luvun lopulta. Pitkälle pinnoiltaan kunnostettuna, mutta aivan liijan pienenä meijän kasvavan perheen elämään. Laajennus ei tullut kysymykseenkään. Pilata pienen pirtin ilmettä levittämällä sitä jos johonkin suuntaan jotta pohoja saataisiin ees jollain konstin toimivaksi. Niinpä päätimme pistää pystyyn pihapiiriin sopivamman tuvan, toistamaana pikku tuvan ilimettä. Sitä tässä koitetaan kokoon kasata, kohta toivoni mukaan oltaisiin jo loppu metreillä. Siltä osin, jotta pääsisimme muuttamaan pihapiiriin jo ja jatkamaan hommia sieltä käsin. Ympäristöä tarkkaileena tajuaa, jotta hommaa piisaa vielä useaksi kesäksi, kunnes sitten taas keksitään jotain uutta.
Kaikesta yllä esitetystä huolimatta päätin tänne teijän sijaan rekisteröityä, suuresta mielenkiinnosta johtuen. Pijän perinteistä ja on hienoa nähä jotta niitä kunnioitetaan. Nykyajan uudisrakentamisen määräykset sanovat mitä sanovat ja niiden puitteissa ei voi liikaa säveltää. Silti pyrimme rakentaessa pitämään kiinni siitä meijän vanahan aikasesta tyylistä, uudenkin tuvan keskellä. En siis kunnosta tai modernisoi vanahaa vaan ennemminkin vanahan aikaistan uutta. Ennen kaikkea se näkyy tuvan ilmeessä, ei niinkään rakenteissa.
Pyrinkin jatkossa pitämään poissa kirijoituksistani nämä uutuuven höpinät ja keskittyä ajatukseen mikä voorumin takana piilee. Ja sen pitemmittä selittelyittä, jatkan suurella mielenkiinnolla voorumilla jo puituihin asioihin paneutumista.
