Itse tolppien raaka-aineena oli 5"x5" sahattu parru - ihan tavallista rautakauppalaatua, kieroa ja aika hyötykasvuista. Tolppien maanpäälliseksi osaksi jäi noin kolme metriä ja maan alle reilu metri. Tolppien yläpäät sahattiin pyramidimuotoon ja metrin korkeudesta ylöspäin tehtiin vetopuukolla nurkkiin noin tuuman viisteet.
Vajaan metrin korkeudelle taltattiin kolo Fiboxin alumiiniselle kytkentärasialle ynnä upotuksen pohjasta kaapeleita varten reikä tolpan toiselle puolelle. Siellä toisella puolella kaapelit kätkettiin metallisen suojakourun taakse siten, että kaksi kaapelia tulee maasta suojakourun alla kääntyen tolpan läpi kytkentärasian pohjaan, ja vastaavasti kytkentärasian pohjasta lähtee yksi kaapeli tolpan läpi kääntyen edelleen ylös kohti lamppua ensin suojakourussa ja parin metrin korkeudesta ylöspäin paljaana, tolppaan ruuvikiinnikkeillä kiinnitettynä kaapelina.
Kun tarvittavat puutyöt oli tehty eli tolpat olivat saaneet lopullisen muotonsa, oli vuorossa maan alle jäävien osien hiiltäminen nuotiossa.
Tolppien alapäät hiillettiin ihan kunnolla. Mikään toholla mustaaminen ei mielestäni riitä antamaan tarvittavaa kosteudenkestoa.
Tämän jälkeen tolpat käsiteltiin vesihauteessa lämmitetyllä tervalla kolmeen kertaan.
Tällaista pitkää ja muutenkin varsin isoa ja viimeisteltyä tolppaa ei tietystikään voi hakata maahan, vaan sille piti kaivaa valmis kuoppa. Syvyydeksi tuli tässä tapauksessa vähän vajaa puolitoista metriä.
Valmiin tolpan pystyi kyllä ihan hyvin nostamaan kuoppaan, mutta haalareihin jäi pysyvät muistot tervatuista tolpista
Kun tolppa oli saatu pystyyn, kuoppa täytettyä ja maa juntattua tiiviiksi, oli vuorossa johtojen pujotus, kaapelinsuojakourujen kiinnitys ja itse valaisimien laitto. Kuten valtoimenaan harottavista johdoista näkyy, odoteltiin tässä vaiheessa sähkömiestä, mutta sekin hoitui vielä ennen syyspimeitä.
Alunperin valaisimiksi meinattiin Rakennusapteekin Mikola-valaisimia, mutta sitten Domus Classicasta löytyi vieläkin mieleisempi lamppu. Kyseessä oli mallikappale, joka ei sittemmin päätynyt varsinaiseen valikoimaan, mutta sille saatiin tilattua pari - tarve kun oli kahdelle. Suomeen lamput tulivat Saksasta, mutta erinäisistä valaisimen sisällä olevista teksteistä päätelleen ne ovat kuitenkin italialaista alkuperää. Eikun olivat sittenkin ranskalaista tekoa, valmistaja Invicta ja malli Equerre 4501.
Kun tolpat olivat olleet talven ja vielä seuraavan keskikesänkin yli ulkona sateen ja auringon armoilla, oli aika tervata ne uudelleen ja samalla saada kaapelinsuojakourut ja kytkentärasian kannet maastoutettua.
Kahden täysikasvuisen tolpan lisäksi pihapolun nurkkauksessa on vielä tällainen metrinkorkuinen pikkutolppa, jossa on Selcastin teollisuus- ja laivakäyttöön tarkoitettu alumiinirunkoinen polykarbonaattikuvulla varustettu valaisin.
Loppukaneettina otsikon vierestä mainittakoon vielä pihavalaistuksen kokonaisratkaisun käsittävän näiden valotolppien lisäksi ulko-oven päällä seinässä olevan posliinikantaisen lasikupuisen pallovalaisimen.
- ranskalaisen Invictan valmistamia, malli Equerre 4501. Lisätietoa löytyy vaikkapa saksalaisen Replicatan nettisivuilta: 
