Suuri paistinpannukeskustelu

[Juha_P]

Onko foorumin kulinaristeilla minkälaisia kokemuksia pinnoitetuista paistinpannuista?

Onko niistä mikään oikeasti kestävä?

Omat kokemukset:
-Tefalin pinnoite alkoi kesiä pois melko pian.
-Hackman Matadorin pinnoite tuli läikikkääksi ja alkoi tarrata muutaman viikon ikäisenä.
Lähetettiin tehtaalle takaisin ja saatiin takuuna uusi pannu. Sama laulu.
Taas takaisin tehtaalle ja saatiin pahoittelujen kera tilalle...
-Hacmann All steel. Tämä kesti toista vuotta mutta alkoi sitten tarrata.
Seuraavaksi ajateltiin että ostetaan sitten vähän kalliimpi pannu kun mainostavat miltei ikuiseksi...
-Swiss Diamond. No vähän reilu vuosi ja pinnoite on ihan läikikäs ja jopa rasvainen pekoni tarttuu kiinni.

Eikä sitten varmasti ole päästetty ylikuumenemaa kaikkia pannuja.
Onko se vaan uskottava, että kestoikä on noin vuosi per pannu?
Pitääkö se vanha valurautapannu kaivaa takaisin käyttöön ja paistaa reilussa rasvassa kunten mummovainaakin teki.

[csinos]

Yksikään Hackman ei ole yhtä-kahta käyttöä pidempään pitänyt pintaansa, nimenomaan ne tarttumattomat pinnoitukset häipyy tehokkaasti. Huonoin oli eräs uunivuoka, johon jo se eka lasagne kärväs kii ja se oli sitten entinen vuoka vaikka tasan ohjeen mukaan käytin.

Tefalit meillä on kestäyt hyvin vaikka käyttö on välillä... No, huolimatonta. Saattaa olla vuorokauden-kaksikin pesemättä ruuanlaiton jälkeen vaan samalla pannulla menty vuosia eikä pinnoitteessa mitään huomauttamista. Tiskikoneessa en tosin pese koskaan vaan aina käsin.

[Joose]

Noin 10 vuotta vanha Scanpanin pannu meni induktiolieteen siirtyessä metallinkeräykseen. Pinnoite oli todella kulunut ja rujon näköinen, mutta ruoka ei tarttunut ainakaan kovin helpolla pannuun. Tosin kaikkeen vähänkään vaativampaan tulee käytettyä valurautapannua, mutta oli tuo Scanpankin kohtalaisen kovalla käytöllä.

[Pekka Huhta]

Mä en osaa aivan tarkkaan kuvitella, että mitä tuo läikikkyys tarkoittaa. Sattumalta taloudesta löytyy sekä vanhempi Matador (vai olikohan Kovanaama Pro, samalla keraamisella pinnoitteella kumminkin) että Swiss Diamond. Matador on nyt ehkä hiukan himmeä, ja siitä lohkesi muutaman millin pala keskeltä pannua ihan uutena, muuten se on pärjännyt kohtuullisesti. Siihen kyllä tarttuu kiinni, jos esim. sieniä yrittää paistaa ilman rasvaa pakastusta varten. Keraamipinnoitehan ei ole tarkoitettukaan kuiviltaan paistamiseen, lukee käyttöohjeessa :). Swiss Diamond on nyt pärjännyt parisen vuotta täysin moitteetta.

Noiden lisäksi on kaksi valurautaista yleispannua ja valurautainen munakaspannu. Niillä paistetaan kaikki semmoinen, joka tarvitsee sen oikean paistolämmön ja -pinnan, niinkuin nyt pihvit ja sensemmoiset. Oli kuin hyvä pinnoitepannu hyvänsä, niin ei se kuitenkaan ole ihan sama asia.

Ethän pese niitä tiskikoneessa? Tuo Hackmann paranee kun sitä sivelee öljyllä käytön ja kuivauksen jälkeen, pinnoite selvästi jotenkin kuivuu jo käsitiskillä. Palautuu tosin ihan hyvin öljyämisellä. Konetiski sen sijaan kuluttaa pinnotteita aika rajusti. Jotain Hackmannin ihan hyvää pannua pestiin aikanaan tiskikoneessa, ja siitä alkoi olla kahvat aika happaman näköiset parissa vuodessa vaikka pinnoite ihan kohtuudella kestikin. Taisi siinä pinnoitteessakin olla jo sanomista. Mä kun olen ruuanlaiton oppinut noilla valurautapannuilla, niin ei ollut suuri myönnytys ruveta pesemään noita pinnoitepannujakin käsin.

Mutta vastakokemuksena ihan samoista pannuista: toi Hackmannin keraamipinnoite on meillä toiminut, sillä rajoituksella että sillä ei voi ihan kuivana paistaa. Swiss Diamondilla voi paistaa ihan kuiviltaankin vähintään pari vuotta, kunhan ei pese sitä tiskikoneessa. Varsinkin sveitsiläinen on ollut kovassa käytössä, voi tosin olla että teillä se on sitten ollut ahkerammin käytetty jos se jo alkaa kulua loppuun.

Pekka

[KariFS]

Hackmanneista valitettavasti samat kokemukset minullakin. Laakista vainaa. (EDIT: Pekka kerkes väliin ja on näköjään huolellisella hoidolla saanut kovanaaman kestämään, hyvä niin Pitää ittekin ettiä josko tuo on vielä tallessa ja kokeilla.)

Scanpan vai mikälie sellainen (jo uutena ) harmaanruskea pannu saatiin lahjaksi jo kauan sitten mutta on toimiva. Olisikohan vuodelta 2001, ja viikottain on käytössä. Jauhelihaa ruskistaessa esim ottaa liha hetkeksi kuivaan pannuun kiinni mutta sitten kun lihan omat rasvat alkaa muuttua juokseviksi, niin irtoaa tarttuneet osat. Pinta ei toki näytä uudelta.

Tefalit ovat tosi liukkaita, niitä on semmoinen pieni matalalaitainen crepe- eli lättypannu, tavallinen joku 25 senttinen ja wokin tapainen, sellainen lähes puolipallon muotoinen, ja kaikki ovat timmissä kunnossa. Koskaan ei ole pesukoneeseen laitettu, ja aina olen laittanut näihin vettä esilämmityksen ajaksi.

Pekonin paistamiseen ja kaikenlaiseen grillaamiseen suosittelen paistorasvaksi Muurikan Silavaa. Sitä saa tuubissa, kilohinta on sisäfileen luokkaa mutta on riittoisaa. Tykkään että pekoni on rapeaa, ja rapean mutta ei kärähtäneen pekonin saa vain runsaassa rasvassa miedolla lämmöllä paistaen. Pekonistahan jää aina pannulle reilusti rasvaa, mutta ekat suikaleet tarvitsevat hieman apua aluksi etteivät jämähdä. Tuubista kymmenen sentin pötkylä silavaa Scanpaniin ennen ekoja suikaleita ja vot, kyllä toimii Pari pakettia kun on paistanut, on pannulla reilu puoli desiä rasvaa, josta pari rkl kun heittää toiseen (teflon) pannuun jossa pyöräyttää munakokkelin niin ai että on maukasta.

Grillissä käytän valurautaista parilaa, joka lämpiää samalla kun grillaa sapuskoja. Valmiit tai liki valmiit pihvit ja muut on hyvä sitten kuljettaa pöytään parilalla, jonka päällä säilyvät lämpimänä. Parila ja grillin paistopinnat on tosiaan "luomuvalurautaa", hyvin rasvattu (silavaa jälleen) niin kaikki sotkut lähtee pelkällä kuumalla vedellä.

Hitsi kun tuli vesi kielelle kun ajatteli noita pekoneita

[Juha_P]

Mä en osaa aivan tarkkaan kuvitella, että mitä tuo läikikkyys tarkoittaa

Matadoreissa alkoi johonkin kohtaan pannua tulla sellainen matta, vähän kuin hapettunut kohta, joka laajeni pikkuhiljaa koko pannuun. Siihen mattakohtaan tarttui kaikki kiinni. Tehtaalta muuten pahoittelukirjeessä epäsuorasti myönsivät laatuongelmat Matadorin pinnoitteen kanssa ja siksi lähettivät All Steel-pannun tilalle ja se olikin parempi.

Koneessa ei ole pesty koskaan ja aina käytön jälkeen on öljytty. Ei kylläkään silavalla vaan rypsiöljyllä.
Joku viisas sitten sanoi, että kasviöljyt hapettaa pinnoitteen. Tiedä sitten totuutta.

Swiss Diamond oli alkuun paras pannu millä olen paistanut mutta siihenkin alkoi tulla pieniä tummia läikkiä sinne pinnoitteen syvänteisin. Milli x milli kokoluokkaa.
Ensin ne sai kuumalla öljyllä pyyhkimällä tai hinkkaamala pois mutta pian niitä oli enemmän ja samaa tahtia ruoka alkoi tarttua.

Pannuihin on ihan oikesti kiinnitetty huomiota ja yritetty käyttää niitä niin etteivät menisi pilalle.
Mutta yhdessä jutussa on voitu tehdä virhe: pannut on yleensä puhdistettu heti paistamisen jälkeen raanan alla kuumalla vedellä ja tiskiharjalla.
Jospa se kuuman pannu lykkääminen raanan alle onkin virheliike.

Pekonistahan jää aina pannulle reilusti rasvaa,

Niin jää mutta siinä onkin naurussa pitelemistä, kun siihen jäännösravaan heittää kanamunat ja silti ne tarttuu pannuun kiinni.

[Pekka Huhta]

Kyllä toi sitten kuulostaa että niitä on hoidettu ihan samalla tavalla kuin meilläkin. Tommoista hapettuneen näköistä pintaa meillä ei ole Hackmanniin tullut ollenkaan, vain semmoista utuista harmautta kun on jäänyt pinta liian pitkään öljyämättä. En usko että suoraan hellalta veden alle laittaminen pannuja tärvää, sillä tavallea ne meilläkin putsataan järjestään.

SD-pannussa ei ole tuommoisia tummia laikkuja ollenkaan. Meillä ei kyllä lämmityksen aikana pelata vesitilkoilla pannulla, kunhan pannaan pikku lämmityksen jälkeen voita tai oliiviöljyä pannulle ja hetken päästä sitten ruvetaan paistamaan. Ei olla saatu ylikuumennettua yhtään pannua pilalle. Ja käytössä on kaasu, että sillä saa pannun oikeesti tärveltyäkin, jos vain jää haaveilemaan kuiva pannu hellalla. Aivan varmasti on käynyt joskus vähän liian kuumalla, mutta ei siitäkään ole rangaistusta saatu.

Meillä muuten paistamiseen käytetään aina oliiviöljyä tai voita. Olisikohan tuossa paistorasvassa sitten taikaa. Joku systemaattinen ero siinä täytyy olla jos yhdessä huushollissa menee pilalle samat pannut, jotka toisessa huushollissa samalla huollolla pärjää hyvin.

Pekka

[Limes]

Ai jaa...pitääkö niitä pinnoitettuja pestä
Notta moon vaa heti käytönjälkeen kuumana pyyhkäissyt talouspaperilla.
Siittä jää voiteluainetta väistämättä...hoitoaineeksi.

No oon mä wokkipannua pessyt...

[TommiT]

Meillä on scanpanin iso tavallinen pannu ja wokki semmoinen. Ihan muutaman vuoden ikäisenä alkoi ruuat tarttua vaikka pinnoite näyttää niiinku uudelta. No välillä käytettiin muita pannuja ja scanpan oli nurkasssa pölytttymässä. Jossain vaiheessa tuli otettua uudestaan scanpan esille ja kiinnitin jossain vaiheessa huomiota ettei ruoka enää tartu siihen. Meillä on viimeiset pari vuotta käytetty paistamisessa voita - joten saattaa olla että paistorasvalla on vaikutusta. Sillä aikaisemmin käytettiin rypsiöljyä tai oliiviöljyä - nykyisin harvemmin viime mainittuja...

[Juha_P]

Ai jaa...pitääkö niitä pinnoitettuja pestä
Notta moon vaa heti käytönjälkeen kuumana pyyhkäissyt talouspaperilla.

Riippuu vähän mitä pannulla käytön jälkeen on.
Jos on vaan pekonia ja munaa paistanu niin pyyhkiminen riittää mutta mulla on tapana esimerkiksi pihvin paistamisen yhteydessä tehdä kermakastike siihen samalle pannulle. Siinä on pyyhkimistä.

[mikko9000]

Kyllä se valurautapannu on todettu parhaimmaksi niin kotioloissa kuin myös koulussa (ammattikoulun keittiössä). Muut tuntuu leviävän käsiin, pohjat irtoaa ja kokoajan täytyy olla tarkkana ettei pinnoite mene rikki. Yleinen heitto oli että älä riko edes kananmunaa pinnoitetut pannun reunaan - saattaa pinnoitus vaurioitua.

Valurautapannu on helppo pitää puhtaana, käytön jälkeen kuumalla vedellä huuhtoen ja tiskiharjalla harjaten ilman saippuaa. Jos pinta näyttää kuivalta niin tilkka öljyä ja sanomalehden palalla levittäen. Jos pannu jostain syystä on vielä likainen kannattaa pannulle laittaa vettä niin että pinta peittyy ja kuumentaa pannu ja taas huuhtoen ja harjaten. Jos kaipaa vähän järeämpää puhdistusta niin pannun voi heittää aina pönttöuuniin hiilloksen päälle niin että ylimääräinen roska palaa pois ja luonnollisesti tämän jälkeen taas pannun rasvaus ennen käyttöä.

Niin kokemusta on useasta pinnoitetusta, mutta jos kestävän ja huolettoman pannun haluat niin en oikein muuta vaihtoehtoa tiedä kuin tuon valurautapannun.

[Laurakaisa]

Minä sain taannoin anopilta valurautapannun saatesanoilla "Ota sinä tämä. En jaksa enää nostaa tätä hellalta." Hän oli saanut ko. pannun aikoinaan anopiltaan täsmälleen samoilla saatesanoilla. Osoituksena sukupolvemme degeneroitumisesta ja yleisestä pullamössöytymisestä en jaksa kunnolla nostaa ko. pannua hellalta yhdellä kädellä.

Vaan kyllä se hyvin paistaa. Ja kestää todistettavasti anopilta miniälle jos toisellekin.

[Jeepster]

Mä kyllästyin kaikkiin irtoaviin pinnotteisiin, ja hain eiringiltä pari de buyerin hiiliteräspannua.
En ole katunut.

[Nmanner]

Mielestäni kohtuu hyvä hinta-laatusuhde:

http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/10101206/

Näitä on meillä kaksi kappaletta.
Niittien kohdalta irtosi pinnoite mutta muuten ovat pysyneet hyvänä jo ainakin vuoden päivät.
Pestään astianpesukoneessa lähes päivittäin. Tuntuis kestävän senkin.

[lapanen]

Le Creuset + valurautapannut + 7 litran valurautainen riistapata käytössä. Hiiteen noi Tefalit ja Hackmanit! Valurautapannuja löytää usein halvalla kirppiksiltä *winkwink*