Mikä moukkayrittäjiä vaivaa...

[Pekka Huhta]

Ymmärrän yrittäjän haasteet aika lailla hyvin, eikä minusta kyse ole ollenkaan siitä etteikö lattiaa liipatessa tai muuta duunia tehdessä olisi oikeutta olla vastaamatta puhelimeen.

Sen sijaan käsittämätöntä on se että sovittuja hommia ei hoideta joko lainkaan tai helvetinmoisen huudon jälkeen myöhässä, että mihinkään yhteydenottoihin ei vastata ja ennen kaikkea se että kun veijarin viimein saa kiinni niin se on kuin ei mitään ongelmia olisikaan ollut taikka vielä valehtelee päin naamaa että koko juttu on nyt vaan väärinkäsitystä.

Mulla on ollut erityisen huonoa tuuria putkarien kanssa, korpeaa niin ettei niitä viitsi edes ruveta selvittämään. Milloin putkimies ei vastaa kolmeen kuukauteen puhelimeen ja jälkikäteen kertoo olleensa traagillisessa onnettomuudessa Ahvenanmaalla ja saikulla, vaikka tiesin, kuinka se oli samaan aikaan käynyt useampaankin otteeseen työkaverin työmaalla ja kehunut Ahvenanmaan kalareissuaan. LVI-suunnittelijan sai kiinni aina parin kuukauden välein. Se jätti monta sovittua hommaa ja tapaamista väliin. Vaikka sille kuinka jätti tekstaria, sähköposti- tai puhelinvastaajaviestiä kuinka vakavaan sävyyn hyvänsä, niin se aina sitten yhteyttä ottaessaan oli niinkuin kaikki olisi hoidettu sovitusti. Lupakuvien kerjääminen siltä kesti 14 kuukautta, ja koko aikana kaveri ei esittänyt minkäänlaista pahoittelua tai anteeksipyyntöä siitä että ei hoitanut asioita sovitusti.

Sitten on ollut myös hyviä tekijöitä. Restaurointikirvesmies lupasi maaliskuussa, että ukot on juhannuksen jälkeisenä maanantaina työmaalla. Luvattuna päivänä kello kahdeksan reikä leipä oli ukot pihassa, hoiti hommansa sovitussa ajassa, laskutti sen mitä oli sovittu ja homma oli sitä myöten selvä. Muurarit oli vähän arvaamattomammin paikalla, mutta soittivat aina jos eivät tulleet luvatusti ja niillä nyt säätkin vaikuttaa siihen että mitä milläkin työmaalla voi tehdä. Minusta nuo muurarit oli sitten esimerkki siitä että miten kiireessä ja muuttuvissakin oloissa asiat voi hoitaa hyvin: mulla oli kuitenkin joka hetki tiedossa että missä mennään ja jos asiat muuttui niin niistä kerrottiin heti.

Hyväksyn ihan hyvin sen, että yrittäjällä on kiire, mutta sitä en hyväksy että alan tapana on näköjään lupa valehdella asiakkaalle aivan päin naamaa ja loukkaantua "helvetin kyttääjille" jos asiakas saa valeesta kiinni, lupa jättää asiat tekemättä tai hoitamatta, lupa olla pyytelemättä anteeksi... Tuo yrittäjän kiireen taakse piiloutuminen on siinä suhteessa minusta aika turhaa selittelyä: Ne käytöstavat tai anteeksipyyntö ei vaadi yhtään sen enempää aikaa kuin näköjään nykyisin sallittu hätävaleiden keksiminen ja kiemurtelu. Ei niillä muurareillakaan paljon aikaa mennyt siihen että laittoivat tekstaria jos työmaa joskus vaihtui tai alkoi näyttää että eivät ehdi seuraavana päivänä sovittuun tapaamiseen.

Kuka voi ihan oikeasti sanoa että "on ollu vähän näitä yrittäjän kiireitä" kun jättää kolmatta kertaa tulematta työmaalle ilmoittamatta mitään, ja työn teettäjä kuitenkin joutuu jokaista keikkaa varten lähtemään keskellä työpäivää aukomaan ovia? En näemmä ole ainoa jolle on niin käynyt, ja olen ihan saletti että jos omassa työssäni tekisin samanlaisen kuprun asiakkaalle, niin se olisi ekalla kerralla varoitus ja toisella kerralla kenkää. Millä ihmeellisillä työelämän säännöillä tai käytöstavoilla tuollainen sitten on sallittua yhden ammattiryhmän edustajille?


Alaa ja ennen kaikkea rakennuskeskustelua leimaa ajoittain jotenkin surullinen keskinäisen kunnioituksen puute: jos sen äärimmilleen kärjistää niin yksityisten työn teettäjien mielestä rakennusväki on lähtökohtaisesti käytöstavat ja kalenterin unohtaneita "moukkayrittäjiä" ja rakentajien mielessä omakotiremontoijien olemattomat pikkukeikat on lähinnä piikki perseessä eikä oikeaa työtä ja jos sitä oikeaa työtä on jossain niin kakkosluokan keikat jätetään tekemättä.

Minusta tilanne ei parane vain sillä että jompikumpi osapuoli muuttuu, hommaa pitäisi saada käännettyä uuteen suuntaan molemmin puolin.

Pekka

[estonian]

Tulipa seurattua taas lähipiirissä tälläistäkin yrittäjää. Sähkömies, josta on muut hommat kiinni, jätti tulematta ja ilmoittelematta ja teki päivänsä miten sattui, pääurakoitsijan suosittelema yrittäjä. Ratkaisut olivat jokseenkin silmällekäyviä jossain kohtaa ja siten laskutuksessa oli aluksi yli tuplamäärä kilometrejä, aivan vääriä tarvikkeita (uppoasennustavaraa kun ei mennyt yhtään ja sitäkin sitten laskuteltiin) ja tunnitkin olivat aina täysiltä päiviltä, vaikka vain aamulla oli poikettu.

Jokainen epäkohta oli tietysti tapeltava oikaistuksi jälkikäteen asia kerrallaan, kunnes lähelle sellainen lasku tuli kuin piti. Selvää on että tälle firmalle ei löydy töitä enää niin likeltä tutuilta kuin oma ääni kuuluu, mutta Tampereeltahan sitten voi suunnata seuraavaksi urakoimaan pohjoispirkanmaalle vaihteeksi :|

[Labyrint64]

Omakotiremontoija on muuten monellekin yrittäjälle huono asiakas; vähän hommaa per kohde ja lisäksi turhan tarkkoja asiakkaita. Isolla raksalla voi laskuttaa ympäripyöreästi ja ei tarvi joka päivä roudata työkaluja ja vermeitä eri paikkaan. Yks tuttu sanoikin suoraan että hän ei tee omakotitaloihin liittyviä hommia koska ne ei oo tarpeeksi kannattavia ja kaiken lisäksi asiakkaiden kanssa joutuu tappelemaan kaikenlaisista seikoista, kuten kuka siivoo.

[Laurakaisa]

Kuka voi ihan oikeasti sanoa että "on ollu vähän näitä yrittäjän kiireitä" kun jättää kolmatta kertaa tulematta työmaalle ilmoittamatta mitään, ja työn teettäjä kuitenkin joutuu jokaista keikkaa varten lähtemään keskellä työpäivää aukomaan ovia? En näemmä ole ainoa jolle on niin käynyt, ja olen ihan saletti että jos omassa työssäni tekisin samanlaisen kuprun asiakkaalle, niin se olisi ekalla kerralla varoitus ja toisella kerralla kenkää. Millä ihmeellisillä työelämän säännöillä tai käytöstavoilla tuollainen sitten on sallittua yhden ammattiryhmän edustajille?

Aamen. Tää on just se, mitä itse eniten ihmettelen. Että jos palkkatyöläinen saa järjestettyä itsensä sinne työmaalle niitä ovia aukomaan, ja yrittäjä ei saa ilmoitettua että ei pääsekään, niin yrittäjille tuntuu olevan käsittämätöntä että kyllä sen palkkatyöntekijän sitten pitää korvata omalle työnantajalleen se pitkäksi venähtänyt lounastunti tai kesken kaiken päättynyt työpäivä, mikä saattaa silloin kolmannella kerralla jo jonkun verran ketuttaa sekä palkkatyöläistä että sen palkkatyöläisen työnantajaakin. Jotenkin tuntuu, että nuo on sitten yrittäjien mielestä jotain "totta kai sitä nyt töistä aina sen verran pääsee" -juttuja, mutta ei se vaan niin mene. Tai ainakaan minä en ole noin kymmenessä eri työpaikassa aikuisiälläni työskennelleenä vielä sellaiseen duuniin törmännyt mistä voi olla toistuvasti poissa siksi että jollain toisella on "näitä yrittäjän kiireitä".

Ja, väitän edelleen että jos se hyvä asiakaspalvelu onnistuu yritystoiminnassaan menestyvältä putkimieheltä A, niin putkimiehellä B on asenneongelma, ellei se pysty asiakkaitaan edes näissä perusjutuissa palvelemaan. Jos tätä asiaa miettii vaikka toisen kotitaloustyön eli siivouksen kautta, niin kuinka pitkään säilyisi elinvoimaisena siivousalan yrittäjä, joka jättää siivoamatta sovitut keikat. Tuskin kauan. Mutta rakennus- ja remonttipuolella nämä herrat ja hidalgot vaan porskuttavat. Käsittämätöntä.

[Juha_P]

Paljon on tullut mielipiteitä jo kokemuksia yrittäjistä ketjuun.
Itse en toimi rakennusalalla vaan hommissa, joissa on pakko olla aika täsmällinen ja pitää aikatauluista kiinni vaikka se sitten poikiikin välillä joutoaikaa hommien väliin. Pelivaraahan on pakko olla kun hommat ei aina mene niinkuin elokuvissa.

Loppu- tai välikevennyksenä ankdootti putkimiehestä:

Viisikymppinen putkimies sai työmaalla pahan sairaskohtauksen ja kolkutteli jo taivaan portteja.
Alkoi tivaamaan pyhältä pietarilta vielä lisäaikaa.
Pietari totesi, että eiköhän se ole jo aika, kun on toistasataa vuotta työmaita kolunnut.
Putkimies kiirehti korjaamaan, että kyllä Pietari nyt erehtyy. Viisissä kymmenissähän tässä vasta ollaan ja työhalujakin vielä olisi.
Pietari ihmetteli miehen puheita ja sanoi laskeneensa putkimiehen laskuttamat työtunnit yhteen ja niistäkin tulee jo yli 90 vuotta.

Kuinka kaupankäynnissä lopulta kävi, sitä tarina ei kerro.

[Jamo2001]

Onhan se ollut laki ja konsultti puolella jo kauan todellisuutta, että normaali työpäivän aikana tehdään vähintään tupla (mielellään tripla) määrä laskutetavia tunteja.

[tarpola]

Onhan se ollut laki ja konsultti puolella jo kauan todellisuutta, että normaali työpäivän aikana tehdään vähintään tupla (mielellään tripla) määrä laskutetavia tunteja.

Aika äkkiä loppuu leipä konsultilta tuolla tavalla. Omissa hommissa 70–80 prosentin laskutusaste on jo suht hyvä, sillä firma pyörii ja toimintaa pystyy kehittämään eli pitämään kilpailukykyisenä. Jos menee paljon alle tuon loppuu rahat, jos yli tuon niin syödään kuormasta eli heikennetään omaa toimintakykyä, tai huijataan asiakasta, eikä kumpikaan toimi pitemmän päälle.

[tessu]

niinhän se vanhakansa sanoo että hyvä kello se kauas kuuluu ja paha vielä kauemmaksi että kyllä se maine kiirii kun mies/tai nainenkin tekee,kuuntelemalla toisia oppii ne laiskat mutta myös nopeat työntekijät!