kappalainen kirjoitti: Hähhäh minä poika ostin nyt syssymmällä alesta ja katsoin sellaisen, jossa on 7 isoa valkeakuulasta. Sain omenoiden kilohinnalla koko puun
Meillä taas omenapuiden oksat repeilevät sadon painosta vaikka omenoita on tippunut nurmikollekin muutama kymmenen kiloa. Ja kaikissa on mato sisällä tai kaksi. Lisäksi yhden puun hedelmät ovat täynnä muumiotautia.
Ja sitten mun mahani, se hermostuu omenista täysin ja alkaa hapottaa.
Minkä vuoksi on aina aikaa tehdä se uudelleen, muttei koskaan aikaa tehdä se heti kunnolla?
No ei kai muuta, kuin että meillä on paljon kotimaista ekologista omenaa, joka K-kaupassa maksoi viime viikolla 4,90 kilo. Mulle, sappipotilaalle ne eivät vaan sovi. Muut mussuttavat ihan työkseen. Peuratkin, pudokkaita ollaan roudattu metsään.
(Ei tainnut olla vieläkään kovin kivaa?)
Minkä vuoksi on aina aikaa tehdä se uudelleen, muttei koskaan aikaa tehdä se heti kunnolla?
Kaksi pitkää päivää tuli sahattua tukkeja kun saatiin vihdoin sahuri tontille (ei lopu hommat ainakaan tältä sahurilta ihan heti, saatiin onneksi sahaukset sentään ennen joulua kun tarpeeksi usein soittelin). Lihakset kipeenä ja sauna lämpeemässä. Nyt on sitten vielä taaplaus jäljellä ja toivomus että muutama nätti kuivaavan tuulinen päivä tulisi ettei ihan täysin harmaantuisi.
Ja omenoista - niitä vanha rouva notkuu kovasti ja peurat käyvät innolla verottamassa puun alle tippuneita. Ei ole vielä kerennyt omenasouviin, ehkä viikonloppuna. Hyvä omenavuosi ja ei yhtään rupea tai matoja meillä.
Jes, olkkarin ja vierashuoneen välinen kynnys on paikalla ja hiottu ja maalattu! Tuohon ei sopinut valmiskynnykset, joten piti tehdä itse. Jokunen kuukausihan tuossa vierähti, mutta nyt on valmis. :)
Ingenting är omöjligt.
Wannabe rintamamiestalollinen.
Talon löytämisen tuskaa helpottamassa rintsikkamallinen mökki vm.-53 .
Huomenna se tapahtuu...saan viihdoin valettua tuon toisenkin puolen kellarin lattiasta ! Liipparia ei meinannut saada mistään mutta sitten sain vaimon siskon miehen maaniteltua hommiin...eli ottaa vapaapäivän ja tulee kaveriksi. Käytiin äsken kattomassa valettavat huoneet läpi, mittailtiin kaatoja ja korjailtiin kaivojen korkoja...lopuksi tuumasi että kyllä tää hoituu, tuli hyvä mieli.
Tuola keltsussa on jo toinen pää menossa hyvää vauhtia nippuun ja nyt olen sitten taikinoinut tän toisen pään kanssa. Kovaa on meinannut leikata korvien välissä kiinni kun on tuola tyroksien päällä jumpannut raudoitusten, putkien korkomerkkien jne jne kanssa... Silloin on hieman helpottanut kun on vilkaissut takkahuonetta ja kodinhoitohuonetta joissa nyt ei enää mitään ihmeellisiä oo jäljellä, oikein kun asiakseen ottaa niin ne viimeistelee muutamassa päivässä.
Tuttu tunne, jarppi78.
Purkanu, kantanu, hakannu, lapionu nyt pari kuukautta. Vidoin pääsin rakentamaan jo ylöspäinkin. Kaksi huonetta jo eristetty ja raudoitettu ja yksi jäljellä! Kohta pääsee valamaan. Ei ehkä jaksais toista vuotta ilman suihkua ja saunaa....
Edelliseen kommenttiini viitaten. On se vain hyvä tunne kun tuntuu pitkästä aikaa projekti konkreettisesti etenevän! Niin paljon tullu tehtyä "näkymätöntä" työtä, että tarpomiselta on tuntunut. Viikko tolkulla on menny aikaa siistimiseen, kantamiseen, siirtämiseen, purkamiseen ym. että nyt kun pitkästä aikaa rakentaa jotain pysyvää, on fiilis hyvä. Ja kun se tekemisen tuloksena on se, että jouluna on oma sauna ja tulisija!
Wuhuu...lattia valettu. Aamulla pitää ennen töihin lähtöä vielä käydä rahinalla hinkkaamassa pahimmat paiseet ja mahdolliset liimat mutta noi on pieniä... nyt L.O.N.K.E.R.O !
syntymäpäivä, ei mikään tasaluku. Ei ole tupattu juhlia, mutta ilmeisesti mies huomannut remonttimasennuksen ja mahtavasti oli organisoinut MAHTAVAN synttäriyllärin. Sain synttärilahjaksi puuhellan, sellaisen pienen, joka keittiöömme sopii. Rahapulassa olimme jo haaveen kuopanneet, mutta sukulaiset olivat kantaneet kortensa kekoon ja näin järjestettynä sain elämäni suurimman yllätyspakutin! Jee!
Aina kun alkaa tuntua ettei homma etene eikä oo tullut tehtyä mitään niin eikun kierros talossa huone huoneelta ja muistelua miltä mikäkin näytti aiemmin. Jos on tajunnut räpsiä fotoja joka vaiheessa niin nekin auttaa. Tuntuu ettei mitään oo tehty mutta tänään viimeeksi katselin ympärilleni ja totesin että onhan tässä sentään aika paljon tullu duunattua - vaikka paljon on vielä tehtävääkin. Ja mikä parasta - hommat ei lopu ikinä vaan omakotitalossa riittää tekemistä aina.
Tuli hyvä mieli kun lukaisin ketjun läpi. Olen nukkunut kahtena yönä 12 tuntia. Varsinkin kun luin omani, niin muistaa, ettei kaikki ole pimeää. Ihmisillä näyttää olevan todellakin välillä vaikeaa pysytellä positiivisena. Vaikka kirjoittaa tänne äänessä on negatiivisinen sävy. Sama koskee rahikaista.
Moni meistä tarvitsisi ajattelutapaan muutoksen.
Pitäisi oppia ajattelemaan ja sisäistää: ''Tänään on hyvä päivä, kun löin vasaralla sormeen vain kaksi kertaa.''
Ja nyt nauttimaan syksyn viimeisistä lämmöistä.
Yksi huhta alkoi yvllä nillittämään ja kertomaan mitä saa kirjoittaa, lopetin käytön
syntymäpäivä, ei mikään tasaluku. Ei ole tupattu juhlia, mutta ilmeisesti mies huomannut remonttimasennuksen ja mahtavasti oli organisoinut MAHTAVAN synttäriyllärin. Sain synttärilahjaksi puuhellan, sellaisen pienen, joka keittiöömme sopii. Rahapulassa olimme jo haaveen kuopanneet, mutta sukulaiset olivat kantaneet kortensa kekoon ja näin järjestettynä sain elämäni suurimman yllätyspakutin! Jee!
