salaojista vedet savimaahan

[Satunmökki]

Tulikin kunnon ongelmaksi salaoja ja perustuksen kuivausurakka ,kun paikkakunnalla ei sallita hule/salaojavesiä pumpata sekaviemäröintinä verkostoon eikä sadevesiviemäröintiä kadulla ole.Eikä kunnollista ojaakaan, mihin vedet pumppailla.
Tontti on tasainen savimaa ja talo on vuodelta -49. Pohjavesi ( ? )kuivimmillakin kausilla n. 2,5m-3m syvyydellä maanpinnasta.Sanoivat kaupungintalolla ,ettei tälle alueelle olisi saanut antaa lupia kellarikerrokseille ollenkaan,
tosin silloin 50v takaperin kaupungin viisaat luvan olivat antaneet. Pitäisi kaivattaa n.4m syvä kaivo,johon ylimääräiset vedet valuisivat ja sen jälkeen pumpata ne jonnekin ??? Kaupungin insinööri sanoi ,että tielle päin vain sepelipedin lävitse. Tie on n. parin metrin päässä talosta. Urakkatarjous kaikkineen sokkelinsuojauksen ( patolevyt) kanssa n. 17000e. Eikä vesiä kuitenkaan saisi kuin
parin kolmen metrin päähän talosta . Tuntuu kovin kalliilta urakalta siihen nähden ,että vedet kiertäisivät sähköpumpulla
pohjalta pinnalle ja takaisin jne. Kuitenkin patolevyt olisi pakko saada ja lattianrajat kuiviksi .

[Matti Alander]

Lattian rajan kosteusongelmat eivät johdu salaojituksesta, vaan kapillaarisesta kosteuden imeytymisestä anturasta.
Ulkopintaa tiivistämällä esim. patolevyllä ei paljonkaan saada aikaan, rakennetta tulisi pyrkiä kuivattamaan ulospäin ja silloin tarvitaan lämmöneristystä ja harvaa ulkopintaa, jotta kosteus voisi työntyä ulospäin.
Kaikki kosteutta alentavat toimet ovat tietysti eduksi: Salaojitukset ja rännivesijärjestelmät.
Pumppaaminen näyttäisi olevan ainoa vaihtoehto, eikä naapurin tontille vaan tien suuntaan.
Salaojituksella saadaan putkineen ja sepeleineen myös väliaikaista varastotilaa vedelle, mahdollisen pumppaamon sähkökatkoksen aikana. Jos esimerkiksi talon ympärys on rintamamiestalolle tyypillinen 40 m, matuu salaojitusrakenteeseen jopa 20 000 litraa vettä.
Kannattaa lukea tätä palstaa tarkemmin, näitä asioita on käsitelty kohtuullisen laajasti ja asiallisesti jo vuosikausia.